Ovatko isovanhemmat mielestäsi itsekkäitä, jos eivät tarjoudu lastenlasten kaitsijoiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa kommenteista on, kuten tavallista, todella kypsiä, mutta epäkypsät kommentit tuntuvat tulevan nuorten naisten näppäimistöltä. Ei halutakaan ymmärtää omia vanhempia.....mutta, tulee se päiväkin jolloin ymmärrätte. Uskokaa pois. ❤

Minkä ikäinen olet ja ymmärrätkö itse vanhempiasi? Minkä ikäisiä he ovat?

Olen kohta 50 vuotta täyttävä. Itse hoidin lapseni aikanaan, koska olin heidät täysin tietoisesti hankkinutkin. Kerran vuodessa hankimme miehen kanssa lapsenvahdin ja lähdimme johonkin kaksin. Ainoa isovanhempi jota joskus pyysimme avuksi, oli äitini. Hän tuli silloin tällöin lapsia katsomaan jos esim. töissä oli sellainen tilanne että ei voitu jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin. Perheenä reissattiin ja touhuttiin, nyt häärätään puolison kanssa kaksin ja aikuiset lapset tahollaan omiaan. Toki tapaamme ja pidämme yhteyttä lapsiin, tottakai.

Mites ne sinun vanhempasi, mitä niille kuuluu?

Mun omat vanhemmat eivät hoida lapsiamme. Aluksi kysyin, nykyään en enää. Harmittaa välillä mutta heidän päätöksensä se on. Tuplaharmitus on siitä, että miehenkään vanhemmat eivät hoida lapsiamme. Lasten suhde isovanhempiin on etäinen kun eivät ole koskaan yhdessä viettäneet aikaa.

Kylässä ollessaan äitini huomioi lapset, isäni ei.

Mielestäni normaalit toisilleen läheiset ihmiset auttavat toisiaan puolin ja toisin silloin, kun apu on oikeasti tarpeen. Ap alkupuheenvuorossaan ilmeisesti tarkoitti, että voi välillä auttaa, mutta haluaa itse valita milloin, miten usein ja miten apunsa antaa. Siinä kieltämättä on selkeä ET-lehden sävy ja minäminä haisee pitkälle, kun ollaan niin matkoihin, puolisoon, harrastuksiin ja ystäviin fiksautuneita sekä niin kiireisiäkin työn takia,  ettei koirakaan ohessa pysy vauhdissa. Väkisinkin tuosta saa leuhkan kuvan. Sori siitä.

Aika harva lapsi nyt kuitenkaan niitä lapsenlapsia joka viikko on mummolaan kyöräämässä.  Itse olen kyllä läheisilleni avuksi silloin kun he apua tarvitsevat ja tällöin voin myös omista ei-niin-kiireellisistä tekemisistäni myös joustaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsia hankkii, huolehditaan heistä itse. Vierailla voi puolin ja toisin ja viettää aikaa lastenlasten kanssa silloin kun isovanhemmille sopii. 1-2x/kk voisi olla sopiva määrä muutaman tunnin ajan.

On todella ikäviä vanhempia, jotka olettavat mummojen ja ukkien olevan käytössä jatkuvasti. Ei edes kysytä sopiiko tulla, vaan pölähdetään pihaan mihin aikaan itseä huvittaa. Maksatetaan myös laskut, teetetään siivoukset ja lomille kelpaa mukaan, kun maksavat matkat ja hoitavat lapset. Vikaa on kyllä noissa isovanhemmissakin, jos tuohon suostuvat. Turha sitten valittaa osaansa.

Näin juuri!👌

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa kommenteista on, kuten tavallista, todella kypsiä, mutta epäkypsät kommentit tuntuvat tulevan nuorten naisten näppäimistöltä. Ei halutakaan ymmärtää omia vanhempia.....mutta, tulee se päiväkin jolloin ymmärrätte. Uskokaa pois. ❤

Minkä ikäinen olet ja ymmärrätkö itse vanhempiasi? Minkä ikäisiä he ovat?

