Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, jos on vaikea suhde omaan vanhempaan?
20.06.2018 |
Pitäisikö välit katkaista kokonaan? Meni minulla miten tahansa, niin en kelpaa vanhemmilleni missään muussa kuin pärjääjän roolissa. Olen todella väsynyt siihen, etten saa koskaan ilmaista yhtään minkäänlaista tarvitsevuutta vanhempaani kohtaan saamatta osakseni rankkaa syyllistämistä.
Sen sijaan vanhempani yrittää jatkuvasti asettaa minua uskotun rooliin, on yrittänyt lapsesta asti. Mikään ei tunnu ajan saatossa muuttuvan parempaan suuntaan vaikka olen asunut poissa kotoa todella pitkään. Olisiko parasta vain antaa kokonaan olla?
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
Kadutte sitä myöhemmin. Jokaisella meistä on vain yhdet vanhemmat ja jos sairastuu tai kuolee, se on peruuttamatonta.
Itsellä äiti kuollut, isä sairas.
No sulla on hyvät vanhemmat!! Mulla hullu psykopaatti isä, välit ollu poikki jo 15v, ei todellakaan kaduta. Ja kun ukko kuolee, niin JUHLIN. Niin paljon tuo ihmisperse on minua tääkännyt ja elämääni pilannut että tippaskasn en sure vaan iloitsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadutte sitä myöhemmin. Jokaisella meistä on vain yhdet vanhemmat ja jos sairastuu tai kuolee, se on peruuttamatonta.
Itsellä äiti kuollut, isä sairas.
No sulla on hyvät vanhemmat!! Mulla hullu psykopaatti isä, välit ollu poikki jo 15v, ei todellakaan kaduta. Ja kun ukko kuolee, niin JUHLIN. Niin paljon tuo ihmisperse on minua tääkännyt ja elämääni pilannut että tippaskasn en sure vaan iloitsen.
Tämä kertoo että oma prosessisi on kesken
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadutte sitä myöhemmin. Jokaisella meistä on vain yhdet vanhemmat ja jos sairastuu tai kuolee, se on peruuttamatonta.
Itsellä äiti kuollut, isä sairas.
No sulla on hyvät vanhemmat!! Mulla hullu psykopaatti isä, välit ollu poikki jo 15v, ei todellakaan kaduta. Ja kun ukko kuolee, niin JUHLIN. Niin paljon tuo ihmisperse on minua tääkännyt ja elämääni pilannut että tippaskasn en sure vaan iloitsen.
Juuri näin. Ne, joilla on ollut normaalit vanhemmat, eivät tunnu aina käsittävän, että toisten vanhemmat voivat olla hirviöitä. Ei ole mitään syytä olla tekemisissä narsististien ja psykopaattien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kadutte sitä myöhemmin. Jokaisella meistä on vain yhdet vanhemmat ja jos sairastuu tai kuolee, se on peruuttamatonta.
Itsellä äiti kuollut, isä sairas.
Narsisti ei ole "vanhempi", miksi "olemattoman" kuolema kaduttaisi. Peruuttamatonta on vain traumat ja jäljet, jotka narsisti on lapseensa jättänyt, onneksi traumoja saa lievennettyä vaikka työ vie puolen elämää. Ap:n tapauksessa en usko että kyse on narsismista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadutte sitä myöhemmin. Jokaisella meistä on vain yhdet vanhemmat ja jos sairastuu tai kuolee, se on peruuttamatonta.
Itsellä äiti kuollut, isä sairas.
No sulla on hyvät vanhemmat!! Mulla hullu psykopaatti isä, välit ollu poikki jo 15v, ei todellakaan kaduta. Ja kun ukko kuolee, niin JUHLIN. Niin paljon tuo ihmisperse on minua tääkännyt ja elämääni pilannut että tippaskasn en sure vaan iloitsen.
Tämä kertoo että oma prosessisi on kesken
Psykopaattinarsistin hakkaamalla lapsella prosessi ei valmistu koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadutte sitä myöhemmin. Jokaisella meistä on vain yhdet vanhemmat ja jos sairastuu tai kuolee, se on peruuttamatonta.
Itsellä äiti kuollut, isä sairas.
No sulla on hyvät vanhemmat!! Mulla hullu psykopaatti isä, välit ollu poikki jo 15v, ei todellakaan kaduta. Ja kun ukko kuolee, niin JUHLIN. Niin paljon tuo ihmisperse on minua tääkännyt ja elämääni pilannut että tippaskasn en sure vaan iloitsen.
Tämä kertoo että oma prosessisi on kesken
Psykopaattinarsistin hakkaamalla lapsella prosessi ei valmistu koskaan.
