Vaimo haluaa lapsia ja pelkään että hän jättää minut

Pitääkö aina mennä VIETTIEN perässä?

Nälkä,himo, lisääntyminen,pesänrakennus, soidinmenot, veri, lima, kuolema,viha

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasektomiaan pääsi yksityisellä kolmen viikon odotuksen jälkeen ja maksoi jotain 600€ (neljä vuotta sitten).

Muuten taas.. Jos ero tulisi tuossa tilanteessa, niin sitten tulisi. Lapset ei ole asia, josta voi tehdä kompromisseja. Siinä vain leikitään syyttömien elämälläkin sitten vielä kun menee pieleen. Ja se menee pieleen jos toinen ei halua vanhemmaksi. Joudut joka tapauksessa luopumaan vaimostasi jollain tapaa kun lapsi olisi aina se ykkönen, mutta sotkisi myös koko sinun elämäsi siinä samalla. 

Lapsista todellakin voi tehdä kompromisseja! Jos toinen vaikka haluaa 2 lasta ja toinen 4 niin voidaan tehdä kompromissi että tähdätään 3 lapseen. Ongelma on ihmisissä jos ei voi tehdä kompromisseja.

Entä mikä sun mielestä on kompromissi jos toinen haluaa yhden lapsen ja toinen ei yhtään? 

Vierailija kirjoitti:

No, vaimosi nyt harkitsee tuota vauva kuumetta ja teidän suhdetta. Siihen et valitettavasti nyt mitenkään vaikuttaa. Vaimosi joko tekee päätöksen, että on lapseton tai sitten hän lähtee avioliitosta. Ihmisellä on oikeus muuttaa mieltää asioista, sinun ei tarvitse muuttaa sinun mieltä, mutta et myöskään voi pakottaa vaimoasi olla samaa mieltä kuin ennen.

Vaimosi voi myös tuntee yksinäisyyttä, kun muut kaverit ovat vauvan saaneet. Heillä ei välttämättä ole aikaa niin paljon kuin ennen ja hän voi kaivata niitä aikoja. Kun hän tapaa ystäviä, niin se ei enää ole samanlaista kuin ennen, lapset voi olla mukana ja keskustelut ei ole samanlaisia kuin ennen ja hän voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi.

On monta asiaa jotka muuttuu, kun aika kuluu, ja jos vaimon lapsen kaipuu on suuri hän voi tehdä päätöksen lähteä teidän liitosta.

Sinun ei missään tapauksessa ole pakko muuttuu, jos et halua, mutta sinulla ei ole oikeutta vaatia, että vaimosi ei saa muuttaa mielipidettä.

Lapsen "hankkimisessa" ei saa tehdä kompromissejä, eli jos et todella halua lapsia, niin älä suostu edes vaimosi vuoksi.

Voit itse miettiä miksi et halua lapsia ja laittaa plussat ja miinukset paperille, mutta jos olet yhtään epävarma niin älä suostu. Ja, niin kuin sanoit, pelkäät että jätät hänet, kun lapsi on syntynyt, ja niin voi olla, mutta myös vaimosi voi jättää sinut. Koska kukaan ei voi olla varma huomisesta.

Tää oli niin hyvin sanottu, että mulla ei tähän ole muuta sanottavaa kuin että allekirjoitan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella naisella on oikeus omaan lapseen tässä ainutkertaisessa elämässä.

Jos minulla ei olisi lasta, joka nyt opiskelee insinööriksi Turussa, ei elämälläni olisi mitään virkaa, funktiota, arvoa eikä merkitystä.

Miehiä tulee ja menee mutta lapsi pysyy ja on ikioma. Odotan että saan joku päivä miniän ja lapsenlapsia. Mutta vaikka en saisi, hyvä näinkin, kunhan nuori mies 22v pysyy terveenä.

Erotkaa ihmeessä, jos se on naisen lapsenteon esteenä. Mikään ei ole niin tärkeää kuin äitiys naiselle, oma suloinen vauva josta kasvaa aikuinen ihminen.

N49v

Anteeksi, mutta minulle on tärkeämpää oma aviomieheni, kuin mikään lapsi tulisi koskaan olemaan.

Ehkä et vaan koskaan löytänyt todellista rakkautta.

Rakkaus mieheen/miehiin tulee ja menee. Kyllä se rakkaus omaan lapseen on aidointa ja todellisista rakkautta.

