Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, jos on vaikea suhde omaan vanhempaan?
20.06.2018 |
Pitäisikö välit katkaista kokonaan? Meni minulla miten tahansa, niin en kelpaa vanhemmilleni missään muussa kuin pärjääjän roolissa. Olen todella väsynyt siihen, etten saa koskaan ilmaista yhtään minkäänlaista tarvitsevuutta vanhempaani kohtaan saamatta osakseni rankkaa syyllistämistä.
Sen sijaan vanhempani yrittää jatkuvasti asettaa minua uskotun rooliin, on yrittänyt lapsesta asti. Mikään ei tunnu ajan saatossa muuttuvan parempaan suuntaan vaikka olen asunut poissa kotoa todella pitkään. Olisiko parasta vain antaa kokonaan olla?
Kommentit (163)
Oletko ollut tyytyväinen siihen, jos olet vihdoin päätynyt katkaisemaan välit vaativaan vanhempaasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, oon miettinyt ihan samaa. Oon päättänyt nyt väliaikaisesti antaa vaan olla.
No joskus voi pitää laihat välit (parempi laiha sopu kuin lihava riita), mutta aina valitettavasti ei voi. Minä olen joutunut oman ja lasten turvallisuuden takia katkisemaan välit omiin vanhempiin. Mulla erittäin pahasti narsistinen ja väkivaltainen isä, joka minun ollessani aikuinen on käynyt kimppuuni vielä silloinkin (eli väkivalta ei jäänyt lapsuuteen). Tällaisen kanssa ei voi olla missään tekemisissä.
Mutta muista että välit poikki tila on myös juureton ja orpo, yksinäinen tila. Jos mulla olisi edes suht normit vanhemmat niin olisin väleissä. Joskusvaan on välit pakko katkoa muttase on painavin syin tehty viimeinen teko, kun kaikki muu on kokeiltu ensin.
Vierailija kirjoitti:
Joo, oon miettinyt ihan samaa. Oon päättänyt nyt väliaikaisesti antaa vaan olla.
Voisin itse varmaan toimia samoin. Ehkä joskus elämä on sellaista, että tätäkin ihmissuhdetta jaksaa paremmin. Nyt tuntuu, että olen tähän kaikkeen aivan liian uupunut. Suhde vanhempaan tuottaa elämääni vain jatkuvasti uusia pettymyksiä.
Minulla on ollut narsistinen isä, joten olen nyt hyvin tyytyväinen kun välit on katkaistu kokonaan. En pidä mitään yhteyttä ja näin on todellakin hyvä. Nytkin menemme vaimon vanhempien mökille juhannukseksi eikä todellakaan välitetä minun vanhemmistani pätkääkään.
Suosittelen katkaisemaan välit kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No joskus voi pitää laihat välit (parempi laiha sopu kuin lihava riita), mutta aina valitettavasti ei voi. Minä olen joutunut oman ja lasten turvallisuuden takia katkisemaan välit omiin vanhempiin. Mulla erittäin pahasti narsistinen ja väkivaltainen isä, joka minun ollessani aikuinen on käynyt kimppuuni vielä silloinkin (eli väkivalta ei jäänyt lapsuuteen). Tällaisen kanssa ei voi olla missään tekemisissä.
Mutta muista että välit poikki tila on myös juureton ja orpo, yksinäinen tila. Jos mulla olisi edes suht normit vanhemmat niin olisin väleissä. Joskusvaan on välit pakko katkoa muttase on painavin syin tehty viimeinen teko, kun kaikki muu on kokeiltu ensin.
Vanhempani ei ole fyysisesti väkivaltainen, mutta käytös on narsistista ja ahdistavaa. En ole varma siitä onko tällainen ihmissuhde minulle lainkaan hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joskus voi pitää laihat välit (parempi laiha sopu kuin lihava riita), mutta aina valitettavasti ei voi. Minä olen joutunut oman ja lasten turvallisuuden takia katkisemaan välit omiin vanhempiin. Mulla erittäin pahasti narsistinen ja väkivaltainen isä, joka minun ollessani aikuinen on käynyt kimppuuni vielä silloinkin (eli väkivalta ei jäänyt lapsuuteen). Tällaisen kanssa ei voi olla missään tekemisissä.
