En jaksa enää lomaa mieheni kanssa

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sua haittaa miten toinen viettää lomansa? Mulla on stressaava työ ja lomalla haluan todellakin nollata enkä painaa sata lasissa kuten muuten ympäri vuoden. Nollaamiseen ei kuulu mitkään talkoot tai jatkuva puuhastelu siellä täällä vaan rento oleminen. Mieheni on sähköjänis ja tekee juttuja teinien kanssa, mutta ei silti jatkuvasti ahdistele mua omilla vaatimuksillaan. Osallistun kyllä perhe-elämään, mutta mulla pitää olla myös omaa aikaa lomalla.

Mä voin kertoa omasta kokemuksestani että jos mies on lomalla ja nainen käy sillä aikaa töissä, töiden jälkeen nainen tekee kaikki kotityöt (ruuanlaitot, astiahuolto, pyykkihuolto, siivoukset, ikkunoiden pesut ym ym) kun mies on levännyt päivän, vetää lonkkaa sohvalla, on ruudulla aamua, päivää, iltaa, yötä, niin kyl tuollainen alkaa nyppimään jossain vaiheessa ja todella paljon!!!

Tavallaan ymmärrän molempien pointin.

Meillä on vastaavanlainen tilanne, tosin lapset ovat ihan pieniä ja riippuvaisia vanhemmistaan.

Salaa haaveilen sitä aikaa, kun saan lomalla kääntää vain kylkeäni ja lapset käyvät itse aamupalahommiin. Sinun lapset ovat niin isoja, että voit huoletta jättää heidät miehen hoiviin ja lähteä omalle lomalle jos virtaa löytyy. Hyvä että miehesi kuitenkin harrastaa jotain lasten kanssa! Teillä on vain eri käsitys lomailusta. Mielestäni tärkeää että molemmat saavat tehdä sitä, millä saavat ladattua akkujaan parhaiten.

Mä en ihan ymmärrä, että miksi olet avioliitossa miehen kanssa? Ei ketään voi muuttaa. Mies on mikä on. Sinä joko hyväksyt sen ja jatkat yhteiselämää tai et hyväksy ja eroat. Älä valita.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tällaisia suorittajalomailijoita. Koko ajan pitäisi sekuntiaikataulun mukaan tehdä jotain ja rentoutuminen on silkkaa laiskuutta ja perkeleestä. Ihan sama olisi sitten pysyä töissä, jos jatkuvasti pitää tehdä jotain ja olla jonkun kytättävänä ja käskytettävänä.

Samoin ajattelen. Aina ohjelmoitavia lapsia eikö osaa itse keksiä lapsiparat tekemistä. Lapsenikin osaavat loikoilla pihalla. Juoksevat halutessaan ja keksivät tekemistä. Ovat järjestäneet urheilukilpailuja kokokesän. Nyt on vuorossa ulkopelien kausi. Saan halutessani mennä mukaan, joskus jopa pyytävät. Kyllä pelataan lautapelejäkin iltaisin. Mukaan tulee halutessaan kokoperhe. Lupa löhöillä on kaikilla. Töllöä saa katsella ja maata sohvalla myös lomalla. 

Teillä on erilaiset toiveet lasten viihdyttämisestä ja kesäloman vietosta. Ennen aikaan ei viihdytetty lapsia, he keksivät itse puuhansa, he kulkivat mukana siellä missä vanhemmat, ei menty lasten ehdoilla.

Tekeekö mies kotitöitä ollenkaan, vai onko se sitä sohvaa, ruutua ja löhöilyä ihan koko ajan?

Onko teillä erilaiset näkemykset siitä mitä halutaan lomalta?

Onko se toiselle enemmän rentoutumista,löhöämistä, ja enemmän paikallaan olemista ja toiselle paikasta paikkaan sinkoilua, enemmän aktiivia toimintaa?

Niin, siis selväksi varmaan tuli, että lasten yhteisen kodin takia tässä yhdessä ollaan. Minulla on paljon omaa elämää - olin juuri lasten kanssa kaverini mökillä jne. En halua erota niin kauan kuin lapset asuvat kotona, koska menettäisin 50 prosenttia heidän lapsuudestaan, se on mulle liian kova hinta. Ap

Voisiko olla niin että miehelläsi ei ole niin paljon energiaa ja virtaa kuin sinulla? Onko erilaiset näkemykset lomasta ja lasten kanssa lomalla olemisesta? Keskustelkaa!

En ole suorittajalomailija. Meillä lapsetkin ajautuvat ruudun ääreen (isän malli :) jos mitään ei tehdä.

Se ei tunnu kivalta.Tekevätt kuitenkin mielellään, jos mahdollisuus on. Jonkin verran toki kavereiden kanssa ovat. Ap

Ei taida pelkästään loma olla ongelma teidän yhteiselossa. Miehesi kuulostaa itsekkäältä introvertiltä, joka ei itsekään tiedä miksi on perustanut perheen. Hän tuntuu tarvitsevan valtavan paljon yksinäistä aikaa mutta ei kuitenkaan uskalla olla yksin oman itsensä kanssa, vaan haluaa turvakulissit = perheen ympärilleen. Tekee sitten aivan minimin mitä perheessä eläminen edellyttää.

Taitaa olla mies aika hukassa itsensä kanssa. Terapiaan ainakin pitäisi saada. Ehkä hän esittää että työ on hänelle helppo nakki, mutta tosiasiassa syö energiat. Jotkut on sellaisia, ettei heillä riitä energiaa kuin yhteen tai kahteen asiaan elämässä.