Kyllä se valmistuu
Mulla on ollut paha masennus. Ja tota, sairastelua muutenkin.
Tästä on ollut paineita kaikilla, stressiä ja väsymystä.
Mut hommat menee lapsuudenkodissani aina näin.
Faija suuttuu, ei osaa lopettaa, raivoaminen voi jatkua reilusti yli tunnin, toinen osapuoli ei pääse tilanteesta pois. Ei voi mennä huoneeseensa, kun seuraa perässä rasvojen, tilannetta ei oikeesti pääse karkuun. Tietää muutenkin, miten vaikeaa on. Ei näe omaa toimintaansa. Ei näe, et menee yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadutte sitä myöhemmin. Jokaisella meistä on vain yhdet vanhemmat ja jos sairastuu tai kuolee, se on peruuttamatonta.
Itsellä äiti kuollut, isä sairas.
No sulla on hyvät vanhemmat!! Mulla hullu psykopaatti isä, välit ollu poikki jo 15v, ei todellakaan kaduta. Ja kun ukko kuolee, niin JUHLIN. Niin paljon tuo ihmisperse on minua tääkännyt ja elämääni pilannut että tippaskasn en sure vaan iloitsen.
Tämä kertoo että oma prosessisi on kesken
Psykopaattinarsistin hakkaamalla lapsella prosessi ei valmistu koskaan.
Kyllä se valmistuu
Kerrotko milloin? Vielä 50vnäkin ihan on traumat ja pelot, kauhukokemukset tallessa muistissa ikävänkin tarkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut paha masennus. Ja tota, sairastelua muutenkin.
Tästä on ollut paineita kaikilla, stressiä ja väsymystä.
Mut hommat menee lapsuudenkodissani aina näin.
Faija suuttuu, ei osaa lopettaa, raivoaminen voi jatkua reilusti yli tunnin, toinen osapuoli ei pääse tilanteesta pois. Ei voi mennä huoneeseensa, kun seuraa perässä rasvojen, tilannetta ei oikeesti pääse karkuun. Tietää muutenkin, miten vaikeaa on. Ei näe omaa toimintaansa. Ei näe, et menee yli.
Tyypillistä narsistipaskan käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadutte sitä myöhemmin. Jokaisella meistä on vain yhdet vanhemmat ja jos sairastuu tai kuolee, se on peruuttamatonta.
Itsellä äiti kuollut, isä sairas.
Narsisti ei ole "vanhempi", miksi "olemattoman" kuolema kaduttaisi. Peruuttamatonta on vain traumat ja jäljet, jotka narsisti on lapseensa jättänyt, onneksi traumoja saa lievennettyä vaikka työ vie puolen elämää. Ap:n tapauksessa en usko että kyse on narsismista.
Mistä mielestäsi on kyse? Tuossa oli vain yksi esimerkki. Traumaattisia kokemuksia vanhemman käytöksestä on paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kadutte sitä myöhemmin. Jokaisella meistä on vain yhdet vanhemmat ja jos sairastuu tai kuolee, se on peruuttamatonta.
Itsellä äiti kuollut, isä sairas.
No sulla on hyvät vanhemmat!! Mulla hullu psykopaatti isä, välit ollu poikki jo 15v, ei todellakaan kaduta. Ja kun ukko kuolee, niin JUHLIN. Niin paljon tuo ihmisperse on minua tääkännyt ja elämääni pilannut että tippaskasn en sure vaan iloitsen.
Tämä kertoo että oma prosessisi on kesken
Psykopaattinarsistin hakkaamalla lapsella prosessi ei valmistu koskaan.
Kyllä se valmistuu
Kerrotko milloin? Vielä 50vnäkin ihan on traumat ja pelot, kauhukokemukset tallessa muistissa ikävänkin tarkkaan.
Prosessoin narsismin jälkiä noin 20 vuotta. Olen samaa mieltä kuin 27 että kyllä se vamistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne, joilla hyvät ja ihanat ja rakkaat vanhemmat, pysykää poissa ketjuista, joita ette ymmärrä. Älkääkä ainakaan kommentoiko!
