Lue keskustelun säännöt.
Vaimo haluaa lapsia ja pelkään että hän jättää minut
09.03.2018 |
Vaimo on vauvakuumeillut jo jonkin aikaa. Ollaan molemmat oltu tämän suhteen alusta lähtien siinä ajatuksessa, että emme tee lapsia. Ei vaimo ole mieltään muuttanut, mutta hän alkaa olla kolmenkympin loppupuolella ja ymmärrän, että kroppa kirkuu lasta. Eilen vaimo itki yksinään ja kun kysyin mikä on, sanoi ettei mikään. Hän todennäköisesti ajattelee, että laitan sen vaan naiseuden piikkiin (hän saattaa itkeä esimerkiksi jos on upea maisema), mutta tiedän mistä se johtuu: Tuttavapariskunnalta tuli vauvauutinen toissailtana. En todellakaan halua lapsia, en näe niissä mitään hyvää. Mutta vaimo, joka on paras nainen Maan päällä, ja jota rakastan niin että sattuu, on kuin riivattu; hypistelee vauvan vaatteita kaupassa ja silmät tuikkien sylitteli vauvoja. Nyt kääntyy pois, jos näkeekään pieniä lapsia. Ei hän ole puhunut että jos kuitenkin yritettäisiin, ei mitään sellaista, hän ottaa mielipiteeni vakavasti. Itse asiassa ainoa mitä olemme asiasta keskustelleet on se, että hän tuossa joulun aikaan puhui hänellä olevan vauvakuume ja että hän on siitä ahdistunut. Hänkin on sitä mieltä että lapsi muuttaa kaiken ja että emme enää olisi toisillemme ne ykkössijalla olevat. Mutta en kestä nähdä, miten kaunein nainen maailmassa on niin surullinen. Hänen ympärillään oikein leijuu synkkämielisyys, ihan kuin joku olisi kuollut. Pelkään kuollakseni, että hän jättää minut, jos emme lasta tee. Noin upea nainen muutenkin, kaveritkin aina ihmettelee miten olen hänenlaiseen saanut. En ikinä halua erota hänestä, mutta olisin oikeasti paska isä: En jaksaisi yövalvomista, itkua, paskavaippoja. Työ vie paljon aikaani. Tykkään kyllä kavereiden lapsista, niiden kanssa on mukava pelailla ja käydä kiekkoilemassa.. mutta tykkään reissata ja ostaa uutta tekniikkaa taloon ja tiedän, että lapsen kanssa ei pääse ikinä mihinkään.
Pelkään, että jos teemme lapsia, en kestä ja jätän hänet ja lapsen oman onnensa nojaan.
Isä aikanaan jätti äidin ja minut ja tapasinkin häntä vain harvakseltaan. Isällä sama juttu että ei kestänyt pieniä lapsia. En halua samaa kenellekään lapselle.
En halua elää ilman tuota naista, mutta en halua että hän minun takiani joutuu luopumaan oikeudesta, joka kai on biologinen ja noin pakottava, koska hänenkin pää sanoo että ei olla vanhemmuusainesta, mutta kroppa vaan kirkuu koko ajan lujempaa.
Ollaan puhuttu sterilisaatiosta ja vaimo on aiemmin kannustanut menemään. Vaimon kaveri kuitenkin kertoi, että hän on miehensä kanssa odottanut jo yli vuoden. Se olisi hyvä, pysyvä ratkaisu, vaimo saisi vapautuksen pillereistä ja myös tälle asialle tulisi lopullinen piste. Mutta se jonotusaika on käsittämätön.
Onko täällä joku vastaavasta tilanteesta selvinnyt? Kaipaan molempien näkemyksiä aiheesta.
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Päästä vaimosi menemään. Hän on nyt lapseton vain sinun mieliksesi. Kun vaihdevuodet tulevat ja hän käsittää tilaisuutensa tosiaan menneen, voi vaimolla alkaa sinua kohtaan syvä katkeruus.
