Miksi joissain piireissä väheksytään 20-vuotiaita äitejä iän puolesta?

Ei kait kummempaa kuin se, että 20v on vielä kovin nuori, siksi ei kokemusta elämästä vielä niin paljoa ole. Ja kyllähän se matkustelukin muokkaa elämänkuvaa, antaa kokemuksia yms, vaikka ei äidiksi tulevan tarvitse olla maailmaa nähnyt.

Nykyään olen sitä mieltä, että mikäli on ns normaalista ihmisistä kyse, lapset olisi parempi tehdä n 24-30 veenä kuin, että tehdä ne lapset lähempänä 40 veetä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kait kummempaa kuin se, että 20v on vielä kovin nuori, siksi ei kokemusta elämästä vielä niin paljoa ole. Ja kyllähän se matkustelukin muokkaa elämänkuvaa, antaa kokemuksia yms, vaikka ei äidiksi tulevan tarvitse olla maailmaa nähnyt.

Nykyään olen sitä mieltä, että mikäli on ns normaalista ihmisistä kyse, lapset olisi parempi tehdä n 24-30 veenä kuin, että tehdä ne lapset lähempänä 40 veetä.

Näinhän se on tietenkin. Jokainen tapahtuma ja hetki elämässä on osa elämänkokemusta, ja mitä vanhempi ihminen, sitä enemmän niitä kokemuksia on ehtinyt kertyä. Mutta eikai se nyt sitä tarkoita että 20-vuotiaan elämänkokemus olisi hyväksi äidiksi tulemiselle riittämätöntä. 

ap

Ihan sama, minkä ikäinen äiti on, jos aikuisen tavoin tienaa itse omat rahansa ja pystyy elättämään lapsensa. Yleensä näitä yhteiskunnan peräkamarityttöjä vaan on enemmän nuoressa ikäluokassa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama, minkä ikäinen äiti on, jos aikuisen tavoin tienaa itse omat rahansa ja pystyy elättämään lapsensa. Yleensä näitä yhteiskunnan peräkamarityttöjä vaan on enemmän nuoressa ikäluokassa.

Eli sinusta vaikka 27-vuotias opiskelija ei ole "aikuinen", eikä valmis äidiksi, jos elää opintotuella? Kyllähän nuo vanhempien saamat tuet on ihan juuri varta vasten luotu mahdollistamaan lasten tekeminen ja elättäminen vähävaraisemmillekin. Valtiohan nimenomaan (mm. rahallisilla tuilla auttamalla) haluaa tukea ihmisiä saamaan lapsia, jotta suuret ikäluokat tulisi tasapainotettua uusilla ikäluokilla.

Ehkä siksi, että kaikki tuntemani 20v äidit pyöräyttää sen muksun jonkun epämääräisen säädön kanssa, elää vanhempien avustuksilla, juoksee edelleen samaan tahtiin baarissa, alkaa katua jossain vaiheessa, tekee lisää lapsia, katuu lisää ja lopulta masentuu.

Sitten ne jotka ovat lähempänä 30v ovat yleensä ehtineet olla saman miehen kanssa pidempään, menneet ehkä naimisiin, hankkineet ammatin, toteuttaneet haaveitaan esim matkustelemalla, panostamalla uraan, harrastamalla täysillä jne. Sitten kun se lapsi tulee, he ovat siihen sillä tavalla valmiita, että on helpompi keskittyä siihen eikä harmita kun se lapsi rajoittaa elämää.

Tämä on vain oma kokemus, mutta niinhän mielipiteet yleensä perustuu omiin kokemuksiin. Ymmärrän kyllä, että ihmiset on kovin erilaisia ja ei voi sanoa mikä on oikea aika tulla äidiksi. Mutta nykymaailmassa 20v on vielä todella nuori. Miksi silloin pitää jo se lapsi tehdä? Miksei vain tutkia vapaasti elämää ja nauttia vähän aikaa siitä, että on täysin vapaa? On ihan vasta tullut aikuiseksi ja saa päättää omista asioistaan. Miksei silloin kokeilisi kaikke mahdollista? Se lapsi on kuitenkin ihan hirveä vastuu ja rajoite, ja todella monia 20v alkaa harmittaa, kun he tajuavat sen ja näkevät vierestä miten kaverit ovat vapaita menemään.

