Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ovatko isovanhemmat mielestäsi itsekkäitä, jos eivät tarjoudu lastenlasten kaitsijoiksi?
21.03.2018 |
Minun ja puolisoni mielestä meidän ei ole missään nimessä tarjouduttava vakiolastenvahdeiksi (silloin tällöin toki ok), eikä ole oikein, jos lapsemme niin tulevaisuudessa olettavat. Meillä on omakin elämämme ja nyt keski-ikäisinä lasten asuessa pois kotoa nautimme paljon matkustelemista, muista harrastuksista ja toistemme seurasta. Teemme myös molemmat töitä kotoa käsin, emmekä pysty samalla katsomaan naperoiden (tai edes haukkuvien koirien) perään. Emmekä aio myöskään kaikkia viikonloppuja ja lomia niin tehdä. Ollaanhan me katsottu jo omien lastemme perään ja mielestämme meillä on nyt oikeus sen suhteen "hengähtää" ja nauttia omasta privaattielämästämme. Toki lapset käyvät kylässä useinkin ja tulevaisuudessa mahdollisten omien lastensa kanssa. Mutta sen olemme lapsillemme sanoneet, että meidän kodistamme ei tule koskaan lastenhoitopaikkaa, jonne milloin vain dumpataan lapset hoitoon omien menojen ajaksi.
Varmaankin joku ajattelee meidän olevan "itsekkäitä" tai "kylmiä" ihmisiä, mutta niin ei todellakaan ole. Olemme todella läheisiä lastemme kanssa, näemme usein, soittelemme joka päivä ja tuemme heitä edelleen myös taloudellisesti, mutta samalla haluamme elää omaa elämäämme riippumatta muiden ihmisten menoista ja aikatauluista.
Miten itse ajattelet vastaavasta? Onko isovanhemmilla mielestäsi joku velvollisuus toimia lastenlasten hoitohenkilöinä?
Kommentit (87)
Onhan tämä teema jo ollutkin pari viikkoa tauolla.
Eivät ole velvollisia hoitamaan lapsenlapsia. Enkä omiani veisi hoidettavaksi heille vaikka maksaisivat siitä. Emme pidä yhteyttä isovanhempiin ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sano, että pitää pysäyttää oma elämänsä lapsenlapsia hoitaakseen, mutta jos nyt ajattelen sellaisia omia tuttujani, joilla on apua tarvitsevat vanhemmat, niin kyllä he oman elämänsä aikatauluja aika paljon joutuvat rukkaamaan ja omista menoistaankin tinkimään.
Jokainen elää sen ainoan elämänsä just niin kuin itse tahtoo, te tahdotte noin. Miksi sen oikeutusta pitää tuntemattomilta kysellä? Itse todennäköisesti en tule toimimaan noin, yhtään lastenlasta ei vielä ole, joten kokemusperäistä tietoa ei toki ole. Mutta en minä omaan käytökseeni tuntemattomien mielipiteitä kaipaile.
Toihan nyt on ideaali suhtautuminen lapsiin ja lastenlapsiin.
Sillointällöin on ihan hyvä määrä, siis vaikka kerran kahdessa kuussa kokopäivän ja ehkä yökyläilykin joskus (kun lapsi on tarpeeksi vanha), kerran kuussa leikki-iltapäivä, vanhemmat voi sillä aikaa vaikka käydä isommin kaupassa ja tulla sitten tekemään ruoan koko köörille.
Ja muutoin kyläily voi olla juurikin kokoperheen kyläilyä, mikä on omasta mielestäni ainakin ihan parasta.
Vierailija kirjoitti:
En sano, että pitää pysäyttää oma elämänsä lapsenlapsia hoitaakseen, mutta jos nyt ajattelen sellaisia omia tuttujani, joilla on apua tarvitsevat vanhemmat, niin kyllä he oman elämänsä aikatauluja aika paljon joutuvat rukkaamaan ja omista menoistaankin tinkimään.