Eihän ole. Kunhan jokin hormonihulluus hedelmällisen iän loppuessa näyttää laittavan päätä sekaisin. Jos on lähes nelikymppiseksi ollut sitä mieltä, että ei halua lapsia, niin tuollainen yhtäkkinen vauvakuume vaikuttaa täysin biologiselta jutulta. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että nainen on jo kauan tiennyt ja harkinnut asiaa ja todennut, ettei halua lapsiperhearkea. Aika kamalaa jos tuollaisessa harhatilassa päättää yhtäkkiä tehdä noin mullistavan ja järkevässä ja normaalitilassa asetettujen toiveiden vastaisen päätöksen. Siitä tulee kärsimään parisuhde, lapsi ja nainen itse. Katkera katumus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kamala tilanne :(
Kuulostat ihan minun mieheltä. Ainoa ero on, että minäkään en halua lasta. Vauvakuumeesta olen kärsinyt, mutta aina se menee ohi, ja aivoni kuitenkin sanovat että et sinä mitään lapsia oikeasti halua. Kyse on siis ihan vaan hormoneista.
Ainoa keino tässä on se, että puhut vaimosi kanssa asiasta. Jos olet varma, ettei sinusta ole isäksi, niin hänen tulee ymmärtää se.
Oletteko koskaan harkinneet adoptiota? (ei vauvaikää tarvitsisi silloin sietää)
Vaimosi tulee päättää haluaako mieluummin lapsen, vai sinut.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kamala tilanne :(
Kuulostat ihan minun mieheltä. Ainoa ero on, että minäkään en halua lasta. Vauvakuumeesta olen kärsinyt, mutta aina se menee ohi, ja aivoni kuitenkin sanovat että et sinä mitään lapsia oikeasti halua. Kyse on siis ihan vaan hormoneista.
Ainoa keino tässä on se, että puhut vaimosi kanssa asiasta. Jos olet varma, ettei sinusta ole isäksi, niin hänen tulee ymmärtää se.
Oletteko koskaan harkinneet adoptiota? (ei vauvaikää tarvitsisi silloin sietää)
Vaimosi tulee päättää haluaako mieluummin lapsen, vai sinut.
Niin ja ps. kerran olin aivan järkyttävässä vauvakuumeessa. Olisin ollut innoissani, jos olisin raskautunut. Mutta nyt muutama vuosi myöhemmin ajattelen, että luojan kiitos pidin pääni, enkä antanut asialle enempää, kuin pelkkiä ajatuksia. Oltaisiin tosi onnettomia nyt, jos lapsi olisi kuvioissa.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella naisella on oikeus omaan lapseen tässä ainutkertaisessa elämässä.
Jos minulla ei olisi lasta, joka nyt opiskelee insinööriksi Turussa, ei elämälläni olisi mitään virkaa, funktiota, arvoa eikä merkitystä.
Miehiä tulee ja menee mutta lapsi pysyy ja on ikioma. Odotan että saan joku päivä miniän ja lapsenlapsia. Mutta vaikka en saisi, hyvä näinkin, kunhan nuori mies 22v pysyy terveenä.
Erotkaa ihmeessä, jos se on naisen lapsenteon esteenä. Mikään ei ole niin tärkeää kuin äitiys naiselle, oma suloinen vauva josta kasvaa aikuinen ihminen.
N49v
Anteeksi, mutta minulle on tärkeämpää oma aviomieheni, kuin mikään lapsi tulisi koskaan olemaan.
Ehkä et vaan koskaan löytänyt todellista rakkautta.
Älä jätä vaimoasi tämän takia, mutta älä ihmettelee jos hän jättää sinut. Siinä tapauksessa anna mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä tarkkaan.
Meillä oli samanlainen tilanne, oltiin sovittu, ettei lapsia tule. Yhdessä yli 10 vuotta, vaimo lapsivastainen ensimmäiset reilu 10 vuotta. Minä hautasin lapsihaaveet silloin 10 vuotta sitten, osakseen ku puoliso ei lasta halunnut, vaikka ei minulla mikään suuri halu saada lapsia ollut, oli tottunut ajatukseen, että jossain vaiheessa lapsia kuuluu saada.
Sitten 35 vuotiaana vaimo pamautti, että haluaa lapsen, jos en ala yrittämään tulee ero. Hetken aikaa mietittyäni tulin siihen tulokseen, että ok lapsi käy. Huonoin päätös ikinä ! Lapsi on nyt 3 vuotta ja minulla ei ole ollut yhtää omaa aikaa kahteen vuoteen. Vaimo hoitaa lasta päivät kotona kun minä olen töissä, ja minä illat kun vaimo luuhuaa kavereiden kanssa. Viikonloput hoitovastuu on minulla, kun vaimo hoitaa arkipäivä, ja nytkin kun olen talvilomalla vaimo lähti tyttöjen kans reissuun koko viikoksi.
