Keski-ikäiset, lapsettomat naiset ovat usein vaiheessa
Oletteko huomanneet, tai onko teidän lähipiirissä 40 kymppisiä, lapsettomia naisia, jotka on jääneet henkisesti johonkin nuoruuteen? Minun lähipiirissä ja tuttavissa on jostakin syystä useita keski-ikäisiä, jota tuntuvat elävän jossakin parikymppisten maailmassa. Arvot ja somepäivitykset keskittyvät pääosin johonkin skumppalaseihin ja selfiehin, joissa ollaan ylipyntättynä jossakin muka trendikkäässä paikassa. Kaikestä päätellen se on heidän mielestä juuri oikeanlaista, hyvää elämää, eivätkä ymmärrä, miten pinnallisilta ja keskenkasvuisilta he vaikuttavat ulospäin.
Kommentit (16)
Mikä on 40 kymppinen? Siis neljäkymmentä kymppinen?
Vierailija kirjoitti:
Mikä on 40 kymppinen? Siis neljäkymmentä kymppinen?
400-vuotias. Ap:n lähipiiriä.
Jos se on heidän mielestään oikeanlaista hyvää elämää niin mikä sinä olet sitä kritisoimaan? Onko sinun tapasi sitten se Ainoa Oikea tapa ja muiden ei?
En ainakaan itse ole ap: n kuvailema, vaikka yli 40 v vela olenkin. Oikeastaan päinvastoin, ärsyttää kaikki pintaliito ja näyttämisenhalu. Ei ole tarvetta esitellä omaa elämää somessa.
Se että on lapsia, tekee monista ihmisistä aikuisemman. Se ei tarkoita, että lapsettomat olisivat jotenkin tyhmempiä.
Nuo päättelysi toisten arvomaailmasta kertovat vain sinun omasta arvomaailmastasi. Ja sen ettet ymmärrä muita ihmisiä.
Mikä sitten mielestäsi ei olisi pinnallista ja keskenkasvuista? Sikiäminen vain siksi, että kärsisi samalla tavalla kuin nekin ihmiset, jotka nahkapokaaleja erehtyivät tekemään?
Kyllä minulla on useammin skumppalasi kädessäni kuin tuntemillani sinkuilla. Tuntemani sinkut ovat olleet vähän hitaita suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen. He eivät ole ottaneet vakavasti ikääntymistään. He eivät ole luottaneet itseensä. He ovat tahtoneet kiinnostavan näköisen miehen ja saaneet sellaisen, mutta muuten paskan. Sitten eivät ole uskoneet, että löytäisivät hyvän ja kiinnostavan miehen, vuodet ovat menneet menojaan, omakin ulkomuoto on alkanut valumaan, mutta ovat tehneet ryhtiliikkeen, viimeisen tai toiseksi viimeisen yrityksen eli löytäneet parisuhteen. Sitten on tullut onnellinen seuraamus eli tulleet raskaaksi tai ei niin onnellisen ja käyvät edelleen hedelmöityishoidoissa. Syynä lapsettomuuteen niinkin yksinkertainen asia kuin ikääntyminen. Tuntemani sinkut ovat yrittäneet lasta 35-47 v iässä, kun taas tuntemani perheelliset 20-30 vuotiaina. Ajatukset muuttuvat joskus liian myöhään?
N45 kirjoitti:
En ainakaan itse ole ap: n kuvailema, vaikka yli 40 v vela olenkin. Oikeastaan päinvastoin, ärsyttää kaikki pintaliito ja näyttämisenhalu. Ei ole tarvetta esitellä omaa elämää somessa.
Ihan sama täällä! :D Rauhallista kotielämää ja harrastamista, pitkä aviolitto. Ei biletystä ja pintaliitoa.
No sulla on sitten aika pinnallinen lähipiiri. Mun lapsettomat kaverit tekevät kaikkea muuta paitsi mainitsemiasi asioita. Mutta ymmärrän että tuo mietityttää sinua... Onhan se erikoista että tuollainen jaksaa edelleen kiinnostaa nelikymppisiä ihmisiä. Toisaalta somepäivitykset harvoin kertovat koko totuutta. Monet laittavat sinne sellaista mitä luulevat että kuuluu laittaa. Ainahan ihmiset pelkäävät erottua joukosta. Mikäs sen hirveämpää kuin olla oma ihana itsensä ja huomata ettei kiinnosta ketään sellaisena kuin on.
No päinvastoin,ne on ne mammat jotka jaksaa hehkuttaa jokaikistä skumppalasia somessa.Itse olin 35+ sinkku enkä tasan yhtään tuollaista päivitystä tehnyt,no en tee nut mammanakaan...Vaikka skumppaa juonkin.
Mä olen 40 ja mulla on 3 lasta (ja mieskin) ja mielellään käyn skumppalasillisella samanikäisten kaverien kanssa. En itse laita siitä selfieitä someen mutta usein joku ottaa ja minut tagataan niihin enkä näe siinä mitään kamalaa. Ei mun elämä silti pyöri skumpan ja pynttäytymisen ympärillä.
En tiedä, en ole mitään tuollaista havainnut. Hyvä ystäväni on 44-v lapseton, ja olen lähinnä kateellinen hänen vapaudestaan. Hän on ehtinyt edetä työelämässä hyvin, matkustelee paljon ja hänellä on paljon aktiivisempi sosiaalinen elämä kuin itselläni.
Voisinhan minäkin pilkata että onpa tyhjää ja pinnallista matkustella jossain New Yorkissa yksinään tuossa iässä, mutta silloin vain valehtelisin itselleni, koska oikeasti tahtoisin itsekin matkustella enemmän kuin oma elämäntilanteeni sallii. Kadehdin myös sitä kuinka hyvin hän kykenee pitämään itsestään huolta. Olin pari viikkoa sitten saunassa hänen kanssaan, ja valehtelisin jos väittäisin ettenkö olisi ollut vähän kateellinen kun katselin hänen treenattua vartaloaan.
Eli lyhyesti: itse en halveksu vapaita keski-ikäisiä, pikemminkin olen välillä kateellinen heille. En silti haluaisi vaihtaa osia.
Ehkä ne vaikuttaa pinnallisilta ulospäin, mutta ap kaltaiset ennenaikaisesti vanhenneet kurppamammut vaikuttaa ulospäin katkerilta ja kateellisilta.
Miksi lapsettomana pitäisi yrittää elää samanlaista elämää kuin lapsiperheessä, kun eihän se ole edes mahdollista?
Taidat olla kateellinen.