Lue keskustelun säännöt.
HS: Pärstäkerroin vaikuttaa koululaisten arvosanoihin liikaa
27.05.2018 |
ONGELMA on helposti esitelty.
Ella, Niko ja Eetu ovat yhdeksäsluokkalaisia. Ensi lauantaina he hypistelevät käsissään valkoista paperia, peruskoulun päättötodistusta. Ella saa englannista 9, matematiikasta 9 ja yhteiskuntaopista 9. Nikon arvosanoissa komeilevat 8, 8 ja 8. Eetun rivi on 7, 7 ja 7.
Ongelmallisen tilanteesta tekee se, että Ella, Niko ja Eetu ovat englannissa, matematiikassa ja yhteiskuntaopissa yhtä hyviä.
Miksi heidän arvosanansa vaihtelevat näin paljon? Siksi, että he käyvät suomalaista peruskoulua.
TASA-ARVO on suomalaisen peruskoulun kulmakivi. Se on niin merkittävä asia, että sana tasa-arvo mainitaan peruskoulun opetussuunnitelmassa jo ensimmäisessä virkkeessä.
473-sivuinen opetussuunnitelma, koulukielessä ops, on tärkein peruskoulujen toimintaa ohjaava asiakirja. Päättöarviointia koskevassa kohdassa sivulla 54 lukee: Perusopetuksen päättöarvosanojen tulee olla annettu yhdenvertaisin perustein.
Kaikenlaista voi julistaa, mutta olennainen kysymys on tietenkin se, toteutuuko yhdenvertaisuus.
”Ei toteudu käytössäni olevien tietojen mukaan”, aloittaa apulaisprofessori Juhani Rautopuro Jyväskylän yliopistosta.
”Ei toteudu”, sanoo tutkijatohtori Najat Ouakrim-Soivio Helsingin yliopistosta.
”Ei se toteudu. Numerot vuotavat, ja oppilaan oikeusturva on vaarassa”, sanoo dosentti Jari Salminen Helsingin yliopistosta.
Arviointi on ollut Rautopuron tutkimusaihe jo yli kymmenen vuotta, ja Ouakrim-Soiviokin on tutkinut sitä vuosia. Salminen taas on erikoistunut koulutuksen historiaan.
Kaikki kolme muistuttavat, ettei alun esimerkki ole poikkeustapaus, vaan suomalaisten koulujen arkea.
Ouakrim-Soivio tutki väitöskirjassaan historian ja yhteiskuntaopin päättöarvosanoja. Hän laski, kuinka monessa koulussa numerot vaihtelevat epäreilusti. Tulokset ovat karuja.
Joka neljännessä koulussa yhteiskuntaopin arvosana voi vaihdella yhdellä numerolla ylös- tai alaspäin suhteessa valtakunnalliseen osaamistasoon. Näin Ellan numero voisi olla 9, Nikon 8 ja Eetun 7, vaikka kaikki olisivat osaamiseltaan kasin tasoisia.
Joka neljännessä koulussa numerot heittelevät vähän vähemmän, noin puolikkaan arvosanan ylös- tai alaspäin. Käytännössä yhtä hyvistä oppilaista toinen voi saada todistukseen seiskan ja toinen kasin.
Sittemmin Ouakrim-Soivio, Rautopuro ja heidän kollegansa ovat todistaneet, että arvosanat vaihtelevat samalla tavalla myös matematiikassa, A1-englannissa, B1-ruotsissa ja terveystiedossa.
(jatkuu)
Kommentit (260)
Vierailija kirjoitti:
Mistä oikein vedit mukaan "pärstäkertoimen", ap? Linkkaamassasi jutussa siitä ei ainakaan ollut puhetta. Jutussa käytiin läpi arvioinnin subjektiivisuuteen liittyviä syitä todella seikkaperäisesti ja tuotiin esille, miksi arviointia on oikeastaan mahdoton toteuttaa täysin objektiivisesti. Kuitenkin päätät nostaa puheenaiheeksi asian, jota tekstissä ei edes käsitellä. Mitä ihmettä? Jos haluat keskustella "pärstäkertoimesta", mikä se sitten onkin, etsi kyseiseen aiheeseen liittyvää taustamateriaalia.