Sen tulet sinäkin kokemaan jos miehesi pamauttaa parikymmentä vuotta nuoremman naisen paksuksi ja katoaa vanhoilla päivillään lapsiperheelämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella naisella on oikeus omaan lapseen tässä ainutkertaisessa elämässä.

Jos minulla ei olisi lasta, joka nyt opiskelee insinööriksi Turussa, ei elämälläni olisi mitään virkaa, funktiota, arvoa eikä merkitystä.

Miehiä tulee ja menee mutta lapsi pysyy ja on ikioma. Odotan että saan joku päivä miniän ja lapsenlapsia. Mutta vaikka en saisi, hyvä näinkin, kunhan nuori mies 22v pysyy terveenä.

Erotkaa ihmeessä, jos se on naisen lapsenteon esteenä. Mikään ei ole niin tärkeää kuin äitiys naiselle, oma suloinen vauva josta kasvaa aikuinen ihminen.

N49v

Lainaus Franklilta: "Olettamus, että suvunjatkaminen on elämän ainoa tarkoitus, sotii itseään vastaan. Jos elämä itsessään on tarkoituksetonta, ei sitä millään voida tehdä tarkoitukselliseksi sen ikuistamisella."

Se että sinulla ei olisi mitään virkaa ilman lasta, tarkoittaa myös automaattisesti sitä, että mielestäsi pojallasi ei ole mitään virkaa ennen kuin hän on lisääntynyt. Tarkastele elämänfilosofiaasi uudelleen. Kaikella on merkitys, kun alat miettimään. Jopa kivellä, jonka löydät kävelytieltä.

OI SINÄ IHANA VIISAS VIISAS IHMINEN

Toivottavasti tuo oli sarkasmia. Tokihan oli pelkkää paskaa. Kivellä ei ole mitään merkitystä sinänsä mikäli sitä ei käytetä mihinkään.

Miten ihmeessä jotkut ehdottavat ratkaisuksi adoptiota? Toisella vauvakuume, se tarkoittaa biologista lasta! Ja toinen ei halua lasta lainkaan, miten hän silloin kiintyisi vieraaseen lapseen?  Useinhan adoptoiduilla on vielä ongelmia, jotka varmasti rasittavat vanhempia enemmän kuin pari vuotta vaipan vaihtoja.

Moni pelkää elämänlaatunsa romahtamista lapsen tulon myötä, mutta se hankala vaihe kestää niin vähän aikaa. Itse koin suurena yllätyksenä sen ilon, mitä lapsi toi mukanaan. Olin odottanut vaikka mitä kauheuksia, joista kaikki puhuivat. Kukaan ei ollut kertonut mitä hyvää lapsi tuo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella naisella on oikeus omaan lapseen tässä ainutkertaisessa elämässä.

Jos minulla ei olisi lasta, joka nyt opiskelee insinööriksi Turussa, ei elämälläni olisi mitään virkaa, funktiota, arvoa eikä merkitystä.

Miehiä tulee ja menee mutta lapsi pysyy ja on ikioma. Odotan että saan joku päivä miniän ja lapsenlapsia. Mutta vaikka en saisi, hyvä näinkin, kunhan nuori mies 22v pysyy terveenä.

Erotkaa ihmeessä, jos se on naisen lapsenteon esteenä. Mikään ei ole niin tärkeää kuin äitiys naiselle, oma suloinen vauva josta kasvaa aikuinen ihminen.

N49v

Anteeksi, mutta minulle on tärkeämpää oma aviomieheni, kuin mikään lapsi tulisi koskaan olemaan.

Ehkä et vaan koskaan löytänyt todellista rakkautta.

Rakkaus mieheen/miehiin tulee ja menee. Kyllä se rakkaus omaan lapseen on aidointa ja todellisista rakkautta.

Sen tulet sinäkin kokemaan jos miehesi pamauttaa parikymmentä vuotta nuoremman naisen paksuksi ja katoaa vanhoilla päivillään lapsiperheelämään.

Tuollainen roskan puhuminen jaksaa suututtaa. Minun vanhempani ovat aina laittaneet toisensa etusijalle ja me lapset olimme vain se elämään kuuluva pakollinen paha, jota heiltä odotettiin. Omia en tule ikinä hankkimaan ja vieläkin joutuu työstämään paljon sitä, miten paljon olisin kaivannut rakkautta vanhemmiltani. Hyvin meidät kyllä (velvollisuudentunteesta) hoidettiin ja kasvatettiin, mutta kun ei oikeasti kiinnosta niin ei kiinnosta.

