Nainen, miten käyttäydyt kiinnostavan miehen/ihastuksesi lähellä?

Vierailija kirjoitti:

Tissit pushupeilla korviin. Avonainen kaula-aukko. Pyllistelen " tahattomasti" verenpaineverkkareissa.

Tää oli varmaan jokun miehen (sinänsä hauska) provo, joten ohittakaa ja siirtykää suoraan seuraavaan... LOL.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön banaania tai muita falloksen muotoisia hedelmiä ja matkin vaivihkaa suikkariliikkeitä.

 

Joo, mäkin. Mulla on töissä aina eväänä terttu banaaneja just in case, jos tulee joku kiinnostava tyyppi käymään. Pyörittelen samalla myös hiuksiani sormien ympärille ja kikattelen varmuuden vuoksi vähän kaikelle, siis silloin, kun ei ole banaania poskessa. Banskun kanssa nauru menee mossotukseksi, eikä se ole viehättävää.

Provo varmaan tämä (pikkupojan tekemä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketjuhan selittääkin miksei miehet lähesty naisia. Eihän teistä näe kukaan että olette kiinnostuneita, käyttäydytte ilmeisesti enemmänkin siihen tyyliin kuin halveksisitte tai inhoaisitte sitä kiinnostavaa miestä. Miksi olette niin hankalia tulkittavia?

 

Eipä tämä käytös ole itse mitenkään rationaalisesti valittua saati hallinnassa, vaan täysin hysteeristä panikointia. Pystyiskin olemaan normaalisti - nytkin tiedän ihanan tyypin jonka kanssa palaisin halusta jutella ja tuijotella silmiin, mutta sen sijaan kaadan kahvit pitkin pöytiä ja höpötän ihan sekavia. Parempi siis pysyä kaukana, ettei nolaa itseä totaalisesti.

Näissä tilanteissa tosiaan aivojen kapasiteetti täyttyy siitä toisesta, joten motoriikka ja muu menee sekaisin, saattaa pudotella esineitä, kompastella tai seota sanoissaan =) se on aivan luonnollista ja viehättävää.

Hymyilen ja katson pitkään silmiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Hymyilen paljon.

- Hehkun.

- Räplään hiuksiani.

- Olen kiinnostunut hänen jutuistaan.

- Nauran hänen jutuilleen.

Mikä ihmeen juttu tuo hiusten räplääminen on? En muista, että olisin tehnyt sellaista koskaan. En muutenkaan hipellä hiuksiani oikeastaan ikinä, miksi siis tekisin sitä jonkun miehen edessä?

Ehkä sitä haluaa kosketusta, myös mahdollisesti taustalla halua, että mies hyväilisi hänen hiuksiaan. Se kertonee myös siitä, että ajattelee keskittyneesti ja että ne ajatukset ovat vähän pyörteessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketjuhan selittääkin miksei miehet lähesty naisia. Eihän teistä näe kukaan että olette kiinnostuneita, käyttäydytte ilmeisesti enemmänkin siihen tyyliin kuin halveksisitte tai inhoaisitte sitä kiinnostavaa miestä. Miksi olette niin hankalia tulkittavia?

 

Minun näkökulmani:

Koska on aika todennäköistä, että ihastus on yksipuolista (se legendaarinen "friendzone" näin suomeksi sanottuna) eikä ainakaan minua kiinnosta särkeä sydäntäni ja mahdollisesti hyvää kaveri/tuttava/työtoverisuhdetta sen takia. Joskus myös ihastuksen kohde on varattu, ja silloin ei tosiaankaan ruveta paljastamaan omia tunteita.

Omassa elämässäni status quo on jumala - elämäni

Ero prosenttitulkinnoissa 10/90 % 'tsäännssit'   tai   50/50% mahkut on siinä, katsotaako onnistumismahdollisuuksia a) USEAMMAN tilanteen näkökulmasta YLEISESTI esim. sadasta 10 ehkä onnistuu ja 90 ei (=10/90)%,  vaiko punnitaanko asiaa b) vain sen tietyn, YHDEN tilanteen näkökulmasta (onnistumisen 'tsäänssit' tasan 50/50).   Toivottavasti tämä auttoi ymmärtämään tätä omien mahdollisuuksien arvionnin eroja prosenteissä

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa ja olen ihastunut, eli hyvin hankala yhtälö. Olen ihastukseni edessä ehkä ulkopuolisen silmin ihan normaali, hymyilevä ja puhelias itseni, mutta sisimmässäni olen kaikkea muuta kuin normaali. Ihastukseni tietää oikein hyvin, että olen varattu, mutta näen kyllä miehen katseesta, että myös hän on minuun ihastunut. Yritän periaatteessa näyttää siltä, että jutustelen mukavasti kuin kaverille, mutta tiedän, että olen sortunut tahtomattani eleisiin, joista toinen kyllä huomaa, että olen ihastunut. Tehtyä ei tekemättömäksi saa, mutta joka ikinen kerta tsemppasm itseäni käyttäytymään asiallisesti ja niin, että en antaisi miehelle liikaa mitään, mitä en voi viedä kuitenkaan eteenpäin. Vai voinko...?

