En jaksa enää lomaa mieheni kanssa
Puolisollani on pitkä, 5-7 viikon loma. Siitä viikko oltiin matkoilla (yhteinen toive, koko perhe mukana:: lapset ovat 11, 14 ja 16. Muuta lomaa hän ei halua suunnitella ja viettää sen mieluiten sängyssä katsellen netflix-sarjoja ja dokkareita. Hänellä ei ole kavereita, nukkuu aina puoleen päivään lomalla, illat istuu television ääressä. Lasten kanssa silloin tällöin tekee jonkun jutun, esim käy talleilla, uimassa tms, sitten palaa loppuillaksi ruudun ääreen. Minä koetan omalta osaltani tehdä lasten kanssa retkiä ja asioita, olla mökillä kahden nuoremman kanssa (vanhempieni kanssa nykyisin ilman miestä koska hän saa sitten rauhassa jäädä kaupunkiin makailemaan ruudun ääressä). Lapset tekisivät tosi mielellään isän kanssa kaikkea ja ovat aktiivisia. Olen koettanut sanoa, että alkaa olla viimeiset vuodet kun hän voi lasten kanssa tehdä mitään, loppuelämänsä voi sitten makoilla ruudun ääressä. Hän suuttuu aivan kaikesta varovaisestakin sanomisesta valtavasti, koska kaikki on kuulemma aivan hyvin. Onko mitään neuvoja, mitä voisin tehdä?
Miten jaksaa tällaista? Miten lomat oikein voisi järjestää etten ahdistuisi niin? Olen ehdottanut, että hän vuokraisi esim huoneistohotellikämpän jossa kaikki aika olisi hänen omaansa, mutta hän ei halua. Talvella han joka tapauksessa makaa vuoteessa pädin kanssa kaikki illat ja viikonloput (hänellä on stressitön työ ja paljon vapaa-aikaa). Kerran oli viikon verran vuokrakämpässä kun kokeili erillään asumista, mutta ei halua tehdä sitä toiste koska hänellä ei ole perheen lisäksi juuri lainkaan kavereita, ei pidä yhteyttä sukulaisiinsa tai ystäviinsä, joten ilman perhettä on yksinäinen.
Kommentit (128)
Ap kirjoitti:
Puolisollani on pitkä, 5-7 viikon loma. Siitä viikko oltiin matkoilla (yhteinen toive, koko perhe mukana:: lapset ovat 11, 14 ja 16. Muuta lomaa hän ei halua suunnitella ja viettää sen mieluiten sängyssä katsellen netflix-sarjoja ja dokkareita. Hänellä ei ole kavereita, nukkuu aina puoleen päivään lomalla, illat istuu television ääressä. Lasten kanssa silloin tällöin tekee jonkun jutun, esim käy talleilla, uimassa tms, sitten palaa loppuillaksi ruudun ääreen. Minä koetan omalta osaltani tehdä lasten kanssa retkiä ja asioita, olla mökillä kahden nuoremman kanssa (vanhempieni kanssa nykyisin ilman miestä koska hän saa sitten rauhassa jäädä kaupunkiin makailemaan ruudun ääressä). Lapset tekisivät tosi mielellään isän kanssa kaikkea ja ovat aktiivisia. Olen koettanut sanoa, että alkaa olla viimeiset vuodet kun hän voi lasten kanssa tehdä mitään, loppuelämänsä voi sitten makoilla ruudun ääressä. Hän suuttuu aivan kaikesta varovaisestakin sanomisesta valtavasti, koska kaikki on kuulemma aivan hyvin. Onko mitään neuvoja, mitä voisin tehdä?
Miten jaksaa tällaista? Miten lomat oikein voisi järjestää etten ahdistuisi niin? Olen ehdottanut, että hän vuokraisi esim huoneistohotellikämpän jossa kaikki aika olisi hänen omaansa, mutta hän ei halua. Talvella han joka tapauksessa makaa vuoteessa pädin kanssa kaikki illat ja viikonloput (hänellä on stressitön työ ja paljon vapaa-aikaa). Kerran oli viikon verran vuokrakämpässä kun kokeili erillään asumista, mutta ei halua tehdä sitä toiste koska hänellä ei ole perheen lisäksi juuri lainkaan kavereita, ei pidä yhteyttä sukulaisiinsa tai ystäviinsä, joten ilman perhettä on yksinäinen.