Olen kohta 50 vuotta täyttävä. Itse hoidin lapseni aikanaan, koska olin heidät täysin tietoisesti hankkinutkin. Kerran vuodessa hankimme miehen kanssa lapsenvahdin ja lähdimme johonkin kaksin. Ainoa isovanhempi jota joskus pyysimme avuksi, oli äitini. Hän tuli silloin tällöin lapsia katsomaan jos esim. töissä oli sellainen tilanne että ei voitu jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin. Perheenä reissattiin ja touhuttiin, nyt häärätään puolison kanssa kaksin ja aikuiset lapset tahollaan omiaan. Toki tapaamme ja pidämme yhteyttä lapsiin, tottakai.

59 jatkaa vielä: Hoidan kyllä vanhempiani nyt kun se apua tarvitsevat, ei se ole mikään silmä silmästä -homma!

Ei olekaan silmä silmästä -homma! Mutta kyllä monelle voi syntyä katkeruutta siitä, että omat isovanhemmat sanovat, että ei meillä ole aikaa hoidella lapsenlapsia, mutta itselle sitten huonokuntoisena apu kelpaa, ja sitä ehkä odotetaan, huolimatta siitä, miten paljon aikaa niillä omilla lapsilla on.

Vierailija kirjoitti:

Osa kommenteista on, kuten tavallista, todella kypsiä, mutta epäkypsät kommentit tuntuvat tulevan nuorten naisten näppäimistöltä. Ei halutakaan ymmärtää omia vanhempia.....mutta, tulee se päiväkin jolloin ymmärrätte. Uskokaa pois. ❤

Tai sitten se on terve tuulahdus uudemmasta ajattelutavasta, jossa läheisistä välittämisellä ja auttamisella alkaa taas olla merkitystä vuosia vallinneen lisääntyvän ääri-itsekkyyden jälkeen. Kriittisesti arvioineet "nuoret naiset" ovat ehkä saaneet tarpeeksi jo sivusta seurata, miten itsekkäät sukupolvet ovat jyränneet ja haluavat toimia toisin.

(En ole lukenut ketjun kommentteja läpi - vielä)

Minä en tällä hetkellä jaksa hoitaa lapsenlapsia, eivätkä lapseni sitä edellyttäkään. Kolmevuorotyö sairaalassa verottaa kyllä niin paljon, että vapaa-aikanakaan ei tahdo enää palautua varsinkaan, kun käyn joka toinen viikko joka arkipv huolehtimassa oman äitini iltapuuhat.

Mun vanhemmat auttavat aina tarvittaessa lasten kanssa. Meillä on kuitenkin 50 km välimatkaa, joten ei se apu nyt ihan jatkuvaa ole (ja itse asiassa tällä hetkellä asuvat tilapäisesti kauempana). Äitini sanoi, että haluaa auttaa omia lapsiaan, kun hänellä ei olosuhteista johtuen apua ollut. Sukulaisten auttaminen ja heistä huolehtiminen on muutenkin suvussani tapana molemmilla puolilla. Juuri yksi tätini puhui siitä, että kun mumma hoiti hänen lapsensa (siis lapset eivät olleen päivähoidossa, vaan mummalla, kun vanhemmat olivat töissä), hän haluaa nyt auttaa omaa lastaan niin paljon kuin voi, vaikka asuukin kaukana.

Omat vanhempani käyttivät aikoinaan itse paljon mummolaa. Me oltiin suurin osa lapsuudesta mummolassa. Eli ei hävetä että itse joskus kysyn, totaali yksinhuoltaja erityislapselleni.