Mutta muista että välit poikki tila on myös juureton ja orpo, yksinäinen tila. Jos mulla olisi edes suht normit vanhemmat niin olisin väleissä. Joskusvaan on välit pakko katkoa muttase on painavin syin tehty viimeinen teko, kun kaikki muu on kokeiltu ensin.
Vanhempani ei ole fyysisesti väkivaltainen, mutta käytös on narsistista ja ahdistavaa. En ole varma siitä onko tällainen ihmissuhde minulle lainkaan hyväksi.
Ei ole hyväksi. Narsisteista pitää päästä kokonaan eroon. Minä kärsin narsistisesta isästä vuosia ja yritin kelvata ja miellyttää, mutta narsisti välittää vain itsestään. Katkaise välit niin alat lopulta voimaan paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaista tarvitsevuutta vanhempaasi kohtaan olet ilmaissut, mitä sillä tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut narsistinen isä, joten olen nyt hyvin tyytyväinen kun välit on katkaistu kokonaan. En pidä mitään yhteyttä ja näin on todellakin hyvä. Nytkin menemme vaimon vanhempien mökille juhannukseksi eikä todellakaan välitetä minun vanhemmistani pätkääkään.
Suosittelen katkaisemaan välit kokonaan.
Ole vuosia usein miettinyt tätä välien katkaisemista, mutten ole uskaltanut. Ehkä se vähentäisi ahdistustani. Ei voi tietää, ellei kokeile. Nämä yritykset vain sietää ja sietää oman vanhemman huonoa käytöstä alkavat kyllä jo vähitellen riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälaista tarvitsevuutta vanhempaasi kohtaan olet ilmaissut, mitä sillä tarkoitat?
Tarkoitan sitä, etten vanhemman seurassa voi ilmaista edes olevani uupunut. Heti alkaa selittely, että hyvinhän minä vaikutan pärjäävän, muilla on isompia ongelmia (erityisesti vanhemmallani tietysti, tässäpä tulikin nyt hyvä tilaisuus puhua niistä). Mitään henkistä tukea tai myötätuntoa ei ole koskaan saatavilla vanhemman taholta, koska "jokaisen on huolehdittava itse itsestään".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joskus voi pitää laihat välit (parempi laiha sopu kuin lihava riita), mutta aina valitettavasti ei voi. Minä olen joutunut oman ja lasten turvallisuuden takia katkisemaan välit omiin vanhempiin. Mulla erittäin pahasti narsistinen ja väkivaltainen isä, joka minun ollessani aikuinen on käynyt kimppuuni vielä silloinkin (eli väkivalta ei jäänyt lapsuuteen). Tällaisen kanssa ei voi olla missään tekemisissä.
Mutta muista että välit poikki tila on myös juureton ja orpo, yksinäinen tila. Jos mulla olisi edes suht normit vanhemmat niin olisin väleissä. Joskusvaan on välit pakko katkoa muttase on painavin syin tehty viimeinen teko, kun kaikki muu on kokeiltu ensin.
Vanhempani ei ole fyysisesti väkivaltainen, mutta käytös on narsistista ja ahdistavaa. En ole varma siitä onko tällainen ihmissuhde minulle lainkaan hyväksi.
Ei ole hyväksi. Narsisteista pitää päästä kokonaan eroon. Minä kärsin narsistisesta isästä vuosia ja yritin kelvata ja miellyttää, mutta narsisti välittää vain itsestään. Katkaise välit niin alat lopulta voimaan paremmin.
Oletko ollut monta vuotta ilman kontaktia vanhempaasi? Tuntuiko se alkuun vaikealta? Miten vanhempasi asiaan suhtautui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kadutte sitä myöhemmin. Jokaisella meistä on vain yhdet vanhemmat ja jos sairastuu tai kuolee, se on peruuttamatonta.
Itsellä äiti kuollut, isä sairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaista tarvitsevuutta vanhempaasi kohtaan olet ilmaissut, mitä sillä tarkoitat?