Tämä voi vaikuttaa aivan älyttömältä, mutta mulle tuli mieleen, että olisiko miehesi masentunut. Myös kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa tuollaisen masennuksen kaltaisen tilan, ilo katoaa, mitään ei jaksa, mikään ei tunnu enää miltään, mikään ei kiinnosta, ärtymystä. Samoin uniapnealla on samanlaisia oireita, aina väsynyt ja ärtynyt.
Mietin vain, että kannattaisi poissulkea varmaan myös fysiologisia syitä. Ovatko välinne sellaiset, että voisit näistä puhua?
Jonkun julkimon yhteydessä käsiteltiin joku päivä lehdessä sitä, että kaikki masentuneet eivät ole työttömiä sängyn pohjalla makaavia, vaan heitä on myös työelämässä.
Onko miehesi ollut jo seurusteluaikana eristäytyvä vai onko hän ollut aiemmin seurallinen? Ovatko ystävät jossain vaiheessa kaikonneet vai onko hän ollut jo nuorena yksinäinen sielu? Oliko hän reissullanne yhtään aktiivisempi?
Muuten vaikuttaa, että perheessänne on asiat ok, mukavan ikäiset lapsen, vaikkakin vaativassa iässä. Ja sinulla on hyvät välit vanhempiisi.
Kaikkea hyvää teille kuitenkin, toivottavasti asiat alkavat järjestyä.
Vierailija kirjoitti:
Ja sähköjäniksen vaimolle: meillä molemmilla on kyllä omaa aikaakin. Jotenkin mun mies on vain sellainen, että ei itse oma-aloitteisesti oikein saa mitään tehtyä. Kaikki vetovastuu jää mulle, enkä ole yhtään semmoinen nainen joka sellaisesta välittäisi. En ole sähköjänis joka haluaa yksin koko ajan puuhata lasten kanssa, tai jos sitten sitä koettaisin, niin alkaa jurppia entistä enemmän miehen 12-15 tunnin yöunet (saattaa nukkua iltapäivään) ja ruuturiippuvuus... No, huoh.
Ap
Jos nukkuu noin paljon, on ehkä jokin fyysinenkin terveysongelma, kilpirauhasen vajaa toiminta esim.
Jos kuitenkin jotain tekee lasten kanssa, on tietenkin heille tärkeä. Mites intiimi yhteiselämänne, onko missä jamassa?
Huomenna on luvassa tukalaa 30 asteen hellettä tänne Helsingin keskustaan. Täytyypä muistaa avata ikkunat, että asunto vähän jäähtyisi. Työpäivän jälkeen on mukava tulla hyvin tuuletettuun ja raikkaseen kotiin. :D
Minusta on jotenkin surullista, että haluat hänet pois kotoa. Esim. yksin hotelliin. Miksi? Ja terapiaa ja eroa ehdotetaan. Kumma kun ei omassa kodissa saa olla rauhassa. Ap ei edes puhu kotitöistä tai lapsista huolehtimisesta, vaan ongelma on miehen kotona oleminen ja se, ettei teinejä viihdytetä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on jotenkin surullista, että haluat hänet pois kotoa. Esim. yksin hotelliin. Miksi? Ja terapiaa ja eroa ehdotetaan. Kumma kun ei omassa kodissa saa olla rauhassa. Ap ei edes puhu kotitöistä tai lapsista huolehtimisesta, vaan ongelma on miehen kotona oleminen ja se, ettei teinejä viihdytetä.
Kai tuollainen makaava raato masentaa koko perhettä. Pointti ei ole sitäpaitsi teinien viihdyttäminen vaan se, ettei miestä kiinnosta edes lastensa elämässä mukanaoleminen. Turha kymmenen vuoden päästä ulista kun aikuiset lapset vähät välittää isästään. Tämä kun ei ole vaivautunut suhdetta heihin luomaan. Ihmettelen kyllä miksi ap jaksaa tuollaista kotonaan katsella.
Onko hänellä masennusta?