Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tutkimusten mukaan lapset jotka nukkuvat yhdessä vanhempien kanssa ovat...
15.04.2018 |
Onnellisempia, vähemmän stressaantuneita, terveempiä sekä henkisesti että fyysisesti, itsevarmempia, käyttäytyvät paremmin koulussa, tuntevat olevansa hyväksyttyjä, positiivisempia, halailevat ja näyttävät kiintymystä enemmän, itsenäisempiä.
Suomessa on voimakas kulttuuri ja uskomus, että lasten tulee nukkua yksin omissa huoneissaan vauvasta lähtien. Vaikka tutkimusten mukaan se on haitallista ja vastoin ihmisluontoa. Lapset ovat nukkuneet vanhempiensa kanssa kaikissa kulttuureissa vuosisatoja, ennen nykyaikaa.
Kommentit (44)
Me taas töissä (lastenpsykiatrian parissa) just pohdittiin parhaiten ongelmia ennustavia merkkejä. Vanhempien kanssa nukkuminen 10-vuotiaana oli yksi näistä monia potilaita yhdistävistä tekijöistä.
Eli kyllä sillä lapset iällä on merkitystä tuossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me taas töissä (lastenpsykiatrian parissa) just pohdittiin parhaiten ongelmia ennustavia merkkejä. Vanhempien kanssa nukkuminen 10-vuotiaana oli yksi näistä monia potilaita yhdistävistä tekijöistä.
Eli kyllä sillä lapset iällä on merkitystä tuossa.
Kiinnostavaa, kerro tästä lisää.
:D Linkkiä? Kuka nukkuu vaikka vauvan kanssa yhdessä, sehän voi litistyä...
Ihminen on laumaeläin ja yhdessä nukkuminen on luonnollista. Sanomattakin selvää, että kouluikäiset haluavat olla jo omissa huoneissaan, tosin meillä oli siskon kanssa omat huoneet, mutta nukuttiin usein samassa huoneessa.
Jep, kyllä olisi tullut onnellisempi ja terveempi lapsi kun oltais pysytty vaan kaikki samassa huoneessa valvomassa. Kyllä varmasti riittävä ja ruhallinen uni on sairastuttanut koko meidän perheen ei vaan ite nähdä sitä jotenkin varmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä toinen nukkui paremmin yksin, omassa huoneessa. Toinen nukkui vieressä 1,5v asti. Enpä noissa eroja huomaa. Ehkä tuo vieressä nukkunut halailee enemmän.
Omassa huoneessa nukkunut ei ikinä halua viereen, edes painajaisten jälkeen. Ehkä kerran kipeänä. Vieressä nukkunut tulee edelleen välillä viereen.
Olen kyllä onnellinen lapsettomasta makkarista! Seksi sängyssä on oikeasti parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me taas töissä (lastenpsykiatrian parissa) just pohdittiin parhaiten ongelmia ennustavia merkkejä. Vanhempien kanssa nukkuminen 10-vuotiaana oli yksi näistä monia potilaita yhdistävistä tekijöistä.
Eli kyllä sillä lapset iällä on merkitystä tuossa.
Hih. Kerropa lisää näitä ennusmerkkejäsi! Onko yhdessä syöminen tosi paha juttu?
Vierailija kirjoitti:
Me taas töissä (lastenpsykiatrian parissa) just pohdittiin parhaiten ongelmia ennustavia merkkejä. Vanhempien kanssa nukkuminen 10-vuotiaana oli yksi näistä monia potilaita yhdistävistä tekijöistä.
Eli kyllä sillä lapset iällä on merkitystä tuossa.
Maailmassa on miljoonittain ihmisiä, joilla ei ole muuta mahdollisuutta, kuin nukkua samoissa huoneissa sukulaistensa kanssa, olivat nämä sitten vanhempia, isovanhempia, sisaruksia, serkkuja... Väitätkö, että kaikki nämä ihmiset ovat psyykkisesti sairaita?
En tarkoita tällä sitä, etteikö nyt 10-v länsimaissa jo voisi nukkua omassa huoneessaan. Mutta noin yleisesti, aikamoinen yleistys, kun ihmislaji on kehittyessään ja länsimaissakin vielä 1900-l alussa lähinnä kaikki perheen/suvun/yhteisön jäsenet nukkuneet, syöneet ja työskennelleet samoissa tiloissa. Tämä, että lapset ja vanhemmat ovat erikseen päivät töissä/hoidossa/koulussa, illat erikseen harrastuksissa ja yöt erikseen eri huoneissa todella poikkeuksellista ihmiskunnan noin 200 000-100 000 vuotisessa historiassa.
Ja mites ne perheet, joissa esim 5 henkeä asuu jossain kaksiossa Punavuoressa, sehän on lehtien mukaan nyt trendikästä? Että asutaan ahtaasti kantakaupungissa. Psyykkisesti sairaitako kaikki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei pidä paikkaansa, minusta tuli mielenvikainen erakko vaikka nukuin pienenä vanhempien kanssa ja vähän myöhemmin sisarusten.