Ajattelin, että rakastan vaimoani niin paljon, että tämä muutos kantaa. Nyt en enää rakasta vaimoani ja lapsesta tottakai välitän, mutta jos päätöksen saisin tehdä nyt uudestaan eroaisin.
Sinähän olet tossu joka suostuu epäreiluun meininkiin.
Kova kovaa vastaan nyt ja otat oman tilan haltuusi
Eikä mitään mustavalkoista touhua vaan molemmille iltoja vapaaksi samoin lomia molemmat yhdessä ja erikseen.
Eikä kannata säikähtää erouhkailuja.
Jos niitä tulee niin anna mennä vaan.
Terv. Nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päästä vaimosi menemään. Hän on nyt lapseton vain sinun mieliksesi. Kun vaihdevuodet tulevat ja hän käsittää tilaisuutensa tosiaan menneen, voi vaimolla alkaa sinua kohtaan syvä katkeruus.
Eihän ole. Kunhan jokin hormonihulluus hedelmällisen iän loppuessa näyttää laittavan päätä sekaisin. Jos on lähes nelikymppiseksi ollut sitä mieltä, että ei halua lapsia, niin tuollainen yhtäkkinen vauvakuume vaikuttaa täysin biologiselta jutulta. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että nainen on jo kauan tiennyt ja harkinnut asiaa ja todennut, ettei halua lapsiperhearkea. Aika kamalaa jos tuollaisessa harhatilassa päättää yhtäkkiä tehdä noin mullistavan ja järkevässä ja normaalitilassa asetettujen toiveiden vastaisen päätöksen. Siitä tulee kärsimään parisuhde, lapsi ja nainen itse. Katkera katumus.
Höpö höpö. Kyllä siinä nelikymppinen tajuaa, että on viimeinen aika saada se oma lapsi. Turha vähätellä lapsenkaipuuta pelkäksi hormonaaliseksi tilaksi. Jos olet vakaasti valinnut lapsettomuuden olet kyllä varmaankin heti kolmekymppisenä pistänyt piuhat poikki. Jos et ole tätä tehnyt, olet halunnut säilyttää optiosi lapseen. Joka tapauksessa jokainen joutuu loppuelämänsä ratkaisujensa kanssa elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaimosi haluaa lapsia ja sinä et, niin on ihan oikein, että vaimosi jättää sinut. Sen olet ansainnut.
Ajateltiin miehen kanssa aikoinaan samoin. Haluttiin vaan tehdä työtä ja lomat matkustella. Kolmenkympin toisella puolella alkoi pikku hiljaa valjeta, ettei pelkkä työ riitä sisällöksi elämään. Työt oli yt-rumpien aikaan itseasiassa yhtä helvettiä.Jotenkin matkustelustakin alkoi kadota se suurin hohto. Pari viikkoa vuodessa pötkötellä ja paahtaa itseään auringossa ja syödä ja juoda. No niin se mieli vaan muuttui ja mies suostui lapsen tekoon. Nyt odotan meidän ensimmäistä ja todennäköisesti ainoaa lasta. Aluksi pelotti miten mies suhtautuu ja alkaako häntä kaduttamaan. Ilokseni hän on ollut raskaudesta ihan innoissaan ja aivan mahtava puoliso. Toki asiat voi vielä muuttua, kun lapsi syntyy, mutta en usko, että meistä kumpikaan tulee pitämään tätä virheenä. Nyt vanhempana on sekin hyvä puoli, että talous on kunnossa ja voidaan ostaa palveluita, mitkä helpottaa arkea.
Se ettei halua lapsia on ihan ok, mutta kuulostaa kurjalta, jos niistä luopuu omien lapsuustraumojen takia. Ei sinun ap tarvi olla samanlainen isä, kuin omasi oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella naisella on oikeus omaan lapseen tässä ainutkertaisessa elämässä.
Jos minulla ei olisi lasta, joka nyt opiskelee insinööriksi Turussa, ei elämälläni olisi mitään virkaa, funktiota, arvoa eikä merkitystä.