Kaikki, mikä muuttaa arvosanaa pois oikean osaamisen tasosta, on pärstäkerrointa. Jos olisit lukenut jutun, olisit varmasti huomannut kohdan, jossa sanotaan näin:
"He (tutkijat siis...) vertaavat nuorten osaamista näiden todistuksissa oleviin numeroihin. Tietoa osaamisesta on saatu Opetushallituksen ja Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen eri puolilla Suomea toteuttamien kokeiden avulla."
Englannin opettajan kommentti siitä, miten on syytä palkita puurtaja verrattuna siihen, joka "osaa tekemättä mitään" (mistä opettaja sen tietää, ettei oppilas ole tehnyt mitään???) on pärstäkerrointa.
Koko juttu on pärstäkerrointa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on selvää, eikä tähän pysty paljoa vaikuttamaan. Jokaisella opettajalla on omat arviointikriteerit, eikä ole olemassa mitään yhtä oikeaa objektiivista tapaa kokeen arvioimiselle. Onhan se selvää, että jos sama esseekirjoitus viedään usean eri lukion opettajien arvioitavaksi, arvosanat heittelevät suuresti.
Joillakin opettajilla on myös tapana käsitellä tunnilla yksittäisiä asioita aiheesta, jotka eivät taas kuulu toisten opettajien oppisisältöihin ja näistä yksittäisistä asioita halutaan kokeesta sitten jonkinlaista mainintaa. Eli tämä on loogista tästäkin perspektiivistä. Tärkeää olisi havaita, miten opit eroavat toisistaan eri kouluissa ja soveltaa näitä opettajien arviointikriteereihin.
Tämä on yksi niistä asioista, johon ei koskaan tulla saamaan täydellistä parannusta.
Kuulu pitää yhden kokeen ja laskee siitä numeron. Laittaa sitten sen numeron todistukseen niin on aika objektiivista.
Lue linkattu juttu. Siinä selitetään, millaisia ongelmia seuraisi siitä, jos peruskoulussa arviointi perustuisi valtakunnallisiin kokeisiin. Lukiossahan näin on, ja vaikka OPS sanoo mitä, niin käytännössä kursseilla valmistaudutaan ylioppilaskokeisiin. Mikäli haluaa kurssilla tehdä jotain, josta opettajana ajattelee olevan hyötyä elämässä mutta joka ei suoraan liity ylioppilaskokeisiin, tulee opiskelijoilta ja huoltajilta herkästi palautetta.
No sitten pitäisi standardisoida lisää.
Vierailija kirjoitti:
Artikkelin tärkein havainto on Opetushalkituksen haluttomuus tuoda uuteen opsiin arviointikriteerejä muullekin kuin yhdelle arvosanalle eli 8. On vaikeaa suhteuttaa numerot 4-10 siihen yhteen arvosanaan! Opettajille ei siis anneta mitäön mahdollisuuksia edes onnistua tasapuolisesssa pöätyöarvioinnissa. Miksi sitten muutosta ei tehdä, kuten jutussa asiantuntijat hakuaisivat? Itselle tulee ainoana mieleen se, että opettajille halutaan jättää pärstäkertoimeen ja mielivaltaan perustuva arviointivalta, jota voi perustella miten haluaa, kun eksakteja kriteerejä ei ole. Opettajat ovat ainoita, jotka voivat näin tehdä: oppilaalla ja vanhemmalla ei ole mitään mahdollisuuksia oikeasti puuttua tähän eikä edes koulun rehtorin, muuta kuin räikeimmissä tapauksissa. Minusta on erittäin valitettavaa, ettei Opetushallitus edes tässä uusimmassa opsissa kunnolla paneutunut arviointiin ja sen ohjaukseen vaan vellova tilanne annettiin tahallaan jatkua. Ilmiöitä ja laaja-alaista osaamista on vielä vaikeampi arvioida ja niihinkään ops ei tarjoa mitään eväitä! T. Yläkoulun ope
Ymmärrän tunteen, mutta minua hieman huolestuttaa, että korkeasti koulutetun opetusalan ammattilaiset, joilla on laaja autonomia työssään, eivät osaa, uskalla tai halua itse miettiä kriteerejä tai ainakin kaipaavat loputtomiin tukea ja normitusta Opetushallitukselta.
