Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tutkimusten mukaan lapset jotka nukkuvat yhdessä vanhempien kanssa ovat...
15.04.2018 |
Onnellisempia, vähemmän stressaantuneita, terveempiä sekä henkisesti että fyysisesti, itsevarmempia, käyttäytyvät paremmin koulussa, tuntevat olevansa hyväksyttyjä, positiivisempia, halailevat ja näyttävät kiintymystä enemmän, itsenäisempiä.
Suomessa on voimakas kulttuuri ja uskomus, että lasten tulee nukkua yksin omissa huoneissaan vauvasta lähtien. Vaikka tutkimusten mukaan se on haitallista ja vastoin ihmisluontoa. Lapset ovat nukkuneet vanhempiensa kanssa kaikissa kulttuureissa vuosisatoja, ennen nykyaikaa.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi Ilmakunnaan Joutilaat ja ahkerat (2016) kertoo 1700-luvun Suomen kartanoissa ja suurissa kaupunkikodeissa olleen jopa omia kerroksia palvelusväelle ja lapsille, joiden huoneet sijaitsivat lastenhoitajien huoneiden lähellä.
Siis tuo "satoja vuosia kaikissa kulttuureissa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tutkimuksia nyt tähänkin itsestään selvyyteen tarvitaan? Tottakai pienellä lapsella on turvallinen olo lähellä vanhempiaan. Kun kasvaa niin haluaa jo enemmän yksityisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi Ilmakunnaan Joutilaat ja ahkerat (2016) kertoo 1700-luvun Suomen kartanoissa ja suurissa kaupunkikodeissa olleen jopa omia kerroksia palvelusväelle ja lapsille, joiden huoneet sijaitsivat lastenhoitajien huoneiden lähellä.
Ja voinet kertoa kirjan lukeneena, kuinka suuri osa suomalaisista asui 1700-luvulla kartanoissa tai edes kaupungeissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on yksilöitä. Luulen, että parhaiten tietävät itse missä on paras nukkua. Meillä esikoinen on aina nukkunut parhaiten yksin. Keskimmäinen (5v.) tulee lähes joka yö meidän väliin. 2v. nukkuu hyvin ja antaumuksella omassa sängyssään. Kaikki ovat iloisia, positiivisia ja halailivat paljon!
Jos lapset tietävät parhaiten itse, heidän pitäisi antaa valita itse nukkumapaikkansa, ja kaikki unikoulut ovat turhia.
Siinäpä pureksittavaa meille, joille on opetettu että vanhemman tehtävä on päättää.
Ollaan pidetty unikoulu kaikille kolmelle lapselle ja ihan sen takia, että ollaan opetettu unirytmi. Yöllä nukutaan ja päivällä kukutaan. Lapset ei tätä päätä. Sen sijaan saavat päättää missä on hyvä nukkua, omassa sängyssä vai meidän sängyssä. Tuntuisi hullulta pakottaa esikoinen nukkumaan meidän välissä, kun selvästi 'nauttii" omasta sängystä ja nukkuu hyvin. Myös kuopus osaa tarvittaessa kömpiä meidän sänkyyn, niin kuin keskimmäinen öisin tekee. Mutta ainakin toistaiseksi vetelee sikeitä unia itsekseen ja vaikuttaa onnelliselta ja tasapainoiselta lapselta!
Mä sain kasvatettua hyväntuulisen ja positiivisen nuoren naisen nukkumatta yhtään yötä samassa sängyssä ja ehkä kahdesti samassa huoneessa. Tuolloinkin valvottiin molemmat. Yöhyrrä se on edelleen, kuulemma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin vaikea uskoa, että psykiatrista hoitoa tarvitsevat lapset olisivat nukkuneet vanhempien kanssa. Eiköhän ne ongelmat tule lähinnä hylkäämisistä ja välinpitämättömyydestä? Sen uskon, että jotkut pelokkaat ja traumatisoituneet lapset eivät uskalla nukkua yksin ja näkevät painajaisia ja kaipaavat vanhemman turvaa yölläkin. Silloin se vieressä nukkuminen ei ole sairastumisen syy vaan seuraus. Voi nähdä, että kovia kokenut tai muuten sairas lapsi kaipaa muita enemmän vanhemman turvaa.