Työskentelen itse myös lastensuojelussa ja näen paljon perheitä jotka eivät jaksa koska ovat ihan yksin. Aiemmin oli mummolaa tai kaikki naapuruston lapset leikki yhdessä pihalla. Yksilökeskeisyys on johtanut siihen ettei yhdessä enää olla. Loppujen lopuksi tämä on kallista yhteiskunnalle, lastensuojelussa sekä johtaa siihen ettei lapsia ajatella enää normaalisti hankkivan saa/tekevänsä/saavansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa kommenteista on, kuten tavallista, todella kypsiä, mutta epäkypsät kommentit tuntuvat tulevan nuorten naisten näppäimistöltä. Ei halutakaan ymmärtää omia vanhempia.....mutta, tulee se päiväkin jolloin ymmärrätte. Uskokaa pois. ❤

Minkä ikäinen olet ja ymmärrätkö itse vanhempiasi? Minkä ikäisiä he ovat?

Olen kohta 50 vuotta täyttävä. Itse hoidin lapseni aikanaan, koska olin heidät täysin tietoisesti hankkinutkin. Kerran vuodessa hankimme miehen kanssa lapsenvahdin ja lähdimme johonkin kaksin. Ainoa isovanhempi jota joskus pyysimme avuksi, oli äitini. Hän tuli silloin tällöin lapsia katsomaan jos esim. töissä oli sellainen tilanne että ei voitu jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin. Perheenä reissattiin ja touhuttiin, nyt häärätään puolison kanssa kaksin ja aikuiset lapset tahollaan omiaan. Toki tapaamme ja pidämme yhteyttä lapsiin, tottakai.

Mites ne sinun vanhempasi, mitä niille kuuluu?

Vanhenevat ja autamme heitä tarvittaessa koko perhe, tottakai!

Vierailija kirjoitti:

Minä en tällä hetkellä jaksa hoitaa lapsenlapsia, eivätkä lapseni sitä edellyttäkään. Kolmevuorotyö sairaalassa verottaa kyllä niin paljon, että vapaa-aikanakaan ei tahdo enää palautua varsinkaan, kun käyn joka toinen viikko joka arkipv huolehtimassa oman äitini iltapuuhat.

Sama täällä! Kyllä vapaa-ajalla sitten ei JAKSA eväänsä liikauttaa, itsekään kun en ole nuori enää.

Nuorten täytyy muistaa että isovanhemmillakin on elämää. Monet ovat vielä töissä ja harrastavat. Tietenkin voi joskus olla lapsenvahtina mutta ei voi alvariinsa olla. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on tosi itsekästä ajattelua. Suuret ikäluokat eivät ole nähneet eläissään mitään muuta kuin oman napansa. Oikein minäminä-sukupolvi joka elättää itsensä ihan kaikkineen lapsillaan ja oikein varotaan olemasta avuksi.

No höpsön pöpsön!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En sano, että pitää pysäyttää oma elämänsä lapsenlapsia hoitaakseen, mutta jos nyt ajattelen sellaisia omia tuttujani, joilla on apua tarvitsevat vanhemmat, niin kyllä he oman elämänsä aikatauluja aika paljon joutuvat rukkaamaan ja omista menoistaankin tinkimään.

Niin, emme  me tietenkään oleta lastemme meitä hoitavan edes vanhuksina. Jos hoitoa tarvitaan niin hoitokoti/kotiapu on ainoa vaihtoehto. Emme halua todellakaan lastemme ottavan asiasta vastuuta/stressiä.

Ap

Nykyään on äärettömän vaikea päästä kunnan paikoille hoitokotiin, kotiapu käy kotona muutaman minuutin kerrallaan. Lapset ovat vastuussa ja stressissä. Sekavat vanhukset lähinnä yksinään kotona.

Suorana ostona hoitokotiin kyllä pääsee, tällöin peruskustannus 4000-5000 €/kk/vanhus.

Jokainen sukupolvi huolehtikoon itse omista lapsistaan!

Teet juuri niin kuin itse parhaaksi katsotte. Teinä kyllä miettisin tarkkaan - voi olla, että joku päivä itsekin vielä tarvitsette apua. Entä jos lapsenne sanovatkin silloin "No can do, meillä on tanssitunnit ja lomamatkat, ei ehdi"?, eivätkä ehdi keski-iän huvituksiltaan?

