En jaksa enää lomaa mieheni kanssa
Puolisollani on pitkä, 5-7 viikon loma. Siitä viikko oltiin matkoilla (yhteinen toive, koko perhe mukana:: lapset ovat 11, 14 ja 16. Muuta lomaa hän ei halua suunnitella ja viettää sen mieluiten sängyssä katsellen netflix-sarjoja ja dokkareita. Hänellä ei ole kavereita, nukkuu aina puoleen päivään lomalla, illat istuu television ääressä. Lasten kanssa silloin tällöin tekee jonkun jutun, esim käy talleilla, uimassa tms, sitten palaa loppuillaksi ruudun ääreen. Minä koetan omalta osaltani tehdä lasten kanssa retkiä ja asioita, olla mökillä kahden nuoremman kanssa (vanhempieni kanssa nykyisin ilman miestä koska hän saa sitten rauhassa jäädä kaupunkiin makailemaan ruudun ääressä). Lapset tekisivät tosi mielellään isän kanssa kaikkea ja ovat aktiivisia. Olen koettanut sanoa, että alkaa olla viimeiset vuodet kun hän voi lasten kanssa tehdä mitään, loppuelämänsä voi sitten makoilla ruudun ääressä. Hän suuttuu aivan kaikesta varovaisestakin sanomisesta valtavasti, koska kaikki on kuulemma aivan hyvin. Onko mitään neuvoja, mitä voisin tehdä?
Miten jaksaa tällaista? Miten lomat oikein voisi järjestää etten ahdistuisi niin? Olen ehdottanut, että hän vuokraisi esim huoneistohotellikämpän jossa kaikki aika olisi hänen omaansa, mutta hän ei halua. Talvella han joka tapauksessa makaa vuoteessa pädin kanssa kaikki illat ja viikonloput (hänellä on stressitön työ ja paljon vapaa-aikaa). Kerran oli viikon verran vuokrakämpässä kun kokeili erillään asumista, mutta ei halua tehdä sitä toiste koska hänellä ei ole perheen lisäksi juuri lainkaan kavereita, ei pidä yhteyttä sukulaisiinsa tai ystäviinsä, joten ilman perhettä on yksinäinen.
Kommentit (128)
Erittäin hyvää keskustelua! Meillä myös monta teiniä ja vähän passiivinen mies , teinit myös passiivisia . Omasta nuoruudesta muistan että urheilin, näin kavereita, pyöräilin ja ties mitä, nyt nämä teinit ei tekisi mitään !! Makaa ja katsoo puhelinta .
Miestä ei haittaa kun hän on myös vähän passiivinen.
Minusta tuntuu että kaikkien elämä menee hukkaan.
Yritän siis omista energioista käyttää myös muiden aktivoimiseksi ja keksin kaikkea tekemistä . Kuinka kauan jaksan itse ?
Vierailija kirjoitti:
Mitä se sua haittaa miten toinen viettää lomansa? Mulla on stressaava työ ja lomalla haluan todellakin nollata enkä painaa sata lasissa kuten muuten ympäri vuoden. Nollaamiseen ei kuulu mitkään talkoot tai jatkuva puuhastelu siellä täällä vaan rento oleminen. Mieheni on sähköjänis ja tekee juttuja teinien kanssa, mutta ei silti jatkuvasti ahdistele mua omilla vaatimuksillaan. Osallistun kyllä perhe-elämään, mutta mulla pitää olla myös omaa aikaa lomalla.
Kysyt, mitä se ap:ta haittaa, mutta vastaan omasta puolestani:
Rakastan miestäni ja kaipaan mukavaa yhdessäoloa hänen kanssaan. Jos hän haluaisi vain tuijottaa telkkaria, epäilisin hänen olevan masentunut.
Toisekseen, miehen olisi syytä nyt vahvistaa suhdettaan lapsiinsa. Lapset tarvitsevat myös toista vanhempaa, myös muussa kuin rahan tienaamisessa talouteen.
AP, miehesi vaikuttaa lievästi masentuneelta. Onko hänellä haaveita ja unelmia tuleville vuosille?
Vierailija kirjoitti:
Mies nukkuu noin kahteentoista, yhteen, sitten juo kahvia ja lueskelee pädiä tunnin verran yleensä. Tekee kevyitä kotitöitä, joka välissä vetäytyy sängylle pädi sylissä, aina on kesken jokin hyvä sarja tai dokkari. Voi käväistä lasten kanssa esim talleilla, tulee kotiin ja sitten taas vetäytyy sängylle pädin kanssa jossa sitten voi mennä tunteja, ja illalla toki telkun tai pädin ääressä puolille öin. Näin suunnilleen., Aina en suinkaan ole seuraamassa. Ruuturiippuvuus ja viihteen suurkuluttaminen on jatkunut vuosia.-- Itse olen myös introvertti, enkä kaipaa ohjelmoitua lomaa, ja teen asioita lasten kanssa, koska mies hermostuu kovin jos hänen tapoihinsa puututaan. Ap
Ap, entä jos ikävä olosi ei kohdillaan siitä, että koet miehesi ja lastesi elämän menevän hukkaan. Entä jos kyseessä onkin se, että SINÄ kaipaat miestäsi ja sinulla on nyt lomalla tavalla tai toisella tyhjä olo?
