Vaimo haluaa lapsia ja pelkään että hän jättää minut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasektomiaan pääsi yksityisellä kolmen viikon odotuksen jälkeen ja maksoi jotain 600€ (neljä vuotta sitten).

Muuten taas.. Jos ero tulisi tuossa tilanteessa, niin sitten tulisi. Lapset ei ole asia, josta voi tehdä kompromisseja. Siinä vain leikitään syyttömien elämälläkin sitten vielä kun menee pieleen. Ja se menee pieleen jos toinen ei halua vanhemmaksi. Joudut joka tapauksessa luopumaan vaimostasi jollain tapaa kun lapsi olisi aina se ykkönen, mutta sotkisi myös koko sinun elämäsi siinä samalla. 

Lapsista todellakin voi tehdä kompromisseja! Jos toinen vaikka haluaa 2 lasta ja toinen 4 niin voidaan tehdä kompromissi että tähdätään 3 lapseen. Ongelma on ihmisissä jos ei voi tehdä kompromisseja.

0 ja 1-n lapsen välillä ei voi. On joko lapseton tai lapsellinen.

No, kompromisseja on erilaisia. Joillekin voi olla kompromissina että hankitaan lemmikki lapsen sijasta. Ei kannata liikaa yleistää.

Sitä mieltä aloituksesta että naisen kirjoittama. Varmaan ap:llä tilanne että itse haluaisi lapsia, ja yrittää sitä viestiä miehelle, mutta mies ei ota kuuleviin korviinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vasektomiaan pääsi yksityisellä kolmen viikon odotuksen jälkeen ja maksoi jotain 600€ (neljä vuotta sitten).

Muuten taas.. Jos ero tulisi tuossa tilanteessa, niin sitten tulisi. Lapset ei ole asia, josta voi tehdä kompromisseja. Siinä vain leikitään syyttömien elämälläkin sitten vielä kun menee pieleen. Ja se menee pieleen jos toinen ei halua vanhemmaksi. Joudut joka tapauksessa luopumaan vaimostasi jollain tapaa kun lapsi olisi aina se ykkönen, mutta sotkisi myös koko sinun elämäsi siinä samalla. 

Katselin sitä nyt aamusta, että hieman kalliimpi on nyt, mutta rahalla ei ole merkitystä. Vaikka vaimoni on aiemmin kannustanut minua sterilisaatioon, en suoraan sanottuna uskalla mennä tekemään sitä puhumatta hänelle asiasta ensin, enkä uskalla mennä puhumaan siitä hänelle juuri nyt. Ehkä tuo vauvakuume menee ohi niin kuin edelliset ovat menneet..

Tuttavapiirissä tuli kaksi eroa, pariskuntien ollessa noin 35 v. Kummassakaan perheessä ei ollut lapsia ja naisten puheiden perusteella ihan hyvä niin.

Molemmat pariskunnat erosivat ja miesten ollessa noin 40 v. oli heillä uusi puoliso ja vauva, onnellisilta vaikuttavat.

Vauva-aika on lyhyt aika vaippoineen.

Työelämään 24/7 sitotuminen voi olla kovin yksipuolista, seuraavat yt:t eikä kukaan enää kaipaa tai eläkkeellä muistele kovaa raatajaa.

Ap:n kannattaa piipahtaa perheterapeutilla juttelemassa onko syynä omiin asenteisiin oman isän hylkääminen, kaikki isät eivät kopioi oman isänsä käyttäyymistä vaan päättävät tehdä toisin.