Itse asun ulkomailla, ja lasten mummo vaivautuu nykyään kylään kerran vuodessa katsomaan lapsenlapsiansa, ja silloinkaan ei halua viettää aikaa lasten kanssa, vaan istuu tabletti kädessä ja juo viiniä. Aiemmin tosissani suunnittelin tulevaisuuttaan niin, että joku päivä muutamme takaisin Suomeen äidin avuksi, kun ei itse enää pärjää. Jätimme mm. muuton Australiaan tai Yhdysvaltoihin väliin sen takia. No, eipä tarvitse enää sitä murehtia. Käyn sitten kerran vuodessa. :)

Vierailija kirjoitti:

Jokainen sukupolvi huolehtikoon itse omista lapsistaan!

Aivan. Lisään vielä et kukin sukupolvi kuluttakoon elinaikanaan kaiken omaisuutensa. Arkkurahat vain säästöön. Jos omaisuutta on kertynyt se pitää käyttää vanhuuden kohdatessa hoitoon viimeistä senttiä myöten.

Meillä molempien puolten isovanhemmat auttaa aina kun mahdollista. Välimatkan vuoksi ei viikottainen tai arkinen apu onnistu. Myös sisarusten kesken autetaan toisia aina kun mahdollista ja tarvetta. Tulevaisuudessa jos/kun omien vanhempien kunto huononee ja ehkä tarvitsevat apua tai vain seuraa niin ajattelen että silloin on minun vuoro omien kykyjen mukaan olla läsnä ja auttaa. Perhe tarkoittaa minulle sitä että apu on vastavuoroista ja että silloin autetaan ja ollaan läsnä, kun on tarve. Ei ole ikinä ollut tarve pelisääntöjä erikseen tai etukäteen luoda vaan on menty kulloisenkin tilanteen mukaan.

Tämä on kyllä tunteita herättävä aihe ja koskettaa myös perhettäni. Esikoiseni on 1,5 vuotta ja häntä ei ole kertaakaan hoitanut kummatkaan isovanhemmat. En ole apua varsinaisesti pyytänyt, mutta ei sitä ole myöskään tarjottu. En ole odottanut, että lasta hoitaisi jatkuvasti joku muu. Mutta en kyllä odottanut, että apua ei tarjota edes YHTÄ kertaa vuodessa. Tapaamme isovanhempia noin kerran kuussa. Tuntuu, että meillä on tosiaan erilliset elämät. Minä itse ja myöskin mieheni oli aikanaan lapsena paljonkin mummolassa hoidossa. Rakkaus lapsenlapseen ei selvästi periydy.

Ei tukiverkkoa kirjoitti:

Tämä on kyllä tunteita herättävä aihe ja koskettaa myös perhettäni. Esikoiseni on 1,5 vuotta ja häntä ei ole kertaakaan hoitanut kummatkaan isovanhemmat. En ole apua varsinaisesti pyytänyt, mutta ei sitä ole myöskään tarjottu. En ole odottanut, että lasta hoitaisi jatkuvasti joku muu. Mutta en kyllä odottanut, että apua ei tarjota edes YHTÄ kertaa vuodessa. Tapaamme isovanhempia noin kerran kuussa. Tuntuu, että meillä on tosiaan erilliset elämät. Minä itse ja myöskin mieheni oli aikanaan lapsena paljonkin mummolassa hoidossa. Rakkaus lapsenlapseen ei selvästi periydy.

Rakkaus lapsenlapseen syntyy vasta yhdessä olemisesta.

Alapeukutin, koska minusta on kohtuutonta olettaa, että isovanhemmat uskaltavat tyrkyttää itseään hoitajaksi pienelle vauvalle. Esikoisesi on 1,5v , hän ei osaa kertoa mitä tarvitsee, mikä harmittaa, pelottaa, surettaa. Isovanhemmille ja taaperoille täytyy antaa aikaa, ja sitten voi vähitellen itse kysyä ’haluaisitko/voisitko vahtia Lillukkaa jos minä käyn kaupassa’ tms niin isovanhempi oppii että sinä luotat häneen ja hän huomaa, että hän pärjää taas pienen taaperon kanssa.