Tarkoitan sitä, etten vanhemman seurassa voi ilmaista edes olevani uupunut. Heti alkaa selittely, että hyvinhän minä vaikutan pärjäävän, muilla on isompia ongelmia (erityisesti vanhemmallani tietysti, tässäpä tulikin nyt hyvä tilaisuus puhua niistä). Mitään henkistä tukea tai myötätuntoa ei ole koskaan saatavilla vanhemman taholta, koska "jokaisen on huolehdittava itse itsestään".
Miksi tällä perusteella katkaista välit?
Tai mitä narsistista tässä on?
Yhtä hyvin voi pitää laihan sovun. Kasvaa aikuiseksi. Lakata odottamasta mitään tukea. Lakata valittamasta. Voi myös rajata kuuntelua ja tapaamisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kadutte sitä myöhemmin. Jokaisella meistä on vain yhdet vanhemmat ja jos sairastuu tai kuolee, se on peruuttamatonta.
Itsellä äiti kuollut, isä sairas.
Minullakin on toinen vanhemmista kuollut. Kaipaan toki häntä, mutten ole varsinaisesti asiasta pahoillani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaista tarvitsevuutta vanhempaasi kohtaan olet ilmaissut, mitä sillä tarkoitat?
Tarkoitan sitä, etten vanhemman seurassa voi ilmaista edes olevani uupunut. Heti alkaa selittely, että hyvinhän minä vaikutan pärjäävän, muilla on isompia ongelmia (erityisesti vanhemmallani tietysti, tässäpä tulikin nyt hyvä tilaisuus puhua niistä). Mitään henkistä tukea tai myötätuntoa ei ole koskaan saatavilla vanhemman taholta, koska "jokaisen on huolehdittava itse itsestään".
Miksi tällä perusteella katkaista välit?
Tai mitä narsistista tässä on?
Yhtä hyvin voi pitää laihan sovun. Kasvaa aikuiseksi. Lakata odottamasta mitään tukea. Lakata valittamasta. Voi myös rajata kuuntelua ja tapaamisia
Näitä olen yrittänyt, mutten voi hyvin. En koe tämän toimivan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joskus voi pitää laihat välit (parempi laiha sopu kuin lihava riita), mutta aina valitettavasti ei voi. Minä olen joutunut oman ja lasten turvallisuuden takia katkisemaan välit omiin vanhempiin. Mulla erittäin pahasti narsistinen ja väkivaltainen isä, joka minun ollessani aikuinen on käynyt kimppuuni vielä silloinkin (eli väkivalta ei jäänyt lapsuuteen). Tällaisen kanssa ei voi olla missään tekemisissä.
Mutta muista että välit poikki tila on myös juureton ja orpo, yksinäinen tila. Jos mulla olisi edes suht normit vanhemmat niin olisin väleissä. Joskusvaan on välit pakko katkoa muttase on painavin syin tehty viimeinen teko, kun kaikki muu on kokeiltu ensin.
Vanhempani ei ole fyysisesti väkivaltainen, mutta käytös on narsistista ja ahdistavaa. En ole varma siitä onko tällainen ihmissuhde minulle lainkaan hyväksi.
Ei ole hyväksi. Narsisteista pitää päästä kokonaan eroon. Minä kärsin narsistisesta isästä vuosia ja yritin kelvata ja miellyttää, mutta narsisti välittää vain itsestään. Katkaise välit niin alat lopulta voimaan paremmin.
Oletko ollut monta vuotta ilman kontaktia vanhempaasi? Tuntuiko se alkuun vaikealta? Miten vanhempasi asiaan suhtautui?
Kohta puolitoista vuotta on siitä kun narsistinen isäni suuttui kun en hyväksynyt hänen ivaavan ja pilkkaavan homoseksuaalisen ystäväni kuolemaa. Kun sanoin hänelle, että pilkkaaminen saa riittää, hän katkaisi välit ja kielsi minua enää tulemasta koskaan heille. Tämä sopii minulle paremmin kuin hyvin, eli pääsin viimeinkin eroon tästä narsistisesta pellestä.
