Lue keskustelun säännöt.
Meidän 12-v poika on ollut koko elämänsä aikana alle 10 yötä erossa äidistään
Totesin vain tuossa tämän juuri, kun peruuntui taas yksi yökyläily toisaalla häneltä. Onkohan tavallista ja normaalia? Vertaan vain itseeni, kun olin samassa iässä jo käynyt yksinäni vaikka missä.
M45
Kommentit (139)
Joku hyvin juuri sanoi, että lapset kehittyy eri tahtia ja haluavat eri aikaan lähteä yökylään.
Minä olin ensimmäistä kertaa yökylässä mummon luona jo pari vuotiaana ja olin jo pienestä pitäen erittäin aktiivinen yökylättelyn suhteen ja olen ollut lukemattomien ihmisten luona yötä etten kaikkia edes muista. Olen aina ollut itsenäinen ja sen takia minut jätettiin jo 14v yksin yöksi kotiin koiria vahtimaan kun muu perhe on mökillä jne.
Pikkusiskoni taas oli ensimmäistä kertaa yksin yökylässä vasta 16v ja sekin oli ihan vieressä asuvan naapurin luokse. Sisko ei uskaltanut mennä yöksi kenenkään ns. "vieraan" luokse, koska hän oli yksinkertaisesti liian ujo siihen +ruoka-aine allergiat vaikeuttivat yökylättelyä ja hän pelkäsi että hän syö siellä jotain mitä ei pitäsisi :(.. Mutta senjälkeen kun hän ekan kerran meni yökylään ei ole häntä näkynyt montaa yötä kotona sillä hän pääsi yökylättelyn makuun :).
Jokainen lapsi lähtee kotoaan pois yöksi, silloin kun heistä tuntuu hyvältä, ei pidä pakottaa heitä menemään vaan rohkaista,sillä jokainen tietää omat rajansa parhaiten! Ei ole tiettyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en ollut itekään tuon ikäisenä ollut varmaan yhtäkään yötä erossa vanhemmistani. Olen ollut introvertti lapsesta asti, ja kaikki leirit ja yökyläilyt kavereiden luona olisi ollut helvettiä. Toki niitäkin joutui pakosta harrastamaan jossain määrin yläasteikäisenä, kun kuului asiaan. Muutto kotoa pois ekaan omaan asuntoon oli hienoa, sai olla ihan rauhassa. En edelleenkään mielellään ole yötä poissa kotoa jos siihen liittyy sosiaalista toimintaa. Matkustankin yksin.
Miksi pitäisi? Minä olen ollut pisimmillään erossa äidistä 5 päivää luokkaretkellä 12-vuotiaana. Nyt olen 19v.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa että myös lapset tarvitset lomaa vanhemmistaan!
Ei se ole mikään kehumisen aihe etteivät lapset ole olleet yökylässä / hoidossa ikinä.
Ainakin tälläisistä vanhemmista.
Ei ole kehumisen aihe sekään, jos lasta jatkuvasti dumpataan isovanhemmille tai kavereille, kun vanhemmat ei itse ole ikinä kotona.
Kasvoin rippikoulun aikana todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni kommentoi siitä näkökulmasta onko lapsi ollut yötä pois kotoa. Eikö muut äidit ole koskaan öitä pois kotoa niin ,että lapsi on isänsä kanssa kotona? Kavereiden kanssa mökillä, risteilyllä, yön yli harrastusreissuilla..? :O
Ap sanoi, ettei hänen poikansa ole ollut erossa äidistään kuin alle 10 yötä. Siis siellä missä äiti, on myös poika, yöpyi sitten lomamatkalla, sukulaisissa tai kotona. No, eroperheissähän on tietenkin ilman äitiään, jos viettää viikonloppuja tai viikkoja isänsä luona.
Itse ajattelisin sen niin, onko lapsi ollut ilman jompaakumpaa vanhempaansa yötä, joko yksin kotona tai muualla niin, ettei kumpikaan vanhemmista ole paikalla.
Yllättävän moni äiti ei noita muualla yöpymisiä harrasta. Minusta mökkireissut tai aikuisten lomamatkat on ihan normaaleja ja tuo lisävirtaa lapsiperhearkeen, mutta osa ajattelee, ettei tarvitse "lomaa lapsistaan" tai ainakin voi kömpiä kotiin yöksi, jos johonkin rientoon (muka) tarttee mennä.
Vierailija kirjoitti:
No jos pojalla ei ole ollut mitään syytä olla öitä pois kotoa / erossa äidistään, niin miksi pitäisi varta vasten olla?
