Nainen, miten käyttäydyt kiinnostavan miehen/ihastuksesi lähellä?

Naisena heitäm flirttailevaa läppää kelle vaan, töissä ja vapaalla. Tästä ei vielä voi päätellä oikeen mitään. Mutta jos minulla kiinnostus herää ja aivan ihastun, käytös muuttuu täysin kuten täällä monet kirjoittaneet. En uskalla jäädä kahdestaan, en katsoa jos ollaan lähellä esim. samassa pöydässä. Pystyn juttelee muiden seurassa hänellekin, mutta kaksistaan menen lukkoon. Samoin kaikki flirttaava käytös jää minulta pois. Muutun ehkä liian asialliseksi tai jopa vakavaksi ja tylyksi!!! Tätä en tee tarkoituksella, jostain syystä ikäväkseni niin vaan käy.

 

Onneksi eräs mies on selkeästi osannut tulkita minua, koska lopetti itsekin kaksmieliset flirttailut siihen kun minun käytös muuttui. Hän osoittaa mielenkiinnon olemalla lähellä ja muutenkin selkeästi antaa tilaa, puhuu asiallisen rauhallisesti, ei enää hakemalla hae katsekontaktia, ei halua ahdistella millään tavalla, mutta kuitenkin pysyy ns.lähellä ja käytöksellään ikäänkuin tuo ilmi, että ymmärtää käytökseni syyn ja haluaa antaa aikaa.

On hankala selittää, mutta tunnen hänen tunteensa vaikka ääneen niistä ei olla puhuttu. Tämmöistä ei ole vastaan ennen tullut. Vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta! Normaalistihan mies luulis ettei kiinnosta, mutta hän selkeästi osaa lukea ja ymmärtää minua, ihanaa!

Ihan tavallisesti.

Se riippuu miehestä ja tilanteesta niin paljon. 

Yhden ihastuksen kanssa josta ei tullut mitään flirttailin ihan täysillä, katsoin silmiin, keimailin ja hymyilin.

sitten taas yhden kanssa jäädyn täysin. Aluksi hymyilin ja katsoin silmiin, sekä tervehdin mutta lopetin sen kun en saanut vastakaikua, enkä halua ahdistella enempää. 

Vierailija kirjoitti:

Normaalisti minua ei pelota puhua eikä katsoa silmiin, saatan arkielämässä tuijotella ihmisiä vähän liikaakin. Kun kyse taas on kiinnostavasta miehestä, jäykistyn ja kammoan katsekontaktia, vilkuilen silloin kun tiedän tai luulen että ihastus ei huomaa. En uskalla puhua mitään tai jos puhun, olen hyvin harvasanainen ja etäinen. Menen siis täysin lukkoon. Ei ole helppoa.

Ja sitten jos nainen kiinnostaa eikä oikein juttele ja kerro mitään niin hankala tarttua mihinkään aiheeseen ja tutustua. Onko tää yleistäkin että töissä esim kiinnostava mies saa etäiseksi. Itselle tulee olo että tuota naista ei kiinnosta edes juttelu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalisti minua ei pelota puhua eikä katsoa silmiin, saatan arkielämässä tuijotella ihmisiä vähän liikaakin. Kun kyse taas on kiinnostavasta miehestä, jäykistyn ja kammoan katsekontaktia, vilkuilen silloin kun tiedän tai luulen että ihastus ei huomaa. En uskalla puhua mitään tai jos puhun, olen hyvin harvasanainen ja etäinen. Menen siis täysin lukkoon. Ei ole helppoa.

Ja sitten jos nainen kiinnostaa eikä oikein juttele ja kerro mitään niin hankala tarttua mihinkään aiheeseen ja tutustua. Onko tää yleistäkin että töissä esim kiinnostava mies saa etäiseksi. Itselle tulee olo että tuota naista ei kiinnosta edes juttelu

Yleisyydestä en tiedä, mutta minä käyttäydyn juuri näin. Tunnen oloni tyhmäksi ja olen varma että inhotan toista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalisti minua ei pelota puhua eikä katsoa silmiin, saatan arkielämässä tuijotella ihmisiä vähän liikaakin. Kun kyse taas on kiinnostavasta miehestä, jäykistyn ja kammoan katsekontaktia, vilkuilen silloin kun tiedän tai luulen että ihastus ei huomaa. En uskalla puhua mitään tai jos puhun, olen hyvin harvasanainen ja etäinen. Menen siis täysin lukkoon. Ei ole helppoa.

Mulla sama. Menen totaalisen paniikkiin, enkä pysty sanomaan tai tekemään mitään järkevää. Mutisen jotain täysin kaistapäistä, punastelen, jäädyn ja lopulta suorastaan ryntään pois tilateesta. Normaalitilassa taas olen kai ihan hauska ja fiksukin, juttelen paljon ja olen iloinen. Tämän vuoksi minuun ihastuvatkin vain ne miehet, joita kohtaan itsellä ei ole mitään kaveruutta suurempia tunteita, annan itsestäni niin eri käsityksen ollessani rento.

Ja sitten se kiinnostava mies ei osaa lähestyä ja ei voi kunnolla tutustua jos toinen välttelee. Siinä tulee vaan olo että tuolla ei seura kiinnosta yhtään

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalisti. Olen naimisissa.

Idiootti

Ujostelen ja punastelen.

En vit tu mitenkään. Ei ole kiinnostavia miehiä. On vain luusereita, jotka kerjää seuraa ja parisuhdetta sekä rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tissit pushupeilla korviin. Avonainen kaula-aukko. Pyllistelen " tahattomasti" verenpaineverkkareissa.

Kiitos, Antero mutta naisilta kysyttiin. :o

Viekas hymy 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketjuhan selittääkin miksei miehet lähesty naisia. Eihän teistä näe kukaan että olette kiinnostuneita, käyttäydytte ilmeisesti enemmänkin siihen tyyliin kuin halveksisitte tai inhoaisitte sitä kiinnostavaa miestä. Miksi olette niin hankalia tulkittavia?

Minun näkökulmani:

Koska on aika todennäköistä, että ihastus on yksipuolista (se legendaarinen "friendzone" näin suomeksi sanottuna) eikä ainakaan minua kiinnosta särkeä sydäntäni ja mahdollisesti hyvää kaveri/tuttava/työtoverisuhdetta sen takia. Joskus myös ihastuksen kohde on varattu, ja silloin ei tosiaankaan ruveta paljastamaan omia tunteita.

Omassa elämässäni status quo on jumala - elämäni on tasapainoista ja mukavaa näin. On ihan tarpeeksi mukava haaveilla salaa ja olla itsekseen ihastunut johonkin saavuttamattomaan. Jossain vaiheessa se ihastuminen kuitenkin haalenee ja kuolee pois, ja elämä jatkuu normaalia rataansa.

Ja tämä johtuu siitä, että naiset ihastuvat aina niihin samoihin miehiin joihin muutkin naiset ihastuvat. Ja siksi kaikille ei riitä niitä "kiinnostavia miehiä".