Oman lapsen saaminen on jotain, jota ei pysty järjellä selittämään eikä järkeilemään. Tiedän naisia, jotka ovat tehneet lapsen ilman miestä noin nelikymppisenä, koska ovat yhtäkkiä tajunneet elämän rajallisuuden, eikä kunnollista miestä ole ollut saatavilla kumppaniksi, joka myös haluaisi lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päästä vaimosi menemään. Hän on nyt lapseton vain sinun mieliksesi. Kun vaihdevuodet tulevat ja hän käsittää tilaisuutensa tosiaan menneen, voi vaimolla alkaa sinua kohtaan syvä katkeruus.

Eihän ole. Kunhan jokin hormonihulluus hedelmällisen iän loppuessa näyttää laittavan päätä sekaisin. Jos on lähes nelikymppiseksi ollut sitä mieltä, että ei halua lapsia, niin tuollainen yhtäkkinen vauvakuume vaikuttaa täysin biologiselta jutulta. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että nainen on jo kauan tiennyt ja harkinnut asiaa ja todennut, ettei halua lapsiperhearkea. Aika kamalaa jos tuollaisessa harhatilassa päättää yhtäkkiä tehdä noin mullistavan ja järkevässä ja normaalitilassa asetettujen toiveiden vastaisen päätöksen. Siitä tulee kärsimään parisuhde, lapsi ja nainen itse. Katkera katumus.

Tämä on niin totta hormonihuurut saavat ajattelemaan ihan päättömiä asioita, mm. itsemurhaa yms. Jos aina toimii hormonien sanelemana käyttämättä järkeään, niin aika paljon voi saada pahaa aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päästä vaimosi menemään. Hän on nyt lapseton vain sinun mieliksesi. Kun vaihdevuodet tulevat ja hän käsittää tilaisuutensa tosiaan menneen, voi vaimolla alkaa sinua kohtaan syvä katkeruus.

Eihän ole. Kunhan jokin hormonihulluus hedelmällisen iän loppuessa näyttää laittavan päätä sekaisin. Jos on lähes nelikymppiseksi ollut sitä mieltä, että ei halua lapsia, niin tuollainen yhtäkkinen vauvakuume vaikuttaa täysin biologiselta jutulta. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että nainen on jo kauan tiennyt ja harkinnut asiaa ja todennut, ettei halua lapsiperhearkea. Aika kamalaa jos tuollaisessa harhatilassa päättää yhtäkkiä tehdä noin mullistavan ja järkevässä ja normaalitilassa asetettujen toiveiden vastaisen päätöksen. Siitä tulee kärsimään parisuhde, lapsi ja nainen itse. Katkera katumus.

Höpö höpö. Kyllä siinä nelikymppinen tajuaa, että on viimeinen aika saada se oma lapsi. Turha vähätellä lapsenkaipuuta pelkäksi hormonaaliseksi tilaksi. Jos olet vakaasti valinnut lapsettomuuden olet kyllä varmaankin heti kolmekymppisenä pistänyt piuhat poikki. Jos et ole tätä tehnyt, olet halunnut säilyttää optiosi lapseen. Joka tapauksessa jokainen joutuu loppuelämänsä ratkaisujensa kanssa elämään.

Minä olen vakaasti päättänyt olla hankkimastta lapsia, olen kohta 36. En kuitenkaan ole laittanut piuhoja poikki, eikä syynä todellakaan ole mikään option säilyttäminen. Syynä on se, että kierukka on sterilisaatiota varmempi ehkäisykeino, enkä ole jaksanut tapella gyneni kanssa, kun on ollut haluton laittamaan lähetettä sterilisaatioon kun viimeksi pari vuotta sitten kysyin. Miksi tapella, kun kierukka on kuitenkin ehkäisyn kannalta varmempi vaihtoehto, ja täällä on ollut ainoana mahdollisuutena Essure, mihin en suostu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella naisella on oikeus omaan lapseen tässä ainutkertaisessa elämässä.

Jos minulla ei olisi lasta, joka nyt opiskelee insinööriksi Turussa, ei elämälläni olisi mitään virkaa, funktiota, arvoa eikä merkitystä.

Miehiä tulee ja menee mutta lapsi pysyy ja on ikioma. Odotan että saan joku päivä miniän ja lapsenlapsia. Mutta vaikka en saisi, hyvä näinkin, kunhan nuori mies 22v pysyy terveenä.

