Lue keskustelun säännöt.
HS: Pärstäkerroin vaikuttaa koululaisten arvosanoihin liikaa
27.05.2018 |
ONGELMA on helposti esitelty.
Ella, Niko ja Eetu ovat yhdeksäsluokkalaisia. Ensi lauantaina he hypistelevät käsissään valkoista paperia, peruskoulun päättötodistusta. Ella saa englannista 9, matematiikasta 9 ja yhteiskuntaopista 9. Nikon arvosanoissa komeilevat 8, 8 ja 8. Eetun rivi on 7, 7 ja 7.
Ongelmallisen tilanteesta tekee se, että Ella, Niko ja Eetu ovat englannissa, matematiikassa ja yhteiskuntaopissa yhtä hyviä.
Miksi heidän arvosanansa vaihtelevat näin paljon? Siksi, että he käyvät suomalaista peruskoulua.
TASA-ARVO on suomalaisen peruskoulun kulmakivi. Se on niin merkittävä asia, että sana tasa-arvo mainitaan peruskoulun opetussuunnitelmassa jo ensimmäisessä virkkeessä.
473-sivuinen opetussuunnitelma, koulukielessä ops, on tärkein peruskoulujen toimintaa ohjaava asiakirja. Päättöarviointia koskevassa kohdassa sivulla 54 lukee: Perusopetuksen päättöarvosanojen tulee olla annettu yhdenvertaisin perustein.
Kaikenlaista voi julistaa, mutta olennainen kysymys on tietenkin se, toteutuuko yhdenvertaisuus.
”Ei toteudu käytössäni olevien tietojen mukaan”, aloittaa apulaisprofessori Juhani Rautopuro Jyväskylän yliopistosta.
”Ei toteudu”, sanoo tutkijatohtori Najat Ouakrim-Soivio Helsingin yliopistosta.
”Ei se toteudu. Numerot vuotavat, ja oppilaan oikeusturva on vaarassa”, sanoo dosentti Jari Salminen Helsingin yliopistosta.
Arviointi on ollut Rautopuron tutkimusaihe jo yli kymmenen vuotta, ja Ouakrim-Soiviokin on tutkinut sitä vuosia. Salminen taas on erikoistunut koulutuksen historiaan.
Kaikki kolme muistuttavat, ettei alun esimerkki ole poikkeustapaus, vaan suomalaisten koulujen arkea.
Ouakrim-Soivio tutki väitöskirjassaan historian ja yhteiskuntaopin päättöarvosanoja. Hän laski, kuinka monessa koulussa numerot vaihtelevat epäreilusti. Tulokset ovat karuja.
Joka neljännessä koulussa yhteiskuntaopin arvosana voi vaihdella yhdellä numerolla ylös- tai alaspäin suhteessa valtakunnalliseen osaamistasoon. Näin Ellan numero voisi olla 9, Nikon 8 ja Eetun 7, vaikka kaikki olisivat osaamiseltaan kasin tasoisia.
Joka neljännessä koulussa numerot heittelevät vähän vähemmän, noin puolikkaan arvosanan ylös- tai alaspäin. Käytännössä yhtä hyvistä oppilaista toinen voi saada todistukseen seiskan ja toinen kasin.
Sittemmin Ouakrim-Soivio, Rautopuro ja heidän kollegansa ovat todistaneet, että arvosanat vaihtelevat samalla tavalla myös matematiikassa, A1-englannissa, B1-ruotsissa ja terveystiedossa.
(jatkuu)
Kommentit (260)
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on selvää, eikä tähän pysty paljoa vaikuttamaan. Jokaisella opettajalla on omat arviointikriteerit, eikä ole olemassa mitään yhtä oikeaa objektiivista tapaa kokeen arvioimiselle. Onhan se selvää, että jos sama esseekirjoitus viedään usean eri lukion opettajien arvioitavaksi, arvosanat heittelevät suuresti.
