Lue keskustelun säännöt.
Vaimo haluaa lapsia ja pelkään että hän jättää minut
09.03.2018 |
Vaimo on vauvakuumeillut jo jonkin aikaa. Ollaan molemmat oltu tämän suhteen alusta lähtien siinä ajatuksessa, että emme tee lapsia. Ei vaimo ole mieltään muuttanut, mutta hän alkaa olla kolmenkympin loppupuolella ja ymmärrän, että kroppa kirkuu lasta. Eilen vaimo itki yksinään ja kun kysyin mikä on, sanoi ettei mikään. Hän todennäköisesti ajattelee, että laitan sen vaan naiseuden piikkiin (hän saattaa itkeä esimerkiksi jos on upea maisema), mutta tiedän mistä se johtuu: Tuttavapariskunnalta tuli vauvauutinen toissailtana. En todellakaan halua lapsia, en näe niissä mitään hyvää. Mutta vaimo, joka on paras nainen Maan päällä, ja jota rakastan niin että sattuu, on kuin riivattu; hypistelee vauvan vaatteita kaupassa ja silmät tuikkien sylitteli vauvoja. Nyt kääntyy pois, jos näkeekään pieniä lapsia. Ei hän ole puhunut että jos kuitenkin yritettäisiin, ei mitään sellaista, hän ottaa mielipiteeni vakavasti. Itse asiassa ainoa mitä olemme asiasta keskustelleet on se, että hän tuossa joulun aikaan puhui hänellä olevan vauvakuume ja että hän on siitä ahdistunut. Hänkin on sitä mieltä että lapsi muuttaa kaiken ja että emme enää olisi toisillemme ne ykkössijalla olevat. Mutta en kestä nähdä, miten kaunein nainen maailmassa on niin surullinen. Hänen ympärillään oikein leijuu synkkämielisyys, ihan kuin joku olisi kuollut. Pelkään kuollakseni, että hän jättää minut, jos emme lasta tee. Noin upea nainen muutenkin, kaveritkin aina ihmettelee miten olen hänenlaiseen saanut. En ikinä halua erota hänestä, mutta olisin oikeasti paska isä: En jaksaisi yövalvomista, itkua, paskavaippoja. Työ vie paljon aikaani. Tykkään kyllä kavereiden lapsista, niiden kanssa on mukava pelailla ja käydä kiekkoilemassa.. mutta tykkään reissata ja ostaa uutta tekniikkaa taloon ja tiedän, että lapsen kanssa ei pääse ikinä mihinkään.
Pelkään, että jos teemme lapsia, en kestä ja jätän hänet ja lapsen oman onnensa nojaan.
Isä aikanaan jätti äidin ja minut ja tapasinkin häntä vain harvakseltaan. Isällä sama juttu että ei kestänyt pieniä lapsia. En halua samaa kenellekään lapselle.
En halua elää ilman tuota naista, mutta en halua että hän minun takiani joutuu luopumaan oikeudesta, joka kai on biologinen ja noin pakottava, koska hänenkin pää sanoo että ei olla vanhemmuusainesta, mutta kroppa vaan kirkuu koko ajan lujempaa.
Ollaan puhuttu sterilisaatiosta ja vaimo on aiemmin kannustanut menemään. Vaimon kaveri kuitenkin kertoi, että hän on miehensä kanssa odottanut jo yli vuoden. Se olisi hyvä, pysyvä ratkaisu, vaimo saisi vapautuksen pillereistä ja myös tälle asialle tulisi lopullinen piste. Mutta se jonotusaika on käsittämätön.
Onko täällä joku vastaavasta tilanteesta selvinnyt? Kaipaan molempien näkemyksiä aiheesta.
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee vaimosi onnelliseksi ja eroa. Susta ei ole sille mitään iloa. Mitä sitä sen pitempään vatvominen.
Uskon, että vaimo on onnellinen tätä lapsiasiaa lukuun ottamatta. Olen ennen häntä ollut onnettomassa suhteessa ja tiedän miten paskaksi välit menee. Meillä on kaikki kunnossa. Ihan samalla tavalla mennään kuin aiemminkin, hän suunnittelee seuraavaa reissua Alpeille, tekee sellaisia juttuja joista tykkään, tulee halaamaan ja juttelee ihan normaalisti. Tämän lapsiasian kuitenkin näen hiertävän häntä lähinnä, kun on lapsia näkyvillä tai joku puhuu aiheesta.
