Masennuslääkkeet estävät paranemisen?

On kokemusta. Heitä helkkariin nuo masennuslääkkeet. Ne tasaa kyllä "huippuja", mutta todellakin. Ne tekevät elämästä tasaista helvettiä. Mikään ei tunnu miltään. Opi ottamaan ne aallon huiput ja harjat vastaan normaalina elämänä. (itsekin psykoterapiassa opettelin) Aallon pohjan jälkeen seuraa aina parempi aika. Tee vaikka jonkinlaista tilastoa itsellesi siitä, kuinka paljon niitä huippuja ja pohjia on ja kuinka pitkään ne kestävät. Vähitellen huomaat, että huippuja on aina vain enemmän ja olo on kokonaisvaltaisesti parempi.

Mulla oli ennen tätä Venlafaxin. Lopetin sen ja oireiden jälkeen meni jokunen viikko jotenki ok, sit tuli totaaliromahdus. Luulen, että mun aivokemia meni ihan sekaisin kun olikin ilman lääkettä kokonaan. Oli pakko aloittaa taas lääke kun se olo oli järkky, en jotenkaan pystynyt olla kehossani. Nyt pelkään, että sama on edessä.

Ap

Muilla kokemuksia?

Ap

Ainakin SSRI-lääkkeet tasaa kaiken latteaksi. Mikään ei nosta raivoa tai surua pintaan, mutta ei myöskään positiivisia huippuja.

Jos jättää kokonaan pois kannattaa varautua vieroitusoireisiin, eli voi olla parempi lopettaa vähentämällä. Minä tosin laitoin kerrasta poikki ja kestin sivuoireet kun tiesin ne ohimeneviksi.

Seksi, liikunta ja kaikki mistä ennen nautin niin on tosiaan latteaa. Missä tahdissa kannattaisi lopettaa? Viimeksi tosiaan tärisin, oksensin, ripuloin yms useamman viikon ja oli pakko palata lääkitykseen. Tosin nyt on eri lääke. En kuitenkaan haluaisi totaaliromahdusta olon kanssa

Ap

Älä hyvä ihminen netissä kysele vaan puhu lääkärillesi! 

Estävät, ne blokkaavat tunteet. Lihottavat ja aiheuttavat hikoilua, koita siinä sitten parantua masennuksesta. :D

On kokemusta. Kerro nyt ensin, miksi päädyit lääkkeeseen? Aioitko tappaa itsesi? Et jaksanut edes syödä? Olit ajautua päihdeongelmaan?Tuntui, että menet psykoosiin?

Yritin lopettaa aikoinaan kerrasta nuo Venlafaxin, mutta ne vieroitusoireet oli senverran järkyt että piti vaan vähennellä pikkuhiljaa annosta. Korvissa suhisi, huimasi ja mieliala oli aivan missä sattuu, saatoin alkaa rääkymään kun katsoin jotain hemmetin siirappista jenkkiohjelmaa jossa ne korjaili taloja joillekin heikompiosaisille, tai mitä tahansa teennäisesti liikuttavaa mikä normaalisti vain huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Älä hyvä ihminen netissä kysele vaan puhu lääkärillesi! 

Tuputtaa varmaan vaan lisää lääkkeitä. Lääkärit eivät muutenkaan tiedä lääkkeidensä vaikutuksia henkilökohtaisesta kokemuksesta.

Joskus aikapäiviä sitten söin seronilia, sitä annostusta laskettiin pikkuhiljaa.

Lääkityksen aikana ei pystynyt prosessoimaan ongelmaa, sitä pli turvassa horroksessa sen ajan.

Oletettavasti dopamiinitasosi ovat heikot, myös stressihormoni saattaa olla ehtynyt.

Onko suolistosi ja ruokailusi kunnossa? Yksi tai kaksi muhevaa kakkaa päivässä? Jos kestolöysä, sinulla myös raudanpuutetta ja muistakin vitamiineista oletettavasti.

Oletko lopettanut lääkkeet seinään edellisillä kerroilla? Niinhän ei saisi tehdä, koska tulee vieroitusoireet ym. Pitäisi lääkärin ohjeistamana pikkuhiljaa lopetella. 