Joillakin opettajilla on myös tapana käsitellä tunnilla yksittäisiä asioita aiheesta, jotka eivät taas kuulu toisten opettajien oppisisältöihin ja näistä yksittäisistä asioita halutaan kokeesta sitten jonkinlaista mainintaa. Eli tämä on loogista tästäkin perspektiivistä. Tärkeää olisi havaita, miten opit eroavat toisistaan eri kouluissa ja soveltaa näitä opettajien arviointikriteereihin.
Tämä on yksi niistä asioista, johon ei koskaan tulla saamaan täydellistä parannusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina, kun ihminen arvostelee ihmistä, on mahdollisuus myös virheisiin, mutta väittäisin sen olevan nykyperuskoulussa ehkä yhden numeron luokkaa. Käsite ”pärstäkerroin” kuvaa mielestäni aktiivisuutta ja asennetta. Aktiivisuus voi nostaa numeroa ja negatiivinen asenne laskea.
Eli käytännössä rangaistaan eniten sosiaalisista tilanteista ahdistuvia.
Ujous tms. ei laske numeroa vaan negatiivinen asenne on se joka laskee. Tällaiset oppilaat tuovat sen kyllä julki. Aktiivisuus voi nostaa numeroa. Oikeassakin elämässä sosiaaliset paskanjauhajat menestyvät ja hiljaiset puurtajat saavat vain paskat silmilleen.
Kyllä vain laskee eli "aktiivisuuden puute" Hiljaiset puurtajat ovat huipulla.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni pitäisi olla koenumero suoraan todistuksen numero. Ei jäisi opettajille mielivallan paikkaa.
Nykyään kuitenkin korostetaan jo opseissa kaikkea muuta kuin koeosaamista, eli sellaista yleispyöreää paskanjauhantaa, jonka voi tulkita miten vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina, kun ihminen arvostelee ihmistä, on mahdollisuus myös virheisiin, mutta väittäisin sen olevan nykyperuskoulussa ehkä yhden numeron luokkaa. Käsite ”pärstäkerroin” kuvaa mielestäni aktiivisuutta ja asennetta. Aktiivisuus voi nostaa numeroa ja negatiivinen asenne laskea.
Eli käytännössä rangaistaan eniten sosiaalisista tilanteista ahdistuvia.
Ujous tms. ei laske numeroa vaan negatiivinen asenne on se joka laskee. Tällaiset oppilaat tuovat sen kyllä julki. Aktiivisuus voi nostaa numeroa. Oikeassakin elämässä sosiaaliset paskanjauhajat menestyvät ja hiljaiset puurtajat saavat vain paskat silmilleen.
Kyllä ujous laskee numeroa, koska ujo ei ole aktiivinen. Koko aktiivisuus pitäisi heivata helvettiin aineenarvostelusta. Vain kokeilla ja harjoitustöillä pitäisi olla merkitystä. Harjoitustöissä pitäisi olla valittavissa niin paljon erilaisia tekniikoita joita käyttää, että jokainen oppilas pääsee käyttämään omia vahvuuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on selvää, eikä tähän pysty paljoa vaikuttamaan. Jokaisella opettajalla on omat arviointikriteerit, eikä ole olemassa mitään yhtä oikeaa objektiivista tapaa kokeen arvioimiselle. Onhan se selvää, että jos sama esseekirjoitus viedään usean eri lukion opettajien arvioitavaksi, arvosanat heittelevät suuresti.
Joillakin opettajilla on myös tapana käsitellä tunnilla yksittäisiä asioita aiheesta, jotka eivät taas kuulu toisten opettajien oppisisältöihin ja näistä yksittäisistä asioita halutaan kokeesta sitten jonkinlaista mainintaa. Eli tämä on loogista tästäkin perspektiivistä. Tärkeää olisi havaita, miten opit eroavat toisistaan eri kouluissa ja soveltaa näitä opettajien arviointikriteereihin.
