Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Meidän 12-v poika on ollut koko elämänsä aikana alle 10 yötä erossa äidistään
Totesin vain tuossa tämän juuri, kun peruuntui taas yksi yökyläily toisaalla häneltä. Onkohan tavallista ja normaalia? Vertaan vain itseeni, kun olin samassa iässä jo käynyt yksinäni vaikka missä.
M45
Kommentit (139)
No jos pojalla ei ole ollut mitään syytä olla öitä pois kotoa / erossa äidistään, niin miksi pitäisi varta vasten olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 2v tyttö on ollut yli 10 yötä erossa äidistään, vanhemmista lapsista puhumattakaan.
Ei ole siis normaalia tuo ap:n meno.
Kunhan nyt täysi-ikäisyyteen mennessä pärjää yksin kotona, niin se riittää hyvin. Meillä lukioikäinen jää nyt ensimmäistä kertaa yksin kotiin, kun me muut mennään mökille. On kesätöissä, niin ei pääse mukaan. Mitään draamaa ei asiaan liity suuntaan eikä toiseen.
Riippuu syystä onko outoa.
Jos lapsi on niin arka nössö, ettei pysty yökyläilemään tai esim. lähtemään leirille, niin asialle pitäisi tehdä jotain.
Jos sitten vain muuten elämä on ollut eristäytynyttä tältä osin ja äitikään ei missään työmatkoilla koskaan ole, niin helpostihan se noin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu syystä onko outoa.
Jos lapsi on niin arka nössö, ettei pysty yökyläilemään tai esim. lähtemään leirille, niin asialle pitäisi tehdä jotain.
Jos sitten vain muuten elämä on ollut eristäytynyttä tältä osin ja äitikään ei missään työmatkoilla koskaan ole, niin helpostihan se noin menee.
Eristäytynyt elämä ei ole normaalia.
Paul McCartney ja Linda McCartney olivat koko liittonsa aikana yhden yön erossa toisistaan (jos nyt oikein muistan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paul McCartney ja Linda McCartney olivat koko liittonsa aikana yhden yön erossa toisistaan (jos nyt oikein muistan).
Rinnastustahan voisi kuvata jopa perverssiksi.
En minä ainakaan lapsena ollut äidistä erossa (eli nukkunut eri asunnossa) kuin viikon, kun hän oli ulkomailla. Ei ollut yökyläilyt kavereiden luona tapana, kun asuivat ihan lähellä. Osaan silti nykyään olla ihan itseksenikin ja myös hoitaa asiani. Enkä pelkää sängynalusmörköjä. Voi ihme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa että myös lapset tarvitset lomaa vanhemmistaan!
Ei se ole mikään kehumisen aihe etteivät lapset ole olleet yökylässä / hoidossa ikinä.
Eikö lapsesi ole siis käynyt koskaan missään leireillä? Minulle kesäleirit olivat ikimuistoisia kokemuksia lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu syystä onko outoa.
Jos lapsi on niin arka nössö, ettei pysty yökyläilemään tai esim. lähtemään leirille, niin asialle pitäisi tehdä jotain.
Jos sitten vain muuten elämä on ollut eristäytynyttä tältä osin ja äitikään ei missään työmatkoilla koskaan ole, niin helpostihan se noin menee.
Eristäytynyt elämä ei ole normaalia.
Noh... sanoinkin "tältä osin". Kokonaan eristäytyminen tietysti ei ole normaalia.
Jotkut ovat perheenäkin introvertimpiä ja ei synny luontevia ystäväperhesuhteita, joissa lapset jo pieninäkin usein yökyläilevät.
Tuntematta tätä perhettä ja poikaa ei oikein voi sanoa mitään.
Meillä kyllä aivan toisin. Tuon ikäinen oli ollut jo monta kertaa ulkomaillakin viikon matkoilla tuttavien tai isovanhempien kanssa, lukuisilla leireillä ja tietysti kavereilla yökylässä.
