Lue keskustelun säännöt.
Milloin uuden miesystävän voi esitellä lapsille?
30.06.2018 |
Yritin googlailla keskusteluja ja artikkeleita aiheeseen liittyen, mutta joka paikassa puhutaan vain siitä, miten pian eron jälkeen voi esitellä uuden kumppanin. Olemme eronneet yli 3 vuotta sitten ja lasten isällä on ollut naisystävä jo yli vuoden, joten erosta toipumista ei mielestäni tarvitse enää miettiä.
Eli olen aiemmin tapaillut useampiakin miehiä, mutta en ole yhtäkään heistä lapsille esitellyt. Yhdestä joskus puhuin kaverina, kun kävin hänen luonaan, mutta he eivät koskaan tavanneet enkä sen kummemmin tehnyt asiasta selkoa. Mutta nyt olen siis kolme kuukautta tapaillut erästä miestä ja hänen kanssaan suhde tuntuu luontevalta ja tässä on ihan erilaiset edellytykset onnistua kuin missään aiemmissa tapailuissani. Eli olen melko varma, että tämä voi kestää.
Koska asumme eri paikkakunnilla ja molemmilla on lapsia, emme voi nyt tavata kovin usein. Voisimme viettää aikaa enemmän yhdessä, jos tapailu onnistuisi myös lasten aikana. Mutta onko nyt aivan liian aikaista? Kun lueskelin aiheeseen liittyviä keskusteluja, niissä puhuttiin jopa vuodesta, mutta noissa tarkoitettiin aikaa eron jälkeen eikä uuden suhteen alusta.
Eli mielipiteitä ja kokemuksia haluaisin. Eksän kanssakin olen jo asiasta jutellut ja hänen kanssaan asiassa ei ole mitään ongelmaa. Ja uuden miehen kanssa olemme asiasta samoilla linjoilla siitä, että kiirettä ei ole ja ensitapaaminen pitää järjestää lapsien kannalta mukavaksi.
Kommentit (92)
Ala vain rohkeasti seurustelemaan julkisesti, jos niin tuntuu. Aikuinen ihminen tarvitsee aikuisen ihmisen rinnalleen, eikä se elämän tarvitse pyöriä vain ja ainoastaan lasten ympärillä. Kivempi se on lastenkin katsoa iloista ja onnellisesti rakastunutta äitiä, kuin ikävissään ja suruissaan olevaa vanhempaa. Minusta sinulla on jo ihan hyvä aika alkaa seurustelemaan. PISTE.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkee, että ei-akateeminen ihminen tämä ap, kun toteaa, että ajattelee laajemmin kun kyselee täältä neuvoja. :-DDD Olet oikein stand up -koomikko. Ne tieteelliset tutkimuksethan eivät pohjaudu ihmisten kokemuksiin, eivät mitenkään :-DDD. Niitähän vain runoillaan työpäivien ratoksi Disneylandissa. :-D Kiitos viihdyttävästä ketjusta.
Vierailija kirjoitti:
Omat lapseni olivat yläasteella, kun löysin uuden miehen. Useamman tapailukerran ja ihastumisen jälkeen kerroin, että olin tavannut mukavan miehen. Esittelin mieheni lapsilleni siinä kohtaa, kun päätimme ryhtyä parisuhteeseen.
Kiitos tästä kommentista. Me olemme puhuneet suhteestamme parisuhteena jo jonkin aikaa ja mies puhuu kavereidensa kanssa minusta tyttöystävänä. Eli suhteen laatu on molemmille ihan selkeä. Silti tämä lapsille kertominen jännittää.
ap
Vierailija kirjoitti:
Näkee, että ei-akateeminen ihminen tämä ap, kun toteaa, että ajattelee laajemmin kun kyselee täältä neuvoja. :-DDD Olet oikein stand up -koomikko. Ne tieteelliset tutkimuksethan eivät pohjaudu ihmisten kokemuksiin, eivät mitenkään :-DDD. Niitähän vain runoillaan työpäivien ratoksi Disneylandissa. :-D Kiitos viihdyttävästä ketjusta.
Ääh, en jaksaisi tähän jankkaukseen lähteä. En nyt tarkoittanut laajemmin ajattelemisella mitään erityisiä viisauksia ja totuuksia, vaan että pääsen itse käsittelemään keskustelemalla ajatuksiani laajemmin kuin vain lukemalla tutkimustuloksia. Siis ihan omalta kannalta tarkoitin. Mutta eipä yllättänyt, että tähänkin joku tarttuu.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ala vain rohkeasti seurustelemaan julkisesti, jos niin tuntuu. Aikuinen ihminen tarvitsee aikuisen ihmisen rinnalleen, eikä se elämän tarvitse pyöriä vain ja ainoastaan lasten ympärillä. Kivempi se on lastenkin katsoa iloista ja onnellisesti rakastunutta äitiä, kuin ikävissään ja suruissaan olevaa vanhempaa. Minusta sinulla on jo ihan hyvä aika alkaa seurustelemaan. PISTE.
