Lue keskustelun säännöt.
Miksi joissain piireissä väheksytään 20-vuotiaita äitejä iän puolesta?
10.03.2018 |
Mitä äidiksi tulemisen valmiuksia 20-vuotiaalta äidiltä puuttuu verrattuna 30-vuotiaaseen? Nyt ei siis puhuta rahasta tai muustakaan materiasta vaan enemmänkin henkisestä pääomasta. Useampikin sanonut että 20-vuotiaalla ei ole tarpeeksi elämänkokemusta voidakseen olla hyvä äiti. Mitä oman lapsen vanhemmuudelle tärkeitä tietoja ja taitoja tarkalleen siltä 20-vuotiaalta äidiltä "elämänkokemuksen puutteensa" vuoksi sitten puuttuu? Tietoa ja muistoja useissa eri maissa matkustelusta? Vaiko tietoa omasta ammatistaan, (esim. parturi-kampaajalla kampausten tekemisestä ja hiustenleikkuusta)? Miten tarkalleen ne seikat mitä tuohon sitten ikinä keksittekään vaikuttavat äidit henkisiin valmiuksiin olla äiti?
Kiitos vaivannäöstänne jos jaksoitte pohdiskella ja vastata kaikkiin kysymyksiin! :) Kommentoikaa toki silti ihmeessä muutakin mitä mieleenne juolahtaakaan aiheen tiimoilta.
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ketju pysyy käynnissä, peukutuksista tulee varmaan muodostumaan aika hyvä läpileikkaus av:laisten taustoista ja arvoista. Enemmän alempaa keskiluokkaa ja progressiivisempaa ylempää keskiluokkaa, vai arvokonservatiiveja ja duunareita?
Ei elämä aina mene niin kuin ennustetaan. Mulla on maisterin paperit ja ollut aikoinaan ihan hyvät keskiluokkaiset tulot, mutta teen nykyään ihan eri duunia, koska oman alan työt loppuivat kuin seinään. Aion vielä opiskellakin kuten ketjussa ollut toinen äiti, joka myös on tajunnut nykyelämän realiteetit. Maailma on muuttunut.
Ja vielä siitä mun alasta. Se oli sellainen, missä on näkynyt yhteiskunnan muutokset ensimmäisten joukossa. Eli se mitä minä olen jo kokenut, tulette te muutkin kokemaan, mutta myöhemmin.
Onneksi lapset on tehty jo.
Taidat ajatella nyt jotain sellaista luokan määritelmää, johon liittyy tulot vahvasti ja joka siksi vaihtelee enemmän elämän aikana? En muuten ymmärrä miten viestisi liittyy minun viestiini millään lailla, ja oikeastaan tuota olettamallakaan en ihan pääse kärryille ajatuksenkulustasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs miltä tuntuu niistä lapsista, joiden vanhemmat ovat hitaalla käyviä vanhuksia verrattuina kavereiden nuoriin vanhempiin? Tai joiden sairauksista pienet lapset joutuvat murehtimaan? Tai joiden isovanhemmat kuolevat tai eivät enää jaksa osallistua lastenlastensa elämään?
Toivottavasti arvostavat sitten sitä rahaa, mitä on ehditty keräämään.
Minä olen alle 30 -vuotias ja isäni saateltiin juuri palvelutaloon. Ikää 70 ja terveys pettänyt (muunmuassa dementia, joka pahentunut vuosi vuodelta).
Isän isot nettotulut menevät liki kaikkineen palvelutalo-asumisen kustannuksiin.
Että silleen. Kyllähän sitä toisinaan miettii, että muilla ikäisilläni on vielä reilusti työikäiset vanhemmat, joilla on jaksamista ja ylipäätään mitään käsitystä maailman menosta. Kun tapaan isäni, niin hän selittelee nuoruutensa asioita, kuin ne olisivat tapahtuneet eilen. Lähiaikojen tapahtumia taas ei välillä muista ollenkaan. Ja tämä vain pahenee, kunnes joku kerta vieraillessa hän ei enää tunne minua.
No minulla on 80-vuotias äiti - asuu kotonaan, hoitaa asiansa, lenkkeilee ja hankki juuri uuden tabletin. Tuli äidikseni vähän alle nelkymppisenä, kuten minäkin. Koskaan lapsena en tuntenut että äitini olisi ollut kavereideni äitejä vanhempi. Äitiäni nuorempi isäni on kyllä kuollut. Ei nämä asiat ole niin yksioikoisia, että aina vanha vanhempi on pahaksi. Itse tykkään myös siitä, että perinteiden ja historian tajuni on parempi kuin monilla ikäisilläni (kiitos "vanhana" minun saaneen äidin).
Toki näissä on eroja, mutta esimerkiksi jos minun isäni olisi minut saanu edes kymmenen vuotta aikaisemmin, olisi minullakin ollut kymmenen vuotta enemmän aikaa sen terveemmän isäni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs miltä tuntuu niistä lapsista, joiden vanhemmat ovat hitaalla käyviä vanhuksia verrattuina kavereiden nuoriin vanhempiin? Tai joiden sairauksista pienet lapset joutuvat murehtimaan? Tai joiden isovanhemmat kuolevat tai eivät enää jaksa osallistua lastenlastensa elämään?
Toivottavasti arvostavat sitten sitä rahaa, mitä on ehditty keräämään.
Minä olen alle 30 -vuotias ja isäni saateltiin juuri palvelutaloon. Ikää 70 ja terveys pettänyt (muunmuassa dementia, joka pahentunut vuosi vuodelta).