Mitä jos keksisit itsellesi sellaista tekemistä, mikä eniten miellyttää. Lähde vaikka yksin matkalle.
Kyllä mies itsekin on miettinyt, että masennusta voi olla. Ei kuitenkaan halua tehdä asialle mitään. Yksinkertaisesti sarjat ja viihde on niin koukuttavaa, on riippuvainen niistä ja ihaninta mitä on, lienee makailla ja katsella niitä. Väsyttää toki sitten kun on paljon katsellut. Vähän niin kuin alkoholistille puhuisi juomisen määristä, sehän suuttuu. Mun mieheni ei juo, mutta tämä riippuvuus on. Ap
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitään rasittavampaa, kuin puolison pätemisen ja holhoamisen miten toisen tulisi lomansa viettää. Eikö se riitä, että suunnittelee itse oman lomansa niin, että itse viihtyy.
Jos sä oot perheellinen, niin a p u a mikä kommentti !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Et oikein voi pakottaa halutonta aikuista tekemään mitään. Itse jätin vastaavan opettajamiehen, jonka kesät ja talvet kuluivat tietokoneella. Talvella ei voinut tehdä mitään, koska "lomalla sitten on aikaa" ja lomalla ei voinut tehdä mitään koska silloin on Loma.
Kävi vain liian raskaaksi tehdä aina kaikki itse. Teenhän toki nytkin, mutta riippana ei ole vapaamatkustajaa.
Minä erosin myös opettajamiehestä. Lukukauden aikana ei voinut tehdä mitään, koska työ oli niin raskasta ja lomalla ei voinut tehdä mitään koska oli loma. Tyypin nukkuminen ja laiskottelu tietokoneella kävi vain yli ymmärryksen, etenkin kun lapset ja eläimet oli hänen halustaan hankittu.
66, kiitos! Varmasti on noinkin. Minä teenkin asioita sekä itsekseni että lasten ja ystävieni kanssa, mutta toki tavallaan tyhjä olo kun läheistä ihmissuhdetta, puolisoa, ei oikeastaan lähellä ole. Toki se surettaa. Mutta koetan pysyä positiivisena että jaksan. Ap
Vierailija kirjoitti:
"Miksi lapsille pitäisi olla ohjelmaa?'
Ei tunnu kivalta, että passivoituvat ruudun ääreen
Tuntuuko susta? Omassa lapsuudessa oli toisin, kun ei ollut koukuttavia viihdelaitteita. Ap
Ei ole kiva eikä hyvä malli.
Vierailija kirjoitti:
Niin, siis selväksi varmaan tuli, että lasten yhteisen kodin takia tässä yhdessä ollaan. Minulla on paljon omaa elämää - olin juuri lasten kanssa kaverini mökillä jne. En halua erota niin kauan kuin lapset asuvat kotona, koska menettäisin 50 prosenttia heidän lapsuudestaan, se on mulle liian kova hinta. Ap
Älä sittenn valita. Ja ei, et ole lastesi takia liitossa (miksi laiska ja saamaton mies haluaisi edes lapset 50/50 tai miksi lapset miehen kanssa haluaisi asua?), vaan itsesi, et osaa muuta kuin valittaa, et osaa ottaa vastuuta elämästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Teillä on erilaiset toiveet lasten viihdyttämisestä ja kesäloman vietosta. Ennen aikaan ei viihdytetty lapsia, he keksivät itse puuhansa, he kulkivat mukana siellä missä vanhemmat, ei menty lasten ehdoilla.
Ja oli pirun tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et oikein voi pakottaa halutonta aikuista tekemään mitään. Itse jätin vastaavan opettajamiehen, jonka kesät ja talvet kuluivat tietokoneella. Talvella ei voinut tehdä mitään, koska "lomalla sitten on aikaa" ja lomalla ei voinut tehdä mitään koska silloin on Loma.
Kävi vain liian raskaaksi tehdä aina kaikki itse. Teenhän toki nytkin, mutta riippana ei ole vapaamatkustajaa.
Minä erosin myös opettajamiehestä. Lukukauden aikana ei voinut tehdä mitään, koska työ oli niin raskasta ja lomalla ei voinut tehdä mitään koska oli loma. Tyypin nukkuminen ja laiskottelu tietokoneella kävi vain yli ymmärryksen, etenkin kun lapset ja eläimet oli hänen halustaan hankittu.
Ja nyt pelle haukahtelee sähköpostiini määräyksiä, koska hän _kastavusalan ammattilaisena_ tietää kaiken lapsista joita tuskin näki unirytminsä takia. Tulee aina pissapyykkiä kun niitä tipahtelee.
