Lue keskustelun säännöt.
Meidän 12-v poika on ollut koko elämänsä aikana alle 10 yötä erossa äidistään
Totesin vain tuossa tämän juuri, kun peruuntui taas yksi yökyläily toisaalla häneltä. Onkohan tavallista ja normaalia? Vertaan vain itseeni, kun olin samassa iässä jo käynyt yksinäni vaikka missä.
M45
Kommentit (139)
Meitä on niin erilaisia. En minäkään ollut montaa yötä nukkunut eri rakennuksessa kuin äitini, kun muutin pois kotoa 19-vuotiaana. Rippileiri, pari yötä isovanhemmilla ja muutama yö kavereilla. Muutama lyhyt ulkomaanmatka. Olen introvertti, joten siksi en varmaan lapsena ollut mikään aktiivikyläilijä ja joku kesäleiri olisi ollut minulle kauhistus. Olin kuitenkin todella itsenäinen, enkä paljoa tarvinnut apua esimerkiksi koulun kanssa. Kotoa muutto ei aiheuttanut mitään ongelmia. Olen vain kotihiiri, oli kotini sitten oma asunto tai lapsuudenkoti. Ei kavereilla tai isovanhemmilla ajan vietto ole mikään kypsyyden merkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiiä, mutta tuo tuntuu olevan nykyaikaa. Äidit on hirveän sidottuja lapsiinsa ja perheet jotenkin todella eristäytyneitä.
Itse muistan 80-luvulla lapsuuttani eläneenä, että siinä 7-8-vuotiaana aloitettiin yökyläilyt kavereiden luona ja vaikkapa kesälomalla saatettiin olla viikko toisella paikkakunnalla serkkujen perheen luona.
Entinen systeemi oli minusta parempi, niin lasten kuin vanhempien kannalta.
Näin vaikeaa on ymmärtää introvertteja ihmisiä.
Yökyläilyyn liittyy kauheasti sosiaalisuutta, vielä aika intiimisti. Pitää olla pyjamassa muiden seurassa, käydä vessassa ja suihkussa vieraassa kodissa, nukkua niin että muut kuulevat kuorsaamiset ja piereskelyt, syödä mitä eteen laitetaan, mennä nukkumaan ja herätä muiden tahtiin. Olla puhelias ja kohtelias ja sosiaalinen jopa pari vuorokautta putkeen. Tosi raskasta ja suorastaan stressaavaa.
Teininä parasta oli saada olla yksin kotona. Aikuisena parasta on päästä omaan sänkyyn nukkumaan. Matkalla ja työmatkalla haluan oman huoneen, tai en voi rentoutua koko matkan aikana.
Mikä pakko nuorien on olla aikuisia jo lapsina? Kyllä ne ehtii vielä olla yötä pois kotoa ja silloin olet huolisissasi.
Vierailija kirjoitti:
Näin vaikeaa on ymmärtää introvertteja ihmisiä.
Yökyläilyyn liittyy kauheasti sosiaalisuutta, vielä aika intiimisti. Pitää olla pyjamassa muiden seurassa, käydä vessassa ja suihkussa vieraassa kodissa, nukkua niin että muut kuulevat kuorsaamiset ja piereskelyt, syödä mitä eteen laitetaan, mennä nukkumaan ja herätä muiden tahtiin. Olla puhelias ja kohtelias ja sosiaalinen jopa pari vuorokautta putkeen. Tosi raskasta ja suorastaan stressaavaa.
Teininä parasta oli saada olla yksin kotona. Aikuisena parasta on päästä omaan sänkyyn nukkumaan. Matkalla ja työmatkalla haluan oman huoneen, tai en voi rentoutua koko matkan aikana.
Minä olen introvertti ja ei kyllä yökyläilyt ole olleet koskaan tuollainen ongelma. Kivassa seurassa saa olla oma introvertti itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan nyt täysi-ikäisyyteen mennessä pärjää yksin kotona, niin se riittää hyvin. Meillä lukioikäinen jää nyt ensimmäistä kertaa yksin kotiin, kun me muut mennään mökille. On kesätöissä, niin ei pääse mukaan. Mitään draamaa ei asiaan liity suuntaan eikä toiseen.
