Lue keskustelun säännöt.
Milloin uuden miesystävän voi esitellä lapsille?
30.06.2018 |
Yritin googlailla keskusteluja ja artikkeleita aiheeseen liittyen, mutta joka paikassa puhutaan vain siitä, miten pian eron jälkeen voi esitellä uuden kumppanin. Olemme eronneet yli 3 vuotta sitten ja lasten isällä on ollut naisystävä jo yli vuoden, joten erosta toipumista ei mielestäni tarvitse enää miettiä.
Eli olen aiemmin tapaillut useampiakin miehiä, mutta en ole yhtäkään heistä lapsille esitellyt. Yhdestä joskus puhuin kaverina, kun kävin hänen luonaan, mutta he eivät koskaan tavanneet enkä sen kummemmin tehnyt asiasta selkoa. Mutta nyt olen siis kolme kuukautta tapaillut erästä miestä ja hänen kanssaan suhde tuntuu luontevalta ja tässä on ihan erilaiset edellytykset onnistua kuin missään aiemmissa tapailuissani. Eli olen melko varma, että tämä voi kestää.
Koska asumme eri paikkakunnilla ja molemmilla on lapsia, emme voi nyt tavata kovin usein. Voisimme viettää aikaa enemmän yhdessä, jos tapailu onnistuisi myös lasten aikana. Mutta onko nyt aivan liian aikaista? Kun lueskelin aiheeseen liittyviä keskusteluja, niissä puhuttiin jopa vuodesta, mutta noissa tarkoitettiin aikaa eron jälkeen eikä uuden suhteen alusta.
Eli mielipiteitä ja kokemuksia haluaisin. Eksän kanssakin olen jo asiasta jutellut ja hänen kanssaan asiassa ei ole mitään ongelmaa. Ja uuden miehen kanssa olemme asiasta samoilla linjoilla siitä, että kiirettä ei ole ja ensitapaaminen pitää järjestää lapsien kannalta mukavaksi.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Miksipä et voisi esitellä vaikka heti, jos luontevalta tuntuu ja lapset olisivat suostuvaisia tapaamaan äidin ystävän ja tämän lapset? Siitäkö olet(-te) huolestunut, että lapset kiintyvät toisiinsa ja mieheen ja sitten nämä katoavatkin elämästänne, jos suhde ei kanna? Voihan sen "tutustuttamisen" aloittaa pikkuhiljaa, kyläillä puolin ja toisin ilman että yövytään tms. Eihän siitä suhteen jatkuvuudesta mitään takeita ole myöhemminkään ja pettymyksiä aina tulee elämässä lapsillekin, kaikki kivat ihmiset eivät aina jää pysyväksi osaksi elämää.
En minä oikein tiedä, mistä minä olen huolissani. Jotenkin vain jännitän sitä, että ylipäätään pitää kertoa lapsille, että minulla on miesystävä ja sitä, että pitävätkö he hänestä. Ehkä siis pelkään eniten sitä, että he eivät pidä tästä miehestä tai kokevat hänet uhkana tms. Olen itse elänyt nuoruuteni uusioperheessä ja tiedän, että äidin uusi suhde on aika iso juttu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis kenen elämää lasten tapaaminen helpottaisi? Lasten vai sinun? Niinpä. Jätäpä nyt oman elämäsi helpottamisajatukset vähemmälle ja keskity olennaiseen eli kannattaako lapset tutustuttaa nopeasti uuteen kuvioon, jos olette tapailleet vasta 3 kk. Etkä ole vielä edes lapsille maininnut muuta kuin sanan "ystävä", et siis ole kertonut miehestä.
Mielestäni on itsekästä miettiä lasten tutustuttamista tässä vaiheessa. Keskity lapsiisi ja tuoreen suhteen rakentamiseen pikkuhiljaa ilman, että sekoitat lapsia kuvioon. Kyse on kuitenkin neljän lapsen /ihmiset elämästä, mikä tekee lukumäärällisesti enemmän kuin te kaksi aikuista/ihmistä. Liian monen kariutuneen suhteen historiasta löytyy kiireellä uudessa suhteessa eteneminen.