Isän isot nettotulut menevät liki kaikkineen palvelutalo-asumisen kustannuksiin.
Että silleen. Kyllähän sitä toisinaan miettii, että muilla ikäisilläni on vielä reilusti työikäiset vanhemmat, joilla on jaksamista ja ylipäätään mitään käsitystä maailman menosta. Kun tapaan isäni, niin hän selittelee nuoruutensa asioita, kuin ne olisivat tapahtuneet eilen. Lähiaikojen tapahtumia taas ei välillä muista ollenkaan. Ja tämä vain pahenee, kunnes joku kerta vieraillessa hän ei enää tunne minua.
Kyllä yhtä lailla 50-vuotiaskin voi saada aivoinfarktin ja dementoitua. Oman lähipiirini vanhukset ovat 70-vuotiaina vielä oikein reippaita, ei se dementia kaikille iske.
Lapsuus kirjoitti:
Tämä keskusteluketju valottaa sitä tosiasiaa, että oikeaa ikää tulla äidiksi ei ole. Äitiys on niin subjektiivinen kokemus, että 40- vuotias äidiksi tullut ei voi ymmärtää 20- vuotiasta äitiä. Jos äiti on vastuullinen ja (huom.!) päihteetön ja tunne-elämältään edes jollain tavoin tasapainossa, lapsella on missä iässä vain mahdollista saada turvallinen lapsuus. Surullisia perhetragedioita löytyy kaikista ikäluokista. Ei voi sanoa, että parikymppinen olisi epäkypsä tai nelikymppinen liian vanha. Kaikki on kiinni tuesta ja yhteiskunnan ja ympäristön suhtautumisesta.
Arvostakaamme kaikkia äitejä juuri sen ikäisinä kuin ovat. Omat "virheet" ja pahan olon voi purkaa pönkittämällä omia ratkaisujaan - mutta kun oikeaa ratkaisua ja ikää ei ole. Tärkeintä on rakkaus ja tuki.
Sepä se onkin, että nuoret äidit lokeroidaan "huonoihin äiteihin", joilla varmasti kaikenlaista ongelmaa. Sitten taas 30-40 -vuotiaana lapsensa saaneet "hyviin äiteihin", joilla varmat tulot, hyvä sivistys ja lempeitä ja rauhallisia vanhempia.
Valitettavasti vaan näin mustavalkoisesti se ei mene. Se miellyttävän ja sivistyneen oloinen nelikymppisenä lapsensa saanut voi olla suljettujen ovien takana lapsiaan pahoinpitelevä hermoheikko. Se epävarmalta äidiltä vaikuttava 20 -vuotias nuori nainen taas mitä parhain äiti lapselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs miltä tuntuu niistä lapsista, joiden vanhemmat ovat hitaalla käyviä vanhuksia verrattuina kavereiden nuoriin vanhempiin? Tai joiden sairauksista pienet lapset joutuvat murehtimaan? Tai joiden isovanhemmat kuolevat tai eivät enää jaksa osallistua lastenlastensa elämään?
Toivottavasti arvostavat sitten sitä rahaa, mitä on ehditty keräämään.
Minä olen alle 30 -vuotias ja isäni saateltiin juuri palvelutaloon. Ikää 70 ja terveys pettänyt (muunmuassa dementia, joka pahentunut vuosi vuodelta).
Isän isot nettotulut menevät liki kaikkineen palvelutalo-asumisen kustannuksiin.
Että silleen. Kyllähän sitä toisinaan miettii, että muilla ikäisilläni on vielä reilusti työikäiset vanhemmat, joilla on jaksamista ja ylipäätään mitään käsitystä maailman menosta. Kun tapaan isäni, niin hän selittelee nuoruutensa asioita, kuin ne olisivat tapahtuneet eilen. Lähiaikojen tapahtumia taas ei välillä muista ollenkaan. Ja tämä vain pahenee, kunnes joku kerta vieraillessa hän ei enää tunne minua.
Jaksamista. Tuo on raskas taakka kantaa. Samoin on käynyt ystävälleni, tosin hän on vasta 25 ja isänsä 57. Kotihoidosta luovuttiin viime kesänä.
Omat vanhempani, 65 ja 70, ovat sairauksiensa vuoksi raihnaisia vanhuksia. Itse olen 39, ja heidän edunvalvojansa. Ne geenit, ne geenit: 17-v ainokaiseni olisi jäänyt syntymättä, jos olisin odottanut. Sairastuin 26-vuotiaana, ja 30-vuotiaana oli jo ihan selvää, ettei silloisella terveydentilalla ja lääkityksellä oltaisi enää raskaana. Onneksi ei ollut tarvettakaan, ja onneksi ehdin. Nuori on perusteellisesti tutkittu ja terveiden kirjoissa.
Välillä tuntuu, että meillä pelataan niin eri säännöillä kuin keskiverto-oletetussa elämässä, että joutuu pinnistelemään päästäkseen jyvälle esim. siitä, että useimpien mielestä 65-vuotias on pirteä, matkaileva ja harrastava, terhakka työikäinen, mutta näinhän se menee, kenellä mitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole biologisesti mahdollista että 20v on "kypsä". Aivot kehittyvät 25v asti. Parikymppisenä mietit juuri kuten kirjoititkin että suurin syy on että sinä haluat lapsen. Itsekeskeistä.
