Vaimo haluaa lapsia ja pelkään että hän jättää minut

Vasektomiaan pääsi yksityisellä kolmen viikon odotuksen jälkeen ja maksoi jotain 600€ (neljä vuotta sitten).

Muuten taas.. Jos ero tulisi tuossa tilanteessa, niin sitten tulisi. Lapset ei ole asia, josta voi tehdä kompromisseja. Siinä vain leikitään syyttömien elämälläkin sitten vielä kun menee pieleen. Ja se menee pieleen jos toinen ei halua vanhemmaksi. Joudut joka tapauksessa luopumaan vaimostasi jollain tapaa kun lapsi olisi aina se ykkönen, mutta sotkisi myös koko sinun elämäsi siinä samalla. 

Päästä vaimosi menemään. Hän on nyt lapseton vain sinun mieliksesi. Kun vaihdevuodet tulevat ja hän käsittää tilaisuutensa tosiaan menneen, voi vaimolla alkaa sinua kohtaan syvä katkeruus.

Hienon rehellinen kirjoitus. Nyt voisit kysyä rakkaaltasi, että haluaako hän sittenkin sen lapsen ja mietit sitten, että oletko valmis luopumaan hänestä toiselle miehelle, jos sinä et sitä lasta halua? Nyt punnitset asioita tarkkaan?

Mitä tarkoittaa kolmenkympin loppupuolella? 39v? Ei noin vanhana enää ole ollenkaan sanottua että edes tulisi raskaaksi vaikka haluaisikin.

Ei kannata vain toisen mieliksi hankkia lapsia. Se on kuitenkin sitova ja elämänmittainen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vaimo on vauvakuumeillut jo jonkin aikaa. Ollaan molemmat oltu tämän suhteen alusta lähtien siinä ajatuksessa, että emme tee lapsia. Ei vaimo ole mieltään muuttanut, mutta hän alkaa olla kolmenkympin loppupuolella ja ymmärrän, että kroppa kirkuu lasta. Eilen vaimo itki yksinään ja kun kysyin mikä on, sanoi ettei mikään. Hän todennäköisesti ajattelee, että laitan sen vaan naiseuden piikkiin (hän saattaa itkeä esimerkiksi jos on upea maisema), mutta tiedän mistä se johtuu: Tuttavapariskunnalta tuli vauvauutinen toissailtana. En todellakaan halua lapsia, en näe niissä mitään hyvää. Mutta vaimo, joka on paras nainen Maan päällä, ja jota rakastan niin että sattuu, on kuin riivattu; hypistelee vauvan vaatteita kaupassa ja silmät tuikkien sylitteli vauvoja. Nyt kääntyy pois, jos näkeekään pieniä lapsia. Ei hän ole puhunut että jos kuitenkin yritettäisiin, ei mitään sellaista, hän ottaa mielipiteeni vakavasti. Itse asiassa ainoa mitä olemme asiasta keskustelleet on se, että hän tuossa joulun aikaan puhui hänellä olevan vauvakuume ja että hän on siitä ahdistunut. Hänkin on sitä mieltä että lapsi muuttaa kaiken ja että emme enää olisi toisillemme ne ykkössijalla olevat. Mutta en kestä nähdä, miten kaunein nainen maailmassa on niin surullinen. Hänen ympärillään oikein leijuu synkkämielisyys, ihan kuin joku olisi kuollut. Pelkään kuollakseni, että hän jättää minut, jos emme lasta tee. Noin upea nainen muutenkin, kaveritkin aina ihmettelee miten olen hänenlaiseen saanut. En ikinä halua erota hänestä, mutta olisin oikeasti paska isä: En jaksaisi yövalvomista, itkua, paskavaippoja. Työ vie paljon aikaani. Tykkään kyllä kavereiden lapsista, niiden kanssa on mukava pelailla ja käydä kiekkoilemassa.. mutta tykkään reissata ja ostaa uutta tekniikkaa taloon ja tiedän, että lapsen kanssa ei pääse ikinä mihinkään.

