Ateistit - eikö kuolema ahdista teitä?
Itsekin olen ns. uskonnoton ja olen vahvasti sitä mieltä, että kuoleman jälkeen ei ole elämää. Toisinaan asia on mulle ihan ok, toisinaan asia ahdistaa. Koetteko te ahdistusta siitä, että elämänne loppuu kuolemaan? Millä tavoin lohdutatte itseänne?
Kommentit (81)
Ei ahdista yhtään. Eletään aikamme ja sitte kuollaan, en koe että tarvitsisin mitään lohdutusta asian suhteen
En rehellisesti tiedä mitään ahdistavampaa ajatusta kuin ikuinen elämä.
Vierailija kirjoitti:
Koetteko te ahdistusta siitä, että elämänne loppuu kuolemaan?
Ei todellakaan ahdista. Sen sijaan eläminen ahdistaa. Paljon mieluummin olisin kuollut, mutta elän velvollisuudentunnosta läheisiäni kohtaan.
Mitä menettäisin, jos kuolisin nyt? En yhtään mitään. Kaikki loppuisi. Ei olisi toivoa, ei katumusta, ei olisi mitään eli täydellisyys.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen ns. uskonnoton ja olen vahvasti sitä mieltä, että kuoleman jälkeen ei ole elämää. Toisinaan asia on mulle ihan ok, toisinaan asia ahdistaa. Koetteko te ahdistusta siitä, että elämänne loppuu kuolemaan? Millä tavoin lohdutatte itseänne?
Miks loppuisi. Menen perheenjäsenten luo missä ne sitten ikinä onkaan. Se onko siellä jumalaa vai en osaa sanoa.
Ei kuolemaa kannata ajatella. Se tulee aikanaan ja sitten kaikki on ohi. Harmittaahan se tietysti, mutta kun asialle ei mitään voi, niin parempi kun antaa asian olla.
Ei ahdista,koska kuoltuani sulaudun kosmokseen
Ei ahdista. Palaan tilaan jossa olin ennen kuin minut siitettiin. En pelkää olemattomuutta kos en tule olemaan sitä kokemassa.
Miksi sellainen ahdistaisi, missä ei ole mitään? Enemmän mua ahdistaisi, jos tämä elämä jatkuisi jossain muodossa ikuisesti. Kamala ajatuskin.
Ei ahdista. Kuoleminen sen verran, että jos siihen liittyy pitkäaikaisia kipuja tms.
Vierailija kirjoitti:
kuolema nimenomaan ahdistaa ateistia, koska hän pelkää joutuvansa vastuuseen tekemistään pahoista teoista
ateismi on ajatuskehitelmä jonka mukaan mitään rangaistusta ei tule, ja siksi se antaa lohtua. ateismi luo kyllä lohtua ja antaa ateistille toivoa että kaikki vain loppuu, mutta ongelma on ettö se ei perustu tieteeseen, vaan toivoon
kys
En ollut ahdistunut ennen syntymääni, tokkopa se erilaiselta tuntuu kuolleenakaan.
En ole varma, olenko ateisti, mutta en jumalaankaan usko. Kyllä ahdistaa. :(
Inhottaa ajatus, että kuoleman jälkeen ei ole enää mitään. Tuntuu että koko elämä on turhaa.
M23 kirjoitti:
Kyllä ahdistaa.
Eka rehellinen
Vierailija kirjoitti:
kuolema nimenomaan ahdistaa ateistia, koska hän pelkää joutuvansa vastuuseen tekemistään pahoista teoista
ateismi on ajatuskehitelmä jonka mukaan mitään rangaistusta ei tule, ja siksi se antaa lohtua. ateismi luo kyllä lohtua ja antaa ateistille toivoa että kaikki vain loppuu, mutta ongelma on ettö se ei perustu tieteeseen, vaan toivoon
Oletko nyt aivan varma tuosta lihavoimastani kohdasta? Asiahan on täsmälleen päinvastoin.
Oletan, että kuoleman jälkeen olen suurin piirtein samassa tilassa kuin ennen syntymääni: minua ei ole olemassa.
Ei se pelota ja toivottavasti vanhana sairastun muutun kärttyiseksi. Silloin kuolema voi olla jopa pelastus.
Vierailija kirjoitti:
M23 kirjoitti:
Kyllä ahdistaa.
Eka rehellinen
Miten niin rehellinen?
Minusta ihminen on ainoastaan eläinlaji muiden joukossa. Meidän kohtalomme on sama kuin kuolleen hyttysen tai linnun tai myyrän tai karhun tai ketun.
Miksi ihmisille on täysin luontevaa uskoa, että hyttysen elämä päättyy lopullisesti läiskäykseen, mutta ihmiselle kuvitellaan jatkoa?
kuolema nimenomaan ahdistaa ateistia, koska hän pelkää joutuvansa vastuuseen tekemistään pahoista teoista
ateismi on ajatuskehitelmä jonka mukaan mitään rangaistusta ei tule, ja siksi se antaa lohtua. ateismi luo kyllä lohtua ja antaa ateistille toivoa että kaikki vain loppuu, mutta ongelma on ettö se ei perustu tieteeseen, vaan toivoon