Sinun pitäisi miettiä mitä voit tarjota lapselle. Raha mahdollistaa nykymaailmassa lähes kaiken. Ei se toki rakkautta korvaa.
Elämänkokemus ei tarkoita mitään matkoja. Se tarkoittaa henkistä kehitystä ja itseksi tulemista. Viiden vuoden päästä voit olla ihan erilainen kuin nyt. Ihminen kehittyy eniten juuri 25v saakka. Voi olla että et sitten enää vaikka edes halua lapsia!
Tekstisi kuulostaa aika idealistiselta. Onko sinulla tietoa ja kokemusta mitä vanhemmuus voi todellisuudessa olla? Se voi olla hyvin rankkaa, ja raha sekä kypsyys helpottavat sitä.
Onnea matkaan jos valitset äitiyden nuorella iällä. Pohdi kuitenkin noita asioita, ihan vain sen vuoksi että voit olla varma siitä, että et tee virhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs miltä tuntuu niistä lapsista, joiden vanhemmat ovat hitaalla käyviä vanhuksia verrattuina kavereiden nuoriin vanhempiin? Tai joiden sairauksista pienet lapset joutuvat murehtimaan? Tai joiden isovanhemmat kuolevat tai eivät enää jaksa osallistua lastenlastensa elämään?
Toivottavasti arvostavat sitten sitä rahaa, mitä on ehditty keräämään.
Minä olen alle 30 -vuotias ja isäni saateltiin juuri palvelutaloon. Ikää 70 ja terveys pettänyt (muunmuassa dementia, joka pahentunut vuosi vuodelta).
Isän isot nettotulut menevät liki kaikkineen palvelutalo-asumisen kustannuksiin.
Että silleen. Kyllähän sitä toisinaan miettii, että muilla ikäisilläni on vielä reilusti työikäiset vanhemmat, joilla on jaksamista ja ylipäätään mitään käsitystä maailman menosta. Kun tapaan isäni, niin hän selittelee nuoruutensa asioita, kuin ne olisivat tapahtuneet eilen. Lähiaikojen tapahtumia taas ei välillä muista ollenkaan. Ja tämä vain pahenee, kunnes joku kerta vieraillessa hän ei enää tunne minua.
No minulla on 80-vuotias äiti - asuu kotonaan, hoitaa asiansa, lenkkeilee ja hankki juuri uuden tabletin. Tuli äidikseni vähän alle nelkymppisenä, kuten minäkin. Koskaan lapsena en tuntenut että äitini olisi ollut kavereideni äitejä vanhempi. Äitiäni nuorempi isäni on kyllä kuollut. Ei nämä asiat ole niin yksioikoisia, että aina vanha vanhempi on pahaksi. Itse tykkään myös siitä, että perinteiden ja historian tajuni on parempi kuin monilla ikäisilläni (kiitos "vanhana" minun saaneen äidin).
Toki näissä on eroja, mutta esimerkiksi jos minun isäni olisi minut saanu edes kymmenen vuotta aikaisemmin, olisi minullakin ollut kymmenen vuotta enemmän aikaa sen terveemmän isäni kanssa.
Tuo on totta myös jokaisen 37-vuotiaana syöpään sairastuneen isän kohdalla. Pitää tehdä parhaat mahdolliset ratkaisut jokaisessa vaiheessa, sen tiedon perusteella mitä itsellä sillä hetkellä on. Tulevaisuudesta ei voi kukaan tietää. Et sano mitään niistä syistä jotka isäsi kohdalla johtivat myöhäiseen vanhemmuuteen, mutta eiköhän hänellä sellaisia kuitenkin ollut - voi tietenkin olla että olivatkin huonoja syitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs miltä tuntuu niistä lapsista, joiden vanhemmat ovat hitaalla käyviä vanhuksia verrattuina kavereiden nuoriin vanhempiin? Tai joiden sairauksista pienet lapset joutuvat murehtimaan? Tai joiden isovanhemmat kuolevat tai eivät enää jaksa osallistua lastenlastensa elämään?
Toivottavasti arvostavat sitten sitä rahaa, mitä on ehditty keräämään.
Minä olen alle 30 -vuotias ja isäni saateltiin juuri palvelutaloon. Ikää 70 ja terveys pettänyt (muunmuassa dementia, joka pahentunut vuosi vuodelta).
Isän isot nettotulut menevät liki kaikkineen palvelutalo-asumisen kustannuksiin.
Että silleen. Kyllähän sitä toisinaan miettii, että muilla ikäisilläni on vielä reilusti työikäiset vanhemmat, joilla on jaksamista ja ylipäätään mitään käsitystä maailman menosta. Kun tapaan isäni, niin hän selittelee nuoruutensa asioita, kuin ne olisivat tapahtuneet eilen. Lähiaikojen tapahtumia taas ei välillä muista ollenkaan. Ja tämä vain pahenee, kunnes joku kerta vieraillessa hän ei enää tunne minua.
No minulla on 80-vuotias äiti - asuu kotonaan, hoitaa asiansa, lenkkeilee ja hankki juuri uuden tabletin. Tuli äidikseni vähän alle nelkymppisenä, kuten minäkin. Koskaan lapsena en tuntenut että äitini olisi ollut kavereideni äitejä vanhempi. Äitiäni nuorempi isäni on kyllä kuollut. Ei nämä asiat ole niin yksioikoisia, että aina vanha vanhempi on pahaksi. Itse tykkään myös siitä, että perinteiden ja historian tajuni on parempi kuin monilla ikäisilläni (kiitos "vanhana" minun saaneen äidin).