Sain lapseni kun olin 22. Opinnot olivat tuolloin vielä vähän kesken.

Myöhemmin sitten juttelin erään äidin kanssa, joka ihmetteli, että miksemme hankkineet lasta vasta opintojen jälkeen. Selitin sitten, että pystyin suorittamaan loppuopintoni kätevästi kotoa käsin/ iltaisin, jolloin lapsi pystyi olemaan pidempään kotihoidossa. Näin pystyin käyttämään kotona olemisen hyödyksi. Olin suunnitellut, että opintoni venyvät vuodella, mutta pystyinkin tekemään nopeammin ja valmistuin vain puoli vuotta jäljessä. Taloudellinen tilanteemme myöskin mahdollisti yhden lapsen hankkimisen.

No eipä tämä äiti sitten millään tajunnut pointtiani ja toisti vaan, että lapset kannattaa tehdä vasta valmistuttuaan, osaamatta kommentoida mitenkään, että miksi valintani olisi ollut huono.

Luulen, että monet eivät edes ajattele nuortenkin äitien olevan erilaisissa tilanteissa ja monilla stereotypiat tulevat järjen edellä. Myös julkisuudessa olevat nuoret äidit luovat yleensä epävakaan ja huonon kuvan nuorista äideistä.

En koe, että olisin yhtään valmiimpi äidiksi 30-vuotiaana. Harmittaa kyllä välillä kun monet niin kuitenkin luulevat.

Tuomitsevat ihmiset etsivät syitä tuomita. Äidiksi tulon ikä voi olla yksi tekosyy tuomitsemiselle.

Varmaan riippuu ihan ihmisestä, mutta keskimäärin 20-vuotiaana ihminen on vielä aika kypsymätön ja itseensä keskittyvä. 30-vuotiaina useimmat alkavat jo tuntea itsensä paremmin, jotkut eivät vielä silloinkaan. Kyllä mä väitän, että äidin iällä on aika vahva korrelaatio lapsen tulevaan mielenterveyteen ja pärjäämiseen yhteiskunnassa. Myös siellä toisessa ääripäässä, jossa huomattavan iäkkäät vanhemmat päättävät lisääntyä.

20 vuotias on biologisesti parhaimmillaan äidiksi, mitä tulee henkiseen puoleen, niin jotkut eivät kehity koskaan, ja silti lisääntyvät. Ihmiset nyt vaan haluavat määritellä muiden elämää oman pienen ja rajoittuneen maailmankuvansa kautta.

Mäkin sain ainokaiseni juuri täytettyäni 22. Oli kunnon ihmisen pakolliset ammatti, aviomies ja asuntolaina. Laitoksella päivittelivät "nuorta rouvaa" ja puolisen vuotta myöhemmin autokoulussa "vanhaa rouvaa" - kun keskivertoikä tehdä jotakin ei täyty, on joillakin maailmankirjat sekaisin, tai siltä silloin tuntui - ja miksei osin vieläkin; nyt 17 vuotta myöhemmin kirjoitan gradua ja elän opintotuella (en siis ole aikuinen enkä valmis äidiksi ;)). Kiitos sen ammatin, asuntolainaa ei enää ole. Aviomies on edelleen, ja hyvä onkin. Elämä on oikein mukavaa. Samoja asioita voi tehdä myös eri järjestyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä siksi, että kaikki tuntemani 20v äidit pyöräyttää sen muksun jonkun epämääräisen säädön kanssa, elää vanhempien avustuksilla, juoksee edelleen samaan tahtiin baarissa, alkaa katua jossain vaiheessa, tekee lisää lapsia, katuu lisää ja lopulta masentuu.