Minä toivon, että Opetushallitus antaa vain hyvin löyhät suuntaviivat, ja opettajan autonomia säilyy. Opettaja osaa myös ohjata oppimista paremmin, kun joutuu ihan itse miettimään arviointikriteerit. Aikaahan se aluksi vie, mutta maksaa itsensä takaisin. Kun kriteerit on kerran tehty ja niitä on ensimmäisessä käytössä tarkennettu, niillä voi mennä tämän opsin loppuun saakka. Minusta opettajalle on koulutuksensa pohjalta tarjottu jo välineet arviointikriteerien määrittelemiseen.
Opetushallituksen ihmiset tekevät päätyökseen jotain muuta kuin opettavat peruskoulussa. Toki monella on virka tai kokemusta peruskoulusta. Mielestäni on kuitenkin parempi, että kriteerit luodaan itse työssä, siellä missä niitä myös sovelletaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Jos ei kasia meinaa saada niin ei kyllä yritä tarpeeksi. Tämä vain vaikeuttaa muiden työtä, kun ei tiedä kuka on saanut numeron osaamisella ja kuka nuolemalla opettajaa (joskus jopa kirjaimellisesti)
Onko kaikki aktiivisuus tunneilla mielestäsi "opettajan nuolemista"? On nuoria, joita aidosti kiinnostaa opiskelu yleensä tai jokin tietty oppiaine ja jotka oppitunneilla osallistuvat kommentoimalla ja kyselemällä ihan oman kiinnostuksensa vuoksi eivätkä saadakseen paremman arvosanan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Missä siellä ohjeissa on kohta "panos yhteiseen oppimiseen"? Ainakaan meidän lukiossa ei oppilaan henkilökohtaisia ominaisuuksia, arvoja tai asenteita saa ottaa arvostelun perusteeksi, joten tuo kertomasi tapa vaikuttaa oudolta. Jos jokainen opettaja tekee saman, saa se hiljainen osaaja jatkuvasti joka aineessa osaamistaan huonomman numeron, koska opettaja arvio näkyvää asennetta, ei todellisuutta. Ei hme, että joissakin kouluissa seiskan keskiarvon oppilaat kirjoittavat yo-kokeissa laudaturin paperit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Jos ei kasia meinaa saada niin ei kyllä yritä tarpeeksi. Tämä vain vaikeuttaa muiden työtä, kun ei tiedä kuka on saanut numeron osaamisella ja kuka nuolemalla opettajaa (joskus jopa kirjaimellisesti)
Onko kaikki aktiivisuus tunneilla mielestäsi "opettajan nuolemista"? On nuoria, joita aidosti kiinnostaa opiskelu yleensä tai jokin tietty oppiaine ja jotka oppitunneilla osallistuvat kommentoimalla ja kyselemällä ihan oman kiinnostuksensa vuoksi eivätkä saadakseen paremman arvosanan.