Toki näissä on eroja, mutta esimerkiksi jos minun isäni olisi minut saanu edes kymmenen vuotta aikaisemmin, olisi minullakin ollut kymmenen vuotta enemmän aikaa sen terveemmän isäni kanssa.
Tai sitten saada vaikkapa syövän ja kuolla jo paljon aikaisemmin. Ei näitä voi ennustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs miltä tuntuu niistä lapsista, joiden vanhemmat ovat hitaalla käyviä vanhuksia verrattuina kavereiden nuoriin vanhempiin? Tai joiden sairauksista pienet lapset joutuvat murehtimaan? Tai joiden isovanhemmat kuolevat tai eivät enää jaksa osallistua lastenlastensa elämään?
Toivottavasti arvostavat sitten sitä rahaa, mitä on ehditty keräämään.
Minä olen alle 30 -vuotias ja isäni saateltiin juuri palvelutaloon. Ikää 70 ja terveys pettänyt (muunmuassa dementia, joka pahentunut vuosi vuodelta).
Isän isot nettotulut menevät liki kaikkineen palvelutalo-asumisen kustannuksiin.
Että silleen. Kyllähän sitä toisinaan miettii, että muilla ikäisilläni on vielä reilusti työikäiset vanhemmat, joilla on jaksamista ja ylipäätään mitään käsitystä maailman menosta. Kun tapaan isäni, niin hän selittelee nuoruutensa asioita, kuin ne olisivat tapahtuneet eilen. Lähiaikojen tapahtumia taas ei välillä muista ollenkaan. Ja tämä vain pahenee, kunnes joku kerta vieraillessa hän ei enää tunne minua.
Jaksamista. Tuo on raskas taakka kantaa. Samoin on käynyt ystävälleni, tosin hän on vasta 25 ja isänsä 57. Kotihoidosta luovuttiin viime kesänä.
Omat vanhempani, 65 ja 70, ovat sairauksiensa vuoksi raihnaisia vanhuksia. Itse olen 39, ja heidän edunvalvojansa. Ne geenit, ne geenit: 17-v ainokaiseni olisi jäänyt syntymättä, jos olisin odottanut. Sairastuin 26-vuotiaana, ja 30-vuotiaana oli jo ihan selvää, ettei silloisella terveydentilalla ja lääkityksellä oltaisi enää raskaana. Onneksi ei ollut tarvettakaan, ja onneksi ehdin. Nuori on perusteellisesti tutkittu ja terveiden kirjoissa.
Välillä tuntuu, että meillä pelataan niin eri säännöillä kuin keskiverto-oletetussa elämässä, että joutuu pinnistelemään päästäkseen jyvälle esim. siitä, että useimpien mielestä 65-vuotias on pirteä, matkaileva ja harrastava, terhakka työikäinen, mutta näinhän se menee, kenellä mitenkin.
Kiitos. Ei tämä tosiaan helppo keissi ole. Jaksamisia sinullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologia on 20-vuotiaan puolella, vaikka kukkahattutädit olisivatkin vastaan.
-Jaksaa valvoa, mutta ei tarvitse baareilla, kun voi valvoa oman lapsen kanssa.
-Kroppa toipuu synnytyksestä nopeammin, synnytys ja raskaus saattaa olla paljon helpompia.
-On vielä leikkisä äiti, kun omasta lapsuudesta ei ole ikuisuutta.
-Lapset tykkäävät nuoresta äidistä, myös naapurin lapset, sitä kehtaa esitellä.
-Äiti on vielä kärryillä uusista asioista, jolloin lapsikaan ei tipahda vanhana syntyneeksi.
-Tulee helpommin raskaaksi, ei tarvita keinotekoisia juttuja.
-Jaksaa matkustella ja touhuta lapsen kanssa. Eli lapsi ei syrjäytä muuta elämää.
-Kaverit raskaana about samaan aikaan, eikä 10-20 vuoden erolla.
Tässä on ihan joka kohta pielessä. Ai leikkisä. Päinvastoin. Leikkii aikuista
Keskimäärin eikä lapsi saadaan 28 v. Ihan yksin on äitinä nuorena. Nuorta äitiä kummaksutaan
20-vuotias on jo ihan Suomen lain mukaan aikuinen. Joten sinä rikot Suomen lakia. Ja kyllä siinä aikuistuu, kun laskut ja vastuut painaa päälle. Ei vaan voi pitkittää teini-ikää.
Ei kaikkien kaverit tai siskot tms ole täsmälleen samana vuonna syntyneitä...
Kuka kummeksuu nuorta äitiä?
Miten rikon lakia?
Aikuistuu tottakai mutta se on jotenkin leikkiä.
Kyllä parikymppisenä näyttää teiniäidit. Siskolta. Lapselta. Kummastuttaa ihmisiäTuo eri ikäiset kaverit. Se kai koskee vaikka 40v äidiksi tulevaa? Saa samaan aikaan lapsen kuin muutkin. Ei kaikkien kaverit ja siskot ole samana vuonna syntyneitä....
Leikkii aikuista? Oletko kehitysvammainen tai muuten jälkeen jäänyt? Ymmärrän jos on omakohtaista kokemusta siitä että käy vähän hitaalla.
Itse 20- vuotiaana ostin asunnon, kävin töissä ja menin naimisiin. Aika kaukana leikistä oli mun elämä.