Tämä on yksi niistä asioista, johon ei koskaan tulla saamaan täydellistä parannusta.
Kuulu pitää yhden kokeen ja laskee siitä numeron. Laittaa sitten sen numeron todistukseen niin on aika objektiivista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina, kun ihminen arvostelee ihmistä, on mahdollisuus myös virheisiin, mutta väittäisin sen olevan nykyperuskoulussa ehkä yhden numeron luokkaa. Käsite ”pärstäkerroin” kuvaa mielestäni aktiivisuutta ja asennetta. Aktiivisuus voi nostaa numeroa ja negatiivinen asenne laskea.
Eli käytännössä rangaistaan eniten sosiaalisista tilanteista ahdistuvia.
Tuo on häiriö, joka tulee hoitaa, jotta se ei aiheuta ongelmia koulussa.
Mielestäsi koulussa tulee siis ongelmia, jos oppilas ei tahdo viitata ja laittaa itseään huomion keskelle, vaikka vetäisi kokeista ysejä tai kymppejä? Voisitko vähän kuvailla, että minkälaisia ongemlia tämä aiheuttaa?
Sehän on ihan tosi asia, että sellaisen naurunrähäkän saa, jos vastaa väärin, ettei moni siihen uskalla lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä oikein vedit mukaan "pärstäkertoimen", ap? Linkkaamassasi jutussa siitä ei ainakaan ollut puhetta. Jutussa käytiin läpi arvioinnin subjektiivisuuteen liittyviä syitä todella seikkaperäisesti ja tuotiin esille, miksi arviointia on oikeastaan mahdoton toteuttaa täysin objektiivisesti. Kuitenkin päätät nostaa puheenaiheeksi asian, jota tekstissä ei edes käsitellä. Mitä ihmettä? Jos haluat keskustella "pärstäkertoimesta", mikä se sitten onkin, etsi kyseiseen aiheeseen liittyvää taustamateriaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta munassa vaikuttaa! Niitä vähiä keinoja opettajille, osoittaa oppilaille mistä kana pissaa. Ei saa koskea, ei saa poistaa luokasta, ei saa ottaa puhelinta pois.
Jos olet täys mulkku tunnilla, arvosana on 6, olit olevinasi kuinka nero tahansa.
OpeSoita poliisi jos niin jokin siellä haittaa. Jos ei ole syytä niin lopeta valitus.
En soita, en valita, todistuksessa 6. Ole hyvä. Minä en nulikoita pelkää.
En ilmoita eteenpäin, en valita. Puukko kaulalla. Ole hyvä. Minä en opettajia pelkää.
Wtf?
-eri
En ole oppilas, mutta jotain oppilaita kannattaa pelätä, koska tosiaan eivät mielistele mielivaltaa.
Tällaiset oppilaat tulevat tutuiksi useiden eri viranomaisten kanssa jo kouluaikana, syrjäytyvät ja löytyvät myöhemmin vankiloista ja kaupunkien ”puliremmeistä”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni pitäisi olla koenumero suoraan todistuksen numero. Ei jäisi opettajille mielivallan paikkaa.
Nykyään kuitenkin korostetaan jo opseissa kaikkea muuta kuin koeosaamista, eli sellaista yleispyöreää paskanjauhantaa, jonka voi tulkita miten vain.
Ympäripyöreys on mielivallan peruspilari.
Uudesta opsista:
"Oppilaita arvioidaan suhteessa koulun opetussuunnitelman tavoitteisiin. Oppilaita ja heidän suorituksiaan ei verrata toisiinsa, eikä arviointi kohdistu oppilaiden persoonaan, temperamenttiin tai muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Numeroarvioinnissa käytetään opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjä, tavoitteista johdettuja arviointikriteereitä. Arviointipalaute on kannustavaa ja ohjaa oppilasta ymmärtämään, miten toimia tavoitteiden saavuttamiseksi."