Sitä se ei tarkoita, että vanhemman vieressä nukkuminen sairastuttaa lapsen! Tiedän monia tapauksia, joissa vähän isommatkin lapset nukkuvat vanhempansa kanssa. Niistä ei ehkä ole niin tapana huudella. Lapsella voi olla hyvinkin oma sänky ja huone, mutta sieltäpä vaan kulkeutuu jotenkin pois. Miksi pitäisi nukkua yksin, jos ei halua? Monet aikuisetkaan ei nuku eikä halua!
Ja kyllä, koululaiseni nukkuu vieressäni, koska itse haluaa. En raaski ajaa pois. Lapsi on hyvin reipas, sosiaalinen, itsenäinen ja hyvä koulussa. Kavereita on paljon. Ihan vauvasta asti hän on halunnut nukkua minussa kiinni, nykyään samassa isossa sängyssä. Vauvana ei muuten saanut unta, itki vaikka kuinka kauan, jos siirsin omaan sänkyyn isomman viereen tai omaan huoneeseen, kaikenlaista kokeiltiin. Joillekin kavereilleen lapsi on kertonut, missä nukkuu. Joku kavereista nukkuu itsekin vanhempiensa kanssa, joku on kadehtinut, että saa mennä äidin viereen eikä kukaan ole ihmetellyt. Yksi kavereista, samanikäinen koululainen, on nukkunut pitkään yksin ja kuulemma kastelee vuoteensa vieläkin. Meillä sitä ei ole tapahtunut koskaan.
Meidän lapset on nukkuneet näin ja edelleen jatkuu.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisyyden puute aiheuttaa ihmisille masennusta. Läheisyydessä ei ole vikaa kun siinä on raja seksuaalisuuden suhteen.
Minusta jos lapsi haluaa, että vanhempi nukkuu vieressä se on ihan hyvä asia. Jos vanhempi väkisin lykkääntyy nukkumaan lapsen viereen vaikka tämä haluaisi nukkua yksin niin se huono asia.
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset on nukkuneet näin ja edelleen jatkuu.
t.kristallikissa
Siis isän kanssa, itse en saa unta, jos lapsi pyörii vieressä. Mutta itse nukuin kyllä alista asti omassa huoneessa laitokselta saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset on nukkuneet näin ja edelleen jatkuu.
t.kristallikissaSiis isän kanssa, itse en saa unta, jos lapsi pyörii vieressä. Mutta itse nukuin kyllä alista asti omassa huoneessa laitokselta saakka.
Siis kun olin vauva :D Lapsia jaksoin samassa sängyssä noin 3-4-vuotiaiksi ja nukuttiinkin perhepedissä jne.
Lastenpsykiatrian on osaamattomien ihmisten käsissä. Sinne puoskaroimaan päästetään myös ihmisiä joilla ei ole koulutusta.
Eli vaikeastikin ongelmaisia lapsia käsittelevät ihmiset joiden rikosrekisteriä ei edes kyetä tarkistamaan.
Lastenpsykiatrian kuulostaa hienolta, mutta koko osaaminen lepää muutamuen hartella.
Kuten muussakin hoitotyössä, ei tässäkään kuitenkaan ruohonjuuritason osaaminen, hyvyys ole riittävää.
Jos Tämä ketjussa lastenpsykiatriassa työskentelevä ihmisiä nen on siellä oikeasti töissä vahvistaa hän kyllä havaintoni.
Olen tuntenut yhden ihmisen joka alalle sovelias ja nähnyt neljän alalle täysin sopimattoman puoskaritasoisen ihmisen pääsevän töihin sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsella jotain mielenterveysongelmia kannattaa etsiä joku osaava terapeutti, aunakn sitä tasoa ettei aiheuta lusätuhoa.