Tämä lapsiasia on kuule hyvin perustavanlaatuinen kysymys naiselle ja varsinkin siinä iässä kun alkaa todella realisoituu se, että mahdollisuudet raskauteen vähenevät ja loppuvat. Itselläni on kolme lasta ja oli kyllä kova paikka kun tajusin olevani liian vanha saamaan sen neljännen. Voin vaan kuvitella, miltä tuntuu kun huomaa todella lopullisesti jäävänsä ilman sitä yhtäkään. Huijaat itseäsi, kun kuvittelet matkojen sun muun touhun perusteella kaiken olevan kunnossa. Oireellisinta tässä on se, ettette asiasta avoimesti ja rehellisesti keskustele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne :(
Itse olen ollut samassa tilanteessa ja erohan siitä tuli. Ei sille vain mitään voi, jos toiselle tulee ylitsepääsemättömän kova halu vanhemmuuteen. Kumpikaan meistä ei olisi halunnut erota, mutta päätös oli lopulta yhteinen. Toiselle ei voi vastentahtoisesti antaa lasta, mutta toisaalta ei sitä voi kieltääkään.
Koska suhde ei päättynyt rakkauden loppumiseen, kykenen olemaan vilpittömästi iloinen siitä, että exälläni on nyt perhe. Hänellä on mukavan oloinen vaimo ja kaksi ihanaa lasta. Olen miettinyt, että ehkä suurin rakkaudentekoni oli päästää hänet menemään, koska nyt hän on onnellinen.
Mielestäni et voi alkaa tehdä lasta vastentahtoisesti. Näissä asioissa kuuluu kantaa itse päätöksensä vastuu, vaikka se kipeää tekeekin. Pieni lapsi ei saa joutua kärsimään asiasta.
Olen sitten varmaan siinäkin paska, että en halua luopua tuosta naisesta. Ehkä sitten täytyy vain asennoitua siihen, että hän saattaa katkeroitua, mutta en aio erota. Jos hän minut jättää, sitten jättää. Mutta mieleeni tuli tuosta yhdestä kommentista sterilisaation hakeminen yksityiseltä. Ei tarvitsisi edes kertoa. Jos haen sen ja ilmoitan hänelle, että voidaan yrittää. En usko, että hän haluaa lähteä lapsettomuustutkimuksiin, koska hän on hyvin yksityinen ihminen eikä halua käydä edes lääkärissä, ellei ole pakko. Ja nyt kun järkevästi ajattelen, ovat nämä vauvakuumeet menneet ennenkin ohi.
Sä olet selkeä Provo tai sitten vaan tosi sika. Kirjoitustyylistä päätellen vieläpä nainen.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella naisella on oikeus omaan lapseen tässä ainutkertaisessa elämässä.
Jos minulla ei olisi lasta, joka nyt opiskelee insinööriksi Turussa, ei elämälläni olisi mitään virkaa, funktiota, arvoa eikä merkitystä.
Miehiä tulee ja menee mutta lapsi pysyy ja on ikioma. Odotan että saan joku päivä miniän ja lapsenlapsia. Mutta vaikka en saisi, hyvä näinkin, kunhan nuori mies 22v pysyy terveenä.
Erotkaa ihmeessä, jos se on naisen lapsenteon esteenä. Mikään ei ole niin tärkeää kuin äitiys naiselle, oma suloinen vauva josta kasvaa aikuinen ihminen.
N49v
Niin siis jos sattuu olemaan tuota tyyppiä. Mulle ei koskaan tullut vauvakuumetta, ja olisin luultavasti voinut olla aivan yhtä onnellinen myös ilman lasta, elämä olisi vaan mennyt eri tavalla - ja sillä olisi silti virka, funktio, arvo ja merkitys, joskin osin erilainen. Vaihtaisin myös pitkiäkin aikoja (eskariuhma, murrosikä) pois, vastoin "en päivääkään" -sanontaa. Rakas hän on silti. -12
Vierailija kirjoitti:
Miksi vaimo ei saisi olla surullinen?