"Käyttäytyminen arvioidaan todistuksissa omana kokonaisuutena, eikä se vaikuta oppiaineesta saatavaan arvosanaan tai sanalliseen arvioon. Päättö- ja erotodistukseen käyttäytymisen arviota ei merkitä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa jutussa ei mainita halaistua sanaa siitä, että opettajakoulutuksessa ei käydä läpi arviointia lainkaan. Ainakaan minun käydessäni opettajan pedagogiset opinnot arviointi ei ollut yhdenkään tunnin tai työn aihe. Näin ollen ei ole mikään ihme, että arvioinnissa ei ole yhtenäistä linjaa, kun se ei ole osa koulutusta.
Missä olet käynyt opettajankoulutuksen? Minä opiskelin Jyväskylän yliopistossa, ja koulutukseen sisältyi paljon arvioinnin teoriaa ja harjoittelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta munassa vaikuttaa! Niitä vähiä keinoja opettajille, osoittaa oppilaille mistä kana pissaa. Ei saa koskea, ei saa poistaa luokasta, ei saa ottaa puhelinta pois.
Jos olet täys mulkku tunnilla, arvosana on 6, olit olevinasi kuinka nero tahansa.
OpeSoita poliisi jos niin jokin siellä haittaa. Jos ei ole syytä niin lopeta valitus.
En soita, en valita, todistuksessa 6. Ole hyvä. Minä en nulikoita pelkää.
En ilmoita eteenpäin, en valita. Puukko kaulalla. Ole hyvä. Minä en opettajia pelkää.
Wtf?
-eri
En ole oppilas, mutta jotain oppilaita kannattaa pelätä, koska tosiaan eivät mielistele mielivaltaa.
Tällaiset oppilaat tulevat tutuiksi useiden eri viranomaisten kanssa jo kouluaikana, syrjäytyvät ja löytyvät myöhemmin vankiloista ja kaupunkien ”puliremmeistä”.
Häikäilemättömyydellä huipulle päästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo jatkuu vielä lukiossa, mutta onneksi on ylioppilaskirjoitukset. Opiskelin isossa lukiossa ja sain biologiasta 6 ja silloinen kaverini 10, joka oli muutenkin miellyttävä oppilas. Kirjoitimme molemmat biologian. Tämä meitä opettanut opettaja tarkasti kaverini paperin ja se lähti YTL:an "varmana" E:nä, mutta kaikkien järkytykseksi se palasi arvosanalla B eikä edes oikaisu nostanut sitä. Minun kokeeni oli tarkastanut eri opettaja ja se lähti 41p ja nousi 43p=E - harmi vain, että silloin L:n raja oli 44p ;) Todella noloa lähinnä sille opettajalle...Minusta biologian tarkastusohjeissa ei voi olla noin paljon tulkinnanvaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on selvää, eikä tähän pysty paljoa vaikuttamaan. Jokaisella opettajalla on omat arviointikriteerit, eikä ole olemassa mitään yhtä oikeaa objektiivista tapaa kokeen arvioimiselle. Onhan se selvää, että jos sama esseekirjoitus viedään usean eri lukion opettajien arvioitavaksi, arvosanat heittelevät suuresti.
Joillakin opettajilla on myös tapana käsitellä tunnilla yksittäisiä asioita aiheesta, jotka eivät taas kuulu toisten opettajien oppisisältöihin ja näistä yksittäisistä asioita halutaan kokeesta sitten jonkinlaista mainintaa. Eli tämä on loogista tästäkin perspektiivistä. Tärkeää olisi havaita, miten opit eroavat toisistaan eri kouluissa ja soveltaa näitä opettajien arviointikriteereihin.
Tämä on yksi niistä asioista, johon ei koskaan tulla saamaan täydellistä parannusta.
Kuulu pitää yhden kokeen ja laskee siitä numeron. Laittaa sitten sen numeron todistukseen niin on aika objektiivista.