Sitten ne jotka ovat lähempänä 30v ovat yleensä ehtineet olla saman miehen kanssa pidempään, menneet ehkä naimisiin, hankkineet ammatin, toteuttaneet haaveitaan esim matkustelemalla, panostamalla uraan, harrastamalla täysillä jne. Sitten kun se lapsi tulee, he ovat siihen sillä tavalla valmiita, että on helpompi keskittyä siihen eikä harmita kun se lapsi rajoittaa elämää.

Tämä on vain oma kokemus, mutta niinhän mielipiteet yleensä perustuu omiin kokemuksiin. Ymmärrän kyllä, että ihmiset on kovin erilaisia ja ei voi sanoa mikä on oikea aika tulla äidiksi. Mutta nykymaailmassa 20v on vielä todella nuori. Miksi silloin pitää jo se lapsi tehdä? Miksei vain tutkia vapaasti elämää ja nauttia vähän aikaa siitä, että on täysin vapaa? On ihan vasta tullut aikuiseksi ja saa päättää omista asioistaan. Miksei silloin kokeilisi kaikke mahdollista? Se lapsi on kuitenkin ihan hirveä vastuu ja rajoite, ja todella monia 20v alkaa harmittaa, kun he tajuavat sen ja näkevät vierestä miten kaverit ovat vapaita menemään.

Mä olen 20-vuotias, mieheni kanssa lasta tällä hetkellä yrittävä yliopisto-opiskelija. Ei nyt mitenkään kovin kauan olla mieheni kanssa tunnettu, mutta kuitenkin asuttu yhdessä reilu vuosi ja oltu naimisissa puoli vuotta. Baareissa käyminen ei kiinnosta, enkä ole eläessäni edes juonut alkoholia. Mulle se elämän kaikkein hartain toive on pienestä lapsesta asti ollut saada oma perhe (mies ja lapsi/lapsia). En haaveile ulkomailla matkustelusta, koen sen ajatuksenkin enemmänkin vain stressaavana. Mä itse ajattelen sen äidiksi tulemisen olevan se kaikkein arvokkain ja suurin saavutus mitä voin vain ikinä elämässäni tehdä. Kaikki muu menee vain siinä sivussa. Työn koen olevan sitä varten että siitä saa rahaa jolla voi elellä vähän rennommin. Tietenkin haluan sen työn olevan mukavaa työtä ja tää ala jolla opiskelen vaikuttaa onnekseni olevan just sitä mitä etukäteen odotinkin. Koen tän elämän jota elän ilman lasta, olevan lähinnä sellaista eteenpäin löllymistä ilman todellista tarkoitusta. Mulle se elämän tarkoitus on saada elää mahdollisimman pitkään perheeseeni kuuluvien ihmisten kanssa, joita voin rakastaa viimeiseen hengenvetooni asti. Silloin koen saaneeni sellaisen oman "unelmaelämäni".

Miksi siis en toteuttaisi sitä? Mä koen jokseenkin loukkaavana ihmisten tuomitsevan asenteen ja erilaisten unelmien eriarvoistamisen. Miksi unelma maailman ympäri matkustelusta nuorena olisi jotenkin parempi kuin unelma lasten saamisesta nuoren?

ap

Silloin kun olin parikymppinen, niin osa kiukutteli, heitteli puhelimet seinään, ajoi kännissä ja olivat vielä pahasti teini-iässä kiinni. Toiset tekivät lapsia ja opiskelivat. Riippuu niin ihmisestä.

Mutta sanoisin että suurin osa noin 18-22.v ikäisistä ei vielä ole äitimateriaalia. Onneksi suurin osa ikäryhmästä ei myöskään tee lasta, ja ne jotka tekevät sitten ehkä keskimäärin ovat niitä kypsempiä ikäryhmästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä siksi, että kaikki tuntemani 20v äidit pyöräyttää sen muksun jonkun epämääräisen säädön kanssa, elää vanhempien avustuksilla, juoksee edelleen samaan tahtiin baarissa, alkaa katua jossain vaiheessa, tekee lisää lapsia, katuu lisää ja lopulta masentuu.