Koska juuri noin kasvatetaan lapsia jotka on täysin riippuuvaisia äidistä. Sitten ihmetellään miksi nuoret aikuiset on niin saamattomia ja lapsellisia. Kun ne kasvatetaan äidin omiksi lemmikeiksi. Tulee itku jos äiti ei ole peittelemässä joka yö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunhan nyt täysi-ikäisyyteen mennessä pärjää yksin kotona, niin se riittää hyvin. Meillä lukioikäinen jää nyt ensimmäistä kertaa yksin kotiin, kun me muut mennään mökille. On kesätöissä, niin ei pääse mukaan. Mitään draamaa ei asiaan liity suuntaan eikä toiseen.
18 vuotiaana pitäisi olla jo täysin itsenäinen. Vanhempia ei pitäisi tarvita enää yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu syystä onko outoa.
Jos lapsi on niin arka nössö, ettei pysty yökyläilemään tai esim. lähtemään leirille, niin asialle pitäisi tehdä jotain.
Jos sitten vain muuten elämä on ollut eristäytynyttä tältä osin ja äitikään ei missään työmatkoilla koskaan ole, niin helpostihan se noin menee.
Siitä vasta pitäisi olla huolissaan jos elämä on ollut eristynyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu syystä onko outoa.
Jos lapsi on niin arka nössö, ettei pysty yökyläilemään tai esim. lähtemään leirille, niin asialle pitäisi tehdä jotain.
Jos sitten vain muuten elämä on ollut eristäytynyttä tältä osin ja äitikään ei missään työmatkoilla koskaan ole, niin helpostihan se noin menee.
Eristäytynyt elämä ei ole normaalia.
Onhan se. Suurimman osan tämänkin maan historiaa niin ihmisten elämä on ollut erittäin eristäytynyttä.
mulla oli 12-veenä samanlainen kaveri mutta ei ollut ollut yhtäkään yötä erossa. asuttiin 2km päässä ja ekan kerran kun oli yökylässä niin vanhemmat joutui keskellä yötä hakemaan itkevän kaverin kotiin. sama toistui vuotta myöhemmin hevosleirillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu syystä onko outoa.
Jos lapsi on niin arka nössö, ettei pysty yökyläilemään tai esim. lähtemään leirille, niin asialle pitäisi tehdä jotain.
Jos sitten vain muuten elämä on ollut eristäytynyttä tältä osin ja äitikään ei missään työmatkoilla koskaan ole, niin helpostihan se noin menee.
Eristäytynyt elämä ei ole normaalia.
Onhan se. Suurimman osan tämänkin maan historiaa niin ihmisten elämä on ollut erittäin eristäytynyttä.
Paitsi että yhteisöllisyyden määrä on ollut jatkuvassa laskussa jo viimeiset 50 vuotta.
Suunta on huonompaan, ei parempaan.
Isovanhempani ja muutkin isänpuoleiset sukulaiseni asuivat lössissä samassa kylässä kuin minä ja yh-äitinikin, ja vietin ainakin kolmanneksen lapsuudestani eli lähes kaikki viikonloput ja lomat sukulaisissa, etenkin juuri isovanhempien luona. Tämä siis 70-luvun hämärissä. Isän luona en tosin koskaan ollut (isällä oli uusi perhe, enkä muutenkaan kiinnostanut häntä lainkaan), mutta isovanhemmille olin silmäterä. Totuin siis jo pienestä pitäen nukkumaan muualla kuin kotona.
Toisaalta äitini olikin väkivaltainen viikonloppujuoppo, joten isovanhempani toimivat samalla ns. "pelastavina enkeleinä", mutta olisin varmasti viettänyt paljon aikaa heidän talossaan muutenkin.
Samoin kavereiden luokse jäätiin tuolloin herkästi yöksi, kaikenmaailman telttailureissuja tehtiin ja leirilläkin oltiin. Eikä koskaan ollut koti-ikävä, päinvastoin.
Mutta ehkä maailma vaan oli silloin erilainen. Nyt kun katson veljen lapsia, niin eivät he juurikaan kodin ulkopuolella kuluta aikaansa, eivät edes kavereiden luona, kun puhelimella ja tietokoneellakin saa yhteyden koska tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu syystä onko outoa.
Jos lapsi on niin arka nössö, ettei pysty yökyläilemään tai esim. lähtemään leirille, niin asialle pitäisi tehdä jotain.