Sinultakin kysyisin, mikä se sopiva aika sitten on. Ihmisethän menevät uusiin parisuhteisiin ihan jatkuvasti ja joillekin syntyy uusia sisaruksiakin alle vuoden sisällä edellisen suhteen lopun jälkeen. Mielestäni en ole kohtuuttomasti tässä hätäilemässä, kun nyt kolmen kuukauden tapailun jälkeen mietin tätä asiaa.
Ja tuossa äsken korjasinkin, että ensimmäinen askel olisi juuri ylipäätään kertoa tästä ihmisestä. Eli koska se sinun mielestäsi saisi tapahtua, kun toisaalta kauhistelet nopeaa etenemistäni, mutta toisaalta myös sitä, että en ole vielä kertonut lapsille uudesta miesystävästä?
ap
Lainaus: En minä oikein tiedä, mistä minä olen huolissani. Jotenkin vain jännitän sitä, että ylipäätään pitää kertoa lapsille, että minulla on miesystävä ja sitä, että pitävätkö he hänestä. Ehkä siis pelkään eniten sitä, että he eivät pidä tästä miehestä tai kokevat hänet uhkana tms. Olen itse elänyt nuoruuteni uusioperheessä ja tiedän, että äidin uusi suhde on aika iso juttu.
Tuon omakohtaisen kokemuksesi jälkeen kuitenkin kovalla energialla olisit helpottamassa omaa elämääsi.
Jätä esittelemättä kokonaan. Ei lapsia kiinnosta sun panos tai panon kersat.
Vierailija kirjoitti:
Valmistaudu siihen että miehen lapset ei tykkaa susta ja sun lapsista ja me haluaa tehdä omista juttujaan eikä tanssia sun ja miehen Kiiman mukaan
Tottakai valmistaudun. Onko tuo sinusta jokin suurikin oivallus?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten aiot esitellä? Tässä on uusi isäpuolenne? Tässä on äidin miesystävä? Tässä on äidin ystävä? Miten esittelet muut uudet ihmiset elämässäsi? Ei kai se pointti ole siinä, missä vaiheessa he tutustuvat, vaan se ettet laahaa uusia miehiä jatkuvasti heidän elämäänsä etkä ainakaan viikon jälkeen pyydä kutsumaan isäksi.
Ihan ajattelin kertoa, että minulla on uusi ihminen elämässäni ja hän voisi olla miesystäväni. Ja tavatessa tietysti ihan vain, että tässä on Matti.
En ole raahannutkaan uusia miehiä jatkuvasti heidän elämäänsä. Mielestäni sen aloituksessa toin ilmi, mutta minusta tehdään nyt tässä jotain baaril*rttoa.
ap
No älä ota itseesi tästä asenteesta. Äläkä tee asioista liian monimutkaisia. Sulla on miesystävä, ei se ole sen ihmeellisempää kuin että sulla on muita ystäviä. Te tutustutte, lapset tutustuvat ja vasta ajan kuluessa näkee jatkuuko suhde ja mihin suuntaan. Me, kaksi totaaliyksinhuoltajaa tietenkin tutustutimme lapset samantien, sillä kummallakaan ei ole ikinä lapsivapaata. Eivät nuo ole pilalle menneet, emmekä nyt vuodenkaan jälkeen ole vielä yhteen muuttamassa. Kaikki ajallaan. Hengaillaan perheittäin ja ollaan toistemme kodeissa, emme me kysy lasten lupia eikä mielipiteitä seurusteluun. Olemme itse ihan yhtä tärkeitä ja meillä on oma elämä elettävänä. Aikaisemmin hengailin samoin naispuoleisen ystävän kanssa, olimme kuin paita ja peppu, sinkkuja kumpikin. Nyt molemmilla on miesystävä, ja ihan sujuvasti jatkamme samalla linjalla miesystävien kanssa, elämään mahtuu ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Lainaus: En minä oikein tiedä, mistä minä olen huolissani. Jotenkin vain jännitän sitä, että ylipäätään pitää kertoa lapsille, että minulla on miesystävä ja sitä, että pitävätkö he hänestä. Ehkä siis pelkään eniten sitä, että he eivät pidä tästä miehestä tai kokevat hänet uhkana tms. Olen itse elänyt nuoruuteni uusioperheessä ja tiedän, että äidin uusi suhde on aika iso juttu.
