HS: Pärstäkerroin vaikuttaa koululaisten arvosanoihin liikaa
ONGELMA on helposti esitelty.
Ella, Niko ja Eetu ovat yhdeksäsluokkalaisia. Ensi lauantaina he hypistelevät käsissään valkoista paperia, peruskoulun päättötodistusta. Ella saa englannista 9, matematiikasta 9 ja yhteiskuntaopista 9. Nikon arvosanoissa komeilevat 8, 8 ja 8. Eetun rivi on 7, 7 ja 7.
Ongelmallisen tilanteesta tekee se, että Ella, Niko ja Eetu ovat englannissa, matematiikassa ja yhteiskuntaopissa yhtä hyviä.
Miksi heidän arvosanansa vaihtelevat näin paljon? Siksi, että he käyvät suomalaista peruskoulua.
TASA-ARVO on suomalaisen peruskoulun kulmakivi. Se on niin merkittävä asia, että sana tasa-arvo mainitaan peruskoulun opetussuunnitelmassa jo ensimmäisessä virkkeessä.
473-sivuinen opetussuunnitelma, koulukielessä ops, on tärkein peruskoulujen toimintaa ohjaava asiakirja. Päättöarviointia koskevassa kohdassa sivulla 54 lukee: Perusopetuksen päättöarvosanojen tulee olla annettu yhdenvertaisin perustein.
Kaikenlaista voi julistaa, mutta olennainen kysymys on tietenkin se, toteutuuko yhdenvertaisuus.
”Ei toteudu käytössäni olevien tietojen mukaan”, aloittaa apulaisprofessori Juhani Rautopuro Jyväskylän yliopistosta.
”Ei toteudu”, sanoo tutkijatohtori Najat Ouakrim-Soivio Helsingin yliopistosta.
”Ei se toteudu. Numerot vuotavat, ja oppilaan oikeusturva on vaarassa”, sanoo dosentti Jari Salminen Helsingin yliopistosta.
Arviointi on ollut Rautopuron tutkimusaihe jo yli kymmenen vuotta, ja Ouakrim-Soiviokin on tutkinut sitä vuosia. Salminen taas on erikoistunut koulutuksen historiaan.
Kaikki kolme muistuttavat, ettei alun esimerkki ole poikkeustapaus, vaan suomalaisten koulujen arkea.
Ouakrim-Soivio tutki väitöskirjassaan historian ja yhteiskuntaopin päättöarvosanoja. Hän laski, kuinka monessa koulussa numerot vaihtelevat epäreilusti. Tulokset ovat karuja.
Joka neljännessä koulussa yhteiskuntaopin arvosana voi vaihdella yhdellä numerolla ylös- tai alaspäin suhteessa valtakunnalliseen osaamistasoon. Näin Ellan numero voisi olla 9, Nikon 8 ja Eetun 7, vaikka kaikki olisivat osaamiseltaan kasin tasoisia.
Joka neljännessä koulussa numerot heittelevät vähän vähemmän, noin puolikkaan arvosanan ylös- tai alaspäin. Käytännössä yhtä hyvistä oppilaista toinen voi saada todistukseen seiskan ja toinen kasin.
Sittemmin Ouakrim-Soivio, Rautopuro ja heidän kollegansa ovat todistaneet, että arvosanat vaihtelevat samalla tavalla myös matematiikassa, A1-englannissa, B1-ruotsissa ja terveystiedossa.
(jatkuu)
Kommentit (260)
Osa 3:
Ouakrim-Soivio ymmärtää osan kritiikistä. Erot arvosanoissa ovat kuitenkin niin suuria, etteivät hänen mielestään painotukset yksin mitenkään selitä vaihtelua.
Hän myös muistuttaa, että muilla luokka-asteilla opettaja voi todistuksessa hieman kannustaakin, mutta yhdeksännen luokan päättöarvioinnissa pitäisi mitata vain ja ainoastaan oppilaan osaamista ja tavoitteiden saavuttamista.