En halua edes ajatella aikaa, että en voisi jutella miehen kanssa, mutta en osaa edes kuvitella tilannetta, että eroaisin miehestäni. Muiden neuvot eivät juuri auta, sillä vain minä tiedän missä esimerkiksi parisuhteessamme m

"...mutta tiedän, että olen sortunut tahtomattani eleisiin, joista toinen kyllä huomaa, että olen ihastunut."

Voisitko tarkentaa "mitä" ne eleet ovat olleet.

BBBS kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

BBBS kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs työkaverinainen käyttäytyi ketjun kertomalla tavalla ja sitten kun pyysin ulos, sanoi ettei ole aikaa eikä ehdottanut mitään toista ajankohtaa jolloin olisi sitä aikaa. Eli aina ei ole kysymys ihastumisesta tai kiinnostumisesta, vaan joskus se voi olla myös huvikseen flirttailua, itsetunnon kohottamista, huomiohuoraamista tms. 

 

(Valitettavasti) meille luontaisesti flirteille naisille flirttaileva käytös voi myös toimia merkkinä siitä, että tunnemme olomme rennoksi kyseisen ihmisen seurassa. Ja rento mieli puolestaan harvemmin korreloi vahvan ihastumisen kanssa, ellei sitten ole päästy tuttavuudessa jo siihen asteelle, että toinen on vähän tutumpi ja uskaltaa näyttää uusia puolia itsestään. 

Laitoin sulkeisiin "valitettavasti", koska onhan toi aika hämmentävää

Ehkä kyseessä oli naiselta joko a) kosto kostakin jollekin tai b) hän haluaa, että olet vähän sitkeämpi ja kysytkin vielä toiste (ainakin jos vieläkin flirttailee "pakkien" jälkeenkin sinulle.

Miehenä olen huomannut vuosien mittaan monen naisen pyörittelevän hiuksiaan sormilla. Vasta liian myöhään, harmi kyllä,  luin jostain, että on kiinnostuksen osoitus. Mennyt monta kiinnostavaa tapausta näin ujolta mieheltä hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Eli olisiko näin että 1/100 töykeistä naisista haluaa salaa herra äksää ja loput ihan oikeasti inhoavat häntä? Kuinka moni näistä harvalukuisista naisista sitten kertoo totuuden äksälle? Ihanko selvinpäin vai lähinnä humalassa?

Kouluaikana opettaja sanoi, että jos kiusaa toista (sukupuolen omaavaa) niin se tarkoittaa että tykkää =) vähensi silloin tehokaasti kiusoittelua. Jotain perää ehkä, eli toinen herättää tunteita, ei vain itse aina tajua mitä tunteita, plus vai miinus vai sekoitus, joka voi mennä jompaan kumpaan suuntaan vahvastikin.

Nuo lukkoonmenemiset, tylyä näyttelemiset ja välttelemiset johtuvat vain osittain ihastuksen tunteista, perimmillään takana on sosiaalinen epävarmuus eli ujous. Siitä pääsee eroon elämisen ja kokemuksen kautta eli pistämällä itseään hieman peliin. Olen ihmeissäni että jopa lähes viisikymppinen ihminen voi olla niin ujo ettei vieläkään pysty lähestymään ihastuksensa kohdetta, kyllä olisi hyvä aikuistua tuon suhteen viimeistään parikymppisenä. Toki jos kokemusta ihmissuhteista ei juuri ole, on vaikka tavattu puoliso jo nuorena ja oltu vain tämän yhden kanssa.

Hassua lukea näitä, kun itse on korviaan myöten ihastunut. Hänen pelkkä äänensä on niin ihanaa kuultavaa  <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketjuhan selittääkin miksei miehet lähesty naisia. Eihän teistä näe kukaan että olette kiinnostuneita, käyttäydytte ilmeisesti enemmänkin siihen tyyliin kuin halveksisitte tai inhoaisitte sitä kiinnostavaa miestä. Miksi olette niin hankalia tulkittavia?