Osaamista siellä pitäisi mitata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Artikkelin tärkein havainto on Opetushalkituksen haluttomuus tuoda uuteen opsiin arviointikriteerejä muullekin kuin yhdelle arvosanalle eli 8. On vaikeaa suhteuttaa numerot 4-10 siihen yhteen arvosanaan! Opettajille ei siis anneta mitäön mahdollisuuksia edes onnistua tasapuolisesssa pöätyöarvioinnissa. Miksi sitten muutosta ei tehdä, kuten jutussa asiantuntijat hakuaisivat? Itselle tulee ainoana mieleen se, että opettajille halutaan jättää pärstäkertoimeen ja mielivaltaan perustuva arviointivalta, jota voi perustella miten haluaa, kun eksakteja kriteerejä ei ole. Opettajat ovat ainoita, jotka voivat näin tehdä: oppilaalla ja vanhemmalla ei ole mitään mahdollisuuksia oikeasti puuttua tähän eikä edes koulun rehtorin, muuta kuin räikeimmissä tapauksissa. Minusta on erittäin valitettavaa, ettei Opetushallitus edes tässä uusimmassa opsissa kunnolla paneutunut arviointiin ja sen ohjaukseen vaan vellova tilanne annettiin tahallaan jatkua. Ilmiöitä ja laaja-alaista osaamista on vielä vaikeampi arvioida ja niihinkään ops ei tarjoa mitään eväitä! T. Yläkoulun ope
Ymmärrän tunteen, mutta minua hieman huolestuttaa, että korkeasti koulutetun opetusalan ammattilaiset, joilla on laaja autonomia työssään, eivät osaa, uskalla tai halua itse miettiä kriteerejä tai ainakin kaipaavat loputtomiin tukea ja normitusta Opetushallitukselta.
Minä toivon, että Opetushallitus antaa vain hyvin löyhät suuntaviivat, ja opettajan autonomia säilyy. Opettaja osaa myös ohjata oppimista paremmin, kun joutuu ihan itse miettimään arviointikriteerit. Aikaahan se aluksi vie, mutta maksaa itsensä takaisin. Kun kriteerit on kerran tehty ja niitä on ensimmäisessä käytössä tarkennettu, niillä voi mennä tämän opsin loppuun saakka. Minusta opettajalle on koulutuksensa pohjalta tarjottu jo välineet arviointikriteerien määrittelemiseen.
Opetushallituksen ihmiset tekevät päätyökseen jotain muuta kuin opettavat peruskoulussa. Toki monella on virka tai kokemusta peruskoulusta. Mielestäni on kuitenkin parempi, että kriteerit luodaan itse työssä, siellä missä niitä myös sovelletaan.
Eihän joka koulussa voi olla omanlaisiaan päättöarvioinnin kriteereitä, koska kyse on päättöarvioinnista ja oppilaiden oikeusturvasta jatko-opintoihin hakeutumisessa. Juuri sehän oli jutussa esitetty keskeinen ongelma, ettei mitään yhteismitallisuutta ole ja sen vuoksi ei saada haluttua opiskelupaikkaa tai lukiossa numerot romahtavat. Sen vuoksi juuri kriteerit pitäisi olla muillekin kuin 8 arvosanalle. Siitä olisi se hyöty, että ne voisi esittää oppilaille ja pohtia yhdessä, mitä ne tarkoittavat ja mihin oppilas pyrkii. Koulukohtainen sooloilu on mennyt muutenkin liian pitkälle ja kunnan eri kouluissa on aivan eri käytäntöjä arvioinnissa ja toiminnassa muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on yksi syy työttömyydelle. Yläasteelta asti nuorta heitellään sinne tänne mielivallan takia ja sitten paperilla lukevan numeron merkitys katoaa ja työelämään mennessä ei tiedä onko papereilla mitään painoarvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Jos ei kasia meinaa saada niin ei kyllä yritä tarpeeksi. Tämä vain vaikeuttaa muiden työtä, kun ei tiedä kuka on saanut numeron osaamisella ja kuka nuolemalla opettajaa (joskus jopa kirjaimellisesti)
Miten niin ei meinaa saada? Hänhän saa kasin.
Vuorovaikutustaidot on yksi arvioitava asia. Pelkkä tiedollinen osaaminen ei riitä ysiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Jos ei kasia meinaa saada niin ei kyllä yritä tarpeeksi. Tämä vain vaikeuttaa muiden työtä, kun ei tiedä kuka on saanut numeron osaamisella ja kuka nuolemalla opettajaa (joskus jopa kirjaimellisesti)
Miten niin ei meinaa saada? Hänhän saa kasin.
Vuorovaikutustaidot on yksi arvioitava asia. Pelkkä tiedollinen osaaminen ei riitä ysiin.