Ottaa näköjään koville kun pitää alkaa nimitellä...
Sellaista kotileikkiä se on nuorena. Mutta onneksi jokainen siitä kasvaa
Nimitellä? Ihan tosissani kysyin, koska tuntuu oudolta että joku vielä 20- vuotiaana leikkii! Mutta mikäs siinä, niinkuin itse sanoit : jokainen kasvaa, sinäkin!
Aivan
Ihan tosissasi kysyit
Kyllä.
En ymmärrä miksi sinä väität että 20- vuotias leikkii aikuista tai kotia.
Moni 20.v on töissä, osalla perhe, itselläni asuntolaina. Kyllä tämä ihan normaalia aikuisen elämää on, joten en kutsuisi leikiksi.
Ja mikä ihmeen tarve sulla on haukkua toisten ihmisten elämää kotileikiksi? Siis ihmisten joita et edes tunne.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuus kirjoitti:
Tämä keskusteluketju valottaa sitä tosiasiaa, että oikeaa ikää tulla äidiksi ei ole. Äitiys on niin subjektiivinen kokemus, että 40- vuotias äidiksi tullut ei voi ymmärtää 20- vuotiasta äitiä. Jos äiti on vastuullinen ja (huom.!) päihteetön ja tunne-elämältään edes jollain tavoin tasapainossa, lapsella on missä iässä vain mahdollista saada turvallinen lapsuus. Surullisia perhetragedioita löytyy kaikista ikäluokista. Ei voi sanoa, että parikymppinen olisi epäkypsä tai nelikymppinen liian vanha. Kaikki on kiinni tuesta ja yhteiskunnan ja ympäristön suhtautumisesta.
Arvostakaamme kaikkia äitejä juuri sen ikäisinä kuin ovat. Omat "virheet" ja pahan olon voi purkaa pönkittämällä omia ratkaisujaan - mutta kun oikeaa ratkaisua ja ikää ei ole. Tärkeintä on rakkaus ja tuki.
Sepä se onkin, että nuoret äidit lokeroidaan "huonoihin äiteihin", joilla varmasti kaikenlaista ongelmaa. Sitten taas 30-40 -vuotiaana lapsensa saaneet "hyviin äiteihin", joilla varmat tulot, hyvä sivistys ja lempeitä ja rauhallisia vanhempia.
Valitettavasti vaan näin mustavalkoisesti se ei mene. Se miellyttävän ja sivistyneen oloinen nelikymppisenä lapsensa saanut voi olla suljettujen ovien takana lapsiaan pahoinpitelevä hermoheikko. Se epävarmalta äidiltä vaikuttava 20 -vuotias nuori nainen taas mitä parhain äiti lapselleen.
Kyllähän täällä lokeroidaan myös vanhempia äitejä ikälopuiksi, joiden ikää lapset joutuvat häpeämään ja jotka raihnastuvat ja tulevat taakoiksi lapsilleen. Ja huom! itse en kannata kumpaakaan lokerointia ja ehkä siksi havaitsen sen puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsuus kirjoitti:
Tämä keskusteluketju valottaa sitä tosiasiaa, että oikeaa ikää tulla äidiksi ei ole. Äitiys on niin subjektiivinen kokemus, että 40- vuotias äidiksi tullut ei voi ymmärtää 20- vuotiasta äitiä. Jos äiti on vastuullinen ja (huom.!) päihteetön ja tunne-elämältään edes jollain tavoin tasapainossa, lapsella on missä iässä vain mahdollista saada turvallinen lapsuus. Surullisia perhetragedioita löytyy kaikista ikäluokista. Ei voi sanoa, että parikymppinen olisi epäkypsä tai nelikymppinen liian vanha. Kaikki on kiinni tuesta ja yhteiskunnan ja ympäristön suhtautumisesta.
Arvostakaamme kaikkia äitejä juuri sen ikäisinä kuin ovat. Omat "virheet" ja pahan olon voi purkaa pönkittämällä omia ratkaisujaan - mutta kun oikeaa ratkaisua ja ikää ei ole. Tärkeintä on rakkaus ja tuki.
Sepä se onkin, että nuoret äidit lokeroidaan "huonoihin äiteihin", joilla varmasti kaikenlaista ongelmaa. Sitten taas 30-40 -vuotiaana lapsensa saaneet "hyviin äiteihin", joilla varmat tulot, hyvä sivistys ja lempeitä ja rauhallisia vanhempia.
Valitettavasti vaan näin mustavalkoisesti se ei mene. Se miellyttävän ja sivistyneen oloinen nelikymppisenä lapsensa saanut voi olla suljettujen ovien takana lapsiaan pahoinpitelevä hermoheikko. Se epävarmalta äidiltä vaikuttava 20 -vuotias nuori nainen taas mitä parhain äiti lapselleen.
Ei kukaan sanokaan, että se menisi noin mustavalkoisesti. Hyviä vanhempia on oikeasti minkään ikäisissä ikävän vähän, joten tietenkään kaikki kypsällä iällä lisääntyneet eivät sellaisia ole.
Korrelaatio on kuitenkin olemassa. Vanhempien vanhempien lapsilla menee elämässä paremmin. Tämä johtuu melko varmasti sekä iän vaikutuksesta että siitä, että vastuullisemmat ja kykenevämmät vanhemmat odottavat kolmekymppisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole biologisesti mahdollista että 20v on "kypsä". Aivot kehittyvät 25v asti. Parikymppisenä mietit juuri kuten kirjoititkin että suurin syy on että sinä haluat lapsen. Itsekeskeistä.