Erotkaa ihmeessä, jos se on naisen lapsenteon esteenä. Mikään ei ole niin tärkeää kuin äitiys naiselle, oma suloinen vauva josta kasvaa aikuinen ihminen.

N49v

Lainaus Franklilta: "Olettamus, että suvunjatkaminen on elämän ainoa tarkoitus, sotii itseään vastaan. Jos elämä itsessään on tarkoituksetonta, ei sitä millään voida tehdä tarkoitukselliseksi sen ikuistamisella."

Se että sinulla ei olisi mitään virkaa ilman lasta, tarkoittaa myös automaattisesti sitä, että mielestäsi pojallasi ei ole mitään virkaa ennen kuin hän on lisääntynyt. Tarkastele elämänfilosofiaasi uudelleen. Kaikella on merkitys, kun alat miettimään. Jopa kivellä, jonka löydät kävelytieltä.

OI SINÄ IHANA VIISAS VIISAS IHMINEN

Toivottavasti tuo oli sarkasmia. Tokihan oli pelkkää paskaa. Kivellä ei ole mitään merkitystä sinänsä mikäli sitä ei käytetä mihinkään.

Meillä oli tuossa lähistöllä kivi joka aiheutti useamman ihmisen kuoleman, vaikkei sitä kukaan käyttänyt mihinkään. Se vain seisoi paikoillaan ja vuosien mittään useampi ihminen menetti autonsa hallinnan ja osui juuri siihen ainoaan kiveen, joka vain oli siinä. Ihan varmasti sillä kivellä oli merkitys, vaikka sitä ei kukaan käyttänyt mihinkään. Nyt jo toki se on poistettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella naisella on oikeus omaan lapseen tässä ainutkertaisessa elämässä.

Jos minulla ei olisi lasta, joka nyt opiskelee insinööriksi Turussa, ei elämälläni olisi mitään virkaa, funktiota, arvoa eikä merkitystä.

Miehiä tulee ja menee mutta lapsi pysyy ja on ikioma. Odotan että saan joku päivä miniän ja lapsenlapsia. Mutta vaikka en saisi, hyvä näinkin, kunhan nuori mies 22v pysyy terveenä.

Erotkaa ihmeessä, jos se on naisen lapsenteon esteenä. Mikään ei ole niin tärkeää kuin äitiys naiselle, oma suloinen vauva josta kasvaa aikuinen ihminen.

N49v

Lainaus Franklilta: "Olettamus, että suvunjatkaminen on elämän ainoa tarkoitus, sotii itseään vastaan. Jos elämä itsessään on tarkoituksetonta, ei sitä millään voida tehdä tarkoitukselliseksi sen ikuistamisella."

Se että sinulla ei olisi mitään virkaa ilman lasta, tarkoittaa myös automaattisesti sitä, että mielestäsi pojallasi ei ole mitään virkaa ennen kuin hän on lisääntynyt. Tarkastele elämänfilosofiaasi uudelleen. Kaikella on merkitys, kun alat miettimään. Jopa kivellä, jonka löydät kävelytieltä.

OI SINÄ IHANA VIISAS VIISAS IHMINEN

Toivottavasti tuo oli sarkasmia. Tokihan oli pelkkää paskaa. Kivellä ei ole mitään merkitystä sinänsä mikäli sitä ei käytetä mihinkään.

Kaikella täällä on merkitys, vaikka se ei olisi juuri sinulle ilmiselvä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä tilanteessa ero on kaikista paras. Toinen (ainakin) tästä pelistä jää katkeraksi. Päästä nainen tekemään lapsi, koska vihaa sua muuten lopun elämää.

Ohiksena, ei se lapsi tai lapset niin kamalaa ole kuin luulet. Minäkin olin skeptinen aluksi, mutta kolme ihanaa muksua tehtiin enkä vaihtaisi päivääkään pois. Kodinelektroniikkaa mies kantaa sisälle lapsista huolimatta, ja lomamatkoja tehdään koko porukalla sekä vain puolison kanssa.

Sama, meillä lapsia, elektroniikkaa tulee uutta vähän väliä ja video pelejä, miehelle. Toki ne ovat koko perheelle mutta lapset pieniä ja itseäni ei kiinnosta. Vauvan ja lasten kanssa voi mennä tehdä.