No jos se on tiukoilla. Tiedollinen osaaminen on ainoa merkittävä osaamisen muoto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä oikein vedit mukaan "pärstäkertoimen", ap? Linkkaamassasi jutussa siitä ei ainakaan ollut puhetta. Jutussa käytiin läpi arvioinnin subjektiivisuuteen liittyviä syitä todella seikkaperäisesti ja tuotiin esille, miksi arviointia on oikeastaan mahdoton toteuttaa täysin objektiivisesti. Kuitenkin päätät nostaa puheenaiheeksi asian, jota tekstissä ei edes käsitellä. Mitä ihmettä? Jos haluat keskustella "pärstäkertoimesta", mikä se sitten onkin, etsi kyseiseen aiheeseen liittyvää taustamateriaalia.
Kaikki, mikä muuttaa arvosanaa pois oikean osaamisen tasosta, on pärstäkerrointa. Jos olisit lukenut jutun, olisit varmasti huomannut kohdan, jossa sanotaan näin:
"He (tutkijat siis...) vertaavat nuorten osaamista näiden todistuksissa oleviin numeroihin. Tietoa osaamisesta on saatu Opetushallituksen ja Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen eri puolilla Suomea toteuttamien kokeiden avulla."
Englannin opettajan kommentti siitä, miten on syytä palkita puurtaja verrattuna siihen, joka "osaa tekemättä mitään" (mistä opettaja sen tietää, ettei oppilas ole tehnyt mitään???) on pärstäkerrointa.
Koko juttu on pärstäkerrointa.
Ymmärrämme siis käsitteen "pärstäkerroin" eri tavoilla. Sinulle se on näköjään mikä tahansa arvioinnin objektiivisuutta heikentävä seikka, minä olen aina ymmärtänyt sen tarkoittavan nimenomaan oppilaan henkilökohtaisten ominaisuuksien, kuten persoonallisuuden piirteiden, vaikutusta arviointiin. Minusta sitä, että eri asuinalueiden koulujen arvioinnit saattavat keskimäärin poiketa toisistaan, on vaikea selittää "pärstäkertoimella", vaan taustalla on se, että arviointi suhteutetaan herkästi koulun kokonaistasoon eikä valtakunnalliseen tasoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pärstäkerroin ongelma tulee siitä, kun on opettanut oppilasta kolme vuotta ja seurannut kaikki vaiheet sekä tunnilla että tunnin ulkopuolella, asenteen ja käytöksen tunnilla ja monipuoliset suoritukset. Halu kannustaa vetämällä numeroa ylöspäin syntyy ns.mukavan oppilaan kohdalla. Kuitenkin arvio pitää vain tehdä oikean osaamisen pohjalta. Käytös ei saa vaikuttaa myös liian rankaisevasti alaspäinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä oikein vedit mukaan "pärstäkertoimen", ap? Linkkaamassasi jutussa siitä ei ainakaan ollut puhetta. Jutussa käytiin läpi arvioinnin subjektiivisuuteen liittyviä syitä todella seikkaperäisesti ja tuotiin esille, miksi arviointia on oikeastaan mahdoton toteuttaa täysin objektiivisesti. Kuitenkin päätät nostaa puheenaiheeksi asian, jota tekstissä ei edes käsitellä. Mitä ihmettä? Jos haluat keskustella "pärstäkertoimesta", mikä se sitten onkin, etsi kyseiseen aiheeseen liittyvää taustamateriaalia.
Kaikki, mikä muuttaa arvosanaa pois oikean osaamisen tasosta, on pärstäkerrointa. Jos olisit lukenut jutun, olisit varmasti huomannut kohdan, jossa sanotaan näin:
"He (tutkijat siis...) vertaavat nuorten osaamista näiden todistuksissa oleviin numeroihin. Tietoa osaamisesta on saatu Opetushallituksen ja Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen eri puolilla Suomea toteuttamien kokeiden avulla."
Englannin opettajan kommentti siitä, miten on syytä palkita puurtaja verrattuna siihen, joka "osaa tekemättä mitään" (mistä opettaja sen tietää, ettei oppilas ole tehnyt mitään???) on pärstäkerrointa.
Koko juttu on pärstäkerrointa.