Sinun pitäisi miettiä mitä voit tarjota lapselle. Raha mahdollistaa nykymaailmassa lähes kaiken. Ei se toki rakkautta korvaa.
Elämänkokemus ei tarkoita mitään matkoja. Se tarkoittaa henkistä kehitystä ja itseksi tulemista. Viiden vuoden päästä voit olla ihan erilainen kuin nyt. Ihminen kehittyy eniten juuri 25v saakka. Voi olla että et sitten enää vaikka edes halua lapsia!
Tekstisi kuulostaa aika idealistiselta. Onko sinulla tietoa ja kokemusta mitä vanhemmuus voi todellisuudessa olla? Se voi olla hyvin rankkaa, ja raha sekä kypsyys helpottavat sitä.
Onnea matkaan jos valitset äitiyden nuorella iällä. Pohdi kuitenkin noita asioita, ihan vain sen vuoksi että voit olla varma siitä, että et tee virhettä.
Lastenteko on aina itsekeskeinen valinta. Ja lapsia SAADAAN, ei tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole biologisesti mahdollista että 20v on "kypsä". Aivot kehittyvät 25v asti. Parikymppisenä mietit juuri kuten kirjoititkin että suurin syy on että sinä haluat lapsen. Itsekeskeistä.
Sinun pitäisi miettiä mitä voit tarjota lapselle. Raha mahdollistaa nykymaailmassa lähes kaiken. Ei se toki rakkautta korvaa.
Elämänkokemus ei tarkoita mitään matkoja. Se tarkoittaa henkistä kehitystä ja itseksi tulemista. Viiden vuoden päästä voit olla ihan erilainen kuin nyt. Ihminen kehittyy eniten juuri 25v saakka. Voi olla että et sitten enää vaikka edes halua lapsia!
Tekstisi kuulostaa aika idealistiselta. Onko sinulla tietoa ja kokemusta mitä vanhemmuus voi todellisuudessa olla? Se voi olla hyvin rankkaa, ja raha sekä kypsyys helpottavat sitä.
Onnea matkaan jos valitset äitiyden nuorella iällä. Pohdi kuitenkin noita asioita, ihan vain sen vuoksi että voit olla varma siitä, että et tee virhettä.
Minä sain lapseni nelikymppisenä ja kyllä mietin sitä, että "haluan lapsen". Juuri se haluhan se on se, mikä saa jaksamaan ne raskaat asiat, siihen kaikki perustuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologia on 20-vuotiaan puolella, vaikka kukkahattutädit olisivatkin vastaan.
-Jaksaa valvoa, mutta ei tarvitse baareilla, kun voi valvoa oman lapsen kanssa.
-Kroppa toipuu synnytyksestä nopeammin, synnytys ja raskaus saattaa olla paljon helpompia.
-On vielä leikkisä äiti, kun omasta lapsuudesta ei ole ikuisuutta.
-Lapset tykkäävät nuoresta äidistä, myös naapurin lapset, sitä kehtaa esitellä.
-Äiti on vielä kärryillä uusista asioista, jolloin lapsikaan ei tipahda vanhana syntyneeksi.
-Tulee helpommin raskaaksi, ei tarvita keinotekoisia juttuja.
-Jaksaa matkustella ja touhuta lapsen kanssa. Eli lapsi ei syrjäytä muuta elämää.
-Kaverit raskaana about samaan aikaan, eikä 10-20 vuoden erolla.
Tässä on ihan joka kohta pielessä. Ai leikkisä. Päinvastoin. Leikkii aikuista
Keskimäärin eikä lapsi saadaan 28 v. Ihan yksin on äitinä nuorena. Nuorta äitiä kummaksutaan
20-vuotias on jo ihan Suomen lain mukaan aikuinen. Joten sinä rikot Suomen lakia. Ja kyllä siinä aikuistuu, kun laskut ja vastuut painaa päälle. Ei vaan voi pitkittää teini-ikää.
Ei kaikkien kaverit tai siskot tms ole täsmälleen samana vuonna syntyneitä...
Kuka kummeksuu nuorta äitiä?
Miten rikon lakia?
Aikuistuu tottakai mutta se on jotenkin leikkiä.
Kyllä parikymppisenä näyttää teiniäidit. Siskolta. Lapselta. Kummastuttaa ihmisiäTuo eri ikäiset kaverit. Se kai koskee vaikka 40v äidiksi tulevaa? Saa samaan aikaan lapsen kuin muutkin. Ei kaikkien kaverit ja siskot ole samana vuonna syntyneitä....
Leikkii aikuista? Oletko kehitysvammainen tai muuten jälkeen jäänyt? Ymmärrän jos on omakohtaista kokemusta siitä että käy vähän hitaalla.
Itse 20- vuotiaana ostin asunnon, kävin töissä ja menin naimisiin. Aika kaukana leikistä oli mun elämä.
Ottaa näköjään koville kun pitää alkaa nimitellä...
Sellaista kotileikkiä se on nuorena. Mutta onneksi jokainen siitä kasvaa
Nimitellä? Ihan tosissani kysyin, koska tuntuu oudolta että joku vielä 20- vuotiaana leikkii! Mutta mikäs siinä, niinkuin itse sanoit : jokainen kasvaa, sinäkin!
Aivan
Ihan tosissasi kysyitKyllä.