Vierailija kirjoitti:
Numero 47, muuttuiko miehesi aktiivisemmaksi Eton jälkeen vai jatkaako samalla lailla? Ap
Nyt tänä keväänä ja kesänä on vähän elonmerkkejä taas alkanut löytyä. Käy siis saunailloissa yms. paikoissa, joissa kävi siis nuorempanakin. Olen oikein tyytyväinen, että vähän edes liikkuu. Ero on varmasti pakkottanut taas hänet liikkeelle. Ja hyvä niin.
Mies lääkäriin. Verikokeet ja etenkin testosteroni ja kilpirauhaskokeisiin. Ei tuo ole normaalia. Erikoista tuntuu oleva myös se, että pitää puolisoa itsestäänselvänä automaattisen asiana, joka vain on ja pysyy.
Ruuturiippuvuus tosiaan näyttää olevan ongelmana, tajusin kirkkaasti itsekin kun luin näitä. Onhan nuo katselumäärät hurjia ja tavallaan puoliso on tällöin samalla tapaa "muissa maailmoissa" kuin vaikka alkoholisti, ei tietty yhtä paha juttu lasten kannalta. Alkoi ihan itkettää kun luin näitä rakentavia kommentteja, en ole ehkä tajunnutkaan että olen ollut tän kanssa yksin niin kauan. (Tilanne jatkunut vuosia)
Mä jätin mieheni 20v avioliitosta kun olin "nalkuttanut" omasta mielestäni tästä samasta asiasta jo ihan tarpeeksi kauan.
En kestänyt enää. Totesin hänen tarvitsevan semmoisen elämän ja mun tarvitsevan toisenlaisen elämän. Hän on hyvä ihminen ja niin olen minäkin.
Klassinen erilleen kasvu. En ole katunut. Päinvastoin.
Ps. Miehen mielestä ero kyllä tuli puskista. Mitä nyt viimeisen 5v olin kertonut etten voi jatkaa näin.
73, miten voisin ottaa oikealla tavalla vastuuta? Tienaan palkkaa, omistan talon jossa asumme, kehityn työssäni, arki lasten kanssa on yleensä kivaa. Mutta tämä asia on ongelma. Ennen eroa sitä yleensä koettaa kaikki mahdolliset keinot. Mutta eihän aikuista ihmistä voi toinen muuttaa. Selviytymiskeinoja vielä muutamaksi vuodeksi kai hän, jos ei tilanne muutu? Ap.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitäisi olla tyytyväinen. Miehesi käy töissä eikä ole työttömänä kotona, mutta aina pitää jostain valittaa. Jos miehesi muutaman viikon lomaan mahtuu vielä viikko perheen yhteiseen lomaan/laatuaikaan, niin sekin kuullostaa hyvältä joten ei pitäisi olla valittamisen aihetta. Mies tarvitsee myös omaa aikaa kuten varmasti naisetkin. Ei jatkuvaa tekemistä. Jos lomaa on muutama viikko vuodesta ja työtä 50 viikkoa, niin minä ainakin otan lomalla lunkisti löhöten sohvalla ja tietokoneen ääressä.
Niin sinä ja sinä...mutta entä lapset, joiden isä löhöää sohvalla 7vk ja tietokoneen äärellä ja lapset saavat sopeutua samaan. Missä on lapsen oikeudet.
Ap. lapset tarvitsevat vielä vanhempiaan, myös isäänsä, kun nuorin on 11v ja muutkin ovat peruskouluikäisiä.
Lasten päivähoito-oikeus pitäisi kesäksi ulottua jopa yläkouluikään, jotta lapset saisi ulkoilua ja liikuntaa ja ruokaa, ettei tarvitsesi notkua vanhempien loma-aikaa sisällä, kun jotkut isät laittavat omat etunsa ja tarpeensa itsekkäästi lasten oikeuksien edelle ja lapset saavat olla oman onnensa nojassa, niin kuin ap. tapauksessa.
Voi vain kuvitella, mikä oli tilanne, kun lapset olivat pieniä.
Nelikymppiselle miehelle 12-14h yöunet + vielä aloitekyvyttömyys ja passiivisuus valveillaoloaikana ei ole millään lailla tervettä. Miehesi kuulostaa sairaalta, ennen avioeroa kannattaisi selvittää onko sairaus henkinen, fyysinen vai molempia.
Itse nukuin samanikäisenä 10-11h yössä, aina silti vetämätön ja väsynyt olo. Asian muuttui, kun aloin harrastaa liikuntaa ja syödä ympäri d-vitamiinia, kalaöljyä jne monen sortin vitamiineja, joita kuvittelin saavani tarpeeksi ihan perusruoasta. Masennustakin saattoi olla. Nykyään nukun yössä 6-7h, enempi ei edes onnistuisi.