Ymmärrämme siis käsitteen "pärstäkerroin" eri tavoilla. Sinulle se on näköjään mikä tahansa arvioinnin objektiivisuutta heikentävä seikka, minä olen aina ymmärtänyt sen tarkoittavan nimenomaan oppilaan henkilökohtaisten ominaisuuksien, kuten persoonallisuuden piirteiden, vaikutusta arviointiin. Minusta sitä, että eri asuinalueiden koulujen arvioinnit saattavat keskimäärin poiketa toisistaan, on vaikea selittää "pärstäkertoimella", vaan taustalla on se, että arviointi suhteutetaan herkästi koulun kokonaistasoon eikä valtakunnalliseen tasoon.
Kalliilla alueilla ihmiset tuppaavat olemaan ahkerampia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Missä siellä ohjeissa on kohta "panos yhteiseen oppimiseen"? Ainakaan meidän lukiossa ei oppilaan henkilökohtaisia ominaisuuksia, arvoja tai asenteita saa ottaa arvostelun perusteeksi, joten tuo kertomasi tapa vaikuttaa oudolta. Jos jokainen opettaja tekee saman, saa se hiljainen osaaja jatkuvasti joka aineessa osaamistaan huonomman numeron, koska opettaja arvio näkyvää asennetta, ei todellisuutta. Ei hme, että joissakin kouluissa seiskan keskiarvon oppilaat kirjoittavat yo-kokeissa laudaturin paperit.
Ei ole sanoilla "panos yhteiseen oppimisen", vaan esim. ryhmäviestintätaidot, tavoitteellinen kirjallisuuskeskustelu ja sen arviointi ryhmäviestintätaitojen näkökulmasta, argumentointitaidot, dialoginen vuorovaikutus ja vuorovaikutuksen etiikka, arjen vuorovaikutustilanteet, esiintymis- ja ryhmätaidot, ei-kielellinen viestintä, viestintärohkeuden kehittäminen, nämä nyt kurssikohtaisista. Sitten on tietysti vielä yleiset tavoitteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Jos ei kasia meinaa saada niin ei kyllä yritä tarpeeksi. Tämä vain vaikeuttaa muiden työtä, kun ei tiedä kuka on saanut numeron osaamisella ja kuka nuolemalla opettajaa (joskus jopa kirjaimellisesti)
Onko kaikki aktiivisuus tunneilla mielestäsi "opettajan nuolemista"? On nuoria, joita aidosti kiinnostaa opiskelu yleensä tai jokin tietty oppiaine ja jotka oppitunneilla osallistuvat kommentoimalla ja kyselemällä ihan oman kiinnostuksensa vuoksi eivätkä saadakseen paremman arvosanan.
Osaamista siellä pitäisi mitata.
Kommentoimalla ja kysymällä osoitetaan osaamista ihan samalla tavalla kuin kirjallisissa kokeissakin. Opettaja kyllä erottaa, mikä aktiivisuudesta on aitoa aktiivisuutta ja mikä tyhjän jauhantaa. Jos kaikki arviointi perustuisi pelkkään kokeissa annettuun näyttöön, kärsisivät tästä monet oppilaat. Kaikille kirjallinen tuottaminen ei ole paras tapa tuoda esille osaamistaan. Onhan se myös hyvä, että opettajan lisäksi tunnilla ovat äänessä oppilaat. Ei koulunkäynti ole pitkään aikaan ollut mitään luennoimista vaan keskustelu on ihan tavallinen opetusmenetelmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Artikkelin tärkein havainto on Opetushalkituksen haluttomuus tuoda uuteen opsiin arviointikriteerejä muullekin kuin yhdelle arvosanalle eli 8. On vaikeaa suhteuttaa numerot 4-10 siihen yhteen arvosanaan! Opettajille ei siis anneta mitäön mahdollisuuksia edes onnistua tasapuolisesssa pöätyöarvioinnissa. Miksi sitten muutosta ei tehdä, kuten jutussa asiantuntijat hakuaisivat? Itselle tulee ainoana mieleen se, että opettajille halutaan jättää pärstäkertoimeen ja mielivaltaan perustuva arviointivalta, jota voi perustella miten haluaa, kun eksakteja kriteerejä ei ole. Opettajat ovat ainoita, jotka voivat näin tehdä: oppilaalla ja vanhemmalla ei ole mitään mahdollisuuksia oikeasti puuttua tähän eikä edes koulun rehtorin, muuta kuin räikeimmissä tapauksissa. Minusta on erittäin valitettavaa, ettei Opetushallitus edes tässä uusimmassa opsissa kunnolla paneutunut arviointiin ja sen ohjaukseen vaan vellova tilanne annettiin tahallaan jatkua. Ilmiöitä ja laaja-alaista osaamista on vielä vaikeampi arvioida ja niihinkään ops ei tarjoa mitään eväitä! T. Yläkoulun ope
Ymmärrän tunteen, mutta minua hieman huolestuttaa, että korkeasti koulutetun opetusalan ammattilaiset, joilla on laaja autonomia työssään, eivät osaa, uskalla tai halua itse miettiä kriteerejä tai ainakin kaipaavat loputtomiin tukea ja normitusta Opetushallitukselta.