Pelkäätkö että toistat isäsi virheet? Se on täysin normaali pelko. Sen takia ei kannata jättää lapsia tekemättä. Sinä itse päätät millainen isä ja puoliso olet.

Vierailija kirjoitti:

Vaimo on vauvakuumeillut jo jonkin aikaa. Ollaan molemmat oltu tämän suhteen alusta lähtien siinä ajatuksessa, että emme tee lapsia. Ei vaimo ole mieltään muuttanut, mutta hän alkaa olla kolmenkympin loppupuolella ja ymmärrän, että kroppa kirkuu lasta. Eilen vaimo itki yksinään ja kun kysyin mikä on, sanoi ettei mikään. Hän todennäköisesti ajattelee, että laitan sen vaan naiseuden piikkiin (hän saattaa itkeä esimerkiksi jos on upea maisema), mutta tiedän mistä se johtuu: Tuttavapariskunnalta tuli vauvauutinen toissailtana. En todellakaan halua lapsia, en näe niissä mitään hyvää. Mutta vaimo, joka on paras nainen Maan päällä, ja jota rakastan niin että sattuu, on kuin riivattu; hypistelee vauvan vaatteita kaupassa ja silmät tuikkien sylitteli vauvoja. Nyt kääntyy pois, jos näkeekään pieniä lapsia. Ei hän ole puhunut että jos kuitenkin yritettäisiin, ei mitään sellaista, hän ottaa mielipiteeni vakavasti. Itse asiassa ainoa mitä olemme asiasta keskustelleet on se, että hän tuossa joulun aikaan puhui hänellä olevan vauvakuume ja että hän on siitä ahdistunut. Hänkin on sitä mieltä että lapsi muuttaa kaiken ja että emme enää olisi toisillemme ne ykkössijalla olevat. Mutta en kestä nähdä, miten kaunein nainen maailmassa on niin surullinen. Hänen ympärillään oikein leijuu synkkämielisyys, ihan kuin joku olisi kuollut. Pelkään kuollakseni, että hän jättää minut, jos emme lasta tee. Noin upea nainen muutenkin, kaveritkin aina ihmettelee miten olen hänenlaiseen saanut. En ikinä halua erota hänestä, mutta olisin oikeasti paska isä: En jaksaisi yövalvomista, itkua, paskavaippoja. Työ vie paljon aikaani. Tykkään kyllä kavereiden lapsista, niiden kanssa on mukava pelailla ja käydä kiekkoilemassa.. mutta tykkään reissata ja ostaa uutta tekniikkaa taloon ja tiedän, että lapsen kanssa ei pääse ikinä mihinkään.

Pelkään, että jos teemme lapsia, en kestä ja jätän hänet ja lapsen oman onnensa nojaan.

Isä aikanaan jätti äidin ja minut ja tapasinkin häntä vain harvakseltaan. Isällä sama juttu että ei kestänyt pieniä lapsia. En halua samaa kenellekään lapselle.

En halua elää ilman tuota naista, mutta en halua että hän minun takiani joutuu luopumaan oikeudesta, joka kai on biologinen ja noin pakottava, koska hänenkin pää sanoo että ei olla vanhemmuusainesta, mutta kroppa vaan kirkuu koko ajan lujempaa.

Ollaan puhuttu sterilisaatiosta ja vaimo on aiemmin kannustanut menemään. Vaimon kaveri kuitenkin kertoi, että hän on miehensä kanssa odottanut jo yli vuoden. Se olisi hyvä, pysyvä ratkaisu, vaimo saisi vapautuksen pillereistä ja myös tälle asialle tulisi lopullinen piste. Mutta se jonotusaika on käsittämätön.

Onko täällä joku vastaavasta tilanteesta selvinnyt? Kaipaan molempien näkemyksiä aiheesta.

