Lue keskustelun säännöt.
Masennuslääkkeet estävät paranemisen?
11.03.2018 |
Olen syönyt vajaan vuoden tätä lääkettä. Aloitin kun läheiseni oli saattohoidossa ja kuoli. Yhteensä lääketaivalta siis jo pari vuotta.
Pääsin viime elokuussa psykoterapiaan. Tämän lääkkeen aikana kaikki on tuntunut jotenkin lattealle. Se pahin ahdistus on pois, mutta en kiinnostu aidosti mistään. Olo on tasaisen vittuuntunut. En edisty oikein terapiassakaan kun aivot on jotenkin ”jumissa” ja en saa oikeaa nautintoa mistään.
Olisikohan aika laskea annostusta? Syön siis Cipralex 10mg. Tuntuu, että terapiakin menee hukkaan kun ajatusprosessini jumittavat. Elämä valuu ohi ja sitä rataa, surutyötä en edes tee tässä. Koen siis, että tämä tunnetulppa jotenki estää paranemista.
Kokemuksia kellään? Lääkäriä en edes tapaa enää ja se vaan käskisi varmaan nostamaan annostusta. Ennen koin iloa, mutta se ahdistus oli viedä järjen ja oli pakko aloittaa lääke että pääsen töihin. Nyt on terapia tukena, mutta en jaksaisi tätä latteaa fiilistä.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Estävät, ne blokkaavat tunteet. Lihottavat ja aiheuttavat hikoilua, koita siinä sitten parantua masennuksesta. :D
Kyllä, ja ne vievät seksihalut tehokkaasti, osalla potilaista poistaen ne jopa kokonaan. Tälle on olemassa oma lääketieteellinen termi, PSSD (Post SSRI Sexual Dysfunction). Kyseessä hyvin yleinen ongelma SSRI-lääkkeiden käyttäjien keskuudessa, pätee toki myös SNRI-lääkkeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku mainitsi luovuuden lähtemisen, oon huomannut samaa..
Viimeks tosiaan lääkärin tahtiin lopetin Venlan ja tahti oli tosi nopsa jos jälkeen päin mietti. Sanoi, että kuvittelen vieroitusoireet yms. Häneen en enää tukeudu kun tämä työpaikkalääkäri ei tunnu oikein ymmärtävän.
Luulen, että oon ollut enemmänkin surussa kiinni eli en tiedä olinko/olenko masentunut. Suruprosessikin nyt aika jäissä ja en pääse eteenpäin.
Ap
Lääkkeissä on eroja. Minulla paroksetiini tasasi tunteita liikaa, mutta duloksetiini ei sitä tee. Ilman lääkkeitä en pärjää, kokeiltu on. Minulla tosin ei ole masennusta vaan yleistynyt ahd.häiriö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkärit vaan kieltää bentsot "kun niistä voi tulla riippuvaiseksi" ja määräilevät ssri lääkkeitä minkä kerkiävät vaikka niihin syntyy yhtälailla riippuvuus vieroitusoireineen ja muutenkin sekoittavat pään. Lisäksi aiheuttaa pysyviä aivovaurioita mut eihän näistä kerrota !
Vaikea nyt sanoa, johtuuko masennuksesta vai vuosia napsituista lääkkeistä vai kummastakin, mutta sellainen luovuus ja seikkailunhalu katosi itselläni täysin. Nykyään en osaa ajatella ollenkaan luovasti, jonka takia aiemmin harrastamani taitelu jäi kokonaan eikä kiinnosta enää mennä uusiin paikkoihin ja oppia uusia juttuja. Vähän sellainen zombimainen olotila jäi päälle vaikken ole vuosiin lääkkeitä syönytkään.
Sama täällä, vaikka lääkkeiden lopettamisesta on jo 6 vuotta. Alunperinkin koko masennus oli kohdallani virhediagnoosi, taustalla olikin keliakia ja kilpirauhassairaus. Lääkärit ei myönnä luovuuden katoamisella olevan mitään yhteyttä ssri-lääkkeisiin, mutta tiedän vastaavaa tapahtuneen muillekin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ennen tätä Venlafaxin. Lopetin sen ja oireiden jälkeen meni jokunen viikko jotenki ok, sit tuli totaaliromahdus. Luulen, että mun aivokemia meni ihan sekaisin kun olikin ilman lääkettä kokonaan. Oli pakko aloittaa taas lääke kun se olo oli järkky, en jotenkaan pystynyt olla kehossani. Nyt pelkään, että sama on edessä.
