Kannattaako erota 32-vuotiaana yhden lapsen äitinä vai ei?
Miehen kanssa yhdessä noin kymmenen vuotta. Vuosi sitten paljastui, että miehellä on rahapeliriippuvuus. On täysin epäluotettava rahan kanssa. On koulutettu ja ns. hyvissä töissä, elämä muuten onneksi menee hyvin. Haluaisin erota, mutta pelottaa se, että lapsi traumatisoituu/pilaan lapsen elämän ja lisäksi se, löydänkö koskaan itselleni uutta puolisoa. En siis sen takia miehessä roiku, mutta se pohdituttaa. Voiko 32-v. koulutettu, ihan nätti nainen löytää enää normaalia, hyvää miestä rinnalleen? Kun veikkaan, että tämän iän "tarjonta" alkaa olla melko vähäistä, myös pk-seudulla.
Kommentit (67)
Miksi ei? Ehkä jostain toisesta eronneesta esimerkiksi.
Kannattaa. Sulla on vielä arviolta 50 vuotta elinikää jäljellä ja et varmasti halua viettää niitä tuon miehen kanssa, jos jo 10 vuoden jälkeen tuntuu tuolta.
Tsemppiä!
Jos elämäsi on perseestä miehen takia, niin sitten eroat. Sitä uutta parisuhdetta kannattaa ajatella vasta myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Miksette vaan käy yhdessä läpi hänen pelaamistaan ja hae siihen apua ammattilaisilta?
Vähän liian yksinkertainen ongelma ollakseen todellinen...
Ei ole ensimmäinen kerta hänen kohdallaan tämä. Peli- ja lainasummat niin suuria, että hänen kanssaan ei voi elämää yhdessä oikein rakentaa. Vaikka saa ne maksettua, on vain ajan kysymys, koska on omakotitalon verran veloissa. Ja juu, on ollut hoidossa ja menee taas. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksette vaan käy yhdessä läpi hänen pelaamistaan ja hae siihen apua ammattilaisilta?
Vähän liian yksinkertainen ongelma ollakseen todellinen...
Ei ole ensimmäinen kerta hänen kohdallaan tämä. Peli- ja lainasummat niin suuria, että hänen kanssaan ei voi elämää yhdessä oikein rakentaa. Vaikka saa ne maksettua, on vain ajan kysymys, koska on omakotitalon verran veloissa. Ja juu, on ollut hoidossa ja menee taas. ap
Välillä on vuosien pelaamattomia jaksoja. Mutta luottamus on täysin mennyt, kun yhtäkkiä voi ilmetä, että on salaa pelannut kymppitonnin velat. Olen jo yhden mahdollisuuden antanut aiemmin, ja nyt tapahtui taas. ap
Olet parisuhdemarkkinoilla sen jälkeen jämää. Tilanne on hiukan parempi jos keuhkot ei ole pienemmästä päästä ja sinua voi vetää pyllyyn.
Heti kun alkaa näyttää vaikealta, niin nainen lähtee. Tätähän se on.
Ei tollasen varaan voi elämää rakentaa. Luottamus on kaikki.
Jos mietit eroa, kannattaa erota. Asiat ei muutu parisuhteissa parempaan suuntaan.
Olen 50v ja edelleen flaksi käy. Varmasti löydät.
Olen vain kerran käynyt kasinolla, röökihuoneessa miehet kertoivat satojen tuhansien veloistaan ja pelaamisen pakosta. Pahempi sairaus kuin huumeriippuvuus. Aikoivat kaikki jatkaa pelaamista, vaikka kaikki oli menetetty. Hämmästyttävä tauti kyllä...
Olet nuori, itsenäisty ensin lapsen kanssa ja älä jatkossa huoli mitä tahansa. Pärjäät kyllä. Hanki turvaverkko ja pidä huolta ystäväpiiristä. Välttämättä et edes tarvi miestä, kuin seuraksi.
Kannattaa. Siellä on ihania ikäisiäsi miehiä vapaana. Kunpa itsekin olisin 10v nuorempi..
Nyt pelaat vähän turhan varman päälle, kun mietit jo seuraavan kumppanin löytämistä.
Keskeinen kysymys on, onko teillä puolison kanssa hyvä arki. Jos ei ole, ei ero vahingoita lasta. Jos on, on keinoja turvata taloudellinen selustansa.
Täällä just eronnut 33-vuotias, lapsi alle 2 v.