Ai se on vakavakin oire, että itkee kun toiset ihan ammatikseen yrittävät itkettää? Oikein ihan liikuttuukin, kun joku saa palata korjattuun tölliin?

Meinaan, on se minustakin ameriikansontaa, mutta ei se sitä asiaa sinänsä poista, että porukka on halunnut auttaa ja sitten autetaan. Täällä katsotaan kiikarilla takaikkunasta, ettei näy menevän nyt Paten porukoilla oikein hyvin, ja sitten soitetaan parit suojeluilmoitukset perään. Homma hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Ai se on vakavakin oire, että itkee kun toiset ihan ammatikseen yrittävät itkettää? Oikein ihan liikuttuukin, kun joku saa palata korjattuun tölliin?

Meinaan, on se minustakin ameriikansontaa, mutta ei se sitä asiaa sinänsä poista, että porukka on halunnut auttaa ja sitten autetaan. Täällä katsotaan kiikarilla takaikkunasta, ettei näy menevän nyt Paten porukoilla oikein hyvin, ja sitten soitetaan parit suojeluilmoitukset perään. Homma hoidossa.

Niin, kuten sanoin, teennäistä amerikansontaa joka ei normitilassa itketä ollenkaan. Minusta aika poikkeuksellista että sellaiselle pillitän.

Jos sinusta tuntuu, että olisit nyt valmis kohtaaman ne tunteet, voit lopettaa itsesi turruttamisen ja surra.

Ja kyllä, olen itsekin raskaan ja pitkän surun loppusuoralla, joten on jotain käsitystä.

Vierailija kirjoitti:

Olen syönyt vajaan vuoden tätä lääkettä. Aloitin kun läheiseni oli saattohoidossa ja kuoli. Yhteensä lääketaivalta siis jo pari vuotta.

Pääsin viime elokuussa psykoterapiaan. Tämän lääkkeen aikana kaikki on tuntunut jotenkin lattealle. Se pahin ahdistus on pois, mutta en kiinnostu aidosti mistään. Olo on tasaisen vittuuntunut. En edisty oikein terapiassakaan kun aivot on jotenkin ”jumissa” ja en saa oikeaa nautintoa mistään.

Olisikohan aika laskea annostusta? Syön siis Cipralex 10mg. Tuntuu, että terapiakin menee hukkaan kun ajatusprosessini jumittavat. Elämä valuu ohi ja sitä rataa, surutyötä en edes tee tässä. Koen siis, että tämä tunnetulppa jotenki estää paranemista.

Kokemuksia kellään? Lääkäriä en edes tapaa enää ja se vaan käskisi varmaan nostamaan annostusta. Ennen koin iloa, mutta se ahdistus oli viedä järjen ja oli pakko aloittaa lääke että pääsen töihin. Nyt on terapia tukena, mutta en jaksaisi tätä latteaa fiilistä.

Kuulostaa vähän liian tutulta sinun kuvaamasi kokemukset. Itselleni määrättiin aikoinaan milloin mitäkin masennuslääkettä. Ensimmäiseksi Zoloftia. Jossakin vaiheessa myös tuota Cipralexia., samalla annosmäärällä. Zoloft auttoi vain vähän aikaa. Ja sivuoireena, että mikään ei enää tuntunut miltään. Tunnepuoli kylmeni täysin. Samoin seksihalut vähenivät kokonaan. Cipralexin kanssa sama juttu. Mutta vielä pahemmin. Siksi heitin ne kyseiset lääkkeet aivan narikkaan. Niistä ei ollut mitään apua minulle. Ne kyseiset lääkkeet eivät vaan toimi ainakaan minun kohdalla.

Kyllähän siellä terveysinstannissa, lääkäreiden ja hoitajien puolelta paljon kehuivat ja mainostivat, että noilla psyykelääkkeillä on hyvä hoitovaste. Jos sinut diagosoidaan psyykkisesti sairaaksi, niin se on heidän lääkemääräyksiensä takana. Näillä tekijäillä oikeutetaan kaikki, jopa suorainaiset mielivaltaisuudet. Olet heidän armoilllaan, etenkin jos satut olemaan psykiatrisessa hoitolaitoksessa potilaana. Ei voi välttämättä vaikuttaa mihinkään omaa hoitoasi koskeviin asioihin. Tällä menettelytavalla saadaan potilaat lääkeriippuvaisiksi, joidenkin kohdalla lääkkeet ovat täysin tehottomia, tai aiheuttavat vain hyvinvointia ja terveyttä heikentäviä sivuoireita. Sekä se huomionarvoinen seikka, että tällä tavalla potilaista tehdään lääketehtaita ja hoitotahojen rikastumista edesauttavia maksajia.

