Lue keskustelun säännöt.
Masennuslääkkeet estävät paranemisen?
11.03.2018 |
Olen syönyt vajaan vuoden tätä lääkettä. Aloitin kun läheiseni oli saattohoidossa ja kuoli. Yhteensä lääketaivalta siis jo pari vuotta.
Pääsin viime elokuussa psykoterapiaan. Tämän lääkkeen aikana kaikki on tuntunut jotenkin lattealle. Se pahin ahdistus on pois, mutta en kiinnostu aidosti mistään. Olo on tasaisen vittuuntunut. En edisty oikein terapiassakaan kun aivot on jotenkin ”jumissa” ja en saa oikeaa nautintoa mistään.
Olisikohan aika laskea annostusta? Syön siis Cipralex 10mg. Tuntuu, että terapiakin menee hukkaan kun ajatusprosessini jumittavat. Elämä valuu ohi ja sitä rataa, surutyötä en edes tee tässä. Koen siis, että tämä tunnetulppa jotenki estää paranemista.
Kokemuksia kellään? Lääkäriä en edes tapaa enää ja se vaan käskisi varmaan nostamaan annostusta. Ennen koin iloa, mutta se ahdistus oli viedä järjen ja oli pakko aloittaa lääke että pääsen töihin. Nyt on terapia tukena, mutta en jaksaisi tätä latteaa fiilistä.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaapissa Escitalopramia odottamassa aloitusta. Olen oikeasti masentunut ja haluton elämään, enkä tunne iloa mistään. En usko, että voisi pahemmaksi mennä. Olen kuitenkin jo valmiiksi ylipainoinen, joten haluaisin tietää, mihin lääkkeen lihottaminen perustuu? Johtuuko se siitä itse lääkkeestä eli hidastaako aineenvaihduntaa vai alkaako sitten syödä enemmän?
Luulisin että sekä että, eli perustuu sekä ruokahalun kasvuun että aineenvaihdunnan hidastumiseen, koska lääkkeem sivuvaikutsena erikseen mainittu ruokahalun kasvaminen ja erikseen painonnousu.
Sorry, piti äsken lainata tätä. Masennuslääkkeiden kanssa painonnousu ei yleensä ole yhtä rajua kuin neuroleptien. Vanhat trisykliset masennuslääkkeet (Triptyl, Doxal) lisäävät ruokahalua enemmän kuin uudet. Oma veikkaukseni on masennuksen lievittyminen = ruokahalun lisääntyminen. Klassisessa masennuksessa taudinkuvaan kuuluu ruokahaluttomuus ja unettomuus, epätyypilliseen (jota on usein 2-suuntaisilla) taas liikasyöminen ja liikanukkuminen.
Neuroleptit ainakin hidastavat suoliston toimintaa, keräävät nestettä kudoksiin, häiritsevät leptiiniaineenvaihduntaa (kylläisyyttä säätelevä hormoni), kortisoliarvoja, ja lopuksi vielä väsyttävät niin että fyysinen aktiivisuus vähentyy. En muuten suosittele kenellekään Ketipinoria/Seroquelia nukkumiseen, ainoastaan akuuttiin psykoosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ymmärrä miten niin monet valittavat tuota, että ssri lääke tekisi turraksi. Olen syönyt juurikin cipralexia n. 10 vuotta ja edelleen liikutun äärimmäisen helposti kaikesta. Samoin voin nauraa ja tuntea iloa ja innostusta, elää elämisen arvoista elämää. Ennen lääkettä kärsin paniikki-ja ahdistuneisuushäiriöstä, pakko-oireilusta ja masennuksesta.
Lopettaminen on kannattavaa, mutta tee se mieluiten hiljalleen annosta pudottamalla. Itse söin samaa masennuslääkettä samalla annoksella neljä vuotta. Lopetettuani kognitiiviset valmiudet alenivat lähes puoleksi vuodeksi. Aloitetut lauseet jäivät kesken ja unohdin jatkuvasti mitä olin tekemässä, jne. Opiskelu ja luennoilla keskittyminen oli käytännössä mahdotonta.
Luulin että 2kk kestänyt vanteenkiristys päässä, ja hikoilu, ja sähköshokit olivat se pahin vaihe, mutta oikeasti pahin vaihe tuli n. 8-10kk lopettamisesta, jolloin masennuin oikeasti. Lääkkeet oli määrätty paniikkihäiriöön(ssri) ja kun olin monta vuotta syönyt niitä, eikä oireita ollut ollut enää pariin vuoteen niin halusin lopettaa. Lopetin vähentämällä. Vinkkini siis on, että jos kuukausien päästä alkaa yhtäkkiä tuntumaan tosi huonolta mieliala, niin älä hyppää katolta, se olo johtuu luultavasti siitä kun avot korjailevat lääkkeen aiheuttamia puutoksia oikeaksi päässäsi.
https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/uutiset/masennuslaakkeen-seksuaal…
https://www.seksuaaliterveysklinikka.fi/miesten_seksuaalihairiot/tutkim…; seksuaaliterveysklinikka on päivittänyt sivuja niin ei toimi toi linkki juuri nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on serotoniinin vajetta. Aiheuttaa äkkipikaisuutta, kiukkuisuutta, vatsa ei toimi kunnolla ja sydän muljahtelee. Ilman lääkettä olo on tukala. Tosiaankin tarvitsen tuota lääkettä. Kk olen kerran ollut ilman sitä ja oireet palasivat heti, myös huimaus.
