Lue keskustelun säännöt.
Miten masennuslääkkeet vaikuttavat käytännössä?
19.05.2018 |
Miltä masennuslääkkeet tuntuvat tai miten ne käytännössä kohentavat mielialaa, kun eivät ne varmaankaan ajatuksia muuta? Miltä elämä tuntuu lääkkeiden kanssa? Miten ne muuttivat sinun tai läheisesi elämää?
Kommentit (43)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa lääkkeistä lihottaa ja aiheuttaa nykimisoireita. Toki vaikutukset ovat yksilöllisiä.
Ne tasapainottaa tunteita. Masentuneella ihmisellä tavallaan ne tunteet on menneet epätasapainoon. Vastoinkäymiset ja negatiiviset tunteet tunnetaan aivan kohtuuttoman pahoina ja ihmisen ”tunnekäyrä” on ikäänkuin miinuksella. Positiivisten tunteiden ilo ei tunnu samalla tavalla, ei tuota yhtä suurta iloa minkä ei-masentuneelle.
Lääkkeet pyrkivät korjaamaan tuota tasapainoa ”normaalimmaksi” ja loiventaa noita negatiivisia tunteita. Samalla lääkkeet vaikuttavat kuitenkin myös niihin positiivisiin tunteisiin tasapainottaen niitä. Eli et enää periaatteessa tunne tosi pahaa oloa samanlaisena, mutta myöskin tosi hyvä olo tuntuu vähän laimeampana. Lääkkeiden perusvaikutus on kuitenkin hyvä sillä tietynlainen keskitie on parempi kuin jatkuva alavire.
Näin mä oon käsittänyt.
Mulla vaikuttivat siten etten enää ole itsetuhoinen. Ennen masennuslääkettä näännytin itseäni, viiltelin ja kerran yritin itsemurhaa, itkin päivittäin kuusikin tuntia putkeen. Nyt 2 v syönyt lääkkeitä, edelleen toivon kuolemaa mutten aio tehdä itselleni mitään. Elän päivä kerrallaan. Itken pari kertaa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sain lääkityksen masennukseen, mutta en uskalla aloittaa niitä... Pelottaa, että jos en tunne edes satunnaista iloa, niin miten jaksaisin ajatusteni kanssa.
Tällä hetkellä otan pienimmätkin vastoinkäymiset todella raskaasti ja niistä palautumiseen saattaa mennä viikko. Mieluummin olisin kuitenkin joka päivä vaikkapa kännissä kuin täysin turta, jos lääkkeet eivät tosiaan muuta helpotusta tuo? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla vaikuttivat siten etten enää ole itsetuhoinen. Ennen masennuslääkettä näännytin itseäni, viiltelin ja kerran yritin itsemurhaa, itkin päivittäin kuusikin tuntia putkeen. Nyt 2 v syönyt lääkkeitä, edelleen toivon kuolemaa mutten aio tehdä itselleni mitään. Elän päivä kerrallaan. Itken pari kertaa vuodessa.
Oletko käynyt samalla terapiassa? Ja miten tuo tunteiden latteus edistää paranemisprosessia, kun itkeminen ja trauman uudelleen eläminen on olennainen osa terapiaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla vaikuttivat siten etten enää ole itsetuhoinen. Ennen masennuslääkettä näännytin itseäni, viiltelin ja kerran yritin itsemurhaa, itkin päivittäin kuusikin tuntia putkeen. Nyt 2 v syönyt lääkkeitä, edelleen toivon kuolemaa mutten aio tehdä itselleni mitään. Elän päivä kerrallaan. Itken pari kertaa vuodessa.
Oletko käynyt samalla terapiassa? Ja miten tuo tunteiden latteus edistää paranemisprosessia, kun itkeminen ja trauman uudelleen eläminen on olennainen osa terapiaa?
Käyn terapiassa. Toiseen kysymykseen en osaa vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä sain lääkityksen masennukseen, mutta en uskalla aloittaa niitä... Pelottaa, että jos en tunne edes satunnaista iloa, niin miten jaksaisin ajatusteni kanssa.