Niin, emme me tietenkään oleta lastemme meitä hoitavan edes vanhuksina. Jos hoitoa tarvitaan niin hoitokoti/kotiapu on ainoa vaihtoehto. Emme halua todellakaan lastemme ottavan asiasta vastuuta/stressiä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sano, että pitää pysäyttää oma elämänsä lapsenlapsia hoitaakseen, mutta jos nyt ajattelen sellaisia omia tuttujani, joilla on apua tarvitsevat vanhemmat, niin kyllä he oman elämänsä aikatauluja aika paljon joutuvat rukkaamaan ja omista menoistaankin tinkimään.
Niin, emme me tietenkään oleta lastemme meitä hoitavan edes vanhuksina. Jos hoitoa tarvitaan niin hoitokoti/kotiapu on ainoa vaihtoehto. Emme halua todellakaan lastemme ottavan asiasta vastuuta/stressiä.
Ap
Olet kuitenkin varmasti sen verran tietoinen asioista, että käytännössä lapset huolehtivat aika usein vanhempiensa asioista, eikä esim. pelkkä kotihoito useinkaan ole riittävä? Mä en nimittäin pysty edes kuvittelemaan sitä tilannetta, etten olisi vanhempieni elämässä auttajana aika paljonkin siinä vaiheessa, kun he sitä tarvitsevat. En luottaisi siihen, että asiat varmasti hoituvat esim. kotipalvelun kautta (ainakaan käytännössä ne eivät yleensä hoidu).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sano, että pitää pysäyttää oma elämänsä lapsenlapsia hoitaakseen, mutta jos nyt ajattelen sellaisia omia tuttujani, joilla on apua tarvitsevat vanhemmat, niin kyllä he oman elämänsä aikatauluja aika paljon joutuvat rukkaamaan ja omista menoistaankin tinkimään.
Niin, emme me tietenkään oleta lastemme meitä hoitavan edes vanhuksina. Jos hoitoa tarvitaan niin hoitokoti/kotiapu on ainoa vaihtoehto. Emme halua todellakaan lastemme ottavan asiasta vastuuta/stressiä.
Ap
Olet kuitenkin varmasti sen verran tietoinen asioista, että käytännössä lapset huolehtivat aika usein vanhempiensa asioista, eikä esim. pelkkä kotihoito useinkaan ole riittävä? Mä en nimittäin pysty edes kuvittelemaan sitä tilannetta, etten olisi vanhempieni elämässä auttajana aika paljonkin siinä vaiheessa, kun he sitä tarvitsevat. En luottaisi siihen, että asiat varmasti hoituvat esim. kotipalvelun kautta (ainakaan käytännössä ne eivät yleensä hoidu).
Olen joo. Omalla kohdallani isä kuoli jo kauan sitten ja äiti on sanonut, että hän ei halua meidän katsovan peräänsä. Mutta toki jollain tapaa varmasti pääsee auttamaan, jos ei nyt iäkäs äiti kupsahda ihan kotioloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sano, että pitää pysäyttää oma elämänsä lapsenlapsia hoitaakseen, mutta jos nyt ajattelen sellaisia omia tuttujani, joilla on apua tarvitsevat vanhemmat, niin kyllä he oman elämänsä aikatauluja aika paljon joutuvat rukkaamaan ja omista menoistaankin tinkimään.
Niin, emme me tietenkään oleta lastemme meitä hoitavan edes vanhuksina. Jos hoitoa tarvitaan niin hoitokoti/kotiapu on ainoa vaihtoehto. Emme halua todellakaan lastemme ottavan asiasta vastuuta/stressiä.
Ap
Sulla ei itselläsi ole hoivakoti-ikäsiä vanhempia perhepiirissä? Ei meinaan mene niin, että kipataan mummo hoitokotiin ja taputellaan homma siihen. Itsekkin olen keskellä yötä joutunut päättäämään puhelimessa leikataanko melkein 90v alzheimeria pitkällä jo sairastanut mummoni vatsahaavan takia vai ei. Vähän kyllä stressasi, voin sanoa. Ja vanhainkodissa oli mummo kuitenkin ollut jo muutaman vuoden siinä vaiheessa. Ja kait se kiva olisi joku joku kävisi edes jouluna moikkaamassa siellä palvelutalossa teitä? Ei ole yhtään sanottu, että olette puolisonne kanssa yhtä pitkään elossa tai vaikka olisitte, olette samassa paikassa viimeiset vuotenne. Mutta kuten tuossa jo joku sanoikin, elätte oman elämänne just kuten parhaaksi näette, ei ole meiltä muilta pois eikä siihen tarvitse meiltä lupaa kysellä.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen elää sen ainoan elämänsä just niin kuin itse tahtoo, te tahdotte noin. Miksi sen oikeutusta pitää tuntemattomilta kysellä? Itse todennäköisesti en tule toimimaan noin, yhtään lastenlasta ei vielä ole, joten kokemusperäistä tietoa ei toki ole. Mutta en minä omaan käytökseeni tuntemattomien mielipiteitä kaipaile.