Olen monilapsisen perheen isä. Kaikki asuvat vielä kotona, joten touha riittää. Vertailuksi kerron. On totta, että on yövalvomisia. On totta, että paska lentää välillä kaarella, huoli on kova, kuskaaminen ja lasten avioitukset. Tämä kaikki on totta. Vauva-aikana kuitenkin huomasin, että kun yösyötössä olin väsyneenä keittiössä lämmittelemässä maitoa, oli se kuitenkin sen arvoista. Miksi? Muistan vieläkin sen tyytyväisen tuhinan, mikä vauvasta lähti saadessaan maitoa. Tämä ja moni muu asia voittaa nämä vaikeudet. Tänään ilahduin todella paljon saatuani ensimmäistä kertaa pieneltä tytöltäni teksitiviestin (sai yksinkertaisen kännykän vasta äskettäin): hyvää työpäivää isi. Voi Luoja, kun tuli hyvä mieli. Tahdon sanoa sinulle, että kaikesta huolimatta, ne hyvät hetke lasten kanssa omalla kohdallani vievät selkeästi voitin huonoista. Ja se paska tai yösyötöt lentää vain pari vuotta. On aivan mahtavaa, kun vanhemmat lapset jo juttelevat kaikenlaisia asioita, jota pistävät itsenikin mietteliääksi. Isyys pelottaa, pelotti minuakin. Mutta edelleen käyn harrastuksissa ja kavereiden kanssa ulkona. Puuhaan myös lasten kanssa. Niin tekee myös vaimo. Kyse on vain aikatauluttamisesta. Toki, joskus on kieltäydyttävä. Teidän kohdalla vosin kuvitella, että lapsi on oikeasti rakkauden hedelmä. Pelkäät, että olet huono isä ja hylkäät lapsesi/vaimosi. Tapa, jolla kerroit vaimostasi antaa kyllä ymmärtää, että vaaditaan pikkuisen enemmän kuin pieni sinappikone, jotta voisit vaimostasti luopua. Ja jos isäsi on ollut sellainen kuin oli. Newsflash, oma isänikään ei paljon kotona ollut vaan aina poissa. Eroa sentään ei tullut, mutta kaikkea muuta. Sinä et ole isäsi ja vaimosi ei ole äitisi. Jos vaimosi lasta haluaa, niin älä vie sitä lahjaa häneltä siksi, että haluat olla vapaa menemään tai tapahtuu muutoksia, koska muutoksia tapahtuu kuitenkin tahdoit tai et. Olen pahoillani, mutta mieti asiaa uudestaan ja jos et halua lasta vaimosi niin halutessaan, päästä hänet vapaaksi. Lapsettomuus alkaa hiertämään, niin monta tapausta olen nähnyt. Lopuksi vielä: tulevaisuudesta ei voi tietää oli lapsia tai ei, joten menemällä samojen kaavojen mukaan koko ajan ei pelasta siltä, että elämässä tapahtuu muutoksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päästä vaimosi menemään. Hän on nyt lapseton vain sinun mieliksesi. Kun vaihdevuodet tulevat ja hän käsittää tilaisuutensa tosiaan menneen, voi vaimolla alkaa sinua kohtaan syvä katkeruus.

Juuri näin. Tai sitten luovut itse ennakkoluuloistasi ja suostut siihen, että,lapsi saa tulla. Ihminen kasvaa ja kehittyy isäksi ja vanhemmaksi ajan kanssa, nuo sinun pelkosi siitä että olisit „paska isä“ ovat aivan tavallisia vastuuntuntoisilla ihmisillä.

Mutta jos et tosiaan voi omaa ennakkoluuloista mielipidettäsi harkita uudelleen, niin anna vaimosi mennä. On todella itsekästä sinulta vaatia, että lasta haluava puolisosi jää sinun vuoksesi lapsettomaksi.

Minusta tämä jos joku on ennakkoluuloista, leimata ihminen joka ei lapsia halua. Kaikki ihmiset niitä vain eivät halua ja heilläkin on täysi oikeus sekä tunteisiinsa että päätökseensä. Se päätös olla hankkimatta lapsia, ja tunne että niitä ei omaan elämäänsä halua, voi olla aivan yhtä harkittu ja validi kuin minun päätökseni hankkia lapsia, aivan naurettavaa leimata toisen mielipiteet OMASTA elämästään ennakkoluuloisiksi. Eiköhän AP ja jokainen muu itse paremmin tiedä haluaako lapsia vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata vain toisen mieliksi hankkia lapsia. Se on kuitenkin sitova ja elämänmittainen juttu.

Ja parisuhde rakastetun puolison kanssako ei ole?

Että parempi menettää ihminen kokonaan kuin ottaa riski, että se lapsi olisikin yllättäen myös isälleen rakkain?

Se eroaa, jolle suhde ei kelpaa. Älä eroa vaimosi mieliksi.