Vuodet vaan menee niin nopeasti. Mahtaakohan minulla olla enää mitään mahdollisuuksia. Toivottavasti ainakin joskus tulevaisuudessa, aika näyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vaimo on vauvakuumeillut jo jonkin aikaa. Ollaan molemmat oltu tämän suhteen alusta lähtien siinä ajatuksessa, että emme tee lapsia. Ei vaimo ole mieltään muuttanut, mutta hän alkaa olla kolmenkympin loppupuolella ja ymmärrän, että kroppa kirkuu lasta. Eilen vaimo itki yksinään ja kun kysyin mikä on, sanoi ettei mikään. Hän todennäköisesti ajattelee, että laitan sen vaan naiseuden piikkiin (hän saattaa itkeä esimerkiksi jos on upea maisema), mutta tiedän mistä se johtuu: Tuttavapariskunnalta tuli vauvauutinen toissailtana. En todellakaan halua lapsia, en näe niissä mitään hyvää. Mutta vaimo, joka on paras nainen Maan päällä, ja jota rakastan niin että sattuu, on kuin riivattu; hypistelee vauvan vaatteita kaupassa ja silmät tuikkien sylitteli vauvoja. Nyt kääntyy pois, jos näkeekään pieniä lapsia. Ei hän ole puhunut että jos kuitenkin yritettäisiin, ei mitään sellaista, hän ottaa mielipiteeni vakavasti. Itse asiassa ainoa mitä olemme asiasta keskustelleet on se, että hän tuossa joulun aikaan puhui hänellä olevan vauvakuume ja että hän on siitä ahdistunut. Hänkin on sitä mieltä että lapsi muuttaa kaiken ja että emme enää olisi toisillemme ne ykkössijalla olevat. Mutta en kestä nähdä, miten kaunein nainen maailmassa on niin surullinen. Hänen ympärillään oikein leijuu synkkämielisyys, ihan kuin joku olisi kuollut. Pelkään kuollakseni, että hän jättää minut, jos emme lasta tee. Noin upea nainen muutenkin, kaveritkin aina ihmettelee miten olen hänenlaiseen saanut. En ikinä halua erota hänestä, mutta olisin oikeasti paska isä: En jaksaisi yövalvomista, itkua, paskavaippoja. Työ vie paljon aikaani. Tykkään kyllä kavereiden lapsista, niiden kanssa on mukava pelailla ja käydä kiekkoilemassa.. mutta tykkään reissata ja ostaa uutta tekniikkaa taloon ja tiedän, että lapsen kanssa ei pääse ikinä mihinkään.

Pelkään, että jos teemme lapsia, en kestä ja jätän hänet ja lapsen oman onnensa nojaan.

Isä aikanaan jätti äidin ja minut ja tapasinkin häntä vain harvakseltaan. Isällä sama juttu että ei kestänyt pieniä lapsia. En halua samaa kenellekään lapselle.

En halua elää ilman tuota naista, mutta en halua että hän minun takiani joutuu luopumaan oikeudesta, joka kai on biologinen ja noin pakottava, koska hänenkin pää sanoo että ei olla vanhemmuusainesta, mutta kroppa vaan kirkuu koko ajan lujempaa.

Ollaan puhuttu sterilisaatiosta ja vaimo on aiemmin kannustanut menemään. Vaimon kaveri kuitenkin kertoi, että hän on miehensä kanssa odottanut jo yli vuoden. Se olisi hyvä, pysyvä ratkaisu, vaimo saisi vapautuksen pillereistä ja myös tälle asialle tulisi lopullinen piste. Mutta se jonotusaika on käsittämätön.

Onko täällä joku vastaavasta tilanteesta selvinnyt? Kaipaan molempien näkemyksiä aiheesta.

Huomaatko, että (yli)tulkitset vaimoasi paljon. Vaimo ei ilmeisesti ole sanonut haluavansa lapsia. Hän kannustaa sinua sterilisaatioon. Hän on sanonut, että on ahdistavaa, kun kroppa haluaa lasta (mutta pää ilmeisesti ei?)

Vaimo ei ilmeisesti ole missään vaiheessa sanonut haluavansa lasta, vaan ainoastaan, että hänellä on ristiriitaisia tuntemuksia. Käsitelkää sitä ristiriitaa yhdessä, sen sijaan että märehdit eroajatusta yksin.

