Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa enää lomaa mieheni kanssa
Ap
14.07.2018 |
Puolisollani on pitkä, 5-7 viikon loma. Siitä viikko oltiin matkoilla (yhteinen toive, koko perhe mukana:: lapset ovat 11, 14 ja 16. Muuta lomaa hän ei halua suunnitella ja viettää sen mieluiten sängyssä katsellen netflix-sarjoja ja dokkareita. Hänellä ei ole kavereita, nukkuu aina puoleen päivään lomalla, illat istuu television ääressä. Lasten kanssa silloin tällöin tekee jonkun jutun, esim käy talleilla, uimassa tms, sitten palaa loppuillaksi ruudun ääreen. Minä koetan omalta osaltani tehdä lasten kanssa retkiä ja asioita, olla mökillä kahden nuoremman kanssa (vanhempieni kanssa nykyisin ilman miestä koska hän saa sitten rauhassa jäädä kaupunkiin makailemaan ruudun ääressä). Lapset tekisivät tosi mielellään isän kanssa kaikkea ja ovat aktiivisia. Olen koettanut sanoa, että alkaa olla viimeiset vuodet kun hän voi lasten kanssa tehdä mitään, loppuelämänsä voi sitten makoilla ruudun ääressä. Hän suuttuu aivan kaikesta varovaisestakin sanomisesta valtavasti, koska kaikki on kuulemma aivan hyvin. Onko mitään neuvoja, mitä voisin tehdä?
Miten jaksaa tällaista? Miten lomat oikein voisi järjestää etten ahdistuisi niin? Olen ehdottanut, että hän vuokraisi esim huoneistohotellikämpän jossa kaikki aika olisi hänen omaansa, mutta hän ei halua. Talvella han joka tapauksessa makaa vuoteessa pädin kanssa kaikki illat ja viikonloput (hänellä on stressitön työ ja paljon vapaa-aikaa). Kerran oli viikon verran vuokrakämpässä kun kokeili erillään asumista, mutta ei halua tehdä sitä toiste koska hänellä ei ole perheen lisäksi juuri lainkaan kavereita, ei pidä yhteyttä sukulaisiinsa tai ystäviinsä, joten ilman perhettä on yksinäinen.
Kommentit (128)
Onko suhteessa spontaania hellyyttä? Pieniä hellyyden ja arvostuksen osoituksia ilman vaateita "takaisinmaksusta". Ei kai siinä mitään menetettävääkään olisi.
Kyllä sitä miestä voi pehmittää myös rakkaudella, ei aikuista tietenkään voi pakolla työntää mihinkään suuntaan.
Rakastettuna olemisen tunne antaa energiaa, itse olen kokenut että yksinäisyyden tunne, siis ei fyysinen yksinolo vaan tunne ettei ole mahdollisuutta saada ns. henkistä yhteyttä toiseen, passivoi ja sitä on mukava paikata sit nukkumalla.
Kun kokee että oma itse on korvattavissa suht vaivattomasti eikä koe ainutkertaisuutensa arvoa, niin miksipä sitä vaivautuisi.
Toisaalta: kun kumppani sitten "syyttä suotta" itsepäisesti sanoi minua kauniiksi, hieraisi hartiat ohimennessään jne pikkujuttuja kerta toisensa jälkeen ja vaateetta, se lopulta pehmitti ja sitä itsekin kiinnostui itsestään. itsearvostus ja sen myötä aktiivisuuskin taas alkoi kasvaa.
Pisteet kumppanille, eihän hän tiennyt muuttaisiko hänen eleensä lopulta mitään mutta ei se tainnut olla hänen päämääränsäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruuturiippuvuus tosiaan näyttää olevan ongelmana, tajusin kirkkaasti itsekin kun luin näitä. Onhan nuo katselumäärät hurjia ja tavallaan puoliso on tällöin samalla tapaa "muissa maailmoissa" kuin vaikka alkoholisti, ei tietty yhtä paha juttu lasten kannalta. Alkoi ihan itkettää kun luin näitä rakentavia kommentteja, en ole ehkä tajunnutkaan että olen ollut tän kanssa yksin niin kauan. (Tilanne jatkunut vuosia)
Ja sillä on suora yhteys myös lastensuojelu-asiakkuteen ja lasten huostaanottoihin, kun vanhemmat ovat netti- ja peliriippuvaisia, kun ennen oli perheen alkoholi- ja huumeongelmat, mutta nykyisin on some, joka vie ajan ja voimavarat.