Vierailija kirjoitti:
No meillä toinen nukkui paremmin yksin, omassa huoneessa. Toinen nukkui vieressä 1,5v asti. Enpä noissa eroja huomaa. Ehkä tuo vieressä nukkunut halailee enemmän.
Omassa huoneessa nukkunut ei ikinä halua viereen, edes painajaisten jälkeen. Ehkä kerran kipeänä. Vieressä nukkunut tulee edelleen välillä viereen.
Olen kyllä onnellinen lapsettomasta makkarista! Seksi sängyssä on oikeasti parasta.
Tuli noista painajaisista mieleen: juuri tajusin, että meillä vanhempien kanssa nukkuneilla lapsilla ei ole ollut painajaisia ollenkaan.
Esikoisella oli jokunen painajainen noin 3-vuotiaana, kun siirrettiin joksikin aikaa omaan sänkyyn. Sitten ne loppuivat, kun muutti takaisin isoon sänkyyn.
Ja tiedoksi pahan olonsa purkajille: lapsemme eivät ole ripari-iässä eivätkä vielä koulussakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me taas töissä (lastenpsykiatrian parissa) just pohdittiin parhaiten ongelmia ennustavia merkkejä. Vanhempien kanssa nukkuminen 10-vuotiaana oli yksi näistä monia potilaita yhdistävistä tekijöistä.
Eli kyllä sillä lapset iällä on merkitystä tuossa.
Maailmassa on miljoonittain ihmisiä, joilla ei ole muuta mahdollisuutta, kuin nukkua samoissa huoneissa sukulaistensa kanssa, olivat nämä sitten vanhempia, isovanhempia, sisaruksia, serkkuja... Väitätkö, että kaikki nämä ihmiset ovat psyykkisesti sairaita?
En tarkoita tällä sitä, etteikö nyt 10-v länsimaissa jo voisi nukkua omassa huoneessaan. Mutta noin yleisesti, aikamoinen yleistys, kun ihmislaji on kehittyessään ja länsimaissakin vielä 1900-l alussa lähinnä kaikki perheen/suvun/yhteisön jäsenet nukkuneet, syöneet ja työskennelleet samoissa tiloissa. Tämä, että lapset ja vanhemmat ovat erikseen päivät töissä/hoidossa/koulussa, illat erikseen harrastuksissa ja yöt erikseen eri huoneissa todella poikkeuksellista ihmiskunnan noin 200 000-100 000 vuotisessa historiassa.
Ja mites ne perheet, joissa esim 5 henkeä asuu jossain kaksiossa Punavuoressa, sehän on lehtien mukaan nyt trendikästä? Että asutaan ahtaasti kantakaupungissa. Psyykkisesti sairaitako kaikki?
Ei tietenkään. Se, että monet potilaat EIVÄT SUOTU nukkumaan yksin ja kärsivät myös yökastelusta, ei tietenkään tarkoita, että kaikki vanhempien kanssa nukkuvat tai yökastelevat olisivat psyykkisesti sairaira.
Lapset on yksilöitä. Luulen, että parhaiten tietävät itse missä on paras nukkua. Meillä esikoinen on aina nukkunut parhaiten yksin. Keskimmäinen (5v.) tulee lähes joka yö meidän väliin. 2v. nukkuu hyvin ja antaumuksella omassa sängyssään. Kaikki ovat iloisia, positiivisia ja halailivat paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset on yksilöitä. Luulen, että parhaiten tietävät itse missä on paras nukkua. Meillä esikoinen on aina nukkunut parhaiten yksin. Keskimmäinen (5v.) tulee lähes joka yö meidän väliin. 2v. nukkuu hyvin ja antaumuksella omassa sängyssään. Kaikki ovat iloisia, positiivisia ja halailivat paljon!
Jos lapset tietävät parhaiten itse, heidän pitäisi antaa valita itse nukkumapaikkansa, ja kaikki unikoulut ovat turhia.
Siinäpä pureksittavaa meille, joille on opetettu että vanhemman tehtävä on päättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me taas töissä (lastenpsykiatrian parissa) just pohdittiin parhaiten ongelmia ennustavia merkkejä. Vanhempien kanssa nukkuminen 10-vuotiaana oli yksi näistä monia potilaita yhdistävistä tekijöistä.
Eli kyllä sillä lapset iällä on merkitystä tuossa.
Hih. Kerropa lisää näitä ennusmerkkejäsi! Onko yhdessä syöminen tosi paha juttu?