Kiitos tästä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kerroin, että mulla on poikaystävä noin 6kk seurustelun jälkeen. Kerroin siis ihan suoraan, en vihjaillen tai ohimennen sivulauseessa. Kerroin, että mulla on poikaystävä, jonka nimi on Matti. Että missä hän asuu, mitä tekee työkseen. Että vietän hänen kanssa nykyään paljon aikaa. Näytin kuvaa. Sen jälkeen miesystäväni oli puheissa luontevasti. Jossain vaiheessa kysyin lapsilta, että haluaako he tavata Matin. Halusivat. Kutsuttiin meille kylään. Niin se eteni kivasti. Nyt seukattu jo 5 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Minä kerroin, että mulla on poikaystävä noin 6kk seurustelun jälkeen. Kerroin siis ihan suoraan, en vihjaillen tai ohimennen sivulauseessa. Kerroin, että mulla on poikaystävä, jonka nimi on Matti. Että missä hän asuu, mitä tekee työkseen. Että vietän hänen kanssa nykyään paljon aikaa. Näytin kuvaa. Sen jälkeen miesystäväni oli puheissa luontevasti. Jossain vaiheessa kysyin lapsilta, että haluaako he tavata Matin. Halusivat. Kutsuttiin meille kylään. Niin se eteni kivasti. Nyt seukattu jo 5 vuotta.
Kiitos tästä. Miten usein tapailitte ennen kuin kerroit? Oliko miehellä lapsia?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kerroin, että mulla on poikaystävä noin 6kk seurustelun jälkeen. Kerroin siis ihan suoraan, en vihjaillen tai ohimennen sivulauseessa. Kerroin, että mulla on poikaystävä, jonka nimi on Matti. Että missä hän asuu, mitä tekee työkseen. Että vietän hänen kanssa nykyään paljon aikaa. Näytin kuvaa. Sen jälkeen miesystäväni oli puheissa luontevasti. Jossain vaiheessa kysyin lapsilta, että haluaako he tavata Matin. Halusivat. Kutsuttiin meille kylään. Niin se eteni kivasti. Nyt seukattu jo 5 vuotta.
Kiitos tästä. Miten usein tapailitte ennen kuin kerroit? Oliko miehellä lapsia?
ap
Kertoo aika paljon tästä yhdestä keskustelijasta, kun tätäkin viestiä piti alapeukuttaa. Että ihan kehtasin kiittää viestistä ja kysyä pari lisäkysymystä! Hyi minua!
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei eroa muidenkaan kaverien kanssa hengailusta?
Lapsesi kun hengailevat kaveriensa kanssa, he ovat itse saaneet valita kaverinsa, kenen kanssa aikaa viettävät ja ihan sen mukaan, kenen kanssa kaveruus toimii. Nythän sinä omista lähtökohdistasi käsin olet pakolla tutustuttamassa lapset toisiinsa, ei lasten omasta tahdosta. Voihan tosiaan olla, että lapset ystävystyvät, mutta onhan niitä muitakin vaihtoehtoja. Mieti, mikä ero lapsen näkökulmasta tällaisessa hengailussa on.
Puhuin tietysti minun kavereistani. Eli kun kyläilemme minun lasteni kanssa minun kaverini luona, jolla on myös lapsia. Tai vaikka sukulaisten luona. Eivät he ole minun lapsieni valitsemia kavereita. Mutta kai tämäkin sinusta on vallan tavatonta, että äidit kyläilevät ja tekevät jopa matkoja yhdessä.
ap
Sä et varmaan nusauttele kavereittesi kanssa ja yritä hetken kuluttua saada vastentahtoisia lapsia samaan asuntoon leikkimään väkisin kotia ja ”sisaruksia”. Tähänhän sä kovasti tähtäät omista haluistasi johtuen. Lapsiasi ei kiinnosta, usko jo.
Aika karua ajatella, että lapsille asia on yhdentekevää.
Kerro miksi lapsia kiinnostaisi?
Öö, koska se on heidän elämänsä. Muutenhan ap voisi tehdä ihan mitä vain, jos lapsia ei kiinnosta pätkääkään. Toivottavasti sinä et ole äiti, jos kuvittelet, ettei lapsia hetkauta pätkääkään tällaiset asiat.