Pelkään, että jos teemme lapsia, en kestä ja jätän hänet ja lapsen oman onnensa nojaan.

Isä aikanaan jätti äidin ja minut ja tapasinkin häntä vain harvakseltaan. Isällä sama juttu että ei kestänyt pieniä lapsia. En halua samaa kenellekään lapselle.

En halua elää ilman tuota naista, mutta en halua että hän minun takiani joutuu luopumaan oikeudesta, joka kai on biologinen ja noin pakottava, koska hänenkin pää sanoo että ei olla vanhemmuusainesta, mutta kroppa vaan kirkuu koko ajan lujempaa.

Ollaan puhuttu sterilisaatiosta ja vaimo on aiemmin kannustanut menemään. Vaimon kaveri kuitenkin kertoi, että hän on miehensä kanssa odottanut jo yli vuoden. Se olisi hyvä, pysyvä ratkaisu, vaimo saisi vapautuksen pillereistä ja myös tälle asialle tulisi lopullinen piste. Mutta se jonotusaika on käsittämätön.

Onko täällä joku vastaavasta tilanteesta selvinnyt? Kaipaan molempien näkemyksiä aiheesta.

Kylläpä oli paksua shaibaa. Kannattaa erota heti, että vaimo ennättää vielä kunnon miehen löytää ja saada haluamansa lapsen Mitä pikemmin se tapahtuu sen parempi.

Kurja tilanne :(

Itse olen ollut samassa tilanteessa ja erohan siitä tuli. Ei sille vain mitään voi, jos toiselle tulee ylitsepääsemättömän kova halu vanhemmuuteen. Kumpikaan meistä ei olisi halunnut erota, mutta päätös oli lopulta yhteinen. Toiselle ei voi vastentahtoisesti antaa lasta, mutta toisaalta ei sitä voi kieltääkään.

Koska suhde ei päättynyt rakkauden loppumiseen, kykenen olemaan vilpittömästi iloinen siitä, että exälläni on nyt perhe. Hänellä on mukavan oloinen vaimo ja kaksi ihanaa lasta. Olen miettinyt, että ehkä suurin rakkaudentekoni oli päästää hänet menemään, koska nyt hän on onnellinen.

Mielestäni et voi alkaa tehdä lasta vastentahtoisesti. Näissä asioissa kuuluu kantaa itse päätöksensä vastuu, vaikka se kipeää tekeekin. Pieni lapsi ei saa joutua kärsimään asiasta.

Ennen kuin pääset nipsnaps, niin KORTSUT KÄYTTÖÖN! Ja nimenomaan omat kortsut joita pidät sellaisessa paikassa mihin vaimo ei pääse. Meinaan jos haluaa sen vauvan niin yllättäen ”pillerit ei näköjään toiminu” ja sinulla on käsissäsi 18 vuoden riesa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo on vauvakuumeillut jo jonkin aikaa. Ollaan molemmat oltu tämän suhteen alusta lähtien siinä ajatuksessa, että emme tee lapsia. Ei vaimo ole mieltään muuttanut, mutta hän alkaa olla kolmenkympin loppupuolella ja ymmärrän, että kroppa kirkuu lasta. Eilen vaimo itki yksinään ja kun kysyin mikä on, sanoi ettei mikään. Hän todennäköisesti ajattelee, että laitan sen vaan naiseuden piikkiin (hän saattaa itkeä esimerkiksi jos on upea maisema), mutta tiedän mistä se johtuu: Tuttavapariskunnalta tuli vauvauutinen toissailtana. En todellakaan halua lapsia, en näe niissä mitään hyvää. Mutta vaimo, joka on paras nainen Maan päällä, ja jota rakastan niin että sattuu, on kuin riivattu; hypistelee vauvan vaatteita kaupassa ja silmät tuikkien sylitteli vauvoja. Nyt kääntyy pois, jos näkeekään pieniä lapsia. Ei hän ole puhunut että jos kuitenkin yritettäisiin, ei mitään sellaista, hän ottaa mielipiteeni vakavasti. Itse asiassa ainoa mitä olemme asiasta keskustelleet on se, että hän tuossa joulun aikaan puhui hänellä olevan vauvakuume ja että hän on siitä ahdistunut. Hänkin on sitä mieltä että lapsi muuttaa kaiken ja että emme enää olisi toisillemme ne ykkössijalla olevat. Mutta en kestä nähdä, miten kaunein nainen maailmassa on niin surullinen. Hänen ympärillään oikein leijuu synkkämielisyys, ihan kuin joku olisi kuollut. Pelkään kuollakseni, että hän jättää minut, jos emme lasta tee. Noin upea nainen muutenkin, kaveritkin aina ihmettelee miten olen hänenlaiseen saanut. En ikinä halua erota hänestä, mutta olisin oikeasti paska isä: En jaksaisi yövalvomista, itkua, paskavaippoja. Työ vie paljon aikaani. Tykkään kyllä kavereiden lapsista, niiden kanssa on mukava pelailla ja käydä kiekkoilemassa.. mutta tykkään reissata ja ostaa uutta tekniikkaa taloon ja tiedän, että lapsen kanssa ei pääse ikinä mihinkään.