Monella netti-ja peliriippuvuus on mennyt niin pitkälle, ettei ole aikaa ja voimia enää huolehtia edes lapsen perustarpeista, kotityöt jää suorittamatta, laskut maksamstta jne. Ei ehditä huolehtia edes omasta hygeniasta, saati lasten.
Ja monet ovat sokeita omalla netti-ja peliriippuvuudelle, joka on jo yhteiskunnallinen ongelma.
Vierailija kirjoitti:
73, miten voisin ottaa oikealla tavalla vastuuta? Tienaan palkkaa, omistan talon jossa asumme, kehityn työssäni, arki lasten kanssa on yleensä kivaa. Mutta tämä asia on ongelma. Ennen eroa sitä yleensä koettaa kaikki mahdolliset keinot. Mutta eihän aikuista ihmistä voi toinen muuttaa. Selviytymiskeinoja vielä muutamaksi vuodeksi kai hän, jos ei tilanne muutu? Ap.
Nimenomaan, toista ei voi muuttaa. Kuten sanoin, hyväksy se tai eroa. Mies on se, jonka pitäisi yrittää kaikki keinot, et sinä voi häntä saada haluamaan muutosta, sen pitää tulla itsestä, jotta olisi aitoa. Jos kerran omistat talon, pistä mies pihalle, ettei sun tarvi kestää saamatonta äijää.
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh mitkä elintavat äijällä. Sitten ihmetellään kun ei selkä "kestä" ja peräpukamat vaivaa, nivelet kipeet, vatsa jumittaa ja päätä särkee, silmälasien vahvuuksia pitää lisätä. Aluksi pitkään aikaan ei tietenkään ole mitään vaivoja ja kaikki on hyvin.
Sitten kun omilla elintavoilla tehty itsensä toimintakyvyttömäksi, vastuu siirtyy toki muille, muiden pitää maksaa toimeentulo ja liian vähän annetaan rahaa monivaivaiselle jne.
Huhhuh, mitkä elämäntavat joillakin on. Urheillaan ja treenataan, vaikka kroppa huutaa lepoa, lepoa. Sitten maksatetaan muilla vammojen korjaamiset, nivelrikot, itse aiheutetut sairauslomat jne. Pahimmillaan poltetaan itsensä loppuun ja syödään vuosikaupalla yhteiskunnan maksamia pillereitä. Sinnä missä liikkumattomat tajuavat kuolla sydänkohtaukseen kohtuullisen nuorina, nämä kuivan kesän oravat pirruuttaan sitkuttelevat 80-vuotiaiksi narisemassa ja voivottelemassa vanhoja treenivammoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko suhteessa spontaania hellyyttä? Pieniä hellyyden ja arvostuksen osoituksia ilman vaateita "takaisinmaksusta". Ei kai siinä mitään menetettävääkään olisi.
Kyllä sitä miestä voi pehmittää myös rakkaudella, ei aikuista tietenkään voi pakolla työntää mihinkään suuntaan.
Rakastettuna olemisen tunne antaa energiaa, itse olen kokenut että yksinäisyyden tunne, siis ei fyysinen yksinolo vaan tunne ettei ole mahdollisuutta saada ns. henkistä yhteyttä toiseen, passivoi ja sitä on mukava paikata sit nukkumalla.
Kun kokee että oma itse on korvattavissa suht vaivattomasti eikä koe ainutkertaisuutensa arvoa, niin miksipä sitä vaivautuisi.Toisaalta: kun kumppani sitten "syyttä suotta" itsepäisesti sanoi minua kauniiksi, hieraisi hartiat ohimennessään jne pikkujuttuja kerta toisensa jälkeen ja vaateetta, se lopulta pehmitti ja sitä itsekin kiinnostui itsestään. itsearvostus ja sen myötä aktiivisuuskin taas alkoi kasvaa.