Tällä hetkellä otan pienimmätkin vastoinkäymiset todella raskaasti ja niistä palautumiseen saattaa mennä viikko. Mieluummin olisin kuitenkin joka päivä vaikkapa kännissä kuin täysin turta, jos lääkkeet eivät tosiaan muuta helpotusta tuo? ap
En minä ainakaan masennuslääkkeitä käyttäessäni ollut ollenkaan turta, päinvastoin. Lääkkeitä käyttäessäni olin aktiivisempi ja tunteellisempi kuin ilman lääkkeitä. En tosin käyttänyt lääkkeitä masennukseen, vaan sosiaalisten tilanteiden pelkoon.
Minulla osa lääkkeistä ei vaikuttanut käytännössä mitenkään. Vieroitusoireita tuli kun lopetin. Yksi aiheutti pohjattoman nälän ja nukuin aluksi 20-tuntisia yöunia. Yhden kanssa en pystynyt itkemään, nukkumaan enkä saamaan orgasmia. Huimasi ja oksetti. Se lääkitys lopetettiin nopeasti. Yksikään ei parantanut mielialaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyaikaiset tekee olon hulluksi. Itsellä pitkäaikaiskäytössä Klotriptyl, toimii hyvin eikä mitään sivuoireita. On myös edullinen. Terapiassa käyn harvakseltaan ja omakustanteisesti.
Vaikuttavat vaihetelevasti ihmisestä toiseen näemmä. Itse osaan puhua vain bentsoista, koska en ole pitkä-aikaisiin lääkkeisiin sortunut. Toki se tukee positiiviisia tunteita, mutta pystyn selvästi havainnoimaan eron teollisten tunteiden eli lääkkeiden aiheuttamien kuin luonnollisten tunteiden (myös mielihyvän) välillä. Minulla jo pelkästään tuo aiheuttaa ahdistusta ja omituista etäännystä omasta minästä, että käytän lääkkeitä vain hätätapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Susta tulee zombi.
Saanen lisätä aseksuaalinen ja tunnevammainen zombi. Tällaiset lääkkeet yleensä latistavat kaikki tunteet, ne positiivisetkin ja saattavat aiheuttaa seksuaalisen toimintakyvyn häiriön, joka voi jäädä jopa pysyväksi. Tätä seksuaalista toimintahäiriötä kutsutaan nimellä PSSD eli post SSRI sexual dysfunction.
T: eri
Ne tekevät niin ahdistavan olon, että et edes huomaa olevasi masentunut. Siinä sitä sitten parantuu samalla.
Vierailija kirjoitti:
Ne tasapainottaa tunteita. Masentuneella ihmisellä tavallaan ne tunteet on menneet epätasapainoon. Vastoinkäymiset ja negatiiviset tunteet tunnetaan aivan kohtuuttoman pahoina ja ihmisen ”tunnekäyrä” on ikäänkuin miinuksella. Positiivisten tunteiden ilo ei tunnu samalla tavalla, ei tuota yhtä suurta iloa minkä ei-masentuneelle.
Lääkkeet pyrkivät korjaamaan tuota tasapainoa ”normaalimmaksi” ja loiventaa noita negatiivisia tunteita. Samalla lääkkeet vaikuttavat kuitenkin myös niihin positiivisiin tunteisiin tasapainottaen niitä. Eli et enää periaatteessa tunne tosi pahaa oloa samanlaisena, mutta myöskin tosi hyvä olo tuntuu vähän laimeampana. Lääkkeiden perusvaikutus on kuitenkin hyvä sillä tietynlainen keskitie on parempi kuin jatkuva alavire.
Näin mä oon käsittänyt.
