Onneksi ei ole enää pieniä lapsia!
Olen seurannut siskoni elämää, jolla on pienet lapset ja pyyhin hikeä pelkästä katsomisesta. Sisko on minua 2 vuotta nuorempi. Itse sain lapset 22 ja 24 - vuotiaana ja he ovat jo yläkoulussa/ lukiossa. Teinien kanssa pääsee niin helpolla! Voin tehdä mitä huvittaa, milloin huvittaa, teinejä ei hetkauta. Töistä tullessani ovat laittaneet usein ruokaa, kävisivät kaupassakin puolestani, jos tarvitsisi.
Nyt kesällä sisko oli lasten kanssa meillä muutaman yön ja mikään ei sujunut. Oli maratoninukuttamisia, tissillä roikkumista, tappelua, pottatreenejä, itkupotkuraivareita ja korvatulehdusta.
Olen alle 40 ja vapaa tekemään vaikka mitä kun sisko on lähes saman ikäinen ja pallo jalassa seuraavat 10 vuotta ainakin.
Kannatti todellakin saada lapset nuorena!
Kommentit (89)
Pitikö tämän aloituksen ärsyttää joitakuita?
Se sisko vietti vapaata aiemmin. Ei sen lastenhoito alkanut silloin kun sulla. Onko mieluummin nuorena köyhänä pallo jalassa vai vanhempana varakkaana omistusasunnossa ja nauttii lapsistansa?
Sain omani 33-, 35- ja 38- vuotiaina ja nyt reilu viisikymppinen, jolla teinejä. Sain sekä nuoruuden vapauden, että vapauden nyt. Jokainen tekee valintansa omien arvojensa mukaan. Ja mieskin on vielä sama kuin parikymppisenä, kun ei liitto kaatunut lyhyen seurustelun jälkeen lapsiperhearjen raskauteen.
Onnellinen ja vapaa
Voisko joku selittää, mikä tämä logiikka on? Että jossain tietyssä iässä on ihan ok, että on pieniä lapsia ja heistä on vaivaa (nuorena), mutta toisessa iässä se ei sitten olekaan ookoo. Et kai sinäkään ap silloin parikymppisenä ollut vapaa tekemään mitä tahansa, kun sulla oli pienet lapset, kun taas myöhemmin lapset hankkinut oli.
Vierailija kirjoitti:
Pitikö tämän aloituksen ärsyttää joitakuita?
Ei suinkaan! Vaan antaa kaikille nuorille äideille jaksamista, kun tuntuu että hautautuvat vaippavuoren alle. Kyllä se helpottaa.
Minä olen 42 ja lapsi 13,eli en edes saanut mitenkään super nuorena. Olen niiiiiiin onnellinen, että skidi on jo teini, kaikki on niin paljon helpompaa. Minunkin 3 vuotta nuorempi siskoni sai juuri pari kuukautta sitten esikoisensa. Kyllä säälin, mutta onneksi hän itse on onnellinen! Pakko myöntää, että en ikinä jaksaisi enää pientä lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitikö tämän aloituksen ärsyttää joitakuita?
Ei suinkaan! Vaan antaa kaikille nuorille äideille jaksamista, kun tuntuu että hautautuvat vaippavuoren alle. Kyllä se helpottaa.
Ai noinko sitä jaksamista toivotetaan?
Olen niin samaa mieltä! Mulla 17-vuotias ja kavereilla max. alakouluikäisiä lapsia. Ei käy kateeksi, ei ollenkaan :P
Vierailija kirjoitti:
Voisko joku selittää, mikä tämä logiikka on? Että jossain tietyssä iässä on ihan ok, että on pieniä lapsia ja heistä on vaivaa (nuorena), mutta toisessa iässä se ei sitten olekaan ookoo. Et kai sinäkään ap silloin parikymppisenä ollut vapaa tekemään mitä tahansa, kun sulla oli pienet lapset, kun taas myöhemmin lapset hankkinut oli.
Enpä ollut en.. Mutta veikkaan silti että jaksoin paremmin pikkulapsiarkea nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 42 ja lapsi 13,eli en edes saanut mitenkään super nuorena. Olen niiiiiiin onnellinen, että skidi on jo teini, kaikki on niin paljon helpompaa. Minunkin 3 vuotta nuorempi siskoni sai juuri pari kuukautta sitten esikoisensa. Kyllä säälin, mutta onneksi hän itse on onnellinen! Pakko myöntää, että en ikinä jaksaisi enää pientä lasta.
Miksi säälit? Kaipasitko itse sääliä, kun sait oman lapsesi?
Miksi ap ei saisi olka tyytyväinen, että lapset ovat jo isoja ja on vielä nuori?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko joku selittää, mikä tämä logiikka on? Että jossain tietyssä iässä on ihan ok, että on pieniä lapsia ja heistä on vaivaa (nuorena), mutta toisessa iässä se ei sitten olekaan ookoo. Et kai sinäkään ap silloin parikymppisenä ollut vapaa tekemään mitä tahansa, kun sulla oli pienet lapset, kun taas myöhemmin lapset hankkinut oli.
Enpä ollut en.. Mutta veikkaan silti että jaksoin paremmin pikkulapsiarkea nuorena.