Mun kohta 6v nukkuu vielä samassa huoneessa, tosin omassa sängyssä. Asutaan tosin kaksiossa, mikä on suuri syy tähän järjestelyyn, sillä välttelen olohuoneessa nukkumista niin pitkään kuin vain voin.
Vanhassa kodissa lapsi nukkui omassa huoneessa, ja tuli joka yö viereen. Nukuttiin molemmat huonosti. Nyt nukutaan aika hyvin, koska lapsi pysyy omassa sängyssään, kun tietää minun olevan kuitenkin lähellä.
Mikään halailija tai erityisen empaattinen hän ei kylläkään ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenpsykiatrit tosin vaan harvemmin haastattelee niitä lapsia, jotka eivät vastaanotolla käy, joten eivät tiedä näiden perhekuvioista. Ja useinhan vastaanotolle tulee juuri niitä välittävien vanhempien lapsia, välinpitämättömät eivät hae apua.
Vierailija kirjoitti:
Me taas töissä (lastenpsykiatrian parissa) just pohdittiin parhaiten ongelmia ennustavia merkkejä. Vanhempien kanssa nukkuminen 10-vuotiaana oli yksi näistä monia potilaita yhdistävistä tekijöistä.
Eli kyllä sillä lapset iällä on merkitystä tuossa.
Onko teille tullut mieleen, että se vieressä nukkuminen voi olla seuraus ei syy? Minäpä kerron esimerkin. Kasvoin perheessä, jossa isä on persoonallisuushäiriöinen alkoholisi ja näin äitiäni kohtaan tapahtuvaa graavia väkivaltaa. Sain kuulla jatkuvaa (lähes jokapäiväistä) uhkailua, että isä tappaa meidät ja sitten itsensä. Lapsuuteni tunteet olivat jatkuva pelko ja häpeä. Halusin että äiti nukkuu vieressäni. Ja nukkui myös 10-vuotiaana. Lähti kyllä aina ahtaasta sängystä pois ja jos sen tajusin, huusin ja itkin kunnes tuli uudelleen sinne. Joskus havahduin siihen, kun isä oli painanut tyynyä äitäni vasten nukkuessa. Todellakaan en missään koulussa tai hoidossa olisi uskaltanut näitä asioita kertoa.
On siis todella surullista lukea tuollaista tekstiä psykiatrian ammattilaiselta "ongelmia ennustavia merkkejä". Sanoisit ennemmin vaikka että niillä on keskinäinen yhteys (samoin kun yhteys on jäätelön syönnillä ja hukkuiskuolemilla), mutta syy-seuraus-suhde on epävarma tms.
Ja mitä tuohon lapsen vieressä ja samassa huoneessa nukkumiseen tulee normaalissa perheessä, niin mitäpä siinä ihmeellistä on. Kyllä ne sitten luonnostaan erkaantuu vanhemmistaan, ei kai sitä tarvitse hoputtaa. Toisaalta ei se lasten omassa huoneessa nukkuminen taaskaan estä halailuja, muuta koskettelua ja huomion osoittamista tai iltasadun lukemista vieressä. Eli sanoisin että molemmin ok ja lapsen ehdoilla.
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi Ilmakunnaan Joutilaat ja ahkerat (2016) kertoo 1700-luvun Suomen kartanoissa ja suurissa kaupunkikodeissa olleen jopa omia kerroksia palvelusväelle ja lapsille, joiden huoneet sijaitsivat lastenhoitajien huoneiden lähellä.
Ylemmän luokan kartanokulttuurissa lapset näki usein vanhempiaan ehkä tunnin iltapäivällä. Usein lapset söikin lastenhoitajien kanssa, kunnes varttuivat aikuisiksi. 7-vuotiaat saatettiin lähettää sukulaisperheisiin varttumaan, ettei vanhemmat lellisi heitä liikaa. Tässäkö sinusta esikuvallista perhe-elämää?
Suomessa alle prosentti väestöstä eli kartanoissa. Suurin osa asui yhden tai kahden tuvan savupirteissä 1700-luvulla. Nuoriso sai kesäkaudella yksityisyyttä nukkumalla aitoissa.