Ap
Ei ole kyllä omaa kokemusta, mutta auttaisiko jos lopettaisit käyttämäsi lääkkeen todella vähitellen, hitaammin kuin tuon aiemman?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on täsmälleen sama kokemus! 3 vuotta sitten oli tosi paha ero ja perheenjäsenen kuolema. Kävin lääkärissä koska surusta johtuen mun oli todella vaikea keskittyä töissä.
Lääkäri tuputtamalla tuputti lääkettä, sanoi ettei ole mitään sivuvaikutuksia. Jokusen kuukauden syötyäni kyselin että millos alan lopettelemaan tätä lääkettä kun en koe tarvitsevani enää, niin lääkärin mukaan ei tarvetta lopettaa, kannattaa jatkaa syömistä, kun ei ole pahoja sivuvaikutuksia.
No eihän niitä sivuvaikutuksia heti tullutkaan. Mutta vuoden sisällä olin lihonut 15 kg vaikka liikuin enemmän kuin koskaan elämässäni. 2 vuoden päästä aloin ihmetellä, miksi olen seksuaalisesti täysin haluton, alapää aivan turta. Ajattelin että ehkä en vaan ole toipunut koettelemuksista vielä tarpeeksi... viime kesänä tilanne meni siihen, ettei yhtikäs mikään enää kiinnosta. Koko elämä on ihan tyhjää. Olen lihava, yksinäinen, työ maistuu puulta koska en tunne sitäkään kohtaan yhtään mitään. Ja nää on siis asioita, jotka on ollu tosi hyvin elämässä ennen... Syksyllä aloin yhdistää sen lääkitykseen kun netistä lueskelin juttuja...
Syksyllä lopetin jo lääkkeen pikkuhiljaa. Mut pari kk myöhemmin aloin saada ahdistuskohtauksia ja aloitin lääkkeen uudelleen. Nyt olen taas lopettanut pari vkoa sitten ja pelkään et ahdistus palaa. Normaaliolo ei ole vielä palannut.
Mua suututtaa ja surettaa, tuntuu ei lääkäri todella huijas mua ja pilas mun elämän. En todellakaan ollut masentunut millään lailla enkä todellakaan olis tarvinnut masennuslääkettä! Tämä jos mikä masentaa, että olen 37v nainen, lihava, epäviehättävä, väsynyt no-life 😢 En näe mitään tulevaisuutta itsellä jos en palaudu enää..
28: Minulle tuo viime kertainen lopetus oli selkeästi liian nopea, mutta menin tosiaan ihan sekaisin. Aloin pelätä kaupssakäyntiä yms, vaikka sosiaaliset tilanteet ei koskaan ole ongelma. Hirveä ripulointi yms ja hermosto siis aivan ylikierroksilla. Lopulta jouduin jäämään saikulle kun siis ihan paskoin housuuni ja oksensin kaiken ulos. Tämä siis kuukausi vikasta pilleristä ja en tosiaan seinään lopettanut vaan lääkärin ohjeen mukaan. Pelkäsin kaikkea ja olin todella peloissani, että olen seonnut. Sit määrättiin tätä toista lääkettä ja fyysisetkin oireet katosivat.
Mietin miten tämän nyt uskaltais lopettaa. Lääkäriltä kun aiemmin kysyin niin kuulemma parissa päivässä vois jättää pois, mutta en taida uskaltaa. Kyllähän minä viekkarit ja olot kestäisin, mutta jos menee siihen että en töihin pääse niin sit onkin pakko keksiä jotain.