Ts. kyse on medikalisaatiosta.

Lääkärit vaan kieltää bentsot "kun niistä voi tulla riippuvaiseksi" ja määräilevät ssri lääkkeitä minkä kerkiävät vaikka niihin syntyy yhtälailla riippuvuus vieroitusoireineen ja muutenkin sekoittavat pään. Lisäksi aiheuttaa pysyviä aivovaurioita mut eihän näistä kerrota !

Vierailija kirjoitti:

Lääkärit vaan kieltää bentsot "kun niistä voi tulla riippuvaiseksi" ja määräilevät ssri lääkkeitä minkä kerkiävät vaikka niihin syntyy yhtälailla riippuvuus vieroitusoireineen ja muutenkin sekoittavat pään. Lisäksi aiheuttaa pysyviä aivovaurioita mut eihän näistä kerrota !

Vaikea nyt sanoa, johtuuko masennuksesta vai vuosia napsituista lääkkeistä vai kummastakin, mutta sellainen luovuus ja seikkailunhalu katosi itselläni täysin. Nykyään en osaa ajatella ollenkaan luovasti, jonka takia aiemmin harrastamani taitelu jäi kokonaan eikä kiinnosta enää mennä uusiin paikkoihin ja oppia uusia juttuja. Vähän sellainen zombimainen olotila jäi päälle vaikken ole vuosiin lääkkeitä syönytkään.

Minulla on masennuspainotteinen 2-suuntainen, yli 10 vuotta pelkkiä masennusjaksoja. Viimeisen 10 vuoden aikana ollut 7 vuotta masennusta ja 3 vuotta remissiota. Eka 2 vuoden remissio tuli Triptyliltä ja toinen Escitalopramilla. Ei todellakaan ollut mikään lattea olo, pikemmin pystyi nauttimaan elämästä ja jaksoi tehdä asioita, kuten harrastaa ja käydä töissä. Kuntouttavaan psykoterapiaan ei ole vielä ollut varaa. Tilini ovat epäsäännölliset eikä omavastuuta saisi toimeentulotuesta, koska ajoittain osa-aikatyön tulot ylittävät toimeentulorajan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on masennuspainotteinen 2-suuntainen, yli 10 vuotta pelkkiä masennusjaksoja. Viimeisen 10 vuoden aikana ollut 7 vuotta masennusta ja 3 vuotta remissiota. Eka 2 vuoden remissio tuli Triptyliltä ja toinen Escitalopramilla. Ei todellakaan ollut mikään lattea olo, pikemmin pystyi nauttimaan elämästä ja jaksoi tehdä asioita, kuten harrastaa ja käydä töissä. Kuntouttavaan psykoterapiaan ei ole vielä ollut varaa. Tilini ovat epäsäännölliset eikä omavastuuta saisi toimeentulotuesta, koska ajoittain osa-aikatyön tulot ylittävät toimeentulorajan.

Jatkan, että minulla ei ole ollut SSRI-lääkkeistä mitään seksuaalisivuvaikutuksia ja lääkkeiden lopetuksen ovat menneet ongelmitta. Joistain lääkkeistä voi olla haittaa pitkäaikaisessa käytössä (etenkin mielialantasaajat ja antipsykootit), mutta itse masennus jättää aivoihin jälkiä. Muistiin ja oppimiseen vaikuttava hippokampus esimerkiksi kutistuu pitkäaikaisessa masennuksessa ja hermosolujen uusiutuminen heikentyy. Varsinkin toistuvasta masennuksessa ja 2-suuntaisessa esiintyy ns.jäännösoireita sairausjakso välillä. Näitä ovat esim.muistin, keskittymiskyvyn ja toiminnanohjauksen ongelmat ja psykomotorinen hitaus.