Asian oikeutusta en tartte keneltäkään, mutta minusta tämä on ihan hyvä keskustelunaihe sen takia, että kyllä me ollaan saatu asiasta vääntää eri ihmisten kanssa. Moni tuttu ajattelee juurikin päinvastoin eli uhraa kaiken mahdollisen aikansa lastenlasten kaitsemiseen ja valittaa väsymystään ja sitä, että omia asioita ei ehdi tekemään kun lapset tuuppaavat ihan kysymättäkin omat lapsensa "kyläilemään" (lue=ilmaishoitoon), jotta pääsevät itse asioilleen. Toki tämä on valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät, ja kysyttäessäkin voi ihan huoletta kieltäytyä. Ei isovanhemmuus meinaa ilmaista työtä lastenlasten eteen. Kun meidän muksut olivat pieniä, voitiin kysyä vaarilta, haluaako tulla vahtimaan, ja usein halusi. Joskus ei halunnut, ja silloin hommattiin toinen vahti.
Ei tietenkään. Sitten on turha vanhana odottaa kävijöitä vanhainkotiin tai apua, kun omat kädet/jalat ei enää toimi. Vuoroin vieraissa käydään, aikuisenakin. Ei teillä ole velvollisuutta hoitaa, mutta eipä toisaalta ole lapsillakaan ja vielä vähemmän lapsenlapsilla, jos vieraiksi jäävät.
Olen työssäni nähnyt 104-vuotiaan vuodepotilaan, joka suri, ettei kukaan käy, vaikka lapsia on kuusi, lapsenlapsia 14 ja lapsenlapsenlapsiakin muutama. Yksi lapsista (pakolla paikalle raahautunut, joka sitten lähti näkemättä äitiään) kertoi sitten miten nämä olivat kupanneet lapsiltaan jopa pennin, nokka pystyssä jättäneet lapsenlapset hoitamatta, apua tarjoamatta ja "tehneet omaa" juttua lapsista ja lapsenlapsista välittämätt.
15 vuotta on heeeemmetin pitkä aika laitoksessa, jossa kukaan ei käy katsomassa.
Etenkin, jos vika on kropassa, mutta pää toimii. Siinä ehtii monta kertaa miettiä, mitä voisi tehdä toisin, mutta vuosikymmenten katkeruutta ei korjata.
Sitä kannattaa miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun isovanhempani eivät koskaan hoitaneet meitä emmekä olleet siellä kylässä. Silti isovanhemmat kävi usein kylässä, mummo usein yökylässäkin, soittelivat, ja me kävimme heidän luonaan. Ei mulle lapsena tullut edes mieleen, että meidän pitäisi mennä mummolaan yöksi. Olimme ihan läheisiä.
Ei kai mitään suoranaista velvollisuutta ole olemassa, mutta useimmiten isovanhemmat ovat tosi iloisia jos heidän apunsa kelpaa. Ehkä semmoinen 1-2 kertaa viikossa olisi sopiva määrä.
Riippuu tietenkin myös lastenlapsien määrärästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei kiinnosta miten paljon tykkäätte miehen kanssa viettää vapaata (lue: ettei vaan tarvi olla ajokunnossa). Mä tykkään olla lasten ja lastenlasten kanssa, ja yleensä silloin kun he tarvitsevat, koska mulla aikataulut joustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen elää sen ainoan elämänsä just niin kuin itse tahtoo, te tahdotte noin. Miksi sen oikeutusta pitää tuntemattomilta kysellä? Itse todennäköisesti en tule toimimaan noin, yhtään lastenlasta ei vielä ole, joten kokemusperäistä tietoa ei toki ole. Mutta en minä omaan käytökseeni tuntemattomien mielipiteitä kaipaile.