Haluisin niin nauttia esim.seksistä, mutta alakerta on ihan puutunut. Kevät tulee ja aurinko paistaa, mutta ei oikein kiinnosta. Maailmalla tapahtuu pahoja ja ennen liikutuin, mutta nykyään en.. En koe oikeastaan eläväni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2-suuntainen tässä taas. Kokemusta on yli 20 lääkkeestä, ja aiheesta on paljon puhuttu psykiatrin kanssa ja vertaisryhmissä. Suosittelen tervettä kriittisyyttä lääkkeiden suhteen. Jos masennus on lievä-keskivaikea, lääkkeettömät hoidot saattavat riittää. Lääkkeitä ei tarvitse syödä vuosia: jos on ollut korkeintaan 2 masennusjaksoa, vuosien ylläpitohoito ei ole tarpeen. Jos lääkkeestä on selviä haittoja, niin lääke vaihtoon.
Itselläni lääkehaitat kohdistuvat yleensä nukkumiseen. Jos lääke aiheuttaa unettomuutta tai kovaa päiväväsymystä, en jatka kokeilua kuukautta pidempään. Pahin tähän mennessä oli melatoniini: otin kerran yhden tabletin ja heräilin koko yön tunnin välein, oikea liskojen yö. Seksuaalihaittoja minulle ei tule lääkkeistä, mutta keskivaikea masennus kyllä syö motivaatiota ryhtyä hommiin.
Yrittäkää selvitä yli niistä puhdistusoireista. Hakekaa vaikka Lifesta myyjän ja netin opastuksella tukevia valmisteita (aminohappoja ja muutakin). Olo oletettavasti tasaantuu. Minullekin on uskoteltu, että pitäisi syödä loppuelämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
28 tässä.
Ahdistus on tuntunut ihan samalta, että sekoan ja hirveät pelkotilat. Ei meinannut päästä sängystä ylös kun pelotti niin paljon, sydän hakkas ja tuntu et se tulee kurkusta ulos. Lopetin lääkkeen ehkä kk:n kuluessa syksyllä ja ahdistus iski pari kk siitä.
Nyt pari vkoa ilman lääkettä...nyt vähensin 2 kk ajan annostusta. Rahtusen tunnen ahdistusta.
Mulla on tosi yksinäinen olo, koska en tunne mitään normaaleja tunteita muita ihmisiä kohtaan... ennen nautin seurasta ja pidin ystävistäni. Nyt ei mitään.... Täysin A-seksuaaliksi muuttuneena ei ole mitään mahdollisuuksia löytää uutta parisuhdetta ja saada perhettä 😔
Minulla on kaapissa Escitalopramia odottamassa aloitusta. Olen oikeasti masentunut ja haluton elämään, enkä tunne iloa mistään. En usko, että voisi pahemmaksi mennä. Olen kuitenkin jo valmiiksi ylipainoinen, joten haluaisin tietää, mihin lääkkeen lihottaminen perustuu? Johtuuko se siitä itse lääkkeestä eli hidastaako aineenvaihduntaa vai alkaako sitten syödä enemmän?
Lisäksi pelkään hikoilua. Kestääkö se vaan alkuajan vai onko jatkuvaa? Töissä ei ole kiva hikoilla, kun on ihmisten kanssa tekemisissä läheisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaapissa Escitalopramia odottamassa aloitusta. Olen oikeasti masentunut ja haluton elämään, enkä tunne iloa mistään. En usko, että voisi pahemmaksi mennä. Olen kuitenkin jo valmiiksi ylipainoinen, joten haluaisin tietää, mihin lääkkeen lihottaminen perustuu? Johtuuko se siitä itse lääkkeestä eli hidastaako aineenvaihduntaa vai alkaako sitten syödä enemmän?
Lisäksi pelkään hikoilua. Kestääkö se vaan alkuajan vai onko jatkuvaa? Töissä ei ole kiva hikoilla, kun on ihmisten kanssa tekemisissä läheisesti.
Minä en ole lihonut enkä hikoile. Lääke on sopinut muuten hyvin, mutta tämä tunnelatteus vaikeuttaa paranemista ja surutyötä.
Ap
Psykoterapia on raskasta, ja herättää tunteita, ahdistaa, masentaa, mutta kuuluu prosessiin. Älä lopeta lääkkeitä ilman lääkärin lupaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaapissa Escitalopramia odottamassa aloitusta. Olen oikeasti masentunut ja haluton elämään, enkä tunne iloa mistään. En usko, että voisi pahemmaksi mennä. Olen kuitenkin jo valmiiksi ylipainoinen, joten haluaisin tietää, mihin lääkkeen lihottaminen perustuu? Johtuuko se siitä itse lääkkeestä eli hidastaako aineenvaihduntaa vai alkaako sitten syödä enemmän?
