Lue keskustelun säännöt.
Milloin uuden miesystävän voi esitellä lapsille?
30.06.2018 |
Yritin googlailla keskusteluja ja artikkeleita aiheeseen liittyen, mutta joka paikassa puhutaan vain siitä, miten pian eron jälkeen voi esitellä uuden kumppanin. Olemme eronneet yli 3 vuotta sitten ja lasten isällä on ollut naisystävä jo yli vuoden, joten erosta toipumista ei mielestäni tarvitse enää miettiä.
Eli olen aiemmin tapaillut useampiakin miehiä, mutta en ole yhtäkään heistä lapsille esitellyt. Yhdestä joskus puhuin kaverina, kun kävin hänen luonaan, mutta he eivät koskaan tavanneet enkä sen kummemmin tehnyt asiasta selkoa. Mutta nyt olen siis kolme kuukautta tapaillut erästä miestä ja hänen kanssaan suhde tuntuu luontevalta ja tässä on ihan erilaiset edellytykset onnistua kuin missään aiemmissa tapailuissani. Eli olen melko varma, että tämä voi kestää.
Koska asumme eri paikkakunnilla ja molemmilla on lapsia, emme voi nyt tavata kovin usein. Voisimme viettää aikaa enemmän yhdessä, jos tapailu onnistuisi myös lasten aikana. Mutta onko nyt aivan liian aikaista? Kun lueskelin aiheeseen liittyviä keskusteluja, niissä puhuttiin jopa vuodesta, mutta noissa tarkoitettiin aikaa eron jälkeen eikä uuden suhteen alusta.
Eli mielipiteitä ja kokemuksia haluaisin. Eksän kanssakin olen jo asiasta jutellut ja hänen kanssaan asiassa ei ole mitään ongelmaa. Ja uuden miehen kanssa olemme asiasta samoilla linjoilla siitä, että kiirettä ei ole ja ensitapaaminen pitää järjestää lapsien kannalta mukavaksi.
Kommentit (92)
3kk? Get real!
Esittele sitten kun tiiät että aiot olla tämän miehen kanssa loppu elämäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
3kk? Get real!
Esittele sitten kun tiiät että aiot olla tämän miehen kanssa loppu elämäsi.
Niin, eli koska mielestäsi voi sanoa, että sen voi tietää? Tämän takia juuri avasinkin keskustelun. En sanonutkaan, että tänään olisin heitä esittelemässä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä lapsia?
11 ja 13
ap
Vierailija kirjoitti:
Se esittelee itte ittensä sillä välin nopeesti ku sä käyt pesemässä etupyypysi sie mennesteestä.
Sano lapsille moi ja lähtee lähiökuppilaan kertomaan, että mäkin pan in sitä...
Jahas. Onko täällä ketään, jotka oikeasti uskovat, että ihmiset voivat eron jälkeen muodostaa ihan oikean parisuhteen eikä pelkkiä lähikuppilajuttuja?
ap
Ei ilmeisesti ollut muita kommentteja? Enpä ajatellut, että palstalla on ainoastaan näitä, joille miesystävä tarkoittaa jotain kännihoitoa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietävätkö lapset, että tapailet tällaista miestä? Ennen ensimmäistä tapaamista asiasta on täytynyt käydä arkipäiväistä keskustelua, jotta lapset jollakin tasolla "tuntevat" miestä ja hänen lapsiaan paremmin. Arkipäiväistä keskustelua lasten kanssa silloin tällöin viikkojen / kuukausien kuluessa. Yhtäkkinen esittely - ei hyvä. Pikkuhiljaa asiaan henkisesti totuttelu - parempi lapsille. Kerrotte toistenne tekemisistä esim. "Mitä te teitte, kun olitte isällänne?". Sitten voit kertoa omasta viikostasi, tai vielä parempi, jos olet kasvattanut lapsesi niin /tai ovat luontaisesti sellaisia, että hekin oma-aloitteisesti kyselevät, mitä olet viikolla heidän poissaollessaan tehnyt. Tai mies tulee mainittua jonkun muun asian yhteydessä esim. kun kerrot jostakin havainnostasi "Kun kävin ystäväni Karin luona viime viikolla, näin menomatkalla "sen ja sen asian" ja mietin, että .....". Yleensä lapset kysyvät kyllä tuollaisen lauseen jälkeen, että kuka se Kari on, josta pääsetkin sujuvasti hiukan avaamaan tietoja hänestä.
Minkä ikäisiä miehen lapset muuten ovat?