Asian oikeutusta en tartte keneltäkään, mutta minusta tämä on ihan hyvä keskustelunaihe sen takia, että kyllä me ollaan saatu asiasta vääntää eri ihmisten kanssa. Moni tuttu ajattelee juurikin päinvastoin eli uhraa kaiken mahdollisen aikansa lastenlasten kaitsemiseen ja valittaa väsymystään ja sitä, että omia asioita ei ehdi tekemään kun lapset tuuppaavat ihan kysymättäkin omat lapsensa "kyläilemään" (lue=ilmaishoitoon), jotta pääsevät itse asioilleen. Toki tämä on valinta.
Siis onko sulla ekaa kertaa elämässäsi tilanne, että toimit eri tavalla kuin joku tuttusi? Miksi tuollaisesta pitää vääntää yhtään mitään? Kuka tuosta aiheesta ympäristössäsi vääntää? Hyväksytte kumpikin toistenne valinnat ja puhutte muista asioista kun tapaatte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sano, että pitää pysäyttää oma elämänsä lapsenlapsia hoitaakseen, mutta jos nyt ajattelen sellaisia omia tuttujani, joilla on apua tarvitsevat vanhemmat, niin kyllä he oman elämänsä aikatauluja aika paljon joutuvat rukkaamaan ja omista menoistaankin tinkimään.
Niin, emme me tietenkään oleta lastemme meitä hoitavan edes vanhuksina. Jos hoitoa tarvitaan niin hoitokoti/kotiapu on ainoa vaihtoehto. Emme halua todellakaan lastemme ottavan asiasta vastuuta/stressiä.
Ap
Sulla ei itselläsi ole hoivakoti-ikäsiä vanhempia perhepiirissä? Ei meinaan mene niin, että kipataan mummo hoitokotiin ja taputellaan homma siihen. Itsekkin olen keskellä yötä joutunut päättäämään puhelimessa leikataanko melkein 90v alzheimeria pitkällä jo sairastanut mummoni vatsahaavan takia vai ei. Vähän kyllä stressasi, voin sanoa. Ja vanhainkodissa oli mummo kuitenkin ollut jo muutaman vuoden siinä vaiheessa. Ja kait se kiva olisi joku joku kävisi edes jouluna moikkaamassa siellä palvelutalossa teitä? Ei ole yhtään sanottu, että olette puolisonne kanssa yhtä pitkään elossa tai vaikka olisitte, olette samassa paikassa viimeiset vuotenne. Mutta kuten tuossa jo joku sanoikin, elätte oman elämänne just kuten parhaaksi näette, ei ole meiltä muilta pois eikä siihen tarvitse meiltä lupaa kysellä.
Lastenlasten hoitamisesta ei seuraa sitä, että omat lapset huolehtivat, kun olen vanhus. Vaihtoehtoja on 4 erilaista (lastenhoito+vanhustenhoito, lastenhoito, mutta ei vanhustenhoitoa, ei lastenhoitoa, mutta kyllä vanhustenhoito ja ei lastenhoitoa, mutta kyllä vanhustenhoito). Sitä ei voi etukäteen tietää, mikä osuu kohdalle, joten jos priorisoi viikonloppumatkan Lontooseen korvakipuisen lapsenlapsen kanssa valvomisen edelle, niin siitä ei välttämättä seuraa yksinäistä vanhuutta. Mutta siitä seuraa kivoja muistoja vanhainkotiin! Mieluummin niitä yksin muistelee kuin sitä, miten lapsenlapsi huusi naama punaisena.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään. Sitten on turha vanhana odottaa kävijöitä vanhainkotiin tai apua, kun omat kädet/jalat ei enää toimi. Vuoroin vieraissa käydään, aikuisenakin. Ei teillä ole velvollisuutta hoitaa, mutta eipä toisaalta ole lapsillakaan ja vielä vähemmän lapsenlapsilla, jos vieraiksi jäävät.