TUTKIJAT ovat yksimielisiä siitä, että suurin osa opettajista tekee päättöarvioinnin niin hyvin kuin pystyy.
Sama ajatus syntyy, kun kuuntelee espoolaisen Tapiolan koulun englanninopettajan Iisa Hetemäen kuvausta siitä, miten hän yhdeksäsluokkalaisiaan arvioi.
Hetemäellä on nyt eräänlainen juhlavuosi, sillä ensimmäisten päättöarviointien antamisesta tulee kuluneeksi kolmekymmentä vuotta.
Aivan aluksi Hetemäki kaivaa esille arvostelukirjansa ja poimii sieltä yhdeksännen luokan kevään tärkeimpien kokeiden tulokset. Niistä hän laskee arvosanan rungon. Sen jälkeen hän katsoo pienempien kokeiden tulokset sekä pohtii oppilaan suullista kielitaitoa ja tuntiosaamista. Ne saattavat muuttaa numeroa yhdellä suuntaan tai toiseen.
”95 prosenttia arvosanoista tulee helposti. Niissä ei ole epäselvää oppilaalle eikä opettajalle, miksi numero on se kuin on. Sitten ovat ne muutamat, joiden näytöt eivät ole selviä tai jotka ovat vaikkapa yrittäneet hirveästi, mutta joiden suorituksissa yrittäminen ei näy.”
Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Hetemäki ja hänen kollegansa, biologiaa ja maantietoa opettava Jukka Ponsiluoma ovat kuulleet monelta oppilaaltaan, mihin nämä pyrkivät syksyksi. Monen tähtäimessä on lukio, jonka keskiarvoraja on Espoon korkeimpia. Ponsiluoma myöntää, että hän välillä pohtii, onnistuukohan oppilas. Silti se ei saa vaikuttaa arviointiin.
Opettajat sanovat, etteivät tiedä tarkasti, mikä Tapiolan koulun taso on muihin suomalaisiin kouluihin verrattuna. Edes taso verrattuna muihin Espoon kouluihin ei ole aivan kirkas.
Viime vuosina koulu tosin on ollut mukana Pisa-tutkimuksessa, ja opettajat saivat tietää, että oppilaat ovat hyvätasoisia. Asiaa on pitänyt esillä myös opinto-ohjaaja. Tänäkin keväänä hän muistutti opettajia siitä, ettei arviointi saisi olla liian kireää.
(jatkuu)
Osa 4:
”Ymmärrän myös niitä, jotka kaipaavat jonkinlaista yhteismitallista mittaria. Joskus silti tuntuu, että yhteiskunta on kovin turvallisuushakuinen. Jos ysien valtakunnallinen päättökoe tulisi, ajateltaisiin, että okei, nyt meillä on tällainen turvajuttu, mutta ei nähtäisi sitä, mitä hyvää sen myötä menisi roskakoppaan”, Hetemäki sanoo.
NIIN, onko päättökoe ainoa keino saada arvosanat Suomessa linjaan?
Haastateltujen tutkijoiden mielestä kaikille yhteinen päättökoe olisi vasta viimeinen ratkaisu. Tutkimukset esimerkiksi Yhdysvalloista osoittavat, että päättökokeilla on lähinnä oppimista pinnallistava vaikutus. Ketään ei kiinnosta, mitä on opittu, vaan mitä saatiin testistä. Samaa kritiikkiä kerää Suomessa välillä ylioppilaskoejärjestelmä.
HS teki opettajajärjestöjen avulla jaetun kyselyn, jolla haluttiin selvittää, miten opettajat ratkaisisivat numeroiden vaihtelun. Siihen vastasi 146 opettajaa. Tulos ei ole tilastollisesti pätevä mutta antaa osviittaa.
Valtakunnallisilla päättökokeilla on opettajien keskuudessa kannattajansa, mutta selvästi useampi osoitti sormensa kohti opetussuunnitelmaa. Moni uskoo, että jos opetussuunnitelmassa arviointikriteerit olisivat tarkemmat, numerot vastaisivat paremmin oppilaiden osaamista.