18 vuotiaana pitäisi olla jo täysin itsenäinen. Vanhempia ei pitäisi tarvita enää yhtään mihinkään.
Oma poikani on 18 ja menee lukion 3:lle luokalle syksyllä. Olisiko pitänyt heittää alkuvuodesta omilleen? Ehkä siinä koulunkäynti kärsisi, kun joutuisi itsensä elättämään. Haluan, että poikani valmistuu hyvillä arvosanoilla ja pääsee opiskelemaan. Ja on tuo armeijakin lukion jälkeen. Ehkä hän sen jälkeen muuttaa opiskelija-asuntolaan ja toiselle paikkakunnalle. Harva 18-vuotias asuu omillaan. Yleensä lukion/armeijan jälkeen muutetaan omilleen. Ja itse olen aina lasteni tukena jos he apua tarvitsevat. Vaikka ihminen olisi kuinka itsenäinen niin elämä voi kolhia. Ja sitä apua voi tarvita jopa vanhemmiltaan. Oma isäni kuoli tänä vuonna ja olen aina kiitollinen siitä tuesta, jonka häneltä sain. Isäni oli rakas.
Oma tyttäreni on ollut yökylässä. Ongelma on ollut siinä, että hän on aamuvirkku ja herää n. 8 aikaan aamulla vaikka valvoisi myöhään. Kyläpaikoissa kun sitten nukutaan puoleen päivään ja tyttärelläni on tylsää kun ei ole tekemistä. Kolistella ei voi, ettei muut herää. Olen sanonut, että ottaa kirjan mukaansa. Mutta tämän takia ei mielellään kyläile, koska ne aamut ovat niin tylsiä. No kukapa siellä sängyssä tahtoo pyöriä jos ei nukuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meidänkään poika 12-vuotiaana vielä montaa yötä ollut ollut kotoa poissa ilman vanhempia. Kavereilla yökylässä harvakseltaan ja kuutosella vajaan viikon leirikoulussa. Isovanhemmista ei kaivattu hoitoapua (vanhoja ja sairaita), ja muut sukulaiset asuivat 3-5 tunnin ajomatkan päässä.
13-v alkoi reissailla itsekseen junalla vähän ympäri Suomea nettituttavia tapaamassa. 14-v täytettyään ei enää halunnut lähteä vanhempien kanssa lomareissuille, ja oli kolmasti vuoden sisällä viikon yksin kotona. Siitäkin selvittiin.
Näin ydinperheen äitinä ja vanhempina meillä ei ole tullut mieleenkään, että lapsivapaata aikaa pitäisi olla parisuhteen hoitamista varten. Sitä aikaa tuli sitten lapsen kasvaessa. Nämä nykyajan eroperheet ja uusperheelliset jotenkin olettavat automaationa, että omista lapsista pitäisi saada vapaata.
Vierailija kirjoitti:
Ei meidänkään poika 12-vuotiaana vielä montaa yötä ollut ollut kotoa poissa ilman vanhempia. Kavereilla yökylässä harvakseltaan ja kuutosella vajaan viikon leirikoulussa. Isovanhemmista ei kaivattu hoitoapua (vanhoja ja sairaita), ja muut sukulaiset asuivat 3-5 tunnin ajomatkan päässä.
13-v alkoi reissailla itsekseen junalla vähän ympäri Suomea nettituttavia tapaamassa. 14-v täytettyään ei enää halunnut lähteä vanhempien kanssa lomareissuille, ja oli kolmasti vuoden sisällä viikon yksin kotona. Siitäkin selvittiin.
Näin ydinperheen äitinä ja vanhempina meillä ei ole tullut mieleenkään, että lapsivapaata aikaa pitäisi olla parisuhteen hoitamista varten. Sitä aikaa tuli sitten lapsen kasvaessa. Nämä nykyajan eroperheet ja uusperheelliset jotenkin olettavat automaationa, että omista lapsista pitäisi saada vapaata.