Ne turruttavat tunteita, eivät korjaa mitään aivoissa, koska ei ole mitä korjata. Serotoniiniteoria on kumottu vuosikymmeniä sitten. Se on lääketehtaiden psykiatreille syöttämää pseudotieteellistä jargoniaa, jolla saaatiin promotoitua ja myytyä mahdollisimman paljon lääkkeitä. Kaikki tyypilliset masennuslääkkeet latistavat tunne-elämää. Ei sellainen ole tervettä pitkällä aikavälillä, kaikki masennukseen liittyvät negatiiviset tunteet jäävät käsittelemättä ja ne patoutuvat sisälle, ja myöhemmin lääkettä lopetettaessa, ne käsittelemättömiksi jääneet asiat tulevat ryöpsähtäen pintaan.
Söin Sertralinia ja ahdistus väheni selvästi, myös mieliala nousi ja jaksoin tehdä asioita joita ennen ei vaan huvittanut yhtään tehdä, rupesin tuntemaan mielenkiintoa ulkoilua kohtaan ja tapahtumiin osallistumiseen, vaikka kärsin sosiaalisten tilanteiden pelota. Huonoja puolia oli sitten nopea painonnousu ja se, että rinnoista alkoi tulla maitoa, joten lopetin sen ja nyt taas kärvistelen :/
Vierailija kirjoitti:
Ne tasapainottaa tunteita. Masentuneella ihmisellä tavallaan ne tunteet on menneet epätasapainoon. Vastoinkäymiset ja negatiiviset tunteet tunnetaan aivan kohtuuttoman pahoina ja ihmisen ”tunnekäyrä” on ikäänkuin miinuksella. Positiivisten tunteiden ilo ei tunnu samalla tavalla, ei tuota yhtä suurta iloa minkä ei-masentuneelle.
Lääkkeet pyrkivät korjaamaan tuota tasapainoa ”normaalimmaksi” ja loiventaa noita negatiivisia tunteita. Samalla lääkkeet vaikuttavat kuitenkin myös niihin positiivisiin tunteisiin tasapainottaen niitä. Eli et enää periaatteessa tunne tosi pahaa oloa samanlaisena, mutta myöskin tosi hyvä olo tuntuu vähän laimeampana. Lääkkeiden perusvaikutus on kuitenkin hyvä sillä tietynlainen keskitie on parempi kuin jatkuva alavire.
Näin mä oon käsittänyt.
Minusta tämä oli hyvä selitys. Itse käytin vain n. 8kk Abilifya ja Cipralexia, joitakin vuosia sitten. En ollut mikään pohjatapaus, mutta oireeni olivat sellaisia että lääkäri määräsi. Eli juurikin jos jokin meni pieleen töissä (olin vaativassa myyntityössä), jäin vatvomaan sitä pääni sisällä päiväkausiksi, "pulpahteli" aina mieleen. Ja sitten kun asiat meni todella hyvin, en tuntenut ollenkaan mitään voitonriemua mistään vaikka oli rahallistakin voittoa bonusten jne. muodossa.
Lääkityksen aloitettuani meni pari viikkoa että heikotus loppui, ja olin paljon hyväntuulisempi, hymyilevämpi ja oli todella helppo unohtaa epäonnistumiset olankohautuksella ja porhaltaa eteepäin, kuten normaalisti tulisi, sillä eihän itsesäälissä vellomisessa ja vatvomisessa ole mitään hyötyä. Oli jännä kyllä huomata miten nopeasti tuo ero aiempaan tuli selväksi.
Teki myös taas mieli kokeilla uusia asioita, ja kiinnostuin asioista. Aiemmin tuollaiset piirteet olivat aikalailla kadonneet itseltä. Kaikki oli vaan sellaista harmaata arkea eikä kiinnostanut uudet asiat lainkaan.
Negatiivisena asiana välillä tuntui että oli sellainen "leijuva" olotila kuin katselisi asioita ulkopuolisena. Itselle ei tullut mitään painonnousua tai muita kosmeettisia ongelmia.
M35
Syön essitalopraamia 15mg päivässä. Olen aloitekykyisempi, siivoan kotia, pakkomielteiset ajatukset eivät pyöri ihan koko aikaa päässä, en hermostu kuten ennen, kiinnostus seksiin mennyt.
Kokeile.