Pelkään, että jos teemme lapsia, en kestä ja jätän hänet ja lapsen oman onnensa nojaan.

Isä aikanaan jätti äidin ja minut ja tapasinkin häntä vain harvakseltaan. Isällä sama juttu että ei kestänyt pieniä lapsia. En halua samaa kenellekään lapselle.

En halua elää ilman tuota naista, mutta en halua että hän minun takiani joutuu luopumaan oikeudesta, joka kai on biologinen ja noin pakottava, koska hänenkin pää sanoo että ei olla vanhemmuusainesta, mutta kroppa vaan kirkuu koko ajan lujempaa.

Ollaan puhuttu sterilisaatiosta ja vaimo on aiemmin kannustanut menemään. Vaimon kaveri kuitenkin kertoi, että hän on miehensä kanssa odottanut jo yli vuoden. Se olisi hyvä, pysyvä ratkaisu, vaimo saisi vapautuksen pillereistä ja myös tälle asialle tulisi lopullinen piste. Mutta se jonotusaika on käsittämätön.

Onko täällä joku vastaavasta tilanteesta selvinnyt? Kaipaan molempien näkemyksiä aiheesta.

Kylläpä oli paksua shaibaa. Kannattaa erota heti, että vaimo ennättää vielä kunnon miehen löytää ja saada haluamansa lapsen Mitä pikemmin se tapahtuu sen parempi.

Aloittajan viestiä ei tarvi lainata!

Ja sun tekstisi tässä paksua shaipaa oli. Ei se tee ihmisestä kunnon miestä että tekee lapsia. Vaan se että kantaa niistä vastuun jos niitä tekee.

Tee vaimosi onnelliseksi ja eroa. Susta ei ole sille mitään iloa. Mitä sitä sen pitempään vatvominen.

Vierailija kirjoitti:

Vasektomiaan pääsi yksityisellä kolmen viikon odotuksen jälkeen ja maksoi jotain 600€ (neljä vuotta sitten).

Muuten taas.. Jos ero tulisi tuossa tilanteessa, niin sitten tulisi. Lapset ei ole asia, josta voi tehdä kompromisseja. Siinä vain leikitään syyttömien elämälläkin sitten vielä kun menee pieleen. Ja se menee pieleen jos toinen ei halua vanhemmaksi. Joudut joka tapauksessa luopumaan vaimostasi jollain tapaa kun lapsi olisi aina se ykkönen, mutta sotkisi myös koko sinun elämäsi siinä samalla. 

Lapsista todellakin voi tehdä kompromisseja! Jos toinen vaikka haluaa 2 lasta ja toinen 4 niin voidaan tehdä kompromissi että tähdätään 3 lapseen. Ongelma on ihmisissä jos ei voi tehdä kompromisseja.