Koulua tuntemattomalle voi olla yllätys, että opetussuunnitelmassa määritellään vain se, mitä kussakin oppiaineessa pitää osata saadakseen todistukseen kahdeksikon. Jos opettaja siis pohtii, antaisiko oppilaalle fysiikasta kuutosen vai seiskan, hän joutuu päättelemään sen itse.
Kriteerejä ei tunnuta kaipaavan joka oppiaineen joka numerolle, mutta niitä toivotaan esimerkiksi arvosanalle viisi. Opettajat haluavat linjauksen siitä, mitä pitää osata, jotta pääsee hyväksytysti läpi.
Kriteerejä voisi myös selkiyttää. Moite koskee sekä vuoden 2004 että vuoden 2014 opetussuunnitelmaa, jonka arviointikriteerit tulevat voimaan keväällä 2020. Esimerkiksi äidinkielenopettajan tulee jatkossa arvioida nuorta 17 kriteerillä, jotka on muotoiltu tähän tyyliin: Oppilas tuntee ja ymmärtää kulttuurin monimuotoisuutta sekä osaa kuvata omia kulttuurikokemuksiaan.
Vaikea kuvitella, että arvosanat saataisiin tällä linjaan. Riittääkö, jos katsoo Netflixistä erilaisia elokuvia?
Mitä kriteereistä ajattelee arviointia työkseen tutkiva apulaisprofessori Juhani Rautopuro?
Hän vaikuttaa ensin suorastaan kiusaantuneelta kysymyksestä. ”En minä vaan saa niistä kiinni. En edes kutsuisi niitä kriteereiksi, vaan kuvaukseksi, epämääräiseksi kuvaukseksi”, hän sanoo lopulta.
(jatkuu)
Osa 5:
Opetussuunnitelmasta vastaa Opetushallitus, ja siellä opettajien ja tutkijoiden ajatukset ovat tuttuja jo pitkältä ajalta. Ongelma on myönnetty talon johtoa myöten.
Opetusneuvos Erja Vitikka kertoo, että esimerkiksi kriteerien antamista eri arvosanoille harkittiin jo uusinta opetussuunnitelmaa tehdessä. Muutosta ei silti tehty.
Kun Vitikalta kysyy, miten Opetushallitus aikoo vastata opettajien toiveisiin, hän lupaa tarkennuksia jo lähiaikoina. Kun niistä kysyy tarkemmin, asia tuntuu olevan auki.
Opetushallituksen vitkastellessa asiaa ratkotaan kentällä. Esimerkiksi Jyväskylän seudulla on laadittu kriteerit joka arvosanalle. Todistusten numerot saadaan näin linjaan ehkä Keski-Suomessa, mutta valtakunnallinen eriarvoisuus jatkuu.
MYÖS tutkijoiden mielestä ongelman korjaaminen pitäisi aloittaa opetussuunnitelmasta. Najat Ouakrim-Soivio ihmettelee, miksei ongelmaan tartuttu jo uusinta suunnitelmaa tehdessä, kun se kerran oli tiedossa.
Jari Salminen miettii, jätettiinkö arvosana viisi määrittelemättä siksi, ettei koulutuksen Pisa-mallimaassa haluta sanoa ääneen, miten olemattomalla osaamisella peruskoulusta nykyisin pääsee läpi. Hänestä osa oiretta on se, ettei nelosia ole tiettävästi koskaan jaettu näin vähän.
Seuraava opetussuunnitelma tulee ehkä 2020-luvun puolivälissä, mutta nopeampiakin ratkaisuja olisi. Ouakrim-Soivio ehdottaa, että Opetushallitus perustaisi koepankin. Kun opettaja teettäisi esitestatun kokeen, hän näkisi sitä tarkastaessaan, miten oppilaat pärjäsivät muihin kouluihin nähden.
Koulutuskin auttaisi. Arviointia on ollut tapana lähinnä sivuta opettajankoulutuksessa. HS:n kyselyssä opettajat kertoivat kaipaavansa säännöllistä keskustelua opetussuunnitelmasta. Näin saisi käsityksen siitäkin, mitä kriteerit kenellekin tarkoittavat.