Periaatteessa meillä on jo yo-kokeet, jotka useimmissa tapauksissa tekevät lukion arvosanat täysin turhiksi. Yo-kokeiden lisäksi olisi aika raskasta alkaa vielä järjestämään vuotuisia "objektiivisia" valtakunnallisia lukiokokeita. Kun ei sen lukion tarkoitus ole mitään muuta kuin valmentaa niihin yo-kirjoituksiin.
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Artikkelin tärkein havainto on Opetushalkituksen haluttomuus tuoda uuteen opsiin arviointikriteerejä muullekin kuin yhdelle arvosanalle eli 8. On vaikeaa suhteuttaa numerot 4-10 siihen yhteen arvosanaan! Opettajille ei siis anneta mitäön mahdollisuuksia edes onnistua tasapuolisesssa pöätyöarvioinnissa. Miksi sitten muutosta ei tehdä, kuten jutussa asiantuntijat hakuaisivat? Itselle tulee ainoana mieleen se, että opettajille halutaan jättää pärstäkertoimeen ja mielivaltaan perustuva arviointivalta, jota voi perustella miten haluaa, kun eksakteja kriteerejä ei ole. Opettajat ovat ainoita, jotka voivat näin tehdä: oppilaalla ja vanhemmalla ei ole mitään mahdollisuuksia oikeasti puuttua tähän eikä edes koulun rehtorin, muuta kuin räikeimmissä tapauksissa. Minusta on erittäin valitettavaa, ettei Opetushallitus edes tässä uusimmassa opsissa kunnolla paneutunut arviointiin ja sen ohjaukseen vaan vellova tilanne annettiin tahallaan jatkua. Ilmiöitä ja laaja-alaista osaamista on vielä vaikeampi arvioida ja niihinkään ops ei tarjoa mitään eväitä! T. Yläkoulun ope
Suomessa tarvittaisiin yhtenäinen päättökoe. Sen vastustajat puolustelevat, että USAssa vastaava aiheuttaa oppimisen sijaan tähtäämistä ko. kokeessa suoriutumiseen, mutta maallikkona katson, että kyseessä on ihan sama asia. Kertotaulun osaaminen on kertotaulun osaamista, oli se opittu tähtäimenä osaaminen tai testistä suoriutuminen.
Enkä ymmärrä tätä "pienissä maalaiskouluissa saa hyviä numeroita" -puljaamista. Kyllä ne opettajat osaavat sielläkin katsoa, osaako oppilas vai ei. Miksi syyllistää hyvää (ahkera, fiksu, oppiva) oppilasta siitä, että hän sattuu asumaan muualla kuin Helsingissä? Miksi ei samalla kysytä sitä, miten voi tietyistä pääkaupungin kouluista saada päättötodistuksen keskiarvolla 8, vaikka ei osaa lukea tai kirjoittaa.
Ammattikouluihin ei saatu yhtenäisiä päättökokeita siksi, että etukäteen tiedettiin osan oppilaista jäävän ilman todistuksia, jos tälle linjalle mennään. Sama pelko peruskoulun kanssa. Vai lukiosta saadaan ulos väkeä, jonka oppimistulokset ovat valtakunnallisesti vertailukelpoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Jos ei kasia meinaa saada niin ei kyllä yritä tarpeeksi. Tämä vain vaikeuttaa muiden työtä, kun ei tiedä kuka on saanut numeron osaamisella ja kuka nuolemalla opettajaa (joskus jopa kirjaimellisesti)
Ujous tms. ei laske numeroa vaan negatiivinen asenne on se joka laskee. Tällaiset oppilaat tuovat sen kyllä julki. Aktiivisuus voi nostaa numeroa. Oikeassakin elämässä sosiaaliset paskanjauhajat menestyvät ja hiljaiset puurtajat saavat vain paskat silmilleen.