Lisäksi pelkään hikoilua. Kestääkö se vaan alkuajan vai onko jatkuvaa? Töissä ei ole kiva hikoilla, kun on ihmisten kanssa tekemisissä läheisesti.
Luulisin että sekä että, eli perustuu sekä ruokahalun kasvuun että aineenvaihdunnan hidastumiseen, koska lääkkeem sivuvaikutsena erikseen mainittu ruokahalun kasvaminen ja erikseen painonnousu.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaapissa Escitalopramia odottamassa aloitusta. Olen oikeasti masentunut ja haluton elämään, enkä tunne iloa mistään. En usko, että voisi pahemmaksi mennä. Olen kuitenkin jo valmiiksi ylipainoinen, joten haluaisin tietää, mihin lääkkeen lihottaminen perustuu? Johtuuko se siitä itse lääkkeestä eli hidastaako aineenvaihduntaa vai alkaako sitten syödä enemmän?
Lisäksi pelkään hikoilua. Kestääkö se vaan alkuajan vai onko jatkuvaa? Töissä ei ole kiva hikoilla, kun on ihmisten kanssa tekemisissä läheisesti.
Jos olet oikeasti masentunut, lääke voi olla suunta parempaan. Mutta silti, en suosittele syömään vuosikausia vaan alkaisin vähentämään heti kun alkaa helpottaa ja kokeilmaan pärjäisikö ilman. Mä en ollut masentunut, joten turha lääkitys tuhosi mun elämän. Hikoilua en itse saanut sivuvaikutuksena.
Mulla on ollut ihan toimiva lääke joka ei ole latistanut mielialoja, mutta siihen tarvitsisi tueksi myös sen terapian, jota mulla ei ollut. Nykyään olen ilman lääkettä ja mieliala on juurikin lattea.
Tajusin juuri, että olen tullut masennuslääkkeiden takia aseksuaaliksi, en siis "luonnollisesti". Voi kun mukavaa.. Lisäksi olen itsekin huomannut tuon luovuuden katoamisen ja tunteiden latistumisen. Yritin lopettaa vähän aikaa sitten noita lääkkeitä (venlafaxiini, olen syönyt sitä yli vuoden ja SSRI/SNRI-lääkkeitä yhteensä noin 4 vuotta), ja vierotusoireiden loputtua oli jonkin aikaa tasaista kunnes tuli helvetinmoinen ahdistus. En ole varmaan ikinä kokenut yhtä voimakasta ahdistusta, vaikka alunperinhän nuo lääkkeet ahdistuksen takia aloitettiin. No, terapeutti sitten suostutteli minut jatkamaan tuota lääkettä, ja nyt kaduttaa. Ainakin hetken ajan tunsin jotain, vaikka olikin lähinnä negatiivisia tunteita.
Vaikea samaistua tähän mistä ihmiset aina SSri-lääkkeiden kohdalla valittaa. Itselläni on edelleen tunteet usein tosi havasti pinnassa ja tunnen iloa, surua, ahdistusta jne edelleen ihan rittävässä määrin. lääkkeestä huolimatta.Mutta en ole täysin niiden tunteiden vietävissä ja kykenemätön toimimaan järkevästi kuten silloin kun en syö lääkkeitä. Kai tämä on kovin yksilöllistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaapissa Escitalopramia odottamassa aloitusta. Olen oikeasti masentunut ja haluton elämään, enkä tunne iloa mistään. En usko, että voisi pahemmaksi mennä. Olen kuitenkin jo valmiiksi ylipainoinen, joten haluaisin tietää, mihin lääkkeen lihottaminen perustuu? Johtuuko se siitä itse lääkkeestä eli hidastaako aineenvaihduntaa vai alkaako sitten syödä enemmän?
Luulisin että sekä että, eli perustuu sekä ruokahalun kasvuun että aineenvaihdunnan hidastumiseen, koska lääkkeem sivuvaikutsena erikseen mainittu ruokahalun kasvaminen ja erikseen painonnousu.
Ap, masennuitko vai suritko vaan? Minua yritettiin määrittää masentyneeksi, kun surin.