Kyllähän ihmisillä on paljonkin ristiriita tilanteita jotka aiheuttaa surua. Tunteet sanoo toista, järki toista.
Tämä oli erittäin viisaasti kirjoitettu.
Mitä jos Ap antaisit nyt vaan vaimosi käydä tätä asiaa läpi ihan rauhassa?
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Olen sitten varmaan siinäkin paska, että en halua luopua tuosta naisesta. Ehkä sitten täytyy vain asennoitua siihen, että hän saattaa katkeroitua, mutta en aio erota. Jos hän minut jättää, sitten jättää. Mutta mieleeni tuli tuosta yhdestä kommentista sterilisaation hakeminen yksityiseltä. Ei tarvitsisi edes kertoa. Jos haen sen ja ilmoitan hänelle, että voidaan yrittää. En usko, että hän haluaa lähteä lapsettomuustutkimuksiin, koska hän on hyvin yksityinen ihminen eikä halua käydä edes lääkärissä, ellei ole pakko. Ja nyt kun järkevästi ajattelen, ovat nämä vauvakuumeet menneet ennenkin ohi.
Todellakin olet! Olet itsekästä ihmissaastaa. Toi on pettämisen jälkeen varmasti toisiksi pahinta kusetusta puolisoa kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halunnut lapsia, mies halusi ja monta. Koska rakastin miestäni, suostuin lapsen tekoon. Nyt niitä on kolme, ovat jo teinejä. Rakastan lapsiani, mutta en todellakaan ole ollut mikään äidillinen äiti. Mies otti suuren vastuun lapsista ihan ensimmäisestä päivästä lähtien. Me olimme noin nelikymppisiä, kun lapsemme syntyivät.
Tuo kaikki kurjuus, mitä liität vauva-aikaan, ei ole mikään automaatti. No, vaippoja nyt tietysti täytyy vaihtaa, mutta itse emme esim. ole joutuneet yhdenkään lapsen kohdalla valvomaan öisin neljää kuukautta pidempään.
Miksi lapsen saamisesta on tullut niin vaikea asia? Ennen se oli luonnollista elämän jatkumoa. Lapsia tuli, elämä jatkui, so what?
Sano vaimollesi että jos haluat lapsia, niin sinun kanssasi niitä ei tule mutta mikään ei estä vaimoasi eroamasta. Kysyä vaimolta ihan suoraan, että haluaako hän sittenkin lapsia. Mieltään saa muuttaa.
Mutta älä nyt herranjestas ole yksi niistä pirun itsekkäistä miehistä, jotka vain odotuttavat vaimoa ja oho hupsista hedelmälliset vuodet menivätkin ohitse. Äläkä käy sterilisaatiota tekemässä salaa ja sitten lupaa että hei yritetään vaan. Tuo on psykopaatin toimintaa. Toinen innostuu ja alkaa toivomaan, sitten tulee joka kuukausi pettymys. Voi olla niin kova paikka vaimollesi, että hän saattaa kärsiä siitä vuosikausia.
Ikävää olisi myös lasta haluavalle olla lasta tekemättä toisen takia. Siinä saisi katua sitten koko loppuelämänsä. Parhaimmillaan se toinen vielä jättäisi sen joka lapsia olisi halunnut, niin siinä olisi ihan turhaan omista haaveista luopunut toisen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitten varmaan siinäkin paska, että en halua luopua tuosta naisesta. Ehkä sitten täytyy vain asennoitua siihen, että hän saattaa katkeroitua, mutta en aio erota. Jos hän minut jättää, sitten jättää. Mutta mieleeni tuli tuosta yhdestä kommentista sterilisaation hakeminen yksityiseltä. Ei tarvitsisi edes kertoa. Jos haen sen ja ilmoitan hänelle, että voidaan yrittää. En usko, että hän haluaa lähteä lapsettomuustutkimuksiin, koska hän on hyvin yksityinen ihminen eikä halua käydä edes lääkärissä, ellei ole pakko. Ja nyt kun järkevästi ajattelen, ovat nämä vauvakuumeet menneet ennenkin ohi.
Todellakin olet! Olet itsekästä ihmissaastaa. Toi on pettämisen jälkeen varmasti toisiksi pahinta kusetusta puolisoa kohtaan.