Pisteet kumppanille, eihän hän tiennyt muuttaisiko hänen eleensä lopulta mitään mutta ei se tainnut olla hänen päämääränsäkään.
Mitä mä oikein luen?
Mistä lähtien miehistä, lasten isistä on tullut avuttomia nyhveröitä, kun pitäisi huolehtia ja ottaa vastuu omista jälkeläisistään, niin kysellään saako mies tarpeeksi rakkautta ja hellyyttä, ihan kuin miehet olisivat jotenkin lasten tasolla ja aivottomia olioita ja jälkeenjääneitä ja nainen olisi se aikuinen, jonka vastuulla on lapset, että miesvauva.
Ennen oli jokaisen miehen kunnia-asia huolehtia jälkeläisiltään ja perustettiin perhe ja sitouduttiin siihen, kun sen aika oli, eikä kyselty onko rakkautta ja hellyyttä, vaan lapset oli tärkeimmät ja perheen hyvinvointi.
Vierailija kirjoitti:
Sohvalla makaaminen ja tv töllötys illat ja viikonloput, niin tyypillistä!
Joskus luin palstalta, että kun vaihtaa miestä, niin käytännössä vaihtuu vaan ääni sohvalla. Näköjään.
Miehet olette laiskoja possuja!!!! Yrittäkää edes näyttää siedettävältä jos teistä ei muuta hyötyä ole! Kaljamaha pois ja vähän lihaksia tilalle, niin jaksaa kattella sohvalla loikoilijaa, eikä kehity ällötys siitä.
Sohvanvaltaajat ohjelma, hetkinen, kertoiko se koirista vai miehistä? ً🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies lääkäriin. Verikokeet ja etenkin testosteroni ja kilpirauhaskokeisiin. Ei tuo ole normaalia. Erikoista tuntuu oleva myös se, että pitää puolisoa itsestäänselvänä automaattisen asiana, joka vain on ja pysyy.
Juuri näitä samoja ehdottaisin! Testosteroni pitää kaikenikäisen miehen normaalisti käynnissä. Ei ole normaalia nukkua viikkotolkulla 12-14 tuntia yössä ja silti vielä loppupäivänkin houkuttaa pelkkä makaaminen. Vaikka olisi introvertti, loputon nukkuminen ja makaaminen ei liity siihen. Testosteronitasot voivat olla hiipuneet jo nuoremmallakin, ei tarvitse olla vanhus. Ja kilppari voi tosiaan olla syypäänä myös. Tsemppiä tilanteen ratkaisuun!
Minkä ihmeen takia ei saa viettää lomaa niin kuin itse haluaa? Ja miksi miehen pitäisi lähteä huoneistohotelliin? Sori, mutta nyt en ymmärrä yhtään enkä näe teillä kyllä mitään todellista ongelmaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia ei saa viettää lomaa niin kuin itse haluaa? Ja miksi miehen pitäisi lähteä huoneistohotelliin? Sori, mutta nyt en ymmärrä yhtään enkä näe teillä kyllä mitään todellista ongelmaakaan.
Siinä on se ongelma, ettei mies voi enää viettää lomaansa, niin kuin haluaa, kun on vapaaehtoisesti siittänyt tähän maailman kolme lasta, joista vanhempien on otettava vastuu - pitää tehdä ruokaa, kotityöt, lasten ulkoilu ja liikunta, harrastukset jne.
Ja on kohtuutonta olettaa ap. perheen vastuun olevan äidin harteilla, kun mies makaa sohvalla ja roikkuu netissä ja pelaa.
Minä en näe tuossa ongelmana niinkään sitä, että mies ei halua lomalla touhottaa. Vaan suurempi ongelma on se, ettei hän vietä aikaa lastensa kanssa. Lapset haluaisivat viettää aikaansa isänsä kanssa ja tehdä jotain juttuja yhdessä, mutta isää ei kiinnosta. Surullista :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä jätin mieheni 20v avioliitosta kun olin "nalkuttanut" omasta mielestäni tästä samasta asiasta jo ihan tarpeeksi kauan.