Miehiä tulee ja menee mutta lapsi pysyy ja on ikioma. Odotan että saan joku päivä miniän ja lapsenlapsia. Mutta vaikka en saisi, hyvä näinkin, kunhan nuori mies 22v pysyy terveenä.
Erotkaa ihmeessä, jos se on naisen lapsenteon esteenä. Mikään ei ole niin tärkeää kuin äitiys naiselle, oma suloinen vauva josta kasvaa aikuinen ihminen.
N49v
Anteeksi, mutta minulle on tärkeämpää oma aviomieheni, kuin mikään lapsi tulisi koskaan olemaan.
Ehkä et vaan koskaan löytänyt todellista rakkautta.
Tirsk :) Yli puolet liitoista päättyy eroon - heilläkin oli varmasti "todellinen" rakkaus..
Vierailija kirjoitti:
Ihan kamala tilanne :(
Kuulostat ihan minun mieheltä. Ainoa ero on, että minäkään en halua lasta. Vauvakuumeesta olen kärsinyt, mutta aina se menee ohi, ja aivoni kuitenkin sanovat että et sinä mitään lapsia oikeasti halua. Kyse on siis ihan vaan hormoneista.
Ainoa keino tässä on se, että puhut vaimosi kanssa asiasta. Jos olet varma, ettei sinusta ole isäksi, niin hänen tulee ymmärtää se.
Oletteko koskaan harkinneet adoptiota? (ei vauvaikää tarvitsisi silloin sietää)
Vaimosi tulee päättää haluaako mieluummin lapsen, vai sinut.
Toi kuulostaa kyllä juuri sinun tilanteeltasi, sillä ap:n vaimohan ei ole sanonut haluavansa lasta. Ap:n vaimo silloin tällöin kääntänyt pois katseensa kun on lasten seurassa, ja kerran itkenyt illalla. Ap:n mielestä tämä johtuu vauvakuumeesta ja siitä, että tuttavat saavat lapsen, mutta esim. itkun ja lapsiuutisen välissä oli useampi päivä.
Ap, puhu vaimollesi. Nyt yrität tulkita jotain pään asentoja ja vedät siitä johtopäätöksiä siitä, haluaako vaimo erota. Sanot, ettet uskalla puhua, kun pelkäät niin paljon menettämistä, mutta se menettäminen on todennäköisempää jos ette puhu ja arvailette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne :(
Itse olen ollut samassa tilanteessa ja erohan siitä tuli. Ei sille vain mitään voi, jos toiselle tulee ylitsepääsemättömän kova halu vanhemmuuteen. Kumpikaan meistä ei olisi halunnut erota, mutta päätös oli lopulta yhteinen. Toiselle ei voi vastentahtoisesti antaa lasta, mutta toisaalta ei sitä voi kieltääkään.
Koska suhde ei päättynyt rakkauden loppumiseen, kykenen olemaan vilpittömästi iloinen siitä, että exälläni on nyt perhe. Hänellä on mukavan oloinen vaimo ja kaksi ihanaa lasta. Olen miettinyt, että ehkä suurin rakkaudentekoni oli päästää hänet menemään, koska nyt hän on onnellinen.
Mielestäni et voi alkaa tehdä lasta vastentahtoisesti. Näissä asioissa kuuluu kantaa itse päätöksensä vastuu, vaikka se kipeää tekeekin. Pieni lapsi ei saa joutua kärsimään asiasta.
Olen sitten varmaan siinäkin paska, että en halua luopua tuosta naisesta. Ehkä sitten täytyy vain asennoitua siihen, että hän saattaa katkeroitua, mutta en aio erota. Jos hän minut jättää, sitten jättää. Mutta mieleeni tuli tuosta yhdestä kommentista sterilisaation hakeminen yksityiseltä. Ei tarvitsisi edes kertoa. Jos haen sen ja ilmoitan hänelle, että voidaan yrittää. En usko, että hän haluaa lähteä lapsettomuustutkimuksiin, koska hän on hyvin yksityinen ihminen eikä halua käydä edes lääkärissä, ellei ole pakko. Ja nyt kun järkevästi ajattelen, ovat nämä vauvakuumeet menneet ennenkin ohi.
Olet siis itsekeskeinen huijari.
Vierailija kirjoitti:
Tässä tilanteessa ero on kaikista paras. Toinen (ainakin) tästä pelistä jää katkeraksi. Päästä nainen tekemään lapsi, koska vihaa sua muuten lopun elämää.