Äläkä tietenkään hanki lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurja tilanne :(

Itse olen ollut samassa tilanteessa ja erohan siitä tuli. Ei sille vain mitään voi, jos toiselle tulee ylitsepääsemättömän kova halu vanhemmuuteen. Kumpikaan meistä ei olisi halunnut erota, mutta päätös oli lopulta yhteinen. Toiselle ei voi vastentahtoisesti antaa lasta, mutta toisaalta ei sitä voi kieltääkään.

Koska suhde ei päättynyt rakkauden loppumiseen, kykenen olemaan vilpittömästi iloinen siitä, että exälläni on nyt perhe. Hänellä on mukavan oloinen vaimo ja kaksi ihanaa lasta. Olen miettinyt, että ehkä suurin rakkaudentekoni oli päästää hänet menemään, koska nyt hän on onnellinen.

Mielestäni et voi alkaa tehdä lasta vastentahtoisesti. Näissä asioissa kuuluu kantaa itse päätöksensä vastuu, vaikka se kipeää tekeekin. Pieni lapsi ei saa joutua kärsimään asiasta.

Olen sitten varmaan siinäkin paska, että en halua luopua tuosta naisesta. Ehkä sitten täytyy vain asennoitua siihen, että hän saattaa katkeroitua, mutta en aio erota. Jos hän minut jättää, sitten jättää. Mutta mieleeni tuli tuosta yhdestä kommentista sterilisaation hakeminen yksityiseltä. Ei tarvitsisi edes kertoa. Jos haen sen ja ilmoitan hänelle, että voidaan yrittää. En usko, että hän haluaa lähteä lapsettomuustutkimuksiin, koska hän on hyvin yksityinen ihminen eikä halua käydä edes lääkärissä, ellei ole pakko. Ja nyt kun järkevästi ajattelen, ovat nämä vauvakuumeet menneet ennenkin ohi.

Tähän asti olin täysin sun puolella AP. Mutta ei sun tarvi ainakaan enää mitään rakastavaa miestä teeskennellä jos tuollaista edes harkitset. Rakkaudesta et ainakaan tiedä yhtään mitään. Ei tuollaista petosta tee toiselle kuin kylmin psykopaatti. Sulla on täysi oikeus olla haluamatta lapsia ja oikeus olla tekemättä lapsia, mutta tuolla tavalla et todellakaan voi vaimoasi vedättää. Et tuollaisessa, noin isossa asiassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo on vauvakuumeillut jo jonkin aikaa. Ollaan molemmat oltu tämän suhteen alusta lähtien siinä ajatuksessa, että emme tee lapsia. Ei vaimo ole mieltään muuttanut, mutta hän alkaa olla kolmenkympin loppupuolella ja ymmärrän, että kroppa kirkuu lasta. Eilen vaimo itki yksinään ja kun kysyin mikä on, sanoi ettei mikään. Hän todennäköisesti ajattelee, että laitan sen vaan naiseuden piikkiin (hän saattaa itkeä esimerkiksi jos on upea maisema), mutta tiedän mistä se johtuu: Tuttavapariskunnalta tuli vauvauutinen toissailtana. En todellakaan halua lapsia, en näe niissä mitään hyvää. Mutta vaimo, joka on paras nainen Maan päällä, ja jota rakastan niin että sattuu, on kuin riivattu; hypistelee vauvan vaatteita kaupassa ja silmät tuikkien sylitteli vauvoja. Nyt kääntyy pois, jos näkeekään pieniä lapsia. Ei hän ole puhunut että jos kuitenkin yritettäisiin, ei mitään sellaista, hän ottaa mielipiteeni vakavasti. Itse asiassa ainoa mitä olemme asiasta keskustelleet on se, että hän tuossa joulun aikaan puhui hänellä olevan vauvakuume ja että hän on siitä ahdistunut. Hänkin on sitä mieltä että lapsi muuttaa kaiken ja että emme enää olisi toisillemme ne ykkössijalla olevat. Mutta en kestä nähdä, miten kaunein nainen maailmassa on niin surullinen. Hänen ympärillään oikein leijuu synkkämielisyys, ihan kuin joku olisi kuollut. Pelkään kuollakseni, että hän jättää minut, jos emme lasta tee. Noin upea nainen muutenkin, kaveritkin aina ihmettelee miten olen hänenlaiseen saanut. En ikinä halua erota hänestä, mutta olisin oikeasti paska isä: En jaksaisi yövalvomista, itkua, paskavaippoja. Työ vie paljon aikaani. Tykkään kyllä kavereiden lapsista, niiden kanssa on mukava pelailla ja käydä kiekkoilemassa.. mutta tykkään reissata ja ostaa uutta tekniikkaa taloon ja tiedän, että lapsen kanssa ei pääse ikinä mihinkään.