Ja jos vaimosi pärjää sen ristiriidan kanssa, että kroppa haluaa lasta mutta sydän ja pää ei (jos siis tilanne on näin) niin kyllä sä pärjäät sen kanssa, että vaimosi pystyy hanskaamaan omat toiveensa ja valitsemaan sut.

Ap, sinuna en tekisi mitään. Ongelma ei ole sinun, vaan vaimosi. Jos hän haluaa uuden suhteen jossa mahdollisesti myös lapsia, hän tekee päätöksen, ja lähtee. Et sinä. Se, joka on tyytymätön suhteeseen, lähtee. 

Tässä tilanteessa ero on kaikista paras. Toinen (ainakin) tästä pelistä jää katkeraksi. Päästä nainen tekemään lapsi, koska vihaa sua muuten lopun elämää.

Ohiksena, ei se lapsi tai lapset niin kamalaa ole kuin luulet. Minäkin olin skeptinen aluksi, mutta kolme ihanaa muksua tehtiin enkä vaihtaisi päivääkään pois. Kodinelektroniikkaa mies kantaa sisälle lapsista huolimatta, ja lomamatkoja tehdään koko porukalla sekä vain puolison kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa kolmenkympin loppupuolella? 39v? Ei noin vanhana enää ole ollenkaan sanottua että edes tulisi raskaaksi vaikka haluaisikin.

Vaimo täyttää 36 tänä vuonna. Sitä olenkin miettinyt, että itse täytän 41 ja kaiken tuon alussa mainitun lisäksi olen jo itsekin aika vanha, enkä varmaan jaksaisi sitä menoa...

Kannattaa miettiä tarkkaan.

Meillä oli samanlainen tilanne, oltiin sovittu, ettei lapsia tule. Yhdessä yli 10 vuotta, vaimo lapsivastainen ensimmäiset reilu 10 vuotta. Minä hautasin lapsihaaveet silloin 10 vuotta sitten, osakseen ku puoliso ei lasta halunnut, vaikka ei minulla mikään suuri halu saada lapsia ollut, oli tottunut ajatukseen, että jossain vaiheessa lapsia kuuluu saada.

Sitten 35 vuotiaana vaimo pamautti, että haluaa lapsen, jos en ala yrittämään tulee ero. Hetken aikaa mietittyäni tulin siihen tulokseen, että ok lapsi käy. Huonoin päätös ikinä ! Lapsi on nyt 3 vuotta ja minulla ei ole ollut yhtää omaa aikaa kahteen vuoteen. Vaimo hoitaa lasta päivät kotona kun minä olen töissä, ja minä illat kun vaimo luuhuaa kavereiden kanssa. Viikonloput hoitovastuu on minulla, kun vaimo hoitaa arkipäivä, ja nytkin kun olen talvilomalla vaimo lähti tyttöjen kans reissuun koko viikoksi.

Ajattelin, että rakastan vaimoani niin paljon, että tämä muutos kantaa. Nyt en enää rakasta vaimoani ja lapsesta tottakai välitän, mutta jos päätöksen saisin tehdä nyt uudestaan eroaisin.

Vierailija kirjoitti:

Hienon rehellinen kirjoitus. Nyt voisit kysyä rakkaaltasi, että haluaako hän sittenkin sen lapsen ja mietit sitten, että oletko valmis luopumaan hänestä toiselle miehelle, jos sinä et sitä lasta halua? Nyt punnitset asioita tarkkaan?

En suoraan sanoen uskalla mennä kysymään, en ainkaan juuri nyt. En nimittäin halua kuulla sitä, että hän aikoisi lähteä. En voi tarpeeksi voimakkaasti ilmaista että tuo nainen on kuin lottovoitto ja pelkkä ajatuskin pistää mahan sekaisin.

Nainenhan voi hyvin käyttää sinua siemenkoneena, voitte erota ja maksat sitten elatusmaksut. Voit olla sivussa kaiken aikaa tässä kuviossa.