Jari Salminen uumoilee, etteivät koulut ole aikoihin olleet näin epätietoisia omasta tasostaan, vaikka Kansallinen koulutuksen arviointikeskus lähettää tutkimuksiin osallistuneille kouluille raportin niiden tasosta.
Salminen muistelee, miten 1970-luvulle asti Opetushallituksen edeltäjä Kouluhallitus lähetti oppikouluihin tarkastajia, jotka seurasivat tunteja ja pitivät pistokokeita. Tuloksia verrattiin oppilaiden todistusten numeroihin. Lopuksi tarkastajat keskustelivat opettajien kanssa siitä, oliko koulussa muihin kouluihin nähden liian löysä tai liian tiukka arviointi.
”En tietenkään väitä, että tarkastajat olisivat patenttiratkaisu ongelmaan, mutta järjestelmä piti arviointia edes jossain määrin yhteismitallisena. Jos seiska ja ysi voivat kuvata samaa osaamista, yksi peruskoulun perimmäisistä tehtävistä, luotettava päättöarviointi, on hukattu”, Salminen sanoo.
Hänen mielestään arvosanat olisi saatava linjaan ja pian. Muutoin tilanne on niin kestämätön, että huuto päättökokeiden perään yltyy. Arvostelusta saattaa tulla tulevaisuudessa jopa entistä epäoikeudenmukaisempaa, koska opetussuunnitelma toi kouluihin ilmiöoppimista mutta sen arviointia ei linjattu.
(jatkuu)
Osa 6:
PERUSKOULUN päättötodistuksen saa ensi viikonvaihteessa jälleen noin 58 000 nuorta. Heistä suurin osa pyrkii tällä todistuksella toisen asteen opintoihin, siis käytännössä lukioon tai ammattikouluun.
Varmaa on, että joidenkin nuorten unelmat menevät murskaksi arvosanojen vaihtelun takia. Sitä ei kuitenkaan vielä tiedetä, kuinka monen. Juhani Rautopuro kollegoineen tekee parhaillaan tutkimusta, jossa asiaa selvitetään yhteishaun tietojen perusteella.
Suuri osa nuorista hakee yhä lähellä olevaan lukioon tai ammattikouluun, ja monen hakijan kohdalla keskiarvoraja ylittyy helposti. Arvosanojen vaihtelu on kuitenkin merkittävä ongelma niille tuhansille nuorille, jotka yrittävät suurten kaupunkien kovatasoisimpiin lukioihin tai ammattikoulujen halutuimmille linjoille.
Jari Salmisen mielestä numeroiden vaihtelun vakavin seuraus on sen vaikutus nuoren itsetuntoon. Jos peruskoulussa on saanut ysejä ja kymppejä kevyehkösti, lukion alku voi olla isku vasten kasvoja.
”Viime aikoina on puhuttu lukiolaisten uupumisesta, ja vääristelevät arvosanat ovat varmasti yksi syy siihenkin. Kun peruskoulussa on pärjännyt helposti, tulee ahdistus, kun yhtäkkiä tajuaa, että pitäisi alkaa tehdä töitä. Peruskoulu on meillä kovin lapsikeskeinen ja helppokin”, Salminen sanoo.
Najat Ouakrim-Soivio arvelee, että liian hyvät arvosanat synnyttävät epärealistisia uratoiveita. Kun opinnoissa huomaa, ettei pärjääkään, on pakko keskeyttää. Jos todenmukaisen numeron olisi saanut ajoissa, tietäisi ainakin, että himoitsemansa ammatin eteen pitää tehdä töitä.
Seuraukset voivat toki olla päinvastaisiakin. Pahimmillaan ne eetut ja nikot, jotka ovat saaneet vaativammassa koulussa rivin kaseja tai seiskoja, päättävät jättää hakematta johonkin erikoiskouluun, koska ajattelevat, että oma osaaminen on keskitasoa.