Mua niin nyppii rakastavien vanhempien pumpulipesässä lapsuutensa viettäneiden neuvot! Ne kun katsoo masilmaa oman kokemuksen läpi. Hölmöt! En minäkään TIETENKÄÄN laittaisi välejä poikki rakkaisiin vanhempiin jotka auttaisi ja tukisi, rakastaisi ja välittäisi. Mutta kun mun vanhemmat on sietämättömät ja ilkeät virtumaiset kiusajat, rääkkääjät, lapsenhakkaajat, nöyryyttäjät ja kaltoinkohtelijat!! Eläpä elämäsi ekat 18v tällaisten vanhempien kanssa ja tuu sitten neuvomaan miten ”jokaisella on vain yhdet rakkaat vanhemmat.” Newsflash: kaikilla EI OLE.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua niin nyppii rakastavien vanhempien pumpulipesässä lapsuutensa viettäneiden neuvot! Ne kun katsoo masilmaa oman kokemuksen läpi. Hölmöt! En minäkään TIETENKÄÄN laittaisi välejä poikki rakkaisiin vanhempiin jotka auttaisi ja tukisi, rakastaisi ja välittäisi. Mutta kun mun vanhemmat on sietämättömät ja ilkeät virtumaiset kiusajat, rääkkääjät, lapsenhakkaajat, nöyryyttäjät ja kaltoinkohtelijat!! Eläpä elämäsi ekat 18v tällaisten vanhempien kanssa ja tuu sitten neuvomaan miten ”jokaisella on vain yhdet rakkaat vanhemmat.” Newsflash: kaikilla EI OLE.
Täysin totta. Ei lisättävää.
Ap jäädytä välit hiljaisesti. Et siis suurieleisesti ilmoita mitään vasn vähennät käynnit ja lopetat soittelun. Tällöin se ei ole niin lopullista kuin esim joku ilmiriita jonka takia välit poikki.
Olisi mielenkiintoista tietää millaisia tällaisten ketjujen alapeukuttajat oikein ovat. Miksi he kokevat tällaiset aiheet näin vaikeina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaista tarvitsevuutta vanhempaasi kohtaan olet ilmaissut, mitä sillä tarkoitat?
Tarkoitan sitä, etten vanhemman seurassa voi ilmaista edes olevani uupunut. Heti alkaa selittely, että hyvinhän minä vaikutan pärjäävän, muilla on isompia ongelmia (erityisesti vanhemmallani tietysti, tässäpä tulikin nyt hyvä tilaisuus puhua niistä). Mitään henkistä tukea tai myötätuntoa ei ole koskaan saatavilla vanhemman taholta, koska "jokaisen on huolehdittava itse itsestään".
Miksi tällä perusteella katkaista välit?
Tai mitä narsistista tässä on?
Yhtä hyvin voi pitää laihan sovun. Kasvaa aikuiseksi. Lakata odottamasta mitään tukea. Lakata valittamasta. Voi myös rajata kuuntelua ja tapaamisia
Narsistista tai ei niin se on ihmisuhde josta itselle ei jää käteen mitään vaan pääsee olemaan vain terapeutti toiselle. Hankala lakata odottamasta tukea kun se vanhempi ei ole tarpeeksi aikuinen tuntemaan samoin vaan vaati itse sitä huomiota ja läsnäoloa kuin lapsi. Ja jos on tuollaisessa suhteessa alkaa uskomaan siihen että on normaalia että omat tarpeet voidaan sivuuttaa. Ei kannata liikaa takertua siihen että kyseessä on oma isä tai äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaista tarvitsevuutta vanhempaasi kohtaan olet ilmaissut, mitä sillä tarkoitat?
Tarkoitan sitä, etten vanhemman seurassa voi ilmaista edes olevani uupunut. Heti alkaa selittely, että hyvinhän minä vaikutan pärjäävän, muilla on isompia ongelmia (erityisesti vanhemmallani tietysti, tässäpä tulikin nyt hyvä tilaisuus puhua niistä). Mitään henkistä tukea tai myötätuntoa ei ole koskaan saatavilla vanhemman taholta, koska "jokaisen on huolehdittava itse itsestään".
Miksi tällä perusteella katkaista välit?
Tai mitä narsistista tässä on?
Yhtä hyvin voi pitää laihan sovun. Kasvaa aikuiseksi. Lakata odottamasta mitään tukea. Lakata valittamasta. Voi myös rajata kuuntelua ja tapaamisia
Narsistista tai ei niin se on ihmisuhde josta itselle ei jää käteen mitään vaan pääsee olemaan vain terapeutti toiselle. Hankala lakata odottamasta tukea kun se vanhempi ei ole tarpeeksi aikuinen tuntemaan samoin vaan vaati itse sitä huomiota ja läsnäoloa kuin lapsi. Ja jos on tuollaisessa suhteessa alkaa uskomaan siihen että on normaalia että omat tarpeet voidaan sivuuttaa. Ei kannata liikaa takertua siihen että kyseessä on oma isä tai äiti.
Todella hyvin kiteytetty.
Kyökkipsykologiaa.