Minä toivon, että Opetushallitus antaa vain hyvin löyhät suuntaviivat, ja opettajan autonomia säilyy. Opettaja osaa myös ohjata oppimista paremmin, kun joutuu ihan itse miettimään arviointikriteerit. Aikaahan se aluksi vie, mutta maksaa itsensä takaisin. Kun kriteerit on kerran tehty ja niitä on ensimmäisessä käytössä tarkennettu, niillä voi mennä tämän opsin loppuun saakka. Minusta opettajalle on koulutuksensa pohjalta tarjottu jo välineet arviointikriteerien määrittelemiseen.
Opetushallituksen ihmiset tekevät päätyökseen jotain muuta kuin opettavat peruskoulussa. Toki monella on virka tai kokemusta peruskoulusta. Mielestäni on kuitenkin parempi, että kriteerit luodaan itse työssä, siellä missä niitä myös sovelletaan.
Eihän joka koulussa voi olla omanlaisiaan päättöarvioinnin kriteereitä, koska kyse on päättöarvioinnista ja oppilaiden oikeusturvasta jatko-opintoihin hakeutumisessa. Juuri sehän oli jutussa esitetty keskeinen ongelma, ettei mitään yhteismitallisuutta ole ja sen vuoksi ei saada haluttua opiskelupaikkaa tai lukiossa numerot romahtavat. Sen vuoksi juuri kriteerit pitäisi olla muillekin kuin 8 arvosanalle. Siitä olisi se hyöty, että ne voisi esittää oppilaille ja pohtia yhdessä, mitä ne tarkoittavat ja mihin oppilas pyrkii. Koulukohtainen sooloilu on mennyt muutenkin liian pitkälle ja kunnan eri kouluissa on aivan eri käytäntöjä arvioinnissa ja toiminnassa muutenkin.
Itse koen, että kasi riittää merkkipaaluksi, ja siitä pystyy johtamaan kriteerit ylös- ja alaspäin. Tärkeämpää olisi varmistaa jatko-opintopolut kiinnostuksen mukaan, koska tuossa iässä kasvu ja kypsyminen on vielä kesken. Tämä yhteismitattomuus on varmaankin noussut nyt esiin siksikin, että koulutuksesta on leikattu. Kuitenkin suunnitellaan oppivelvollisuuden pidentämistä vielä yläpäästäkin. Siinä ei mielestäni murrosikäisen senhetkisellä suoritustasolla saa olla niin ratkaisevaa merkitystä kuin mitä nyt on. Siinä piilee todellinen vääryys.
Suurkiitos ap:lle kun laitoit artikkelun tänne! En päässyt lukemaan kun erityismaksuluokkaa hesarissa
Minun lapseni päättötodistus oli arvattavissa, jokaisesta aineesta. Kokeiden keskiarvo ja kun läksyt oli tehty ja muutenkin asiallisesti tunneilla, se oli se numero joka kokeiden ka tuli, ei ollut syytä alentaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävi silmään tuo meidänkin lasten koulun opettajan kommentti:
"Hetemäestä on tärkeää, että päättöarvioinnissa voi hieman myös palkita yrittämisestä ja ahkeruudesta. Kyse on arvojen opettamisesta. Ei ole oikein, jos nuori urakoi saadakseen seiskan eikä työtä huomioida, jos samaan aikaan naapuripulpetin Ella saa ysejä tekemättä mitään.