Siis ihan oikeasti, miksi aloituksella on alapeukkuja? Onko tosiaan ihan mahdoton ajatus, että äiti-ihmisellä on uusi suhde 4 vuotta eron jälkeen?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ilmeisesti ollut muita kommentteja? Enpä ajatellut, että palstalla on ainoastaan näitä, joille miesystävä tarkoittaa jotain kännihoitoa.
ap
Mä oon sitä mieltä ettei ainakaan ensimmäiseen seurusteluvuoteen, mutta mä oonkin ydinperheessä edelleen.
La tai su ip on hyvä.
Tai kesälomalla arkipäivät käy myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miten aiot esitellä? Tässä on uusi isäpuolenne? Tässä on äidin miesystävä? Tässä on äidin ystävä? Miten esittelet muut uudet ihmiset elämässäsi? Ei kai se pointti ole siinä, missä vaiheessa he tutustuvat, vaan se ettet laahaa uusia miehiä jatkuvasti heidän elämäänsä etkä ainakaan viikon jälkeen pyydä kutsumaan isäksi.
Itse henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi lapsille ei voisi kertoa haluavansa tutustua johonkin ihmiseen. Että on löytänyt miehen, joka tuntuu mukavalta ja jonka kanssa haluaa viettää aikaa. Ja jos juttu ei tunnu etenevän toivottuun suuntaan, voi senkin hoitaa aikuismaisesti ja hyödyntää oppimiskokemuksena. Näin aikuinen antaa myös lapsille mallin, kuinka ihmissuhteita rakennetaan.
En ikipäivänä voisi syventää suhdetta lapsiltani salassa ja sitten vain esitellä uutta ihmistä heille. Se jos mikä ei tuntuisi reilulta.
T. Lto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietävätkö lapset, että tapailet tällaista miestä? Ennen ensimmäistä tapaamista asiasta on täytynyt käydä arkipäiväistä keskustelua, jotta lapset jollakin tasolla "tuntevat" miestä ja hänen lapsiaan paremmin. Arkipäiväistä keskustelua lasten kanssa silloin tällöin viikkojen / kuukausien kuluessa. Yhtäkkinen esittely - ei hyvä. Pikkuhiljaa asiaan henkisesti totuttelu - parempi lapsille. Kerrotte toistenne tekemisistä esim. "Mitä te teitte, kun olitte isällänne?". Sitten voit kertoa omasta viikostasi, tai vielä parempi, jos olet kasvattanut lapsesi niin /tai ovat luontaisesti sellaisia, että hekin oma-aloitteisesti kyselevät, mitä olet viikolla heidän poissaollessaan tehnyt. Tai mies tulee mainittua jonkun muun asian yhteydessä esim. kun kerrot jostakin havainnostasi "Kun kävin ystäväni Karin luona viime viikolla, näin menomatkalla "sen ja sen asian" ja mietin, että .....". Yleensä lapset kysyvät kyllä tuollaisen lauseen jälkeen, että kuka se Kari on, josta pääsetkin sujuvasti hiukan avaamaan tietoja hänestä.
Minkä ikäisiä miehen lapset muuten ovat?
Tottakai, juuri tällaisia asioita olen miettinyt. Olen jo monesti maininnut käyneeni ystävän luona ja kun mies on soittanut, olen kertonut, että soittaja oli tämä ystäväni, jonka luona kävin esim viime viikonloppuna. Mutta tähän mennessä en ole kertonut edes nimeä, vaan olen puhunut ainoastaan ystävästä. Ja koska suhde on näin tuore, en ole tarkemmin kertonut, että kyse on miesystävästä. Se olisikin ensimmäinen askel, joka jo sinänsä minua mietityttää ja jännittää. Tapaaminenhan tulee tietysti vasta tämän jälkeen. Ja haasteet siinä ihan eri luokkaa.
Oikeastaan tarkoitinkin nimenomaan tätä, koska voin kertoa lapsille, että minulla on miesystävä. Tapaaminenhan tietysti järjestetään sen mukaan, miten lapset reagoivat jne. Mutta juuri tuo, että helpottaisi elämää monella tavalla, jos pääsisimme näkemään myös lasten kanssa, tämä miesystävästä kertominen on väistämätöntä.