Sanot ettet halua vuoroviikko-systeemiä. Mitä jos ehdotat miehellesi että sinä yksin asuisit lasten kanssa, niin hän pääsisi viettämään totaalista laatuaikaa ruudun ääressä. Sinun on uskallettava asettaa hänelle merkittävä uhka hänen elämänsä muuttumisesta, muuten hän jatkaa kuten tähän asti.

Kiitos! Ei mies tosiaan halua perheestä eroon, koska hänellä ei ole muuta elämää työn lisäksi (on todella introvertti). Keskusteluyrityksistä hän yleensä suuttuu. Lasten saama malli lomanvietosta minua surettaa, itse tosiaan pärjään kyllä. Hankala tilanne -- näen sen itsekin kun luen näitä viestejä. Kum saisi oman mielialan pysymään positiivisena! Ap

PS. Koetanpa puhua miehelle terapiasta! Sen halun pitää kyllä lähteä ihmisestä itsestään. Mutta jospa jotain avautuisi. Mies on älykäs kyllä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Niin, siis selväksi varmaan tuli, että lasten yhteisen kodin takia tässä yhdessä ollaan. Minulla on paljon omaa elämää - olin juuri lasten kanssa kaverini mökillä jne. En halua erota niin kauan kuin lapset asuvat kotona, koska menettäisin 50 prosenttia heidän lapsuudestaan, se on mulle liian kova hinta. Ap

Omien vanhempiesi kanssa mökkeilet, myös kaverin mökillä olet ollut. Entäs jos avainsana on tuo ”mökki” ja etenkin ”toisten mökki”? Mies ei viihdy toisten nurkissa, sinulle se on juuri sitä parasta lomaa, että vietät aikaa kyläillen? Ei tuon vuoksi oikein miehelle muistisairautta tai muuta ehdotettua voi diagnosoida...

Vierailija kirjoitti:

PS. Koetanpa puhua miehelle terapiasta! Sen halun pitää kyllä lähteä ihmisestä itsestään. Mutta jospa jotain avautuisi. Mies on älykäs kyllä. Ap

Miksi introverteista pyritään keinolla millä hyvänsä tekemään enemmän ulospäinsuuntautuneita ja meneviä? Mä en ymmärrä. Miksi ei SAA olla introvertti??? Sen mä ymmärrän että ruutuaikaa pitää rajoittaa, se ei ole hyväksi kenellekään olipa mikä tahansa vertti. Mä introverttinä vanhempana ymmärrän sun puolisoa. Introvertti ei kaipaa eikä jaksa kaiken maailman kissan ristiäisiä ja koko ajan menemisiä. Jos hän aloittaa terapian, pitää olla sellainen terapeutti joka ymmärtää introvertin maailmankuvaa.

Heh:) No kiitos! <3 Se on mun mökki se, missä olen vanhempien kanssa. Mutta en ollenkaan vaadi miestä sinne. Sehän on mukavaa, että saa olla sen aikaa itsekseen. Mulle sopisi, että on koko loman itsekseen, mutta kun ei halua lähteä kotoa, täällä on minulle raskasta olla. Olen siis ehdottanut, että menisi yksin jonnekin, muttei halua. Ap

Olen itsekin introvertti. Mieluiten vain lukisin lomalla. Mutta juuri siksi ahdistaa, kun lapset nauttivat jostain (ei kokoaikaisesti!) tekemisestä, kaikki se jää minun kontolleni. Ap

Onko niin että sä olet ekstovertti, kova menemään etkä väsy jatkuvista juoksemisista, menemistä ja se sun on mies introvertti? Sun pitää ensin ymmärtää millaista on olla introvertti. Introverttiä ei pidä lähteä muuttamaan ekstrovertiksi. On yhtä lailla oikein olla ekstrovertti kuin introverttikin. Me ihmiset olemme erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, siis selväksi varmaan tuli, että lasten yhteisen kodin takia tässä yhdessä ollaan. Minulla on paljon omaa elämää - olin juuri lasten kanssa kaverini mökillä jne. En halua erota niin kauan kuin lapset asuvat kotona, koska menettäisin 50 prosenttia heidän lapsuudestaan, se on mulle liian kova hinta. Ap

Omien vanhempiesi kanssa mökkeilet, myös kaverin mökillä olet ollut. Entäs jos avainsana on tuo ”mökki” ja etenkin ”toisten mökki”? Mies ei viihdy toisten nurkissa, sinulle se on juuri sitä parasta lomaa, että vietät aikaa kyläillen? Ei tuon vuoksi oikein miehelle muistisairautta tai muuta ehdotettua voi diagnosoida...

Minun mielestäni tuossa se mökeillä olo ei ollut onhelma vaan se, että aikuinen ihminen ei ree muuta kuin makaa. Itsekkin silloin tällöin bingetän jonkun sarjan netflixistä, mutta ei se nyt montaa päivää kestä ja sitten taas touhuan muuta aktiivisemmin. Noin suuri unen ja levon tarve ei kuullosta missään tapauksessa normaalilta. Kaverin mirs oli 45 v kun sairastui otsalohkon dementiaan. Jo aiemmin oli ollut jo eristymistä perheestä ja kavereista, väsymystä ja masennusta. Osasi pitkään esittää normaalia lääkärissä ja diagnoisin saanti kesti. Diagnoosin jälkeen eli kolmisen vuotta.

Ai sä vastasitkin että sä olet itsekin introvertti, sit sä ymmärrät ainakin ton introverttiyden. (Kommentoija nro 40)