Kyse oli omalla kohdallani siitä, uskallanko sanoa, etten halua tälläistä mielipahaa enää yhtään, vai nielenkö paskaa käytöstä ehjän perheen vuoksi.
Mielipaha on poissa, jäljellä pieni suru pitkän parisuhteen päättymisestä. En kaipaa itse miestä enää, niin erilleen me ajauduttiin ennen eroa, jota puntaroitiin muutamia kuukausia.
Tällä hetkellä olen sujt tyytyväinen. En kaipaa ketään arkea jakamaan, mutta romanssin haluaisin.
Mies ei ole mikään renttu, vaan kaikki on muuten hyvin, mutta peliriippuvuus. Minulla on hyvä ammatti ja työ, en ole riippuvainen rahallisesti miehestä. Arki on hyvää, mutta luottamus nolla, kun oli taas puolen vuoden ajan pelannut selkäni takana. Tällaisen jälkeen on vaikea jatkaa ja myös se, että pelkään sitä, että pelaa niin paljon, ettei ikinä pysty enää maksamaan takaisin. Vielä vaikeampaa on se, että pelaamattomat jaksot voivat kestää kauan ja sitten yhtäkkiä romahtaa eikä kerro mitään minulle. Tavallaan joudun odottamaan koko ajan pahinta ja olla varpaillani. ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt pelaat vähän turhan varman päälle, kun mietit jo seuraavan kumppanin löytämistä.
Keskeinen kysymys on, onko teillä puolison kanssa hyvä arki. Jos ei ole, ei ero vahingoita lasta. Jos on, on keinoja turvata taloudellinen selustansa.
Arki on näennäisesti hyvää. Mutta luonnollisesti, kun joudun koko ajan olemaan varpaillani, että milloin saan sattumalta tietää, että on taas ties kuinka paljon pelivelkaa, niin on vaikea luottaa häneen ja se heijastuu kaikkeen. Mitään romanttista suhdetta hänen kanssaan en enää halua. ap
Viiden vuoden aikana hän on kaksi kertaa retkahtanut ja pelannut yhteensä säästöjään noin 16tuhatta + ne, mitä on voittanut ja pelannut. Tässä välissä vuosien pelaamaton jakso. Eikö kuulosta aika pahalta? ap
Vierailija kirjoitti:
Heti kun alkaa näyttää vaikealta, niin nainen lähtee. Tätähän se on.
Ei tollasen varaan voi elämää rakentaa. Luottamus on kaikki.
Juu. Peliriippuvainen onkin sangen luotettava puoliso.
Minä mietin vuosi sitten samoja asioita, mutta sillä erolla että mitään dramaattista syytä erolle ei olisi ollut. Perushyvää arkea, mutta ilman yhteyttä. Otin riskin ja erosimme. Kohta vuosi erosta ja välillä pelottaa, että löytyykö ketään. Näinkin lapsen kanssa kaksin sujuu, mutta parisuhde haaveissa. Kyllä miehet ovat kiinnostuneita olleet, mutta varattuja tuppaavat olemaan.
33v.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole mikään renttu, vaan kaikki on muuten hyvin, mutta peliriippuvuus. Minulla on hyvä ammatti ja työ, en ole riippuvainen rahallisesti miehestä. Arki on hyvää, mutta luottamus nolla, kun oli taas puolen vuoden ajan pelannut selkäni takana. Tällaisen jälkeen on vaikea jatkaa ja myös se, että pelkään sitä, että pelaa niin paljon, ettei ikinä pysty enää maksamaan takaisin. Vielä vaikeampaa on se, että pelaamattomat jaksot voivat kestää kauan ja sitten yhtäkkiä romahtaa eikä kerro mitään minulle. Tavallaan joudun odottamaan koko ajan pahinta ja olla varpaillani. ap
En yritä neuvoa, mitä sinun pitäisi tehdä. Mutta jos päätät jatkaa hänen kanssaan, kannattaa muistaa että pessimisti ei pety. Siihen pisteeseen, että läheisen sairauden hyväksyy, on pitkä tie, ja rakkaus voi hiutua olemattomiin.
32 v pystyy vielä synnyttämään lapsen uudelle miehelle. Olen kateellinen teille kun on vielä vaikka mitä mahdollisuuksia.
Miksette vaan käy yhdessä läpi hänen pelaamistaan ja hae siihen apua ammattilaisilta?
Vähän liian yksinkertainen ongelma ollakseen todellinen...