Pelkään, että jos teemme lapsia, en kestä ja jätän hänet ja lapsen oman onnensa nojaan.

Isä aikanaan jätti äidin ja minut ja tapasinkin häntä vain harvakseltaan. Isällä sama juttu että ei kestänyt pieniä lapsia. En halua samaa kenellekään lapselle.

En halua elää ilman tuota naista, mutta en halua että hän minun takiani joutuu luopumaan oikeudesta, joka kai on biologinen ja noin pakottava, koska hänenkin pää sanoo että ei olla vanhemmuusainesta, mutta kroppa vaan kirkuu koko ajan lujempaa.

Ollaan puhuttu sterilisaatiosta ja vaimo on aiemmin kannustanut menemään. Vaimon kaveri kuitenkin kertoi, että hän on miehensä kanssa odottanut jo yli vuoden. Se olisi hyvä, pysyvä ratkaisu, vaimo saisi vapautuksen pillereistä ja myös tälle asialle tulisi lopullinen piste. Mutta se jonotusaika on käsittämätön.

Onko täällä joku vastaavasta tilanteesta selvinnyt? Kaipaan molempien näkemyksiä aiheesta.

Kylläpä oli paksua shaibaa. Kannattaa erota heti, että vaimo ennättää vielä kunnon miehen löytää ja saada haluamansa lapsen Mitä pikemmin se tapahtuu sen parempi.

VMP. Vai että kunnon mies. Mielenkiintoiset määritelmät. Yksi lapsuudenkaveri sinun kriteerien mukaan kunnon mies, koska on jo kolmelle naiselle siittänyt lapsen. Eihän sitä parempaa miestä voisi löytääkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päästä vaimosi menemään. Hän on nyt lapseton vain sinun mieliksesi. Kun vaihdevuodet tulevat ja hän käsittää tilaisuutensa tosiaan menneen, voi vaimolla alkaa sinua kohtaan syvä katkeruus.

Eihän ole. Kunhan jokin hormonihulluus hedelmällisen iän loppuessa näyttää laittavan päätä sekaisin. Jos on lähes nelikymppiseksi ollut sitä mieltä, että ei halua lapsia, niin tuollainen yhtäkkinen vauvakuume vaikuttaa täysin biologiselta jutulta. Se ei muuta sitä tosiasiaa, että nainen on jo kauan tiennyt ja harkinnut asiaa ja todennut, ettei halua lapsiperhearkea. Aika kamalaa jos tuollaisessa harhatilassa päättää yhtäkkiä tehdä noin mullistavan ja järkevässä ja normaalitilassa asetettujen toiveiden vastaisen päätöksen. Siitä tulee kärsimään parisuhde, lapsi ja nainen itse. Katkera katumus.

Höpö höpö. Kyllä siinä nelikymppinen tajuaa, että on viimeinen aika saada se oma lapsi. Turha vähätellä lapsenkaipuuta pelkäksi hormonaaliseksi tilaksi. Jos olet vakaasti valinnut lapsettomuuden olet kyllä varmaankin heti kolmekymppisenä pistänyt piuhat poikki. Jos et ole tätä tehnyt, olet halunnut säilyttää optiosi lapseen. Joka tapauksessa jokainen joutuu loppuelämänsä ratkaisujensa kanssa elämään.

Minä olen vakaasti päättänyt olla hankkimastta lapsia, olen kohta 36. En kuitenkaan ole laittanut piuhoja poikki, eikä syynä todellakaan ole mikään option säilyttäminen. Syynä on se, että kierukka on sterilisaatiota varmempi ehkäisykeino, enkä ole jaksanut tapella gyneni kanssa, kun on ollut haluton laittamaan lähetettä sterilisaatioon kun viimeksi pari vuotta sitten kysyin. Miksi tapella, kun kierukka on kuitenkin ehkäisyn kannalta varmempi vaihtoehto, ja täällä on ollut ainoana mahdollisuutena Essure, mihin en suostu.

Aivan näin. Kierukka on varmempi kuin sterilisaatio ja hoitaa runsaat/kivuliaat kuukautiset samalla. Miksi mennä turhaan leikkaukseen ja ottaa leikkausriskit, kun kevyemmällä ja paremmalla ehkäisyllä voi olla?