En ymmärrä miksi sinä väität että 20- vuotias leikkii aikuista tai kotia.Moni 20.v on töissä, osalla perhe, itselläni asuntolaina. Kyllä tämä ihan normaalia aikuisen elämää on, joten en kutsuisi leikiksi.
Ja mikä ihmeen tarve sulla on haukkua toisten ihmisten elämää kotileikiksi? Siis ihmisten joita et edes tunne.
Oletko kiusaaja? Teini?
Vai ottaako vain koville. Kaduttaa?
Olen saanut lapseni nuorena ja aika paljon sain paskaa niskaani. Huvittavinta on että sitä pskaa tuli juuri näiltä sivistyneiltä ja korkeasti koulutetuilta henkilöiltä.
Kyllä huomaa että he tosiaan luulevat että lasta kasvatetaan rahalla ja on parempi äiti kun on paljon rahaa.
Itse olen siis kaupassa töissä ja en millään pysty tarjoamaan lapselle sellaista elämää kuin he.
Joskus mietin että millaista, mutta tulin siihen tulokseen että en edes halua:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologia on 20-vuotiaan puolella, vaikka kukkahattutädit olisivatkin vastaan.
-Jaksaa valvoa, mutta ei tarvitse baareilla, kun voi valvoa oman lapsen kanssa.
-Kroppa toipuu synnytyksestä nopeammin, synnytys ja raskaus saattaa olla paljon helpompia.
-On vielä leikkisä äiti, kun omasta lapsuudesta ei ole ikuisuutta.
-Lapset tykkäävät nuoresta äidistä, myös naapurin lapset, sitä kehtaa esitellä.
-Äiti on vielä kärryillä uusista asioista, jolloin lapsikaan ei tipahda vanhana syntyneeksi.
-Tulee helpommin raskaaksi, ei tarvita keinotekoisia juttuja.
-Jaksaa matkustella ja touhuta lapsen kanssa. Eli lapsi ei syrjäytä muuta elämää.
-Kaverit raskaana about samaan aikaan, eikä 10-20 vuoden erolla.
Tässä on ihan joka kohta pielessä. Ai leikkisä. Päinvastoin. Leikkii aikuista
Keskimäärin eikä lapsi saadaan 28 v. Ihan yksin on äitinä nuorena. Nuorta äitiä kummaksutaan
20-vuotias on jo ihan Suomen lain mukaan aikuinen. Joten sinä rikot Suomen lakia. Ja kyllä siinä aikuistuu, kun laskut ja vastuut painaa päälle. Ei vaan voi pitkittää teini-ikää.
Ei kaikkien kaverit tai siskot tms ole täsmälleen samana vuonna syntyneitä...
Kuka kummeksuu nuorta äitiä?
Miten rikon lakia?
Aikuistuu tottakai mutta se on jotenkin leikkiä.
Kyllä parikymppisenä näyttää teiniäidit. Siskolta. Lapselta. Kummastuttaa ihmisiäTuo eri ikäiset kaverit. Se kai koskee vaikka 40v äidiksi tulevaa? Saa samaan aikaan lapsen kuin muutkin. Ei kaikkien kaverit ja siskot ole samana vuonna syntyneitä....
Leikkii aikuista? Oletko kehitysvammainen tai muuten jälkeen jäänyt? Ymmärrän jos on omakohtaista kokemusta siitä että käy vähän hitaalla.
Itse 20- vuotiaana ostin asunnon, kävin töissä ja menin naimisiin. Aika kaukana leikistä oli mun elämä.
Ottaa näköjään koville kun pitää alkaa nimitellä...
Sellaista kotileikkiä se on nuorena. Mutta onneksi jokainen siitä kasvaa
Nimitellä? Ihan tosissani kysyin, koska tuntuu oudolta että joku vielä 20- vuotiaana leikkii! Mutta mikäs siinä, niinkuin itse sanoit : jokainen kasvaa, sinäkin!
Aivan
Ihan tosissasi kysyitKyllä.
En ymmärrä miksi sinä väität että 20- vuotias leikkii aikuista tai kotia.Moni 20.v on töissä, osalla perhe, itselläni asuntolaina. Kyllä tämä ihan normaalia aikuisen elämää on, joten en kutsuisi leikiksi.
Ja mikä ihmeen tarve sulla on haukkua toisten ihmisten elämää kotileikiksi? Siis ihmisten joita et edes tunne.
Olen itse ollut samassa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologia on 20-vuotiaan puolella, vaikka kukkahattutädit olisivatkin vastaan.
-Jaksaa valvoa, mutta ei tarvitse baareilla, kun voi valvoa oman lapsen kanssa.
-Kroppa toipuu synnytyksestä nopeammin, synnytys ja raskaus saattaa olla paljon helpompia.
-On vielä leikkisä äiti, kun omasta lapsuudesta ei ole ikuisuutta.
-Lapset tykkäävät nuoresta äidistä, myös naapurin lapset, sitä kehtaa esitellä.
-Äiti on vielä kärryillä uusista asioista, jolloin lapsikaan ei tipahda vanhana syntyneeksi.
-Tulee helpommin raskaaksi, ei tarvita keinotekoisia juttuja.
-Jaksaa matkustella ja touhuta lapsen kanssa. Eli lapsi ei syrjäytä muuta elämää.
-Kaverit raskaana about samaan aikaan, eikä 10-20 vuoden erolla.