Ohiksena, ei se lapsi tai lapset niin kamalaa ole kuin luulet. Minäkin olin skeptinen aluksi, mutta kolme ihanaa muksua tehtiin enkä vaihtaisi päivääkään pois. Kodinelektroniikkaa mies kantaa sisälle lapsista huolimatta, ja lomamatkoja tehdään koko porukalla sekä vain puolison kanssa.
Nämä vastaukset ovat jotenkin hassuja, kun miehen pitäisi muka "päästää" nainen eroamaan? Ilmeisesti sekin on miehen vika, jos nainen ei itse osaa päättää mitä haluaa ja tarvittaessa erota? Oletko sitä mieltä, että naiset ovat jotenkin holhouksen alaisia, kun oikein pitää "päästää" eroamaan?
En ymmärrä millä logiikalla tästä(kin) asiasta saatiin kehitettyä miehen syyllistämistä, kun mies on kantansa jo aikoja sitten ilmaissut. Jos nainen tosiaan haluaa tämän vuoksi erota, se on NAISEN tehtävä ottaa ero!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, vaimosi nyt harkitsee tuota vauva kuumetta ja teidän suhdetta. Siihen et valitettavasti nyt mitenkään vaikuttaa. Vaimosi joko tekee päätöksen, että on lapseton tai sitten hän lähtee avioliitosta. Ihmisellä on oikeus muuttaa mieltää asioista, sinun ei tarvitse muuttaa sinun mieltä, mutta et myöskään voi pakottaa vaimoasi olla samaa mieltä kuin ennen.
Vaimosi voi myös tuntee yksinäisyyttä, kun muut kaverit ovat vauvan saaneet. Heillä ei välttämättä ole aikaa niin paljon kuin ennen ja hän voi kaivata niitä aikoja. Kun hän tapaa ystäviä, niin se ei enää ole samanlaista kuin ennen, lapset voi olla mukana ja keskustelut ei ole samanlaisia kuin ennen ja hän voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi.
On monta asiaa jotka muuttuu, kun aika kuluu, ja jos vaimon lapsen kaipuu on suuri hän voi tehdä päätöksen lähteä teidän liitosta.
Sinun ei missään tapauksessa ole pakko muuttuu, jos et halua, mutta sinulla ei ole oikeutta vaatia, että vaimosi ei saa muuttaa mielipidettä.
Lapsen "hankkimisessa" ei saa tehdä kompromissejä, eli jos et todella halua lapsia, niin älä suostu edes vaimosi vuoksi.
Voit itse miettiä miksi et halua lapsia ja laittaa plussat ja miinukset paperille, mutta jos olet yhtään epävarma niin älä suostu. Ja, niin kuin sanoit, pelkäät että jätät hänet, kun lapsi on syntynyt, ja niin voi olla, mutta myös vaimosi voi jättää sinut. Koska kukaan ei voi olla varma huomisesta.
Menet heti ja hankit KOIRAVAUVAN.
Vaimosi hoitaa kusi/paska /ruoka rumban yksin...
Tilanne rauhoittuu parissa kuukaudessa.
Sinulla on oikeus täyttää kämppä eläimillä..kyse on itsemääräämisoikeudesta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella naisella on oikeus omaan lapseen tässä ainutkertaisessa elämässä.
Jos minulla ei olisi lasta, joka nyt opiskelee insinööriksi Turussa, ei elämälläni olisi mitään virkaa, funktiota, arvoa eikä merkitystä.
Miehiä tulee ja menee mutta lapsi pysyy ja on ikioma. Odotan että saan joku päivä miniän ja lapsenlapsia. Mutta vaikka en saisi, hyvä näinkin, kunhan nuori mies 22v pysyy terveenä.
Erotkaa ihmeessä, jos se on naisen lapsenteon esteenä. Mikään ei ole niin tärkeää kuin äitiys naiselle, oma suloinen vauva josta kasvaa aikuinen ihminen.
N49v
Lainaus Franklilta: "Olettamus, että suvunjatkaminen on elämän ainoa tarkoitus, sotii itseään vastaan. Jos elämä itsessään on tarkoituksetonta, ei sitä millään voida tehdä tarkoitukselliseksi sen ikuistamisella."