Tuon omakohtaisen kokemuksesi jälkeen kuitenkin kovalla energialla olisit helpottamassa omaa elämääsi.
Niin, entä sitten? Etkö ymmärtänyt, mitä tuossa sanoin. Iso juttu ei ole sama asia kuin kohtuuton kärsimys.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, ihmiset menevät uusiin suhteisiin nopeasti ja saavat jopa uusia lapsiakin jopa vuoden sisällä ensitapaamisesta.
Oletko lukenut tieteellistä tutkimustietoa lapsen kokemuksista tällaisissa tapauksissa tai esim. uusiosuhteiden eroihin johtaneista syistä? Jos ottaisit asioista selvää suuremmassa mittakaavassa, ihan oikeaa kasvatuspsykologista tai jopa lastenpsykiatrista tietoa sensijaan että kyselet neuvoa täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten aiot esitellä? Tässä on uusi isäpuolenne? Tässä on äidin miesystävä? Tässä on äidin ystävä? Miten esittelet muut uudet ihmiset elämässäsi? Ei kai se pointti ole siinä, missä vaiheessa he tutustuvat, vaan se ettet laahaa uusia miehiä jatkuvasti heidän elämäänsä etkä ainakaan viikon jälkeen pyydä kutsumaan isäksi.
Ihan ajattelin kertoa, että minulla on uusi ihminen elämässäni ja hän voisi olla miesystäväni. Ja tavatessa tietysti ihan vain, että tässä on Matti.
En ole raahannutkaan uusia miehiä jatkuvasti heidän elämäänsä. Mielestäni sen aloituksessa toin ilmi, mutta minusta tehdään nyt tässä jotain baaril*rttoa.
ap
Miksi kuormittaisit lapsia heille vaikeatajuisella ilmauksella "uusi ihminen elämässä"?
" tässä on äidin ystävä Matti" on ok.
Eikä kähmintää lasten nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3kk? Get real!
Esittele sitten kun tiiät että aiot olla tämän miehen kanssa loppu elämäsi.
Niin, eli koska mielestäsi voi sanoa, että sen voi tietää? Tämän takia juuri avasinkin keskustelun. En sanonutkaan, että tänään olisin heitä esittelemässä.
ap
Sivusta totean että 3kk etäsuhteilu ei vielä riitä sen tietämiseen.
Juttele lasten kanssa ja kerro, että olet tutustunut mukavaan mieheen. Sitten lasten reaktioista riippuen etenet joko kysymään haluaisivatko nähdä tätä miestä tai jättää asian heidän mieleensä "hautumaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miten aiot esitellä? Tässä on uusi isäpuolenne? Tässä on äidin miesystävä? Tässä on äidin ystävä? Miten esittelet muut uudet ihmiset elämässäsi? Ei kai se pointti ole siinä, missä vaiheessa he tutustuvat, vaan se ettet laahaa uusia miehiä jatkuvasti heidän elämäänsä etkä ainakaan viikon jälkeen pyydä kutsumaan isäksi.
Ihan ajattelin kertoa, että minulla on uusi ihminen elämässäni ja hän voisi olla miesystäväni. Ja tavatessa tietysti ihan vain, että tässä on Matti.