ENTÄ jos kokee, että on saanut liian alhaisen arvosanan?
Opetussuunnitelman epäselvistä kriteereistä seuraa sekin, että numeroista on vaikea valittaa.
Kun edes asiantuntijat eivät ota selkoa kriteereistä, miten oppilas tai hänen vanhempansa pystyisi perustelemaan, että oikea numero on kuusi eikä viisi, kuten todistuksessa lukee?
(ja vielä yksi pätkä)
Osa 7:
Päättöarvosanoista valitetaankin varsin vähän. Joka kevät rehtorit saavat jonkin verran valituksia, ja joitain numeroita myös muutetaan. Selkeitä näppäilyvirheitäkin sattuu, kun satojatuhansia numeroita syötetään keväisin järjestelmään.
Jos opettajan tai rehtorin kanssa keskustelu ei tuota tulosta ja arvosana tuntuu yhä väärältä, oikaisuvaatimuksen voi tehdä aluehallintovirastoon. Valituksia tehtiin viime vuonna Suomessa vain 14, ja niistä kaksi johti muutokseen. Yksi nuori sai arvosanan nousemaan maantiedossa, toinen historiassa.
Mutta toisaalta, miksi valittaa. Unelmien opiskelupaikka ehti jo tehdä opiskelijavalintansa.
Kirjoitukseen on haastateltu myös päällikkö Elina Harjusta Kansallisesta koulutuksen arviointikeskuksesta sekä johtaja Jorma Kauppista Opetushallituksesta.
Auttaahan se mielistely työelämässäkin, joten hyvä se tuolla olisi oppia. Nyt voi kasilla kokeesta saada kympin mielistelemällä, mutta jos ei ujouden takia uskalla mielistellä niin voi saada kutosen ja työelämässä menee aika samalla tavalla usein.
Aina, kun ihminen arvostelee ihmistä, on mahdollisuus myös virheisiin, mutta väittäisin sen olevan nykyperuskoulussa ehkä yhden numeron luokkaa. Käsite ”pärstäkerroin” kuvaa mielestäni aktiivisuutta ja asennetta. Aktiivisuus voi nostaa numeroa ja negatiivinen asenne laskea.
Vierailija kirjoitti:
Auttaahan se mielistely työelämässäkin, joten hyvä se tuolla olisi oppia. Nyt voi kasilla kokeesta saada kympin mielistelemällä, mutta jos ei ujouden takia uskalla mielistellä niin voi saada kutosen ja työelämässä menee aika samalla tavalla usein.
Miten kokeesta voi saada kandin tai kympin mielistelemällä/- mättömyydellä?
Juu, kyllä pärstä vaikuttaa ihan hirveästi arvosanoihin. Sikäli yo-kirjoitukset on ihan jees, että siellä testataan lähinnä pehvan kestävyys ja hermot. Pärstä ei vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaahan se mielistely työelämässäkin, joten hyvä se tuolla olisi oppia. Nyt voi kasilla kokeesta saada kympin mielistelemällä, mutta jos ei ujouden takia uskalla mielistellä niin voi saada kutosen ja työelämässä menee aika samalla tavalla usein.
Miten kokeesta voi saada kandin tai kympin mielistelemällä/- mättömyydellä?
P...leen automatiikka, siis kutosen ei kandin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaahan se mielistely työelämässäkin, joten hyvä se tuolla olisi oppia. Nyt voi kasilla kokeesta saada kympin mielistelemällä, mutta jos ei ujouden takia uskalla mielistellä niin voi saada kutosen ja työelämässä menee aika samalla tavalla usein.
Miten kokeesta voi saada kandin tai kympin mielistelemällä/- mättömyydellä?
Todistukseen voi tulla kymppi tai kutonen, vaikka koe on kasi. Koe ei muutu, mutta todistukset oikeasti merkkaavat jotain.
Vierailija kirjoitti:
Aina, kun ihminen arvostelee ihmistä, on mahdollisuus myös virheisiin, mutta väittäisin sen olevan nykyperuskoulussa ehkä yhden numeron luokkaa. Käsite ”pärstäkerroin” kuvaa mielestäni aktiivisuutta ja asennetta. Aktiivisuus voi nostaa numeroa ja negatiivinen asenne laskea.