Se että sinulla ei olisi mitään virkaa ilman lasta, tarkoittaa myös automaattisesti sitä, että mielestäsi pojallasi ei ole mitään virkaa ennen kuin hän on lisääntynyt. Tarkastele elämänfilosofiaasi uudelleen. Kaikella on merkitys, kun alat miettimään. Jopa kivellä, jonka löydät kävelytieltä.
OI SINÄ IHANA VIISAS VIISAS IHMINEN
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä tilanteessa ero on kaikista paras. Toinen (ainakin) tästä pelistä jää katkeraksi. Päästä nainen tekemään lapsi, koska vihaa sua muuten lopun elämää.
Ohiksena, ei se lapsi tai lapset niin kamalaa ole kuin luulet. Minäkin olin skeptinen aluksi, mutta kolme ihanaa muksua tehtiin enkä vaihtaisi päivääkään pois. Kodinelektroniikkaa mies kantaa sisälle lapsista huolimatta, ja lomamatkoja tehdään koko porukalla sekä vain puolison kanssa.
Nämä vastaukset ovat jotenkin hassuja, kun miehen pitäisi muka "päästää" nainen eroamaan? Ilmeisesti sekin on miehen vika, jos nainen ei itse osaa päättää mitä haluaa ja tarvittaessa erota? Oletko sitä mieltä, että naiset ovat jotenkin holhouksen alaisia, kun oikein pitää "päästää" eroamaan?
En ymmärrä millä logiikalla tästä(kin) asiasta saatiin kehitettyä miehen syyllistämistä, kun mies on kantansa jo aikoja sitten ilmaissut. Jos nainen tosiaan haluaa tämän vuoksi erota, se on NAISEN tehtävä ottaa ero!
Tää koko keskustelu on ihan absurdi, sillä nainen ei ole sanonut haluavansa erota, eikä ole sanonut haluavansa lasta. Ehkä haluaa, ehkä ei, emme tiedä. Ap:kaan ei tiedä. Hän vain kovasti yrittää selvittää sitä kaikilla muilla tavoilla kuin kysymällä vaimolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella naisella on oikeus omaan lapseen tässä ainutkertaisessa elämässä.
Jos minulla ei olisi lasta, joka nyt opiskelee insinööriksi Turussa, ei elämälläni olisi mitään virkaa, funktiota, arvoa eikä merkitystä.
Miehiä tulee ja menee mutta lapsi pysyy ja on ikioma. Odotan että saan joku päivä miniän ja lapsenlapsia. Mutta vaikka en saisi, hyvä näinkin, kunhan nuori mies 22v pysyy terveenä.
Erotkaa ihmeessä, jos se on naisen lapsenteon esteenä. Mikään ei ole niin tärkeää kuin äitiys naiselle, oma suloinen vauva josta kasvaa aikuinen ihminen.
N49v
Anteeksi, mutta minulle on tärkeämpää oma aviomieheni, kuin mikään lapsi tulisi koskaan olemaan.
Ehkä et vaan koskaan löytänyt todellista rakkautta.
Tirsk :) Yli puolet liitoista päättyy eroon - heilläkin oli varmasti "todellinen" rakkaus..
Ja näissä tapauksissa valtaosassa varmasti syynä ovat ne lapset. Tirsk, "todellinen" rakkaus kun ei voi edes tarjota ehjää perhettä niille "kaikista rakkaimmill" joista halutaan kuitenkin eroon jollain viikko-viikko-lapsivapaasysteemillä.
Voi olla, että vaimosi on vaan kyllästynyt sinuun, ja suree sitä että rakkaus on hävinnyt. Sisarellinen kiintymys on vielä jäljellä, mutta sydän kaipaa jo muualle.
Lainaus Franklilta: "Olettamus, että suvunjatkaminen on elämän ainoa tarkoitus, sotii itseään vastaan. Jos elämä itsessään on tarkoituksetonta, ei sitä millään voida tehdä tarkoitukselliseksi sen ikuistamisella."
Se että sinulla ei olisi mitään virkaa ilman lasta, tarkoittaa myös automaattisesti sitä, että mielestäsi pojallasi ei ole mitään virkaa ennen kuin hän on lisääntynyt. Tarkastele elämänfilosofiaasi uudelleen. Kaikella on merkitys, kun alat miettimään. Jopa kivellä, jonka löydät kävelytieltä.