Vierailija kirjoitti:

Päästä vaimosi menemään. Hän on nyt lapseton vain sinun mieliksesi. Kun vaihdevuodet tulevat ja hän käsittää tilaisuutensa tosiaan menneen, voi vaimolla alkaa sinua kohtaan syvä katkeruus.

Juuri näin. Tai sitten luovut itse ennakkoluuloistasi ja suostut siihen, että,lapsi saa tulla. Ihminen kasvaa ja kehittyy isäksi ja vanhemmaksi ajan kanssa, nuo sinun pelkosi siitä että olisit „paska isä“ ovat aivan tavallisia vastuuntuntoisilla ihmisillä.

Mutta jos et tosiaan voi omaa ennakkoluuloista mielipidettäsi harkita uudelleen, niin anna vaimosi mennä. On todella itsekästä sinulta vaatia, että lasta haluava puolisosi jää sinun vuoksesi lapsettomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Tee vaimosi onnelliseksi ja eroa. Susta ei ole sille mitään iloa. Mitä sitä sen pitempään vatvominen.

Uskon, että vaimo on onnellinen tätä lapsiasiaa lukuun ottamatta. Olen ennen häntä ollut onnettomassa suhteessa ja tiedän miten paskaksi välit menee. Meillä on kaikki kunnossa. Ihan samalla tavalla mennään kuin aiemminkin, hän suunnittelee seuraavaa reissua Alpeille, tekee sellaisia juttuja joista tykkään, tulee halaamaan ja juttelee ihan normaalisti. Tämän lapsiasian kuitenkin näen hiertävän häntä lähinnä, kun on lapsia näkyvillä tai joku puhuu aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienon rehellinen kirjoitus. Nyt voisit kysyä rakkaaltasi, että haluaako hän sittenkin sen lapsen ja mietit sitten, että oletko valmis luopumaan hänestä toiselle miehelle, jos sinä et sitä lasta halua? Nyt punnitset asioita tarkkaan?

En suoraan sanoen uskalla mennä kysymään, en ainkaan juuri nyt. En nimittäin halua kuulla sitä, että hän aikoisi lähteä. En voi tarpeeksi voimakkaasti ilmaista että tuo nainen on kuin lottovoitto ja pelkkä ajatuskin pistää mahan sekaisin.

Eli haluat vaan poimia nallekarkit itsellesi ilman, että itse mietit vaimosi tuntoja?

Miksi vaimo ei saisi olla surullinen?

Kyllähän ihmisillä on paljonkin ristiriita tilanteita jotka aiheuttaa surua. Tunteet sanoo toista, järki toista.

Jokaisella naisella on oikeus omaan lapseen tässä ainutkertaisessa elämässä.

Jos minulla ei olisi lasta, joka nyt opiskelee insinööriksi Turussa, ei elämälläni olisi mitään virkaa, funktiota, arvoa eikä merkitystä.

Miehiä tulee ja menee mutta lapsi pysyy ja on ikioma. Odotan että saan joku päivä miniän ja lapsenlapsia. Mutta vaikka en saisi, hyvä näinkin, kunhan nuori mies 22v pysyy terveenä.

Erotkaa ihmeessä, jos se on naisen lapsenteon esteenä. Mikään ei ole niin tärkeää kuin äitiys naiselle, oma suloinen vauva josta kasvaa aikuinen ihminen.

N49v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee vaimosi onnelliseksi ja eroa. Susta ei ole sille mitään iloa. Mitä sitä sen pitempään vatvominen.

Uskon, että vaimo on onnellinen tätä lapsiasiaa lukuun ottamatta. Olen ennen häntä ollut onnettomassa suhteessa ja tiedän miten paskaksi välit menee. Meillä on kaikki kunnossa. Ihan samalla tavalla mennään kuin aiemminkin, hän suunnittelee seuraavaa reissua Alpeille, tekee sellaisia juttuja joista tykkään, tulee halaamaan ja juttelee ihan normaalisti. Tämän lapsiasian kuitenkin näen hiertävän häntä lähinnä, kun on lapsia näkyvillä tai joku puhuu aiheesta.