Sitten ne jotka ovat lähempänä 30v ovat yleensä ehtineet olla saman miehen kanssa pidempään, menneet ehkä naimisiin, hankkineet ammatin, toteuttaneet haaveitaan esim matkustelemalla, panostamalla uraan, harrastamalla täysillä jne. Sitten kun se lapsi tulee, he ovat siihen sillä tavalla valmiita, että on helpompi keskittyä siihen eikä harmita kun se lapsi rajoittaa elämää.

Tämä on vain oma kokemus, mutta niinhän mielipiteet yleensä perustuu omiin kokemuksiin. Ymmärrän kyllä, että ihmiset on kovin erilaisia ja ei voi sanoa mikä on oikea aika tulla äidiksi. Mutta nykymaailmassa 20v on vielä todella nuori. Miksi silloin pitää jo se lapsi tehdä? Miksei vain tutkia vapaasti elämää ja nauttia vähän aikaa siitä, että on täysin vapaa? On ihan vasta tullut aikuiseksi ja saa päättää omista asioistaan. Miksei silloin kokeilisi kaikke mahdollista? Se lapsi on kuitenkin ihan hirveä vastuu ja rajoite, ja todella monia 20v alkaa harmittaa, kun he tajuavat sen ja näkevät vierestä miten kaverit ovat vapaita menemään.

Mä olen 20-vuotias, mieheni kanssa lasta tällä hetkellä yrittävä yliopisto-opiskelija. Ei nyt mitenkään kovin kauan olla mieheni kanssa tunnettu, mutta kuitenkin asuttu yhdessä reilu vuosi ja oltu naimisissa puoli vuotta. Baareissa käyminen ei kiinnosta, enkä ole eläessäni edes juonut alkoholia. Mulle se elämän kaikkein hartain toive on pienestä lapsesta asti ollut saada oma perhe (mies ja lapsi/lapsia). En haaveile ulkomailla matkustelusta, koen sen ajatuksenkin enemmänkin vain stressaavana. Mä itse ajattelen sen äidiksi tulemisen olevan se kaikkein arvokkain ja suurin saavutus mitä voin vain ikinä elämässäni tehdä. Kaikki muu menee vain siinä sivussa. Työn koen olevan sitä varten että siitä saa rahaa jolla voi elellä vähän rennommin. Tietenkin haluan sen työn olevan mukavaa työtä ja tää ala jolla opiskelen vaikuttaa onnekseni olevan just sitä mitä etukäteen odotinkin. Koen tän elämän jota elän ilman lasta, olevan lähinnä sellaista eteenpäin löllymistä ilman todellista tarkoitusta. Mulle se elämän tarkoitus on saada elää mahdollisimman pitkään perheeseeni kuuluvien ihmisten kanssa, joita voin rakastaa viimeiseen hengenvetooni asti. Silloin koen saaneeni sellaisen oman "unelmaelämäni".

Miksi siis en toteuttaisi sitä? Mä koen jokseenkin loukkaavana ihmisten tuomitsevan asenteen ja erilaisten unelmien eriarvoistamisen. Miksi unelma maailman ympäri matkustelusta nuorena olisi jotenkin parempi kuin unelma lasten saamisesta nuoren?

ap

Se taitaa olla niin, että ihmisen kuvittelevat usein kaikkien haluavan ja arvostavan samoja asioita. Jos itse arvostaa "vapautta" ja matkustelua, lapsen hankkiminen nuorella iällä kuulostaa pöyristyttävältä. Mäkin tunnen pari ihmistä (mm. hyvä ystäväni), jotka hankkivat lapsen yo-opintojen keskellä parikymppisenä. En muista ajatelleeni, että he jäävät nyt jostain paitsi, kun he tekevät erilaisia valintoja kuin minä. 

Ei mitään, mitä ei voisi kysyä neuvolasta tai vanhemmiltaan tai äideiksi tulleilta kavereiltaan.

Tosiasia on se, että 20-vuotiaat ymmärtävät itse vasta 20-30 vuoden kuluttua, mitä se elämänkokemus on ja mistä se karttuu. Näin on jokaisen ihmisen kohdalla.