”On sellainen käsite kuin oikeudenmukaisuus”, hän painottaa.
Oikeudenmukaisuutta on se, että aineen arvosana annetaan osaamisen perusteella. Sillä ei pidä olla mitään merkitystä, onko Jamppa urakoinut ja Ella saavuttanut saman osaamisen pitämällä korvat auki tunnilla.
Oppimistekniikoista puolestaan koulun pitäisi pitää huoli oppilaan ohjaustunneilla.
Tuo on yksi näkemys, ja olen ollut itsekin tuota mieltä, ennen kuin aloin itse opettaa.
Opetan lukiossa ja mietin juuri kurssiarvosanoja tässä. Minulla on opiskelija, jonka taso ei muuten aivan yllä kasiin, mutta yritys, keskittyminen ja osallistuminen on niin intensiivistä, että kasin hän saa.
Sitten minulla on näitä taitavia mutta ivallisia muille naureskelijoita, joiden tiedot ja taidot esim. kokeessa yltävät ysiin, mutta joiden panos yhteiseen oppimiseen on nolla, ja panos ilmapiiriin negatiivinen. Heille ei tule ysiä kurssiarvosanaksi.
Saman siis saavat, kasin, sekä hän joka ei tiedoiltaan aivan yllä kasiin, että he, joiden tiedot yltävät ysiin. Arvioin siis myös taitoja, esimerkiksi vuorovaikutustaitoja ja työskentelytaitoja.
Jos ei kasia meinaa saada niin ei kyllä yritä tarpeeksi. Tämä vain vaikeuttaa muiden työtä, kun ei tiedä kuka on saanut numeron osaamisella ja kuka nuolemalla opettajaa (joskus jopa kirjaimellisesti)
Onko kaikki aktiivisuus tunneilla mielestäsi "opettajan nuolemista"? On nuoria, joita aidosti kiinnostaa opiskelu yleensä tai jokin tietty oppiaine ja jotka oppitunneilla osallistuvat kommentoimalla ja kyselemällä ihan oman kiinnostuksensa vuoksi eivätkä saadakseen paremman arvosanan.
Osaamista siellä pitäisi mitata.
Kommentoimalla ja kysymällä osoitetaan osaamista ihan samalla tavalla kuin kirjallisissa kokeissakin. Opettaja kyllä erottaa, mikä aktiivisuudesta on aitoa aktiivisuutta ja mikä tyhjän jauhantaa. Jos kaikki arviointi perustuisi pelkkään kokeissa annettuun näyttöön, kärsisivät tästä monet oppilaat. Kaikille kirjallinen tuottaminen ei ole paras tapa tuoda esille osaamistaan. Onhan se myös hyvä, että opettajan lisäksi tunnilla ovat äänessä oppilaat. Ei koulunkäynti ole pitkään aikaan ollut mitään luennoimista vaan keskustelu on ihan tavallinen opetusmenetelmä.
Jos ei kokeessa onnistu niin ei elämässäkään, mutta kyllä ne numerot saa ylös, kun esittää yltiö kiinnostunutta kyselemällä sitä ja tätä, vaikka osa näistä on liian läpinäkyviä.
Lue linkattu juttu. Siinä selitetään, millaisia ongelmia seuraisi siitä, jos peruskoulussa arviointi perustuisi valtakunnallisiin kokeisiin. Lukiossahan näin on, ja vaikka OPS sanoo mitä, niin käytännössä kursseilla valmistaudutaan ylioppilaskokeisiin. Mikäli haluaa kurssilla tehdä jotain, josta opettajana ajattelee olevan hyötyä elämässä mutta joka ei suoraan liity ylioppilaskokeisiin, tulee opiskelijoilta ja huoltajilta herkästi palautetta.