Vierailija kirjoitti:

Kurja tilanne :(

Itse olen ollut samassa tilanteessa ja erohan siitä tuli. Ei sille vain mitään voi, jos toiselle tulee ylitsepääsemättömän kova halu vanhemmuuteen. Kumpikaan meistä ei olisi halunnut erota, mutta päätös oli lopulta yhteinen. Toiselle ei voi vastentahtoisesti antaa lasta, mutta toisaalta ei sitä voi kieltääkään.

Koska suhde ei päättynyt rakkauden loppumiseen, kykenen olemaan vilpittömästi iloinen siitä, että exälläni on nyt perhe. Hänellä on mukavan oloinen vaimo ja kaksi ihanaa lasta. Olen miettinyt, että ehkä suurin rakkaudentekoni oli päästää hänet menemään, koska nyt hän on onnellinen.

Mielestäni et voi alkaa tehdä lasta vastentahtoisesti. Näissä asioissa kuuluu kantaa itse päätöksensä vastuu, vaikka se kipeää tekeekin. Pieni lapsi ei saa joutua kärsimään asiasta.

Myös meillä kävi näin. Avioiduttiin (muutenkin) aivan liian nuorina, ja myöhemmin mies sai riipivän vauvakuumeen, vaikka alun perin oltiin puhuttu moneen kertaan, ettei meille tule lapsia. Vuosituhannen vaihteessa maailma oli vielä vähän erilainen, ja puolison ja ympäristön painostus oli nuorelle naiselle vielä aikamoinen taakka kantaa, joten taivuin lopulta yhteen. Äidillinen äiti en ole ollut koskaan.

Meillekin tuli ero neljä vuotta myöhemmin; en jaksanut enää keksiä verukkeita, miksi meille ei tule lisää lapsia. Hyvin kävi kuitenkin lopulta molemmille: minä avioiduin uudelleen velamiehen kanssa, ja exällä on toivomansa suurperhe uuden vaimonsa kanssa, tosin tuon meidän yhteisen mukaan on aivan kypsä lapsiin (teinejä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo on vauvakuumeillut jo jonkin aikaa. Ollaan molemmat oltu tämän suhteen alusta lähtien siinä ajatuksessa, että emme tee lapsia. Ei vaimo ole mieltään muuttanut, mutta hän alkaa olla kolmenkympin loppupuolella ja ymmärrän, että kroppa kirkuu lasta. Eilen vaimo itki yksinään ja kun kysyin mikä on, sanoi ettei mikään. Hän todennäköisesti ajattelee, että laitan sen vaan naiseuden piikkiin (hän saattaa itkeä esimerkiksi jos on upea maisema), mutta tiedän mistä se johtuu: Tuttavapariskunnalta tuli vauvauutinen toissailtana. En todellakaan halua lapsia, en näe niissä mitään hyvää. Mutta vaimo, joka on paras nainen Maan päällä, ja jota rakastan niin että sattuu, on kuin riivattu; hypistelee vauvan vaatteita kaupassa ja silmät tuikkien sylitteli vauvoja. Nyt kääntyy pois, jos näkeekään pieniä lapsia. Ei hän ole puhunut että jos kuitenkin yritettäisiin, ei mitään sellaista, hän ottaa mielipiteeni vakavasti. Itse asiassa ainoa mitä olemme asiasta keskustelleet on se, että hän tuossa joulun aikaan puhui hänellä olevan vauvakuume ja että hän on siitä ahdistunut. Hänkin on sitä mieltä että lapsi muuttaa kaiken ja että emme enää olisi toisillemme ne ykkössijalla olevat. Mutta en kestä nähdä, miten kaunein nainen maailmassa on niin surullinen. Hänen ympärillään oikein leijuu synkkämielisyys, ihan kuin joku olisi kuollut. Pelkään kuollakseni, että hän jättää minut, jos emme lasta tee. Noin upea nainen muutenkin, kaveritkin aina ihmettelee miten olen hänenlaiseen saanut. En ikinä halua erota hänestä, mutta olisin oikeasti paska isä: En jaksaisi yövalvomista, itkua, paskavaippoja. Työ vie paljon aikaani. Tykkään kyllä kavereiden lapsista, niiden kanssa on mukava pelailla ja käydä kiekkoilemassa.. mutta tykkään reissata ja ostaa uutta tekniikkaa taloon ja tiedän, että lapsen kanssa ei pääse ikinä mihinkään.