Eli käytännössä rangaistaan eniten sosiaalisista tilanteista ahdistuvia.
Seli seli. Pärstäkerroin on selittelykeino jolla ne huonosti käyttäytyvät Juuso-Petterit selittävät sukulaisille sen rivin seiskoja ja kutosia. Olen omin silmin todistanut miten vanhempien mielestä "hyväkäytöksinen ja ahkera" oppilas viskelee tavaroita pitkin käytävää, lintsaa, myöhästelee ja haistattelee. Joo, on niitä opettajia jotka ottavat aina tietyn oppilaan silmätikuksi, mutta se on harvoin syyttä.
Vierailija kirjoitti:
Seli seli. Pärstäkerroin on selittelykeino jolla ne huonosti käyttäytyvät Juuso-Petterit selittävät sukulaisille sen rivin seiskoja ja kutosia. Olen omin silmin todistanut miten vanhempien mielestä "hyväkäytöksinen ja ahkera" oppilas viskelee tavaroita pitkin käytävää, lintsaa, myöhästelee ja haistattelee. Joo, on niitä opettajia jotka ottavat aina tietyn oppilaan silmätikuksi, mutta se on harvoin syyttä.
Siellä on se käytösnumero sitä varten.
Ei ymmärrä, jos toi tiedetään varmaksi, niin miksei nää itkijät käytä sitä hyväksi nostaakseen numeroaan ylöspäin? Onko liian paljon vaadittu että käyttäytyisi tunnilla ja vähän aktivoituisi positiivisessakin mielessä? Lienevätkö tarpeettomia taitoja sitten myöhemmin elämässä?
Tuossa jutussa ei mainita halaistua sanaa siitä, että opettajakoulutuksessa ei käydä läpi arviointia lainkaan. Ainakaan minun käydessäni opettajan pedagogiset opinnot arviointi ei ollut yhdenkään tunnin tai työn aihe. Näin ollen ei ole mikään ihme, että arvioinnissa ei ole yhtenäistä linjaa, kun se ei ole osa koulutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina, kun ihminen arvostelee ihmistä, on mahdollisuus myös virheisiin, mutta väittäisin sen olevan nykyperuskoulussa ehkä yhden numeron luokkaa. Käsite ”pärstäkerroin” kuvaa mielestäni aktiivisuutta ja asennetta. Aktiivisuus voi nostaa numeroa ja negatiivinen asenne laskea.
Eli käytännössä rangaistaan eniten sosiaalisista tilanteista ahdistuvia.
Tuo on häiriö, joka tulee hoitaa, jotta se ei aiheuta ongelmia koulussa.
No, kyllä meidän koulussa ainakin opettajat on pahimman laatuisia nipottajia noiden numeroidensa kanssa. Eniten ärsyttää se, että joku saa jonkun numeron leiman ja siitä ei eroon pääse ainakaan ylöspäin. Hyvä esimerkki eräs oppilas, josta opettaja totesi jo ysin syksyllä, että "vahva kasi, ei ikinä ysi". Raukkaparka raatoi koko talven ja sai kokeistakin sellaisia, että olisi voinut antaa ysin, mutta "ei, ei ole ysi vaan kasi". Kaikki opet ei ole tuollaisia, mutta osa ei suostu millään muuttamaan kantaansa KEHITTYVÄSTÄ nuoresta, jonka osaaminen voi hyvinkin paljon muuttua yläkoulun aikana murrosiän oireiden vähennettyä.