Jos sitten vain muuten elämä on ollut eristäytynyttä tältä osin ja äitikään ei missään työmatkoilla koskaan ole, niin helpostihan se noin menee.
No eikä tarvitse tehdä asialle mitään eikä varsinkaan antaa lapsen ymmärtää olevansa nössö (??), jos 10-vuotiaana haluaa vielä nukkua yönsä kotona. Minä olin 10-vuotiaana sellainen, etten todellakaan nukkunut hyvin vieraassa paikassa ja stressasin sitä. Kyllä minäkin siitä ihan omaan tahtiin kypsyin ja myöhemmin uskallusta riittikin jopa vaihto-opintoihin ulkomailla. Lapset ovat erilaisia ja on täysin ok olla herkkä ja ujo. Myös pojalle.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa että myös lapset tarvitset lomaa vanhemmistaan!
Ei se ole mikään kehumisen aihe etteivät lapset ole olleet yökylässä / hoidossa ikinä.
Täh lomaa vanhemmistaan? Lomaa lapsistaan 🤢
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan nyt täysi-ikäisyyteen mennessä pärjää yksin kotona, niin se riittää hyvin. Meillä lukioikäinen jää nyt ensimmäistä kertaa yksin kotiin, kun me muut mennään mökille. On kesätöissä, niin ei pääse mukaan. Mitään draamaa ei asiaan liity suuntaan eikä toiseen.
18 vuotiaana pitäisi olla jo täysin itsenäinen. Vanhempia ei pitäisi tarvita enää yhtään mihinkään.
Tää oli hauska :D Tai sitten surullinen, miten sen nyt ottaa...
Ai että sinä katkaiset emotionaalisen suhteen lapseesi sinä päivänä, kun hän täyttää 18? Potkaiset hänet pihalle kodistasi, et anna neuvoja, et rahaa opiskeluja ym. varten, et jaa hänelle seuraasi, sinulle ei kannata soittaa jne. Aika julmalta kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole outoa. Mun tytär oli 18,5 ennen kuin oli yötä yksin. Muutti siinä kohtaa omaan kämppään. Kotona asuessaan ei ollut ikinä yksin, koska me ei miehen kanssa käydä missään eikä tyttö ikinä halunnut yökyläillä. Häntä ei vain kiinnostanut olla kaverilla tai mummolassa yötä. Reissuillakaan ei käyty töiden ja niiden puutteen vuoksi sen jälkeen kun tyttö oli 15 jolloin luonnollisesti tuli vielä mukaan. Hyvinhän tuo pärjäsi, kuulemma vähän oli outoa, mutta äkkiä tottui.
Tämä on jo sairasta..
Ei koskaan edes rippileirillä, festareilla, kavereiden kanssa mökillä, ei missään?
Jokainen tietysti tyylillään, mutta kuulostaa, ettei tyttärellä ole ollut mitään nuoruuteen kuuluvaa sosiaalista elämää.
En käynyt minäkään ikinä festareilla, mökkeilemässä kavereiden kanssa tai kavereilla yökylässä. Syynä ihan se, ettei niitä kavereita juuri ollut. Ei kaikilla ole niin onnellinen tilanne, että olisi ystäviä joiden kanssa yökyläillä. Rippileirillä toki olin.
Oma lapsi 2v2kk on ollut yökylässä n. 10 kertaa ja minusta se on aivan liian vähän! Kyllä saisi jo säännöllisesti olla vaikka yhden viikonlopun kuukaudesta isällään. Tosin isä ei tällaista tapaamissopimusta halua eli eipä tässä juuri muuta elämää ole tai kehity kuin tuo tenava. Ihmettelen sitä äitiä, jolla ei ole ollut mitään muuta tekemistä 12 vuoden aikana kuin olla lapsen kanssa, huh huh.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa että myös lapset tarvitset lomaa vanhemmistaan!
Ei se ole mikään kehumisen aihe etteivät lapset ole olleet yökylässä / hoidossa ikinä.
Minusta on kehumisen aihe, että vanhemmat pystyvät hoitamaan omat lapsensa niin, ettei lapsia tarvitse toisten taakaksi änkeä. Täytyy olla melkoisen perseiset vanhemmat, jos lapset tarvitsevat heistä lomaa.
Monelle?
En voisi kuvitellakaan tuttavapiiristä tällaisia. Mutta onko tässä sitten alueellisia eroja kovasti?
Ollaan helsinkiläisiä ja elämä sitten kai menevämpää ja laajempaa jo lapsena. Ja kai se tuttavapiiri on valikoitunut sen mukaan, mitä itse olemme.