Just ydinperhekeskeisyys on nykyaikaa. Ennen lapset oli tosi usein sukulaisten luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillekin rippileiri on eka yöpoissaolo kotoa.
erottiin kun poika 6v, nyt 5 vuoden päästä poika ollut erossa minusta alle 10 päivää, äidistään ehkä 30 päivää. Niin..lapsi ensin ajatuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. En ole ollut reissutöissä, ja valitettavasti lapsella ei ole ollut sellaisia sukulaisia tai kummeja tai kaverien perheitä, jotka olisivat vieneet matkoille. Isänsäkään ei ole vienyt matkoille ennen kuin 14 v. On harrastanut paljon, mutta niissä harrastuksissa ei ole leirejä.
Tarkoituksella olin kaverilla yön, kun hän täytti 14, että hän saisi kokea mitä on olla ihan rauhassa itsekseen kotona. Hän itse toivoi sitä. Tykkäsi niin paljon, että olen yrittänyt järjestää muutaman kerran vuodessa.
Nyt lähtee rippileirille, eikä mitään epäilystä että on itsenäinen ja pärjää hienosti. Kyllä sitä samassa talossa asuessakin pystyy antamaan toisilleen tilaa ja itsenäisyyttä.
On reipas ja omatoiminen nuori, uskon, että lähtee opiskelemaan ilman mitään ongelmia.
Mikä on harrastus, jossa ei olleiden? En millään keksi, koska minun tietämissäni taas on; palloilulajit, kamppailulajit, partio, yleisurheilu ja uinti, muita en nyt keksi. Mitä on vielä paljon kuten sanot ja ei leirejä?
Jos ap on isä ja huolettaa, niin mikset sitten vie poikaa yöreissuun kanssasi? Vaikka risteilylle, sukulaisille tms ilman äitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En antaisi 15-16 v lähteä ulkomaille ilman aikuista.
En ole ollut lapsena yökylissä. Enkä teininä sekoillut. En ollut alle 26 v ulkomailla mitä nyt Tukholmassa. Hyvin oon ehtinyt kyläillä vieraissa ja käydä ulkomailla jopa asua.
Vierailija kirjoitti:
Totesin vain tuossa tämän juuri, kun peruuntui taas yksi yökyläily toisaalla häneltä. Onkohan tavallista ja normaalia? Vertaan vain itseeni, kun olin samassa iässä jo käynyt yksinäni vaikka missä.
M45
No, voi jessus. Varmaan siitä ihan mies tulee silti. Veljeni kaveri yritti tuossa iässä tulla meille yökylään ja vanhemmat haki pois yhdeksältä, kun tuli koti-ikävä. Sitä vähän ihmeteltiin, kun ei pysty olemaan erossa äidistään edes yhtä yötä kuudennella. Mutta niinpä tuosta tuli aikuinen, lähti yliopistoon opiskelemaan, meni naimisiin ja sai pari lasta. Kiltti perheenisä siitä tuli ja pärjää hienosti 200km:n päässä mammastaan...
Meidän 9-vuotias on ollut meistä erossa ehkä 10-15 yötä. Kaveriyöpymisiä ja pari kertaa mummulla. Ei ole ollut tarvetta, enkä hetkeäkään epäile, ettei hän pärjäisi elämässä myöhemmin. On sen verran reipas tyyppi.
outoa.
Ei leirejä, ei yökylää kavereilla, mummilassa, sukulaisilla, sairaalassa, matkoilla?
Tosi outoa.
Mitä ihmettä, monen mielestä normaalia vaikkei ihminen olisi yökyläillyt missään ennen aikuisuutta?? Itse en ainakaan haluaisi tehdä lapsestani outoa lintua, joka itkee rippileirillä koti-ikäväänsä, kun ei ole ennen ollut yötä poissa kotoa... Näin kävi siis eräälle pojalle, kun olin 12 vuotta sitten samalla riparilla. Siitähän saikin sitten muut teini-ikäiset pojat hyvän kiusanaiheen.
Tarkoitatko ap, ettei lapsi kehity kaltaiseksesi ilman riittävää määrää hylkäämiskokemuksia?
Vanhempasi siis hoitivat parisuhdettaan, sitähän täälläkin perätään joka toisessa ketjussa. On päästävä lapsista eroon viikoksi tai pariksi ainakin kaksi kertaa vuodessa, että pääsee puolison kanssa parisuhdeajalle.