Pelkään, että jos teemme lapsia, en kestä ja jätän hänet ja lapsen oman onnensa nojaan.

Isä aikanaan jätti äidin ja minut ja tapasinkin häntä vain harvakseltaan. Isällä sama juttu että ei kestänyt pieniä lapsia. En halua samaa kenellekään lapselle.

En halua elää ilman tuota naista, mutta en halua että hän minun takiani joutuu luopumaan oikeudesta, joka kai on biologinen ja noin pakottava, koska hänenkin pää sanoo että ei olla vanhemmuusainesta, mutta kroppa vaan kirkuu koko ajan lujempaa.

Ollaan puhuttu sterilisaatiosta ja vaimo on aiemmin kannustanut menemään. Vaimon kaveri kuitenkin kertoi, että hän on miehensä kanssa odottanut jo yli vuoden. Se olisi hyvä, pysyvä ratkaisu, vaimo saisi vapautuksen pillereistä ja myös tälle asialle tulisi lopullinen piste. Mutta se jonotusaika on käsittämätön.

Onko täällä joku vastaavasta tilanteesta selvinnyt? Kaipaan molempien näkemyksiä aiheesta.

Kylläpä oli paksua shaibaa. Kannattaa erota heti, että vaimo ennättää vielä kunnon miehen löytää ja saada haluamansa lapsen Mitä pikemmin se tapahtuu sen parempi.

Aloittajan viestiä ei tarvi lainata!

Ja sun tekstisi tässä paksua shaipaa oli. Ei se tee ihmisestä kunnon miestä että tekee lapsia. Vaan se että kantaa niistä vastuun jos niitä tekee.

Nillin nillin. Löysää pipoa. Tuossa tilanteessa kunnon mies antaa kumppanilleen mahdollisuuden onneen ja lapseen. Suht itsekästä jäädä roikkumaan jos ei halua toisen toiveita täyttää. Lapsia ei kenenkään ole pakko hankkia, mutta paska diilihän tuo sille naiselle on. Toivottavasti tajuavat erota ajoissa, niin että hän enettää sen paremman miehen ja lapsen saada.

Alle 3kk meni että mun mies pääsi vasektomiaan. Lähete meni julkiselle, mutta sieltä siirrettiin yksityiselle, miehelle maksoi saman kuin olisi julkisella maksanut. Ja 6kk sisällä pitäisi joka tapauksessa päästä, hoitotakuu.

Kysy naiselta suoraan haluaako lapsen ja jos ei voi sitä sinun kanssa saada, niin ajatteleeko mahdollisena että lähtee sitten suhteesta ja yrittää jonkun muun kanssa.

Sterilisaatio tuskin auttaisi ongelmaasi, kun vaimosi ei ole edes ehdottanut lapsen tekoa tietäessään kantasi. Ei mahdottomuus poistaisi kaipausta.

Harkinnan arvoinen lapsiasia mielestäni on, kun vaimosi ei ehkä kykene palaamaan entiselleen ja voi muuttua katkeraksi. Kuitenkin pidät lapsista, vaikka et uskoisi olevasi hyvä vanhempi.

Itsetutkiskelun paikka, löytäisitkö motivaation olla isä, vai onko ajatus mahdoton. Pahimmillaan menetät vaimosi ainakin henkisesti; ei taida hyviä helppoja ratkaisuja ollakaan tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasektomiaan pääsi yksityisellä kolmen viikon odotuksen jälkeen ja maksoi jotain 600€ (neljä vuotta sitten).