Miehen lapset ovat 10 ja 11.
ap
Miksipä et voisi esitellä vaikka heti, jos luontevalta tuntuu ja lapset olisivat suostuvaisia tapaamaan äidin ystävän ja tämän lapset? Siitäkö olet(-te) huolestunut, että lapset kiintyvät toisiinsa ja mieheen ja sitten nämä katoavatkin elämästänne, jos suhde ei kanna? Voihan sen "tutustuttamisen" aloittaa pikkuhiljaa, kyläillä puolin ja toisin ilman että yövytään tms. Eihän siitä suhteen jatkuvuudesta mitään takeita ole myöhemminkään ja pettymyksiä aina tulee elämässä lapsillekin, kaikki kivat ihmiset eivät aina jää pysyväksi osaksi elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No miten aiot esitellä? Tässä on uusi isäpuolenne? Tässä on äidin miesystävä? Tässä on äidin ystävä? Miten esittelet muut uudet ihmiset elämässäsi? Ei kai se pointti ole siinä, missä vaiheessa he tutustuvat, vaan se ettet laahaa uusia miehiä jatkuvasti heidän elämäänsä etkä ainakaan viikon jälkeen pyydä kutsumaan isäksi.
Ihan ajattelin kertoa, että minulla on uusi ihminen elämässäni ja hän voisi olla miesystäväni. Ja tavatessa tietysti ihan vain, että tässä on Matti.
En ole raahannutkaan uusia miehiä jatkuvasti heidän elämäänsä. Mielestäni sen aloituksessa toin ilmi, mutta minusta tehdään nyt tässä jotain baaril*rttoa.
ap
Vierailija kirjoitti:
La tai su ip on hyvä.
Tai kesälomalla arkipäivät käy myös.
Okei, kiitos mielipiteestäsi. :D
ap
Vierailija kirjoitti:
Itse henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi lapsille ei voisi kertoa haluavansa tutustua johonkin ihmiseen. Että on löytänyt miehen, joka tuntuu mukavalta ja jonka kanssa haluaa viettää aikaa. Ja jos juttu ei tunnu etenevän toivottuun suuntaan, voi senkin hoitaa aikuismaisesti ja hyödyntää oppimiskokemuksena. Näin aikuinen antaa myös lapsille mallin, kuinka ihmissuhteita rakennetaan.
En ikipäivänä voisi syventää suhdetta lapsiltani salassa ja sitten vain esitellä uutta ihmistä heille. Se jos mikä ei tuntuisi reilulta.
T. Lto
Näin. Lapset ovat sen ikäisiä että alkavat muutamien vuosien kuluttua omatkin kokeilut seurustelusta. Myös mun mielestä on parempi näyttää miten näitä asioita käsitellään ja miten ihmissuhteet toimivat. Tai eivät välttämättä toimikaan ja miten siitä selvitään. Tietysti joku järki siinäkin, ei jokaisesta yhden yön seikkailusta saa lapsille avautua mutta nämä joissa enemmän tuntuu olevan potentiaalia.
Valmistaudu siihen että miehen lapset ei tykkaa susta ja sun lapsista ja me haluaa tehdä omista juttujaan eikä tanssia sun ja miehen Kiiman mukaan
Kertoisin lapsille rehellisesti, että on uusi ihminen, en tiedä kuinka homma etenee mutta että toivon parasta ja se selviää vain kokeilemalla. Osoittaisin myös, että lasten kokemus ja mielipide on tärkeä. Sopisiko mies heidänkin mielestään meidän kuvioihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se esittelee itte ittensä sillä välin nopeesti ku sä käyt pesemässä etupyypysi sie mennesteestä.
Sano lapsille moi ja lähtee lähiökuppilaan kertomaan, että mäkin pan in sitä...Jahas. Onko täällä ketään, jotka oikeasti uskovat, että ihmiset voivat eron jälkeen muodostaa ihan oikean parisuhteen eikä pelkkiä lähikuppilajuttuja?
ap
Katsoppas Ap, kun noi tollot on siellä lähikuppilassa, kun on lauantai! Elikkä asiaan vakavasti! Minulla oli lapsi silloin 8v., kun aloimme mieheni kanssa seurustelemaan ja esittelin hänet lapselleni, kun olimme olleet yhdessä noin 4kk ja huomasimme, että tämä alkaa mennä vakavaksi parisuhteeksi. Juttelin asiasta lapseni kanssa ja kysyin käykö hänelle, että ystäväni tulisi käymään meillä kahvilla ja he voisivat tutustua toisiinsa. Minulle oli hyvin tärkeää, että myös lapseni hyväksyy tämän seurustelun. Onneksi he tulivat heti toimeen keskenään. Olemme olleet naimisissa nyt jo 25v. ja mieheni on myös adoptoinut lapseni.
Minkä ikäisiä lapsia?