Olen työssäni nähnyt 104-vuotiaan vuodepotilaan, joka suri, ettei kukaan käy, vaikka lapsia on kuusi, lapsenlapsia 14 ja lapsenlapsenlapsiakin muutama. Yksi lapsista (pakolla paikalle raahautunut, joka sitten lähti näkemättä äitiään) kertoi sitten miten nämä olivat kupanneet lapsiltaan jopa pennin, nokka pystyssä jättäneet lapsenlapset hoitamatta, apua tarjoamatta ja "tehneet omaa" juttua lapsista ja lapsenlapsista välittämätt.
15 vuotta on heeeemmetin pitkä aika laitoksessa, jossa kukaan ei käy katsomassa.
Etenkin, jos vika on kropassa, mutta pää toimii. Siinä ehtii monta kertaa miettiä, mitä voisi tehdä toisin, mutta vuosikymmenten katkeruutta ei korjata.
Sitä kannattaa miettiä.
Tästä olen pääpiirteittään samaa mieltä kyllä, mutta pointtinani oli se, että en halua lasteni joutuvan minua säännöllisesti hoitamaan, jos vanhaksi yleensä elän. Todennäköisesti emme tule edes samassa maassa asumaan tuossa vaiheessa. Toisaalta on myös paljon tapauksia, joita itsekin tiedän, että huolimatta siitä mitä vanhemmat tekevät lastensa eteen lapset eivät siitä "kiittele" vaan jättävät vanhat vanhempansa kylmästi yksin selviytymään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen elää sen ainoan elämänsä just niin kuin itse tahtoo, te tahdotte noin. Miksi sen oikeutusta pitää tuntemattomilta kysellä? Itse todennäköisesti en tule toimimaan noin, yhtään lastenlasta ei vielä ole, joten kokemusperäistä tietoa ei toki ole. Mutta en minä omaan käytökseeni tuntemattomien mielipiteitä kaipaile.
Asian oikeutusta en tartte keneltäkään, mutta minusta tämä on ihan hyvä keskustelunaihe sen takia, että kyllä me ollaan saatu asiasta vääntää eri ihmisten kanssa. Moni tuttu ajattelee juurikin päinvastoin eli uhraa kaiken mahdollisen aikansa lastenlasten kaitsemiseen ja valittaa väsymystään ja sitä, että omia asioita ei ehdi tekemään kun lapset tuuppaavat ihan kysymättäkin omat lapsensa "kyläilemään" (lue=ilmaishoitoon), jotta pääsevät itse asioilleen. Toki tämä on valinta.
Siis onko sulla ekaa kertaa elämässäsi tilanne, että toimit eri tavalla kuin joku tuttusi? Miksi tuollaisesta pitää vääntää yhtään mitään? Kuka tuosta aiheesta ympäristössäsi vääntää? Hyväksytte kumpikin toistenne valinnat ja puhutte muista asioista kun tapaatte.
No ei todellakaan ole. Yleensä olen toiminut just eritavalla kuin omat vanhempani ovat halunneet tai tuttavani ovat tehneet. Ehkä verbi "vääntää" olisi pitänyt korvata verbillä "keskustella".
Ap
Ei ole velvollisuutta enkä kyllä ajattele, että se apu mitä vanhemmiten tarvitsee/saa on siitä lastenhoidosta riippuvainen. Mielummin suoraan kieltäytyy kuin tekee juuri tuota, että kirkkain silmin suostutaan ja itsekin pyydetään lapsia hoitoon ja sitten selän takana valitetaan kuinka ei kunto tai aika oikeasti riittäisi hoitamiseen. Sellaisesta marttyyriuhriutumisesta ei jää kuin paha maku kaikille. Ja kerran lapsia ja lapsenlapsia kuitenkin haluaa muuten tavata, niin ei ole mikään ongelma. Tietysti paljon on varmasti kiinni siitä miten on ne omat lapsensa opettanut toimimaan.
Alue: Aihe vapaa
Eihän se niille ees kuulu, kun ovat omat lapsensa jo hoitaneet