Toi oli kuule ihan hyvä ja adekvaatti kommentti, älä yhtään viisastele. Minä olen myös lastenpsykalla töissä ja ihan samat huomiot on. Jos suhde vanhempaan on 10-vuotiaana noin kietoutunut että nukutaankin yhdessä niin siinä ei enää ole mitään normaalia ja ongelmat näkyvät myös muualla. Usein tällainen lapsi ei pärjää ollenkaan omillaan esim. koulussa vaan häntä pidetään outona ja hän tulee kiusatuksi. Tällainen lapsi on usein sillä tavoin rajaton että hän on aina saanut päättää kaikesta ja ohjeiden noudattaminen ja sääntöihin asettuminen ei onnistu. Hän saattaa myös olla poikkeuksellisen pelokas jos yhdessä nukkuminen johtuu ylisuojelevasta vanhemmasta joka muutenkin ennakoi kaikkea pahaa ja silottelee lapsen tietä arjessa ettei vaan mitään sattuisi. Lapsi voi saada raivareita kun asiat eivät mene hänen tahtonsa mukaan jos aina on suojeltu pettymyksiä eikä opetettu ollenkaan tunnetaitoja (erityisesti negatiiviisiin tunteisiin liittyen). Ja vaikka mitä muuta oireilua. Siis tämä yhdessä nukkuminen yksittäisenä asiana ei tarkoita että lapsi automaattisesti häiriintyy (no jos ihan samassa sängyssä nukkuu 10-vuotiaan kanssa niin se on jo arveluttavaa ihan lapsen orastavan murrosiän kannalta). Monissa kulttuureissa asutaan niin ahtaasti että käytännön syistä nukutaan samassa huoneessa, varmaan myös Suomessa on ahtaasti asuvia perheitä. Mutta hyvin usein Suomen olosuhteissa on kuitenkin kyse siitä että eriytymistä ei ole normaalisti tapahtunut ja vanhemman ja lapsen välinen suhde on myös muilta osin vääristynyt. Jos poikkeustilanteessa isompikin lapsi saa tulla viereen nukkumaan niin siinä en näe ongelmaa (voimakas pelko, sairaus, suuren menetyksen aiheuttama ahdistuneisuus yms)
Tämä ja te muut hölmöt vastaajat. Aina on on poikkeuksia, mutta isossa otannassa totuus on toinen.
Hassua, miten kaikki lastenpsykalla työskentelevät jättävät pilkut pois teksteistään. Opetetaanko se siellä lastenpsykalla vai jo alan koulussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me taas töissä (lastenpsykiatrian parissa) just pohdittiin parhaiten ongelmia ennustavia merkkejä. Vanhempien kanssa nukkuminen 10-vuotiaana oli yksi näistä monia potilaita yhdistävistä tekijöistä.
Eli kyllä sillä lapset iällä on merkitystä tuossa.
Hih. Kerropa lisää näitä ennusmerkkejäsi! Onko yhdessä syöminen tosi paha juttu?
Toi oli kuule ihan hyvä ja adekvaatti kommentti, älä yhtään viisastele. Minä olen myös lastenpsykalla töissä ja ihan samat huomiot on. Jos suhde vanhempaan on 10-vuotiaana noin kietoutunut että nukutaankin yhdessä niin siinä ei enää ole mitään normaalia ja ongelmat näkyvät myös muualla. Usein tällainen lapsi ei pärjää ollenkaan omillaan esim. koulussa vaan häntä pidetään outona ja hän tulee kiusatuksi. Tällainen lapsi on usein sillä tavoin rajaton että hän on aina saanut päättää kaikesta ja ohjeiden noudattaminen ja sääntöihin asettuminen ei onnistu. Hän saattaa myös olla poikkeuksellisen pelokas jos yhdessä nukkuminen johtuu ylisuojelevasta vanhemmasta joka muutenkin ennakoi kaikkea pahaa ja silottelee lapsen tietä arjessa ettei vaan mitään sattuisi. Lapsi voi saada raivareita kun asiat eivät mene hänen tahtonsa mukaan jos aina on suojeltu pettymyksiä eikä opetettu ollenkaan tunnetaitoja (erityisesti negatiiviisiin tunteisiin liittyen). Ja vaikka mitä muuta oireilua. Siis tämä yhdessä nukkuminen yksittäisenä asiana ei tarkoita että lapsi automaattisesti häiriintyy (no jos ihan samassa sängyssä nukkuu 10-vuotiaan kanssa niin se on jo arveluttavaa ihan lapsen orastavan murrosiän kannalta). Monissa kulttuureissa asutaan niin ahtaasti että käytännön syistä nukutaan samassa huoneessa, varmaan myös Suomessa on ahtaasti asuvia perheitä. Mutta hyvin usein Suomen olosuhteissa on kuitenkin kyse siitä että eriytymistä ei ole normaalisti tapahtunut ja vanhemman ja lapsen välinen suhde on myös muilta osin vääristynyt. Jos poikkeustilanteessa isompikin lapsi saa tulla viereen nukkumaan niin siinä en näe ongelmaa (voimakas pelko, sairaus, suuren menetyksen aiheuttama ahdistuneisuus yms)
Lisään vielä tähän että puhun nimenomaan isoista kouluikäisistä lapsista. Pienten lasten kohdalla asia on eri.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ja te muut hölmöt vastaajat. Aina on on poikkeuksia, mutta isossa otannassa totuus on toinen.
Sori jäi lainaus pois. Mutta siis ap on oikeassa.
Alue: Aihe vapaa
Olisit nyt samalla linkittänyt ne tutkimukset tänne.