Miksi siis en toteuttaisi sitä? Mä koen jokseenkin loukkaavana ihmisten tuomitsevan asenteen ja erilaisten unelmien eriarvoistamisen. Miksi unelma maailman ympäri matkustelusta nuorena olisi jotenkin parempi kuin unelma lasten saamisesta nuoren?

ap

Ei sen tarvitse olla juuri matkustelua, se on vain esimerkki, mutta sitä kannattaa ihan oikeasti miettiä, että sen lapsen saamisen jälkeen et paljon muuta voi tehdä. Asiat voi olla jotain ihan todella yksinkertaisiakin esimerkiksi mökkiviikonloppu kaveriporukalla, no ei välttämättä onnistu kovin helposti jos on lapsia. Harrastukset saattaa joutua jättämään kokonaan.

Eihän niitä välttämättä juuri nyt kaipaa, mutta elämä on aika pitkä. Lapsi harvoin riittää ainoaksi sisällöksi ja yleensä vähän vanhempana ja aikuisenpana on helpompi yhdistää se lapsiarki, kuin 20v:nä.

Jos kokee olevansa valmis äidiksi 20v nii mikä estää, siitä vaan, mutta totta kai joka asiassa normaalista poikkeavaa käytöstä joku ihmettelee. Sitä pitää vain oppia kestämään.

Mites Marita Taavitsainen? Olisko pitänyt tehdä lapset vasta 60-vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia on se, että 20-vuotiaat ymmärtävät itse vasta 20-30 vuoden kuluttua, mitä se elämänkokemus on ja mistä se karttuu. Näin on jokaisen ihmisen kohdalla.

Kolmekymppisenä ihminen on sen sijaan valmis! (Tämä oli sarkasmia.)

Mäkin sain ainokaiseni juuri täytettyäni 22. Oli kunnon ihmisen pakolliset ammatti, aviomies ja asuntolaina. Laitoksella päivittelivät "nuorta rouvaa" ja puolisen vuotta myöhemmin autokoulussa "vanhaa rouvaa" - kun keskivertoikä tehdä jotakin ei täyty, on joillakin maailmankirjat sekaisin, tai siltä silloin tuntui - ja miksei osin vieläkin; nyt 17 vuotta myöhemmin kirjoitan gradua ja elän opintotuella (en siis ole aikuinen enkä valmis äidiksi ;)). Kiitos sen ammatin, asuntolainaa ei enää ole. Aviomies on edelleen, ja hyvä onkin. Elämä on oikein mukavaa. Samoja asioita voi tehdä myös eri järjestyksessä.

Työmarkkinat on sen verran kovat nykyään, että harva 40v uusi maisteri saa töitä kun nuoremmatkaan ei meinaa saada. En uskaltaisi jättää sitä noin myöhään paitsi jos opiskelee ihan omaksi ilokseen. Toisekseen harvoille on mahdollista enää siinä vaiheessa alkaa elämään opintotuella, helpompaa se opintotuella eläminen on silloin nuorena jossain opiskelijaboksissa.

Biologia on 20-vuotiaan puolella, vaikka kukkahattutädit olisivatkin vastaan.

-Jaksaa valvoa, mutta ei tarvitse baareilla, kun voi valvoa oman lapsen kanssa.

-Kroppa toipuu synnytyksestä nopeammin, synnytys ja raskaus saattaa olla paljon helpompia.

-On vielä leikkisä äiti, kun omasta lapsuudesta ei ole ikuisuutta.

-Lapset tykkäävät nuoresta äidistä, myös naapurin lapset, sitä kehtaa esitellä.

-Äiti on vielä kärryillä uusista asioista, jolloin lapsikaan ei tipahda vanhana syntyneeksi.

-Tulee helpommin raskaaksi, ei tarvita keinotekoisia juttuja.

-Jaksaa matkustella ja touhuta lapsen kanssa. Eli lapsi ei syrjäytä muuta elämää.

-Kaverit raskaana about samaan aikaan, eikä 10-20 vuoden erolla.