Toinen epäoikeudenmukaisuus on selvästi pienluokat. Sieltä pusketaan yli seiskan keskiarvoilla, vaikka yleisopetuksen kutosen keskiarvojen osaaminen on äärettömästi parempaa. Eikä kyse ole yksilöllistämisistä, yksilöllistettyjä aineita voi olla vain 2-3. Saavat niitä seiskoja ihan muistakin aineista, vaikka eivät osa mitään. Käytösnumerot on toinen. Normaalissa luokassa pitää olla aika esimerkillinen jo kasiin, mutta pienluokalta puolet saa kaseja, vaikka heidän kanssaan samoissa porukoissa, samalla tavalla hengaavat, mutta paremmin käyttäytyvät yleisopetuksesta saa seiskoja.
osa 2:
”Eikä ole syytä olettaa, ettei samaa heittelyä olisi muissakin aineissa, jos ne tutkittaisiin. Se, että numerot on välillä arvottu kuin lotossa, ei ole yksittäisten oppiaineiden ongelma vaan koulujärjestelmän ongelma”, Ouakrim-Soivio sanoo.
Mutta juuri näihin ”lottonumeroihin” perustuu nuoren elämän tärkein koulutuspäätös: pääseekö hän yhteishaussa toivomaansa lukioon tai unelmiensa ammattiopintoihin?
TAPA, jolla tutkijat selvittävät arvosanojen vaihtelua, on yksinkertainen.
He vertaavat nuorten osaamista näiden todistuksissa oleviin numeroihin. Tietoa osaamisesta on saatu Opetushallituksen ja Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen eri puolilla Suomea toteuttamien kokeiden avulla.
Aineistoista pystytään päättelemään myös se, mistä arvosanojen heittely pääosin johtuu: mitä kovatasoisempi koulu on, sitä tiukemmin perustein numeroita annetaan.
Tutkimustermein sanotaan, että peruskoulujen päättöarviointi on Suomessa suhteellista. Käytännössä oppilaat saavat numerot suhteessa koulun yleiseen osaamistasoon, eivät suhteessa valtakunnallisiin tavoitteisiin ja kriteereihin, kuten pitäisi.
”Otaksun, että suhteellinen arviointi on paljolti tiedostamaton juttu. Gaussin käyrä on opettajilla laajassa kuvassa syvällä selkärangassa, vaikkei sitä pitäisi käyttää lainkaan. Mutta vika ei ole opettajien vaan ohjeistusten”, Juhani Rautopuro sanoo.
Najat Ouakrim-Soivio työskenteli ennen tutkijaksi ryhtymistään historian ja yhteiskuntaopin opettajana. Hän sanoo itse olevansa esimerkki siitä, miten arviointi vääristyy. Kun nuoret olivat järjestään lahjakkaita, hyväkin oppilas saattoi olla opettajan silmissä keskitasoa.
”Olen yhä sitä mieltä, että annoin numerot kyllä koulun sisällä reilusti ja läpinäkyvästi, mutten ole ollenkaan varma siitä, että ne menivät valtakunnallisesti yhdenvertaisesti.”
Tutkimuksissa on käynyt ilmi muitakin vinoumia. Kaikkein suurin heilunta arvosanojen ja osaamisen välillä on havaittu maahanmuuttajataustaisilla nuorilla, joiden arvosanat saattavat heittää vielä enemmän kuin numeron ylös- tai alaspäin.
Arvioinnin on havaittu riippuvan myös oppilaan sukupuolesta. Äidinkielessä tytöt saattavat saada osaamiseensa nähden heikompia numeroita kuin pojat, matematiikassa päinvastoin. Erot sukupuolten välillä ovat kuitenkin räikeimmilläänkin alle yhden arvosanan suuruisia.
Selkeä havainto on myös se, että saman koulun opettajillakin on linjaeroja. Opettajien vaatimustaso vaihtelee, mutta erot voivat johtua myös siitä, mitä opettajat arvioinnissaan painottavat. Joku arvostaa enemmän koenumeroita, toinen vastuunottoa ryhmätöissä.
Juuri tästä syystä tutkijat ovat saaneet myös kritiikkiä. Heidän tutkimuksissaan osaamista mitataan pitkälti kirjallisilla suorituksilla eikä esimerkiksi tuntityöskentelyä huomioida. Joskus opettaja voi numerolla myös kannustaa ahkeraa oppilasta.
(jatkuu)