Ei ole outoa. Mun tytär oli 18,5 ennen kuin oli yötä yksin. Muutti siinä kohtaa omaan kämppään. Kotona asuessaan ei ollut ikinä yksin, koska me ei miehen kanssa käydä missään eikä tyttö ikinä halunnut yökyläillä. Häntä ei vain kiinnostanut olla kaverilla tai mummolassa yötä. Reissuillakaan ei käyty töiden ja niiden puutteen vuoksi sen jälkeen kun tyttö oli 15 jolloin luonnollisesti tuli vielä mukaan. Hyvinhän tuo pärjäsi, kuulemma vähän oli outoa, mutta äkkiä tottui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omani ei olisi ollut edes tuota jos en olisi joutunut tekemään reissutyötä kun oli vaippaikäinen.
Lähetä äiti vähintään 10 päivän reissuun johonkin, jos olet huolissasi. Tuplaantuu nuo yöt kerralla ja äiti saa vapaa-aikaa. Kaikki ovat tyytyväisiä.
Kaikki kaverit asuivat joko samassa tai naapuritaloissa. Kesäksi muutettiin mökille. Olisinkohan ollut 15v, kun äiti lähti kuoromatkalle Viroon, silloin varmaan olin eka kerran ilman mamia. Seuraavana kesänä läksinkin sitten Maltalle kielikurssille kolmeksi viikoksi, enkä yhtään tuntenut koti-ikävää.
Peter kirjoitti:
En minä ainakaan lapsena ollut äidistä erossa (eli nukkunut eri asunnossa) kuin viikon, kun hän oli ulkomailla. Ei ollut yökyläilyt kavereiden luona tapana, kun asuivat ihan lähellä. Osaan silti nykyään olla ihan itseksenikin ja myös hoitaa asiani. Enkä pelkää sängynalusmörköjä. Voi ihme.
Yökyläilyn idea ei ole siinä asuuko lähellä vai kaukana. Se on lapsille vain jännittävää ja useimmat haluavat sitä kavereidensa kanssa tehdä.
Jonkinlainen kehitysvaihe kai... irtautumista kotoa. Meillä vilkkain buumi on ollut 10-12 -vuotiaina.
Yhden lapsen paras kaveri asui samassa rapussa, samassa kerroksessa vastapäätä. Silti yökyläiltiin taajaan :)
Miksi siitä pitäisi huolestua? Jos niitä yökyläpaikkoja ei ole niin ei niitä väkisinkään voi hankkia. Ei ihmisille noin vaan voi mennä yökylään ilman kutsua. Itselläni on tyttö ja poika eikä kumpikaan heistä olleet hirveesti yökylässä tuohon ikään mennessä. Isovanhemmillaan eivät ole olleet kertaakaan yötä. Tämä oli taas isovanhempien iästä ja terveydentilasta johtuvaa. Kavereita kyllä oli, mutta yökylässä ei oltu. Tosin meillä oli näitä lasten kavereita yökylässä ihan kyllästymiseen asti. Ilmeisesti näiden muiden vanhemmat eivät olleet innokkaita kutsumaan yöksi kotiinsa. Molemmista lapsistani on tullut ihan itsenäisiä ja reippaita nuoria, eivät roiku äitinsä helmoissa. Ovat olleet teininä öitä pois kotoa, ulkomaita myöten. Tytär muutti 20 vuotiaana pois kotoa ja hyvin on pärjännyt. Ja eiköhän tuo poikakin muuta, kun saa koulunsa ja armeijan käytyä.
Se on nyt aivan sama kuinka monta yötä lapsi on yökylässä vai onko ollenkaan. Ihan muut asiat on tärkeitä. Ei meilläkään lapset yökyläile kuin tosi tosi harvakseltaan mummolassa (ehkä kerran vuodessa, jos sitäkään). Mutta ei se nyt ole niin oleellista. En jaksa tästä asiasta ottaa murhetta itselleni. Muuten lapset voivat hyvin, ovat tavallisia terveitä lapsia ja jokaisella omat vahvuutensa ja kehityskohteensa. Kaikesta sitä yritetäänkin stressiä nostaa vanhemmille.
Alue: Aihe vapaa
Ihan normaalia. Omilla lapsillani ollut sana tilanne samassa iässä. Nyt vähän vanhempina ( 16 ja 15) ovat käyneet jo yksinkin ulkomaanreissuilla eri tyhmien kanssa ja kaikki mennyt loistavasti, vaikka " harjoittelivat" niin vähän nuorempina. Eri yökyläily ei ole mitenkään pakollista, että kehittyy normaaliksi, rohkeaksi.