Oli alkuun hieman vaikeaa, sillä olin narsistin manipuloima vuosien ajan. Olen 44-vuotias. Näin jopa unia, joissa riidat sovittiin ja isästä oli tullut normaali ihminen. Lopulta hyväksyin välirikon ja ajattelen, että minulla ei vain ole isää. Ei sen kummempaa. Tämä on ollut hyvä ja helpottava ratkaisu. En ollut aiemmin ymmärtänyt miten narsisti oli myrkyttänyt perheemme jo vuosien ajan, mutta nyt kaikki on selvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaista tarvitsevuutta vanhempaasi kohtaan olet ilmaissut, mitä sillä tarkoitat?
Tarkoitan sitä, etten vanhemman seurassa voi ilmaista edes olevani uupunut. Heti alkaa selittely, että hyvinhän minä vaikutan pärjäävän, muilla on isompia ongelmia (erityisesti vanhemmallani tietysti, tässäpä tulikin nyt hyvä tilaisuus puhua niistä). Mitään henkistä tukea tai myötätuntoa ei ole koskaan saatavilla vanhemman taholta, koska "jokaisen on huolehdittava itse itsestään".
Miksi haet toistuvasti tukea ihmiseltä, joka sitä ei selvästi anna? Oletko muutenkin riippuvainen vanhemmastasi, pidät itse napanuoraa? Oletko pohtinut, voisitko puhua ongelmistasi mieluummin luotetulle ystävällesi, terapiassa tai täällä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaista tarvitsevuutta vanhempaasi kohtaan olet ilmaissut, mitä sillä tarkoitat?
Tarkoitan sitä, etten vanhemman seurassa voi ilmaista edes olevani uupunut. Heti alkaa selittely, että hyvinhän minä vaikutan pärjäävän, muilla on isompia ongelmia (erityisesti vanhemmallani tietysti, tässäpä tulikin nyt hyvä tilaisuus puhua niistä). Mitään henkistä tukea tai myötätuntoa ei ole koskaan saatavilla vanhemman taholta, koska "jokaisen on huolehdittava itse itsestään".
Miksi tällä perusteella katkaista välit?
Tai mitä narsistista tässä on?
Yhtä hyvin voi pitää laihan sovun. Kasvaa aikuiseksi. Lakata odottamasta mitään tukea. Lakata valittamasta. Voi myös rajata kuuntelua ja tapaamisia
Näitä olen yrittänyt, mutten voi hyvin. En koe tämän toimivan.
Tämä johtuu ihan sinun omasta voinnistasi. Ei se parane välien katkaisuun. Eikä edes johdu vanhemmastasi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaista tarvitsevuutta vanhempaasi kohtaan olet ilmaissut, mitä sillä tarkoitat?
Tarkoitan sitä, etten vanhemman seurassa voi ilmaista edes olevani uupunut. Heti alkaa selittely, että hyvinhän minä vaikutan pärjäävän, muilla on isompia ongelmia (erityisesti vanhemmallani tietysti, tässäpä tulikin nyt hyvä tilaisuus puhua niistä). Mitään henkistä tukea tai myötätuntoa ei ole koskaan saatavilla vanhemman taholta, koska "jokaisen on huolehdittava itse itsestään".
Miksi haet toistuvasti tukea ihmiseltä, joka sitä ei selvästi anna? Oletko muutenkin riippuvainen vanhemmastasi, pidät itse napanuoraa? Oletko pohtinut, voisitko puhua ongelmistasi mieluummin luotetulle ystävällesi, terapiassa tai täällä?
Missä sanoin hakevani tukea toistuvasti? Olen nykyisellään jo hyvin vähän tekemisissä vanhempani kanssa.
Aiemmin ajattelin, että olisi hyvä pitää välejä yllä vanhempaan (jotta saisi edes joskus niitä jotain hyviäkin kokemuksia). Kokonaisuudessaan tämä on kuitenkin minulle hyvin raskasta. En jaksa kantaa näitä minulle asetettuja hymynaamioita iloisesti vuodesta toiseen.