Miksi lapset haluaisivat olla tekemisissä tai asua vieraan miehen ja vieraiden lasten kanssa? Koska omat halut ensin, minäminä. Ja nyt eronneet tantat äkkiä komppaamaan omaa etua ensin ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat lapseni olivat yläasteella, kun löysin uuden miehen. Useamman tapailukerran ja ihastumisen jälkeen kerroin, että olin tavannut mukavan miehen. Esittelin mieheni lapsilleni siinä kohtaa, kun päätimme ryhtyä parisuhteeseen.
Monesko mies on jo sen jälkeen meneillään? Onko ankkurilapsi jo väännetty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei eroa muidenkaan kaverien kanssa hengailusta?
Lapsesi kun hengailevat kaveriensa kanssa, he ovat itse saaneet valita kaverinsa, kenen kanssa aikaa viettävät ja ihan sen mukaan, kenen kanssa kaveruus toimii. Nythän sinä omista lähtökohdistasi käsin olet pakolla tutustuttamassa lapset toisiinsa, ei lasten omasta tahdosta. Voihan tosiaan olla, että lapset ystävystyvät, mutta onhan niitä muitakin vaihtoehtoja. Mieti, mikä ero lapsen näkökulmasta tällaisessa hengailussa on.
Puhuin tietysti minun kavereistani. Eli kun kyläilemme minun lasteni kanssa minun kaverini luona, jolla on myös lapsia. Tai vaikka sukulaisten luona. Eivät he ole minun lapsieni valitsemia kavereita. Mutta kai tämäkin sinusta on vallan tavatonta, että äidit kyläilevät ja tekevät jopa matkoja yhdessä.
ap
Sä et varmaan nusauttele kavereittesi kanssa ja yritä hetken kuluttua saada vastentahtoisia lapsia samaan asuntoon leikkimään väkisin kotia ja ”sisaruksia”. Tähänhän sä kovasti tähtäät omista haluistasi johtuen. Lapsiasi ei kiinnosta, usko jo.
Aika karua ajatella, että lapsille asia on yhdentekevää.
Kerro miksi lapsia kiinnostaisi?
Öö, koska se on heidän elämänsä. Muutenhan ap voisi tehdä ihan mitä vain, jos lapsia ei kiinnosta pätkääkään. Toivottavasti sinä et ole äiti, jos kuvittelet, ettei lapsia hetkauta pätkääkään tällaiset asiat.
Miksi lapset haluaisivat olla tekemisissä tai asua vieraan miehen ja vieraiden lasten kanssa? Koska omat halut ensin, minäminä. Ja nyt eronneet tantat äkkiä komppaamaan omaa etua ensin ajatellen.
Eihän tuossa siitä ollut kyse, vaan tuo yksi sanoi, että lapsia ei kiinnosta. Ihan kuin se olisi yhdentekevää lapsille. ei todellakaan ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nussitte sohvalla kaikkien lasten edessä ja huudat, että ”katsokaa! Äiti on nyt onnellinen, teidänkin on pakko olla!”. Kaikilla on ihanaa ja auvoisaa ja uusperheen onni kukoistaa. Mielellään väännätte muutaman kersan ennen eroanne, jotta kaikesta tulisi mahdollisimman vaikeaa ja monimutkaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei eroa muidenkaan kaverien kanssa hengailusta?
Lapsesi kun hengailevat kaveriensa kanssa, he ovat itse saaneet valita kaverinsa, kenen kanssa aikaa viettävät ja ihan sen mukaan, kenen kanssa kaveruus toimii. Nythän sinä omista lähtökohdistasi käsin olet pakolla tutustuttamassa lapset toisiinsa, ei lasten omasta tahdosta. Voihan tosiaan olla, että lapset ystävystyvät, mutta onhan niitä muitakin vaihtoehtoja. Mieti, mikä ero lapsen näkökulmasta tällaisessa hengailussa on.
Puhuin tietysti minun kavereistani. Eli kun kyläilemme minun lasteni kanssa minun kaverini luona, jolla on myös lapsia. Tai vaikka sukulaisten luona. Eivät he ole minun lapsieni valitsemia kavereita. Mutta kai tämäkin sinusta on vallan tavatonta, että äidit kyläilevät ja tekevät jopa matkoja yhdessä.
ap
Sä et varmaan nusauttele kavereittesi kanssa ja yritä hetken kuluttua saada vastentahtoisia lapsia samaan asuntoon leikkimään väkisin kotia ja ”sisaruksia”. Tähänhän sä kovasti tähtäät omista haluistasi johtuen. Lapsiasi ei kiinnosta, usko jo.
Aika karua ajatella, että lapsille asia on yhdentekevää.
Kerro miksi lapsia kiinnostaisi?
Öö, koska se on heidän elämänsä. Muutenhan ap voisi tehdä ihan mitä vain, jos lapsia ei kiinnosta pätkääkään. Toivottavasti sinä et ole äiti, jos kuvittelet, ettei lapsia hetkauta pätkääkään tällaiset asiat.