En kestänyt enää. Totesin hänen tarvitsevan semmoisen elämän ja mun tarvitsevan toisenlaisen elämän. Hän on hyvä ihminen ja niin olen minäkin.Klassinen erilleen kasvu. En ole katunut. Päinvastoin.
Ps. Miehen mielestä ero kyllä tuli puskista. Mitä nyt viimeisen 5v olin kertonut etten voi jatkaa näin.
Itsellä sama juttu. Ei ollut exällä kuulo päällä, joten sain tarpeekseni ja lähdin.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia ei saa viettää lomaa niin kuin itse haluaa? Ja miksi miehen pitäisi lähteä huoneistohotelliin? Sori, mutta nyt en ymmärrä yhtään enkä näe teillä kyllä mitään todellista ongelmaakaan.
Sitä sopii miettiä, kun perheessä on kolme lasta.
Saattaisi poliisit ja lastensuojelu olevan pian oven takana ja lasten huostaanotto mahdollinen veronmaksajien piikkiin, kun lasten vanhemmat haluavat viettää lomaansa, kuin molemmat itse tahtovat, 7vk pelaamalla ja somessa, yö myöhään ja päivät nukkuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suhteessa spontaania hellyyttä? Pieniä hellyyden ja arvostuksen osoituksia ilman vaateita "takaisinmaksusta". Ei kai siinä mitään menetettävääkään olisi.
Kyllä sitä miestä voi pehmittää myös rakkaudella, ei aikuista tietenkään voi pakolla työntää mihinkään suuntaan.
Rakastettuna olemisen tunne antaa energiaa, itse olen kokenut että yksinäisyyden tunne, siis ei fyysinen yksinolo vaan tunne ettei ole mahdollisuutta saada ns. henkistä yhteyttä toiseen, passivoi ja sitä on mukava paikata sit nukkumalla.
Kun kokee että oma itse on korvattavissa suht vaivattomasti eikä koe ainutkertaisuutensa arvoa, niin miksipä sitä vaivautuisi.Toisaalta: kun kumppani sitten "syyttä suotta" itsepäisesti sanoi minua kauniiksi, hieraisi hartiat ohimennessään jne pikkujuttuja kerta toisensa jälkeen ja vaateetta, se lopulta pehmitti ja sitä itsekin kiinnostui itsestään. itsearvostus ja sen myötä aktiivisuuskin taas alkoi kasvaa.
Pisteet kumppanille, eihän hän tiennyt muuttaisiko hänen eleensä lopulta mitään mutta ei se tainnut olla hänen päämääränsäkään.Ennen oli jokaisen miehen kunnia-asia huolehtia jälkeläisiltään ja perustettiin perhe ja sitouduttiin siihen, kun sen aika oli, eikä kyselty onko rakkautta ja hellyyttä, vaan lapset oli tärkeimmät ja perheen hyvinvointi.
Olet muuten väärässä, lapsiaan fyyisesti (tai henkisesti) hylkääviä nyhverönyyssösiä on ollut maailman sivu. Hyvin harva isä on ennenkään laajentanut roolia muuhun kuin ankaraan kasvattajaan jonka rakkaus piti ansaita hyvillä arvosanoilla ja täyttämällä odotukset. Kyllä se lapsista huolehtiminen on enimmäkseen ollut äitien harteilla ja perhe kulissina jotta mies näyttäisi menestyvältä ja ns.normaalilta.
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh mitkä elintavat äijällä. Sitten ihmetellään kun ei selkä "kestä" ja peräpukamat vaivaa, nivelet kipeet, vatsa jumittaa ja päätä särkee, silmälasien vahvuuksia pitää lisätä. Aluksi pitkään aikaan ei tietenkään ole mitään vaivoja ja kaikki on hyvin.
Sitten kun omilla elintavoilla tehty itsensä toimintakyvyttömäksi, vastuu siirtyy toki muille, muiden pitää maksaa toimeentulo ja liian vähän annetaan rahaa monivaivaiselle jne.