Alppi-reissun jälkeen otat asian puheeksi. Kysyt. haluaako vaimosi erota. Olette yhdessä sopineet, että lapsia ei tule, joten jos vaimosi on nyt muuttanut mielensä, hänen pitää sanoa se. Jos hän ei kuitenkaan halua lapsia lapsenkaipuustaan huolimatta, tilanne on ok ja voit tukea häntä hänen surussaan. Jos vaimosi haluaa erota, et oikein voi tehdä asialle mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Kurja tilanne :(

Itse olen ollut samassa tilanteessa ja erohan siitä tuli. Ei sille vain mitään voi, jos toiselle tulee ylitsepääsemättömän kova halu vanhemmuuteen. Kumpikaan meistä ei olisi halunnut erota, mutta päätös oli lopulta yhteinen. Toiselle ei voi vastentahtoisesti antaa lasta, mutta toisaalta ei sitä voi kieltääkään.

Koska suhde ei päättynyt rakkauden loppumiseen, kykenen olemaan vilpittömästi iloinen siitä, että exälläni on nyt perhe. Hänellä on mukavan oloinen vaimo ja kaksi ihanaa lasta. Olen miettinyt, että ehkä suurin rakkaudentekoni oli päästää hänet menemään, koska nyt hän on onnellinen.

Mielestäni et voi alkaa tehdä lasta vastentahtoisesti. Näissä asioissa kuuluu kantaa itse päätöksensä vastuu, vaikka se kipeää tekeekin. Pieni lapsi ei saa joutua kärsimään asiasta.

Olen sitten varmaan siinäkin paska, että en halua luopua tuosta naisesta. Ehkä sitten täytyy vain asennoitua siihen, että hän saattaa katkeroitua, mutta en aio erota. Jos hän minut jättää, sitten jättää. Mutta mieleeni tuli tuosta yhdestä kommentista sterilisaation hakeminen yksityiseltä. Ei tarvitsisi edes kertoa. Jos haen sen ja ilmoitan hänelle, että voidaan yrittää. En usko, että hän haluaa lähteä lapsettomuustutkimuksiin, koska hän on hyvin yksityinen ihminen eikä halua käydä edes lääkärissä, ellei ole pakko. Ja nyt kun järkevästi ajattelen, ovat nämä vauvakuumeet menneet ennenkin ohi.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä tarkkaan.

Meillä oli samanlainen tilanne, oltiin sovittu, ettei lapsia tule. Yhdessä yli 10 vuotta, vaimo lapsivastainen ensimmäiset reilu 10 vuotta. Minä hautasin lapsihaaveet silloin 10 vuotta sitten, osakseen ku puoliso ei lasta halunnut, vaikka ei minulla mikään suuri halu saada lapsia ollut, oli tottunut ajatukseen, että jossain vaiheessa lapsia kuuluu saada.

Sitten 35 vuotiaana vaimo pamautti, että haluaa lapsen, jos en ala yrittämään tulee ero. Hetken aikaa mietittyäni tulin siihen tulokseen, että ok lapsi käy. Huonoin päätös ikinä ! Lapsi on nyt 3 vuotta ja minulla ei ole ollut yhtää omaa aikaa kahteen vuoteen. Vaimo hoitaa lasta päivät kotona kun minä olen töissä, ja minä illat kun vaimo luuhuaa kavereiden kanssa. Viikonloput hoitovastuu on minulla, kun vaimo hoitaa arkipäivä, ja nytkin kun olen talvilomalla vaimo lähti tyttöjen kans reissuun koko viikoksi.

Ajattelin, että rakastan vaimoani niin paljon, että tämä muutos kantaa. Nyt en enää rakasta vaimoani ja lapsesta tottakai välitän, mutta jos päätöksen saisin tehdä nyt uudestaan eroaisin.

No tuota tarinaa en usko!