Muuten taas.. Jos ero tulisi tuossa tilanteessa, niin sitten tulisi. Lapset ei ole asia, josta voi tehdä kompromisseja. Siinä vain leikitään syyttömien elämälläkin sitten vielä kun menee pieleen. Ja se menee pieleen jos toinen ei halua vanhemmaksi. Joudut joka tapauksessa luopumaan vaimostasi jollain tapaa kun lapsi olisi aina se ykkönen, mutta sotkisi myös koko sinun elämäsi siinä samalla. 

Lapsista todellakin voi tehdä kompromisseja! Jos toinen vaikka haluaa 2 lasta ja toinen 4 niin voidaan tehdä kompromissi että tähdätään 3 lapseen. Ongelma on ihmisissä jos ei voi tehdä kompromisseja.

0 ja 1-n lapsen välillä ei voi. On joko lapseton tai lapsellinen.

Mikä siinä lasten saannissa on kaikkein kauheinta mielestäsi? Vastuu toisesta, se ettet pääse mihinkään vai pelko elämän muutoksesta? Jokainen pystyy omalta kannalta vastaamaan näihin. Kirjoituksesi oli fiksun ihmisen tekstiä, mutta mutta... Kyllä lapsen kanssa pääsee mihinkään. Itselläni on kaksoset, joka paikkan otin mukaan ja joskus mies otti toisen ja minä toisen ja tuntui ettei olisi ollut ketään mukana kun yhden kanssa oli niin helppoa verrattuna kahteen. Nyt lapset ovatkin jo aikuisia ja olen tyytyväinen että he ovat olemassa. ( Olen aina ollut ) Nyt neuvoisin että teet listan plussista ja miinuksista avoimin mielin ja mietit tarkkaan asiaa. Jos et edelleenkään halua omia lapsia, päästä vaimosi pois tilanteesta ja hän löytää miehen jonka kanssa voi yrittää lasta. Muista että lapsettomat ihmiset jäävät vanhoina usein yksin ja katkeroituvat kun ei ole ketään. Tämä voi riittää alussa kimmokkeeksi lapsen yrittämiseksi vaikkei takaakaan vanhana huolenpitoa toki. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen kuin pääset nipsnaps, niin KORTSUT KÄYTTÖÖN! Ja nimenomaan omat kortsut joita pidät sellaisessa paikassa mihin vaimo ei pääse. Meinaan jos haluaa sen vauvan niin yllättäen ”pillerit ei näköjään toiminu” ja sinulla on käsissäsi 18 vuoden riesa

Käytin väärää termiä. Sanoin pillerit, kun niitä hän aiemmin söi, mutta nyt hänellä on sellainen ihon alla oleva tikkusysteemi. Sitä ei voi itse ottaa pois. Enkä usko, että vaimoni sellaista tekisi. Kuten sanoin, hän kunnioittaa mielipidettäni.

Vierailija kirjoitti:

Ennen kuin pääset nipsnaps, niin KORTSUT KÄYTTÖÖN! Ja nimenomaan omat kortsut joita pidät sellaisessa paikassa mihin vaimo ei pääse. Meinaan jos haluaa sen vauvan niin yllättäen ”pillerit ei näköjään toiminu” ja sinulla on käsissäsi 18 vuoden riesa

Heh, totuus osuu ja kovaa

Oletteko kokeilleet varavanhemmuutta jos se auttaisi teidän perheeseen ? Samalla saisit kokeiltua isyyttäkin. Toinen vaihtoehto olisi adoboida niinkuin eräs pieni ihmisenalku sanoi. Adoptoida voi vähän vanhemmankin lapsen.

Mikäli hän rakastaa sinua ja sinä häntä kykenette löytämään sen ratkaisun yhdessä. Mutta älkää tehkö hätiköityjä päätöksiä se tuo vain kaksi rikkinäistä sydäntä lisää tähän murheellisten laulujen maahan.

Meillä on eriperoistilanne lasta ei kuulu ei näy. Olen kumminkin aiemmin lapsen tehnyt.

Onnea teille ja tsemppiä ratkaisun löytämiseen vaatii todella paljon luonnetta tuoda asia esiin.