Vaakatasossa olo tekee hyvää suolistolle ja pukamille, eikä vaikuta mitenkään näköön (kela ei korvaa latiakaan silmälaseista).
Mitä typeryyteen tulee, sen sinä olet perinyt.
Anna olla. Tulee huomaamaan myöhemmin. Oma mieheni oli samanlainen. Havahtui vasta, kun nuorin oli 17 eikä enää isän seura kiinnostanut, että ei mennyt hyvin. Ekat 15 vuotta koetin sanoa, että lapset kasvaa ja tee asioita. Nyt vanhin käydessään ehkä moikkaa isäänsä, mutta ei viitsi edes jutella hänelle eikä mies tiedä yhtään mitä tytölle kuuluu. Miestä surettaa asia, mutta minkä teet. Oli sen 17 vuotta poissaoleva ja teki asioita pakosta ja nalkutuksestani kunnes lapset ei enää edes kysyneet isäänsä mukaan mihinkään.
Kuulostaa lievältä masennukselta. Silloin ei oikein jaksa mitään eikä ketään ja haluaa vain "tuijottaa seinää".
Täälläpä on kuules Ap hyvin samatyyppinen naisihminen,kuin sinun miehesi.Enkä ole tilkkaakaan ollut koskaan masentunut. Ymmärrän erinomaisen hyvin ,että miehesi haluaa ottaa loman rennosti,,varmaan työssään antaa kaikkensa ja pitää työstään,hoitaa homman hyvin.Olette kasvattaneet kolme pirteää lasta.Nyt voi miehesikin ottaa jo rennosti,ei tervitse olla aina jotain aktiviteettia.Ehkä hän näkee työssään,että leppoisa olo lapsillakin lisää luovuutta.Kyllä he saa pakertaa aivan riittävästi pimeän talvikauden koulun ja harrastuksien parissa--uskoisin,,,se on jatkuvaa lähtemistä,,,aamupimeällä jne.
Hieman armollisuutta rouvapieni suo miehelle .lapsille ja itsellesi.On vain yksi lyhyt elämä.Huomenna kaikki voi olla toisin .Teillä on kaikki loistavasti.Olette vain eriluonteisia ja eri rytmisiä miehenne kanssa.
Miksi,näin kerron,,,,.Olin aktiivisesti työelämässä itse yli 40v,pari lasta kasvatimme,lomaa kesällä n 4vk.Lapsesta saakka olen ollut illanvirkku-aamun torkku.... Eipä auttanut,töihin vaan !
Nyt olen juuri kuin miehesi,kun olen ollut joitain vuosia ansaitulla eläkkeellä.Luen,luen ,ja luen,,,,toki hoidan kuntoa riittävästi,kävelen ,joksen ,käyn salilla,maalaan joskus ,jos huvittaa.Syödään perusterveellistä ruokaa,mutta olen hyvä organisoimaan ,joten aikuisista lapsista tuntuu ,että äiti aina vaan makaa i padin kanssa.(jos sattuvat piipahtamaan).Minkäs teet kun siellä netissä on niin valtavasti tietoa.Ennen oli kulttuurikodin merkki ,kun seinä oli täyden kirjahyllyn peitossa ja nyt löytyy kaikki padista.
Joten hurjasti ole tällä tyylilläni saanut aikaan ja ykkös ja kakkoskodit on viihtyisiä.
Mutta tunnen olevani 100%:sesti samanlainen ,kuin miehesi.Ei sun mies nuku 12-14h,,,kukkuu yöllä siellä netissä ,niin minäkin.Tiedän paljon yleissivistäviä asioita sieltä ja täältä.
Alue: Aihe vapaa
Sohvalla makaaminen ja tv töllötys illat ja viikonloput, niin tyypillistä!
Joskus luin palstalta, että kun vaihtaa miestä, niin käytännössä vaihtuu vaan ääni sohvalla. Näköjään.
Miehet olette laiskoja possuja!!!! Yrittäkää edes näyttää siedettävältä jos teistä ei muuta hyötyä ole! Kaljamaha pois ja vähän lihaksia tilalle, niin jaksaa kattella sohvalla loikoilijaa, eikä kehity ällötys siitä.