Juu, ainakin näin jälkeenpäin voit sanoa niin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap ei saisi olka tyytyväinen, että lapset ovat jo isoja ja on vielä nuori?
Miksi se tyytyväisyys pitää hakea vastakkainasettelun kautta?
Minä olen 44 ja lapsi 22. Ja kyllä: onnellinen vapaudestani!
Vierailija kirjoitti:
Olen niin samaa mieltä! Mulla 17-vuotias ja kavereilla max. alakouluikäisiä lapsia. Ei käy kateeksi, ei ollenkaan :P
Pitääkö toisten lapsista lähtökohtaisesti olla kateellinen?
Vierailija kirjoitti:
Se sisko vietti vapaata aiemmin. Ei sen lastenhoito alkanut silloin kun sulla. Onko mieluummin nuorena köyhänä pallo jalassa vai vanhempana varakkaana omistusasunnossa ja nauttii lapsistansa?
Sain omani 33-, 35- ja 38- vuotiaina ja nyt reilu viisikymppinen, jolla teinejä. Sain sekä nuoruuden vapauden, että vapauden nyt. Jokainen tekee valintansa omien arvojensa mukaan. Ja mieskin on vielä sama kuin parikymppisenä, kun ei liitto kaatunut lyhyen seurustelun jälkeen lapsiperhearjen raskauteen.
Onnellinen ja vapaa
Tuntemani lapsettomat 20-30 - vuotiaat ovat köyhiä ja nauttivat vapaudestaan lähinnä baareissa. Nelikymppinen vapaa voi taloudellisestikin tehdä aika paljon enemmän.
Onneksi en tehnyt niitä räkänokkia ollenkaan. Eivät oo kinuamassa milloin mitäkin. Ja aina on ollut vapaa tekemään mitä ikinä haluaa. Eikä tarvi liutaa lastenlapsia kaitsea koska lapsi haluaa lykätä menojalan vipattaessa omat muksunsa milloin millonkin yllättäen vanhemmalleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se sisko vietti vapaata aiemmin. Ei sen lastenhoito alkanut silloin kun sulla. Onko mieluummin nuorena köyhänä pallo jalassa vai vanhempana varakkaana omistusasunnossa ja nauttii lapsistansa?
Sain omani 33-, 35- ja 38- vuotiaina ja nyt reilu viisikymppinen, jolla teinejä. Sain sekä nuoruuden vapauden, että vapauden nyt. Jokainen tekee valintansa omien arvojensa mukaan. Ja mieskin on vielä sama kuin parikymppisenä, kun ei liitto kaatunut lyhyen seurustelun jälkeen lapsiperhearjen raskauteen.
Onnellinen ja vapaa
Tuntemani lapsettomat 20-30 - vuotiaat ovat köyhiä ja nauttivat vapaudestaan lähinnä baareissa. Nelikymppinen vapaa voi taloudellisestikin tehdä aika paljon enemmän.
Onnelliset ihmiset harvemmin haluavat riidellä siitä, että toiset ihmiset elävät elämäänsä väärin, kun ovat tehneet erilaisia valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Se sisko vietti vapaata aiemmin. Ei sen lastenhoito alkanut silloin kun sulla. Onko mieluummin nuorena köyhänä pallo jalassa vai vanhempana varakkaana omistusasunnossa ja nauttii lapsistansa?
Sain omani 33-, 35- ja 38- vuotiaina ja nyt reilu viisikymppinen, jolla teinejä. Sain sekä nuoruuden vapauden, että vapauden nyt. Jokainen tekee valintansa omien arvojensa mukaan. Ja mieskin on vielä sama kuin parikymppisenä, kun ei liitto kaatunut lyhyen seurustelun jälkeen lapsiperhearjen raskauteen.
Onnellinen ja vapaa
Aina se 18 vuoden pätkä on jostain ikäkaudesta pois. Joko nuoruudesta tai keski-iästä. Sain 25-vuotiaana ainokaiseni ja näin 43-vuotiaana olen tyytyväinen aikuisesta lapsestani. Kateeksi ei käy ne, joilla vielä 6-kymppisenä roikkuu teinit nurkissa. Toisekseen ei kaikilla perusduunareilla ole sen kummoisempi rahatilanne vanhempana kuin nuorempanakaan. Samaa liksaa vedetään koko ikä läpi. Jep, ja saman miehen kanssa täällä ollaan myös edelleen.
Nuorena kokematon ja tietämätön äiti vai vanhempana viisas ja lapseen keskittyvä äiti? Jokainen valitsee itse tiensä. Ei se sen ihmeellisempää ole. Minä olen aina säälinyt niitä nuorena äidiksi tulleita, joilla ei ole tietoa, ei rahaa, ei työpaikkaa. En koskaan ole säälinyt vanhempana äidiksi tulleita, sillä he tietävät lapsen arvon, pystyvät tarjoamaan lapselleen niin henkistä kuin taloudellistakin hyvää.
Ehdottomasti samaa mieltä! Olen myös nuorien aikuisten äiti ja lapset jo lentäneet pesästä, ikää 42. Moni samanikäinen kaveri viettää nyt ruuhkavuosiaan... Ei käy kateeksi.