 

Minun näkökulmani:

Koska on aika todennäköistä, että ihastus on yksipuolista (se legendaarinen "friendzone" näin suomeksi sanottuna) eikä ainakaan minua kiinnosta särkeä sydäntäni ja mahdollisesti hyvää kaveri/tuttava/työtoverisuhdetta sen takia. Joskus myös ihastuksen kohde on varattu, ja silloin ei tosiaankaan ruveta paljastamaan omia tunteita.

Ehkä tällä pakenemistaktiikalla onnistuu välttämään ne kaikkein pinnallisimmat ja tunnekyvyttömimmät valekomistukset?

Omassa elämässäni status quo on jumala - elämäni

 

Ujostelen

Otan tarkkailemalla selvää, että voisiko kyseinen henkilö olla kiinnostunut minusta. Jos merkit on positiivisia niin teen aloitteen. Olen näin tehnytkin. Kahdeksatta vuotta nyt mennään yhdessä.

Jätän alapesun tekemättä parina päivänä ja sitten hameessa ilman pikkuhousuja kävelen miehen ohi. Tuoksu kertoo miehelle olevani valmis hänen kanssaan lähempään kanssakäymiseen.

Nuorempana menin aina ihan lukkoon. En osannut sanoa mitään järkevää, punastelin, änkytin jne joten lähinnä meni välttelyksi ja karttamiseksi ettei vaan mokaa. Ei tullut mokattua, mutta eipä kyllä ikinä herätettyä kenenkään kiinnostustakaan :D

Nyt vanhempana (40+) osaan olla rennosti ja puhua normaalisti. Koska olen aika tavallisen näköinen, tiedän että minun täytyy herättää kiinnostus muuten kuin ulkonäöllä. Mulla on älykkäät ja hauskat jutut, ja tykkään keskimäärin ihmisten tapaamisesta, joten menen sillä linjalla ja aina on tepsinyt niihin ketkä ovat minua kiinnostaneet. Toki tää vaatii aikaa, joten mitään kassajonojuttuja ei ole tullut, mutta itekin ihastun vasta kun olen vähän oppinut tuntemaan ihmistä.

Miehenä  voin todeta,että katse kontakti ei vetoa minuun ollenkaan,koen sen ennemmin ahdistavana.Joten tuijottajat  saavat olla henk.koht. aivan rauhassa.

En mitenkään. Odotan että ihastumisentunne menee ohi. Ei siinä sen kummempaa. Miehistä ei ole kuin harmia ja kaikki ovat pettäjiä. Parempi irvistää niille kuin hymyillä. 

Olen 47v ja ihastunut samalla tavalla kuin 15 vuotiaana, ihan lukossa. Olen töissä asiantuntijana isossa organisaatiossa, tapaan kymmeniä miehiä viikossa, juttelen satunnaisille kahvikoneella osuville vaikka mitä ja muitan kenen kanssa teen töitä, lähestyn rennosti, pyydän kahville, lounaalle jne. Pyrin kohtelemaan kaikkia ystävllisesti ja rennosti. Samoin toimin tämän ihastuksen kanssa, alussa reippaasti juttelin ja vitsailin työasioista, kunnes ihastuin vähän kuin salama kirkkaalta taivaalta. Jäädyin aivan totaalisesti, en pysty olemaan seurassa normaalisti, nyt oli pari kk väliä että oltiin tekemisissä ja jouduttiin samaan pöytään- hetki ennenkuin muita tuli oli ehkä kauhein 2 minuuttia, minulla alkoi tärisemään kädet- yritin kysäistä kuulumisia rennosti- pää lyö tyhjää- katse alas- tyhmä vastaus itseltä....aah, vihdoin muita, nostan katseen, juttelen muille innokkaasti, lyhyesti vilkaisen ihastusta välillä- en pysty edes ryhmäkeskustelussa vastaamaan hänen kommenttiin. Olemme perheellisiä kumpikin...toisaalta mies vaikuttaa muiden kanssa puheliaalta ja nauravalta, ei mun...eikä siis mitenkään auta asiaa että hän ei vedä tätä sosiaalista kanssakäymistä. Jaa, oli meillä yksi työpuhelukin jossa putosin jatkuvasti kärryiltä kun aivot sakkasi pelkän äänen kuulemisesta...Ihan Hirveää miten itseään ei pysty kontrolloimaan.