En ole raahannutkaan uusia miehiä jatkuvasti heidän elämäänsä. Mielestäni sen aloituksessa toin ilmi, mutta minusta tehdään nyt tässä jotain baaril*rttoa.
ap
No älä ota itseesi tästä asenteesta. Äläkä tee asioista liian monimutkaisia. Sulla on miesystävä, ei se ole sen ihmeellisempää kuin että sulla on muita ystäviä. Te tutustutte, lapset tutustuvat ja vasta ajan kuluessa näkee jatkuuko suhde ja mihin suuntaan. Me, kaksi totaaliyksinhuoltajaa tietenkin tutustutimme lapset samantien, sillä kummallakaan ei ole ikinä lapsivapaata. Eivät nuo ole pilalle menneet, emmekä nyt vuodenkaan jälkeen ole vielä yhteen muuttamassa. Kaikki ajallaan. Hengaillaan perheittäin ja ollaan toistemme kodeissa, emme me kysy lasten lupia eikä mielipiteitä seurusteluun. Olemme itse ihan yhtä tärkeitä ja meillä on oma elämä elettävänä. Aikaisemmin hengailin samoin naispuoleisen ystävän kanssa, olimme kuin paita ja peppu, sinkkuja kumpikin. Nyt molemmilla on miesystävä, ja ihan sujuvasti jatkamme samalla linjalla miesystävien kanssa, elämään mahtuu ihmisiä.
Tuota minäkin mietin, että eihän tämä oikeastaan eroa muidenkaan kavereideni kanssa hengailusta, mutta silti nämä saamani kommentit ovat kuvottavia. Ilmeisesti tässä luullaan, että esittely tarkoittaa yhteen muuttoa tai jatkuvia orgioita. En muuten tajua näitä kommentteja.
ap
Kolme kuukautta on todella aivan liian aikaista. Vuosi ainakin vuelä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3kk? Get real!
Esittele sitten kun tiiät että aiot olla tämän miehen kanssa loppu elämäsi.
Niin, eli koska mielestäsi voi sanoa, että sen voi tietää? Tämän takia juuri avasinkin keskustelun. En sanonutkaan, että tänään olisin heitä esittelemässä.
ap
Sivusta totean että 3kk etäsuhteilu ei vielä riitä sen tietämiseen.
Tiedän sen, mutta kysyinkin mikä on sellainen aika, jolloin ehkä voisi tietää.
Ja taas vähän hassua, että etäsuhteilu on ilmeisesti mielestäsi liian hatara pohja, mutta toisaalta lapsiakaan ei missään tapauksessa saa tavata. Miten suhde voi koskaan edetäkään minnekään, jos tiiviimpi tapailu ei onnistu?
ap
Täällä kauhistellaan sitä, kun ÄITI haluaisi seurustella, vaikka erosta 3v. ja isällä ollut jo vuoden naisystävä, niin mikä siinä on sitten niin väärin. Höpö, höpö!!!! Miksei isää syyllistetä hätäisestä seurustelusta? Ei muuta kuin reippaasti puhumaan lapsille miesystävästäsi ja anna heidän tutustua toisiinsa ajan kanssa. Kyllä se siitä lähtee sujumaan.
Miten niin ei eroa muidenkaan kaverien kanssa hengailusta?
Lapsesi kun hengailevat kaveriensa kanssa, he ovat itse saaneet valita kaverinsa, kenen kanssa aikaa viettävät ja ihan sen mukaan, kenen kanssa kaveruus toimii. Nythän sinä omista lähtökohdistasi käsin olet pakolla tutustuttamassa lapset toisiinsa, ei lasten omasta tahdosta. Voihan tosiaan olla, että lapset ystävystyvät, mutta onhan niitä muitakin vaihtoehtoja. Mieti, mikä ero lapsen näkökulmasta tällaisessa hengailussa on.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, ihmiset menevät uusiin suhteisiin nopeasti ja saavat jopa uusia lapsiakin jopa vuoden sisällä ensitapaamisesta.
Oletko lukenut tieteellistä tutkimustietoa lapsen kokemuksista tällaisissa tapauksissa tai esim. uusiosuhteiden eroihin johtaneista syistä? Jos ottaisit asioista selvää suuremmassa mittakaavassa, ihan oikeaa kasvatuspsykologista tai jopa lastenpsykiatrista tietoa sensijaan että kyselet neuvoa täällä.