Miksi lapset haluaisivat olla tekemisissä tai asua vieraan miehen ja vieraiden lasten kanssa? Koska omat halut ensin, minäminä. Ja nyt eronneet tantat äkkiä komppaamaan omaa etua ensin ajatellen.
Eihän tuossa siitä ollut kyse, vaan tuo yksi sanoi, että lapsia ei kiinnosta. Ihan kuin se olisi yhdentekevää lapsille. ei todellakaan ole
On se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nussitte sohvalla kaikkien lasten edessä ja huudat, että ”katsokaa! Äiti on nyt onnellinen, teidänkin on pakko olla!”. Kaikilla on ihanaa ja auvoisaa ja uusperheen onni kukoistaa. Mielellään väännätte muutaman kersan ennen eroanne, jotta kaikesta tulisi mahdollisimman vaikeaa ja monimutkaista.
Noinko teidän ydinperheessänne toimitaan? No, sitten en ihmettele enää näitä kommentteja.
ap
Riippuu tunnetko miehen hyvin, onko suhde pitkäaikainen ja aiotko viedä kotiisi jatkossa. Tuntemattomat miehet voivat olla rikollisia, eläinrääkkääjiä tai jopa pedofiilejä, eli ketä tahansa ei kannata kotiinsa viedä tai lapsiinsa tutustuttaa. Pelkkä kiva naama ei kerro taustaa tai mitä joku voi puuhastella toisen kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omat lapseni olivat yläasteella, kun löysin uuden miehen. Useamman tapailukerran ja ihastumisen jälkeen kerroin, että olin tavannut mukavan miehen. Esittelin mieheni lapsilleni siinä kohtaa, kun päätimme ryhtyä parisuhteeseen.
Monesko mies on jo sen jälkeen meneillään? Onko ankkurilapsi jo väännetty?
Ihme vittuilua täällä. Ollaan samaisen miehen kanssa edelleen yhdessä eikä ole yhteisiä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Itse henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi lapsille ei voisi kertoa haluavansa tutustua johonkin ihmiseen. Että on löytänyt miehen, joka tuntuu mukavalta ja jonka kanssa haluaa viettää aikaa. Ja jos juttu ei tunnu etenevän toivottuun suuntaan, voi senkin hoitaa aikuismaisesti ja hyödyntää oppimiskokemuksena. Näin aikuinen antaa myös lapsille mallin, kuinka ihmissuhteita rakennetaan.
En ikipäivänä voisi syventää suhdetta lapsiltani salassa ja sitten vain esitellä uutta ihmistä heille. Se jos mikä ei tuntuisi reilulta.
T. Lto
Tiedän ihan liikaa lapsia, jotka tällä viikolla kertovat äidin kaverista leevistä, jolla on vene ja ensi viikolla puhutaan Patesta, joka asuu Kauhavalla ja sitten tulee vuoroon Heikki, jolla on omakotitalo jne. Lapset saavat paljon oppimiskokemuksia!
Minä yli 60-vuotias nainen muistan vieläkin sen tunteen, kun isä toi naisen mukanaan. Asuin mummon ja papan kanssa ja avioero jo sinällään oli kummastus 50-luvulla. Isä teki töitä viikon kaupungissa ja sitten oli viikko vapaata ja hän tuli kotiin maalle.
Istuin yleensä ikkunan ääressä odottamanssa isää ja sitte se toi NAISEN. Ihan vieraan NAISEN. Se oli suuri järkytys ja muistan naisen nimen vieläkin ja minä vihasin sitä naista.
Sen jälkeen sitä ei näkynyt.
oma asia mutta kirjoitti:
Riippuu tunnetko miehen hyvin, onko suhde pitkäaikainen ja aiotko viedä kotiisi jatkossa. Tuntemattomat miehet voivat olla rikollisia, eläinrääkkääjiä tai jopa pedofiilejä, eli ketä tahansa ei kannata kotiinsa viedä tai lapsiinsa tutustuttaa. Pelkkä kiva naama ei kerro taustaa tai mitä joku voi puuhastella toisen kotona.
Mitä ihmettä sinä selität? Ihan samalla tavalla se tuttu työkaveri voi olla eläinrääkkääjä ja pedofiili. Eihän maailmassa voi tuntea ketään oikeasti.
ap
Kiitos tästä kommentista. Esitteleminen voi vielä vähän odottaa. Vähän nyt pelästyin kuitenkin tämän ketjun kommentteja. Mutta tämän perusteella nyt uskallan ottaa asian lasten kanssa puheeksi. Aloituksessa sanoinkin, että ei ole kiire, mutta tämä salamyhkäisyys jo vähän vaivaa.
ap