Mä otavan vaaan sen marihuonan johdannaiseen jotta kykeneen keskittymäään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/uutiset/masennuslaakkeen-seksuaal…
https://www.seksuaaliterveysklinikka.fi/miesten_seksuaalihairiot/tutkim…; seksuaaliterveysklinikka on päivittänyt sivuja niin ei toimi toi linkki juuri nyt.
Ei mulla ole koskaan ollut seksuaalisia toimintahäiriöitä vaikka olen syönyt ssri-lääkettä 13 vuotta. Varmaan yksilöllistä tuo.
m-46 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/uutiset/masennuslaakkeen-seksuaal…
https://www.seksuaaliterveysklinikka.fi/miesten_seksuaalihairiot/tutkim…; seksuaaliterveysklinikka on päivittänyt sivuja niin ei toimi toi linkki juuri nyt.
Ei mulla ole koskaan ollut seksuaalisia toimintahäiriöitä vaikka olen syönyt ssri-lääkettä 13 vuotta. Varmaan yksilöllistä tuo.
Tilastojen mukaan suurin osa käyttäjistä kokee seksuaalisen toimintakyvyn häiriöitä SSRI-lääkkeen käytön aikana. Osalla potilaista häiriöt voivat jatkua pitkäkestoisesti jopa lääkkeen lopettamisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
28 tässä.
Ahdistus on tuntunut ihan samalta, että sekoan ja hirveät pelkotilat. Ei meinannut päästä sängystä ylös kun pelotti niin paljon, sydän hakkas ja tuntu et se tulee kurkusta ulos. Lopetin lääkkeen ehkä kk:n kuluessa syksyllä ja ahdistus iski pari kk siitä.
Nyt pari vkoa ilman lääkettä...nyt vähensin 2 kk ajan annostusta. Rahtusen tunnen ahdistusta.
Mulla on tosi yksinäinen olo, koska en tunne mitään normaaleja tunteita muita ihmisiä kohtaan... ennen nautin seurasta ja pidin ystävistäni. Nyt ei mitään.... Täysin A-seksuaaliksi muuttuneena ei ole mitään mahdollisuuksia löytää uutta parisuhdetta ja saada perhettä 😔
Kammottavaa, olen niin pahoillani. Itselläni on samankaltaisia ongelmia, ja lääkkeet olen lopettanut jo ajat sitten. Seksuaalisuuteni eikä tunne-elämäni ole palautuneet ennalleen. Pelkään, että jään tällaiseksi koko loppuelämäni ajan. En halua olla tunteeton robotti enkä aseksuaali. Olin aiemmin hyvin seksuaalinen ihminen. Tämä tila ei ole lainkaan normaali minulle, ja se myös masentaa minua todella paljon. Olen ihan toivoton tämän tilanteen kanssa.
Alkuperäiseen aloitukseen: Cipralexin käyttö tuli aloitettua päälle hiipivän masennuksen ja ahdistuksen hillitsemiseen. Sitä se alkoikin viikkojen myötä tekemään. Alle vuodessa teho oli hiipunut ja annos kaksinkertaistettiin. Tästä taas alle vuosi eteenpäin ja teho tuntui haihtuvan. Koko tänä aikana en ollut lainkaan motivoitunut terapiaan.
Lopulta totesin että koska lääkkeen ahdistusta ja masennusta poistava teho hiipuu mutta positiivisia tunteita leikkaava vaikutus pysyy, on aika yrittää ilman. Sain ohjeet vähentämis- ja lopettamisaikatauluun psykiatrilta. Lopettamisen jälkeen pari viikkoa oli todella myrskyisää: tunteet tulivat takaisin sekä hyvässä että pahassa. Tästä puoli vuotta eteenpäin menin innokkaana ja toiveikkaana terapiaan ja siellä on nyt tullut avattua asioita ja opittua paljon. Väittäisin että terapiassa on ollut hyötyä siitä että tunteet ovat täysillä mukana eivätkä lääkkeen lanaamia.
Matkan varrella olen mm. oppinut että romahdan joka syksy. Sitä varten on nykyään käytössä toinen lääke jota syön parin kk:n ajan ja jonka lopettamisesta ei tule lopetusoireita. Ympärivuotiseen lääkkeen käyttöön minulla ei ole mitään tarvetta. Ahdistus ja lievemmät masennusoireet kyllä seuraavat mukanani kaikkina vuodenaikoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä lopettamisessa näyttää olevan vaikeaa se että ensimmäiset tunteet ovat niitä negatiivisia. Ja sehän ei sinänsä ole yllättävää että ne ensimmäiset tunteet ovat negatiivisia, koska niitä varten se lääkitys haettiinkin. Veikkaisin että tuo ahdistus on vain vuosien aikana pakkaantunut jonkinlaisessa unitilassa ja siksi kun tulee mahdollisuus niin ne tuo itsensä ilmi että ne voi taas käsitellä. Minä en ole koskaan käyttänyt lääkitystä, mutta minulla on ollut ptsd ja siihen olennaisesti kuuluu eräänlainen tunteeton jakso ennenkuin asiat alkavat taas nousta mieleen. Ja ne ensimmäiset tunteet tosiaan eivät ole niitä mukavimpia asioita. Mutta se on osa sitä prosessia ja suhtaudun siihen että se on ohi jossain vaiheessa ja puren hammasta.