Et siis lukenut aloitustani. Yritin googlailla artikkeleita, mutta löysin ainoastaan sellaisia, joissa puhuttiin eron jälkeen kuluvasta ajasta. Ja löytyi myös uusioperheen muodostamiseen liittyviä asioita, mutta minä en nyt puhu ollenkaan näistä. Minä puhun siitä, että kertoisin lapsilleni uudesta ihmisestä ja että he tapaisivat. Ja erosta on kuitenkin kulunut jo useampi vuosi. Nämä kommentit ovat sellaisia, ikään kuin olisin tässä nyt kolme kuukautta eron jälkeen perustamassa uutta perhettä. Etkö oikeasti näe eroa? Mielestäni olen ihan varovasti tässä nyt etenemässä eikä mielessäni vielä millään muotoa ole yhteen muutto.
ap
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei eroa muidenkaan kaverien kanssa hengailusta?
Lapsesi kun hengailevat kaveriensa kanssa, he ovat itse saaneet valita kaverinsa, kenen kanssa aikaa viettävät ja ihan sen mukaan, kenen kanssa kaveruus toimii. Nythän sinä omista lähtökohdistasi käsin olet pakolla tutustuttamassa lapset toisiinsa, ei lasten omasta tahdosta. Voihan tosiaan olla, että lapset ystävystyvät, mutta onhan niitä muitakin vaihtoehtoja. Mieti, mikä ero lapsen näkökulmasta tällaisessa hengailussa on.
Puhuin tietysti minun kavereistani. Eli kun kyläilemme minun lasteni kanssa minun kaverini luona, jolla on myös lapsia. Tai vaikka sukulaisten luona. Eivät he ole minun lapsieni valitsemia kavereita. Mutta kai tämäkin sinusta on vallan tavatonta, että äidit kyläilevät ja tekevät jopa matkoja yhdessä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei eroa muidenkaan kaverien kanssa hengailusta?
Lapsesi kun hengailevat kaveriensa kanssa, he ovat itse saaneet valita kaverinsa, kenen kanssa aikaa viettävät ja ihan sen mukaan, kenen kanssa kaveruus toimii. Nythän sinä omista lähtökohdistasi käsin olet pakolla tutustuttamassa lapset toisiinsa, ei lasten omasta tahdosta. Voihan tosiaan olla, että lapset ystävystyvät, mutta onhan niitä muitakin vaihtoehtoja. Mieti, mikä ero lapsen näkökulmasta tällaisessa hengailussa on.
Eivät lapset saa päättää vanhempiensa seurustelusuhteista sen enempää kuin päättävät luokkakavereitaan tai naapureistaan. On omituista vaatia, että aikuisten (lue äidin) koko elämä pyörii lapsten sanelun mukaan. Mikään muu ei yhteiskunnassa ei toimi siten.
Jos lapsilta käy kyselemään mielipiteitä ja ehtoja, niin he luulevat olevansa maailman napoja ja taatusti järjestävät ongelmia. Aikuisen tehtävä on antaa koti, ruoka ja vaatteet sekä kasvattaa, ei pyörittää kotia lasten navan ympärillä.
Siis kenen elämää lasten tapaaminen helpottaisi? Lasten vai sinun? Niinpä. Jätäpä nyt oman elämäsi helpottamisajatukset vähemmälle ja keskity olennaiseen eli kannattaako lapset tutustuttaa nopeasti uuteen kuvioon, jos olette tapailleet vasta 3 kk. Etkä ole vielä edes lapsille maininnut muuta kuin sanan "ystävä", et siis ole kertonut miehestä.
Mielestäni on itsekästä miettiä lasten tutustuttamista tässä vaiheessa. Keskity lapsiisi ja tuoreen suhteen rakentamiseen pikkuhiljaa ilman, että sekoitat lapsia kuvioon. Kyse on kuitenkin neljän lapsen /ihmiset elämästä, mikä tekee lukumäärällisesti enemmän kuin te kaksi aikuista/ihmistä. Liian monen kariutuneen suhteen historiasta löytyy kiireellä uudessa suhteessa eteneminen.