Ranskalaiset vauvat huudatetaan vauvoina nukkumaan yksin läpi yön ja lopputuloksena ranskalaiset ovat maailman masentunein kansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me taas töissä (lastenpsykiatrian parissa) just pohdittiin parhaiten ongelmia ennustavia merkkejä. Vanhempien kanssa nukkuminen 10-vuotiaana oli yksi näistä monia potilaita yhdistävistä tekijöistä.
Eli kyllä sillä lapset iällä on merkitystä tuossa.
Maailmassa on miljoonittain ihmisiä, joilla ei ole muuta mahdollisuutta, kuin nukkua samoissa huoneissa sukulaistensa kanssa, olivat nämä sitten vanhempia, isovanhempia, sisaruksia, serkkuja... Väitätkö, että kaikki nämä ihmiset ovat psyykkisesti sairaita?
En tarkoita tällä sitä, etteikö nyt 10-v länsimaissa jo voisi nukkua omassa huoneessaan. Mutta noin yleisesti, aikamoinen yleistys, kun ihmislaji on kehittyessään ja länsimaissakin vielä 1900-l alussa lähinnä kaikki perheen/suvun/yhteisön jäsenet nukkuneet, syöneet ja työskennelleet samoissa tiloissa. Tämä, että lapset ja vanhemmat ovat erikseen päivät töissä/hoidossa/koulussa, illat erikseen harrastuksissa ja yöt erikseen eri huoneissa todella poikkeuksellista ihmiskunnan noin 200 000-100 000 vuotisessa historiassa.
Ja mites ne perheet, joissa esim 5 henkeä asuu jossain kaksiossa Punavuoressa, sehän on lehtien mukaan nyt trendikästä? Että asutaan ahtaasti kantakaupungissa. Psyykkisesti sairaitako kaikki?
Ei tietenkään. Se, että monet potilaat EIVÄT SUOTU nukkumaan yksin ja kärsivät myös yökastelusta, ei tietenkään tarkoita, että kaikki vanhempien kanssa nukkuvat tai yökastelevat olisivat psyykkisesti sairaira.
Ai niin, minä juopon väkivaltaisen isäni alaisena (joka sai siis jatkuvasti miettiä milloin rakas äiti pääsee hengestään, milloin minä) kasvanut kärsin myös silloin tällöin yökastelusta. Ja pelon takia en suostunut nukkumaan yksin. Edelleen mikä on syy ja mikä on seuraus? Mietihän vähän!
Vierailija kirjoitti:
Lastenpsykiatrian on osaamattomien ihmisten käsissä. Sinne puoskaroimaan päästetään myös ihmisiä joilla ei ole koulutusta.
Eli vaikeastikin ongelmaisia lapsia käsittelevät ihmiset joiden rikosrekisteriä ei edes kyetä tarkistamaan.Lastenpsykiatrian kuulostaa hienolta, mutta koko osaaminen lepää muutamuen hartella.
Kuten muussakin hoitotyössä, ei tässäkään kuitenkaan ruohonjuuritason osaaminen, hyvyys ole riittävää.Jos Tämä ketjussa lastenpsykiatriassa työskentelevä ihmisiä nen on siellä oikeasti töissä vahvistaa hän kyllä havaintoni.
Olen tuntenut yhden ihmisen joka alalle sovelias ja nähnyt neljän alalle täysin sopimattoman puoskaritasoisen ihmisen pääsevän töihin sinne.
Saman olen huomannut ja nähnyt lähipiirissäni. Monet lastenpsykalla työskentelevät eivät osaa hahmottaa tilanteen kokonaiskuvaa, vanhempia ei ole kuunneltu ja niin edelleen. Olen huolestunut lastenpsykiatrian tasosta.
Alue: Aihe vapaa
Ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi Ilmakunnaan Joutilaat ja ahkerat (2016) kertoo 1700-luvun Suomen kartanoissa ja suurissa kaupunkikodeissa olleen jopa omia kerroksia palvelusväelle ja lapsille, joiden huoneet sijaitsivat lastenhoitajien huoneiden lähellä.