Tässä on ihan joka kohta pielessä. Ai leikkisä. Päinvastoin. Leikkii aikuista
Keskimäärin eikä lapsi saadaan 28 v. Ihan yksin on äitinä nuorena. Nuorta äitiä kummaksutaan
20-vuotias on jo ihan Suomen lain mukaan aikuinen. Joten sinä rikot Suomen lakia. Ja kyllä siinä aikuistuu, kun laskut ja vastuut painaa päälle. Ei vaan voi pitkittää teini-ikää.
Ei kaikkien kaverit tai siskot tms ole täsmälleen samana vuonna syntyneitä...
Kuka kummeksuu nuorta äitiä?
Miten rikon lakia?
Aikuistuu tottakai mutta se on jotenkin leikkiä.
Kyllä parikymppisenä näyttää teiniäidit. Siskolta. Lapselta. Kummastuttaa ihmisiäTuo eri ikäiset kaverit. Se kai koskee vaikka 40v äidiksi tulevaa? Saa samaan aikaan lapsen kuin muutkin. Ei kaikkien kaverit ja siskot ole samana vuonna syntyneitä....
Leikkii aikuista? Oletko kehitysvammainen tai muuten jälkeen jäänyt? Ymmärrän jos on omakohtaista kokemusta siitä että käy vähän hitaalla.
Itse 20- vuotiaana ostin asunnon, kävin töissä ja menin naimisiin. Aika kaukana leikistä oli mun elämä.
Ottaa näköjään koville kun pitää alkaa nimitellä...
Sellaista kotileikkiä se on nuorena. Mutta onneksi jokainen siitä kasvaa
Nimitellä? Ihan tosissani kysyin, koska tuntuu oudolta että joku vielä 20- vuotiaana leikkii! Mutta mikäs siinä, niinkuin itse sanoit : jokainen kasvaa, sinäkin!
Aivan
Ihan tosissasi kysyitKyllä.
En ymmärrä miksi sinä väität että 20- vuotias leikkii aikuista tai kotia.Moni 20.v on töissä, osalla perhe, itselläni asuntolaina. Kyllä tämä ihan normaalia aikuisen elämää on, joten en kutsuisi leikiksi.
Ja mikä ihmeen tarve sulla on haukkua toisten ihmisten elämää kotileikiksi? Siis ihmisten joita et edes tunne.Oletko kiusaaja? Teini?
Vai ottaako vain koville. Kaduttaa?
? Nyt meni ohi?? Kiusaaja? Mitäs jos katsot peiliin voi se kiusaaja löytyä sieltä.
Ei ota koville eikä kaduta. Entä sinua, kun koet oikeudeksesi arvostella muita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologia on 20-vuotiaan puolella, vaikka kukkahattutädit olisivatkin vastaan.
-Jaksaa valvoa, mutta ei tarvitse baareilla, kun voi valvoa oman lapsen kanssa.
-Kroppa toipuu synnytyksestä nopeammin, synnytys ja raskaus saattaa olla paljon helpompia.
-On vielä leikkisä äiti, kun omasta lapsuudesta ei ole ikuisuutta.
-Lapset tykkäävät nuoresta äidistä, myös naapurin lapset, sitä kehtaa esitellä.
-Äiti on vielä kärryillä uusista asioista, jolloin lapsikaan ei tipahda vanhana syntyneeksi.
-Tulee helpommin raskaaksi, ei tarvita keinotekoisia juttuja.
-Jaksaa matkustella ja touhuta lapsen kanssa. Eli lapsi ei syrjäytä muuta elämää.
-Kaverit raskaana about samaan aikaan, eikä 10-20 vuoden erolla.
Tässä on ihan joka kohta pielessä. Ai leikkisä. Päinvastoin. Leikkii aikuista
Keskimäärin eikä lapsi saadaan 28 v. Ihan yksin on äitinä nuorena. Nuorta äitiä kummaksutaan
20-vuotias on jo ihan Suomen lain mukaan aikuinen. Joten sinä rikot Suomen lakia. Ja kyllä siinä aikuistuu, kun laskut ja vastuut painaa päälle. Ei vaan voi pitkittää teini-ikää.
Ei kaikkien kaverit tai siskot tms ole täsmälleen samana vuonna syntyneitä...
Kuka kummeksuu nuorta äitiä?
Miten rikon lakia?
Aikuistuu tottakai mutta se on jotenkin leikkiä.
Kyllä parikymppisenä näyttää teiniäidit. Siskolta. Lapselta. Kummastuttaa ihmisiäTuo eri ikäiset kaverit. Se kai koskee vaikka 40v äidiksi tulevaa? Saa samaan aikaan lapsen kuin muutkin. Ei kaikkien kaverit ja siskot ole samana vuonna syntyneitä....
Leikkii aikuista? Oletko kehitysvammainen tai muuten jälkeen jäänyt? Ymmärrän jos on omakohtaista kokemusta siitä että käy vähän hitaalla.
Itse 20- vuotiaana ostin asunnon, kävin töissä ja menin naimisiin. Aika kaukana leikistä oli mun elämä.
Millainen ihminen kysyy oletko kehitysvammainen tai jälkeenjäänyt?
Kiusaaja? Kypsymään? Ilkeä?
Jos 30-vuotiaana saa lapsen, en usko että nelikymppisenä on "hitaalla käyvä vanhus" saatikaan kuusikymppisenä lastenlasten syntyessä. Omat vanhempani olivat lähemmäs 40-vuotiaita syntyessäni eivätkä olleet mitään raihnaisia ikäloppuja lapsuudessani.