Sanoisin, että jopa pahempaa kuin pettäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne :(
Itse olen ollut samassa tilanteessa ja erohan siitä tuli. Ei sille vain mitään voi, jos toiselle tulee ylitsepääsemättömän kova halu vanhemmuuteen. Kumpikaan meistä ei olisi halunnut erota, mutta päätös oli lopulta yhteinen. Toiselle ei voi vastentahtoisesti antaa lasta, mutta toisaalta ei sitä voi kieltääkään.
Koska suhde ei päättynyt rakkauden loppumiseen, kykenen olemaan vilpittömästi iloinen siitä, että exälläni on nyt perhe. Hänellä on mukavan oloinen vaimo ja kaksi ihanaa lasta. Olen miettinyt, että ehkä suurin rakkaudentekoni oli päästää hänet menemään, koska nyt hän on onnellinen.
Mielestäni et voi alkaa tehdä lasta vastentahtoisesti. Näissä asioissa kuuluu kantaa itse päätöksensä vastuu, vaikka se kipeää tekeekin. Pieni lapsi ei saa joutua kärsimään asiasta.
Olen sitten varmaan siinäkin paska, että en halua luopua tuosta naisesta. Ehkä sitten täytyy vain asennoitua siihen, että hän saattaa katkeroitua, mutta en aio erota. Jos hän minut jättää, sitten jättää. Mutta mieleeni tuli tuosta yhdestä kommentista sterilisaation hakeminen yksityiseltä. Ei tarvitsisi edes kertoa. Jos haen sen ja ilmoitan hänelle, että voidaan yrittää. En usko, että hän haluaa lähteä lapsettomuustutkimuksiin, koska hän on hyvin yksityinen ihminen eikä halua käydä edes lääkärissä, ellei ole pakko. Ja nyt kun järkevästi ajattelen, ovat nämä vauvakuumeet menneet ennenkin ohi.
Onneksi se sterilisaatio on sen verran kivulias toimenpide varsinkin jälkeenpäin, että voit ihan huoletta luottaa siihen, että kumppanisi sen havaitsee. Ja jäähän siitä jäljetkin. Typerys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne :(
Itse olen ollut samassa tilanteessa ja erohan siitä tuli. Ei sille vain mitään voi, jos toiselle tulee ylitsepääsemättömän kova halu vanhemmuuteen. Kumpikaan meistä ei olisi halunnut erota, mutta päätös oli lopulta yhteinen. Toiselle ei voi vastentahtoisesti antaa lasta, mutta toisaalta ei sitä voi kieltääkään.
Koska suhde ei päättynyt rakkauden loppumiseen, kykenen olemaan vilpittömästi iloinen siitä, että exälläni on nyt perhe. Hänellä on mukavan oloinen vaimo ja kaksi ihanaa lasta. Olen miettinyt, että ehkä suurin rakkaudentekoni oli päästää hänet menemään, koska nyt hän on onnellinen.
Mielestäni et voi alkaa tehdä lasta vastentahtoisesti. Näissä asioissa kuuluu kantaa itse päätöksensä vastuu, vaikka se kipeää tekeekin. Pieni lapsi ei saa joutua kärsimään asiasta.
Olen sitten varmaan siinäkin paska, että en halua luopua tuosta naisesta. Ehkä sitten täytyy vain asennoitua siihen, että hän saattaa katkeroitua, mutta en aio erota. Jos hän minut jättää, sitten jättää. Mutta mieleeni tuli tuosta yhdestä kommentista sterilisaation hakeminen yksityiseltä. Ei tarvitsisi edes kertoa. Jos haen sen ja ilmoitan hänelle, että voidaan yrittää. En usko, että hän haluaa lähteä lapsettomuustutkimuksiin, koska hän on hyvin yksityinen ihminen eikä halua käydä edes lääkärissä, ellei ole pakko. Ja nyt kun järkevästi ajattelen, ovat nämä vauvakuumeet menneet ennenkin ohi.
Uskomatonta millainen sikamainen ihminen? Todennäköisesti vaimosi tietää että olet psykopaatti, ei tuollaista hulluutta voi peitellä! Ja toivottavasti hän ei ole niin läheisriippuvainen ettei pääse sinusta eroon.
Ja voi kun hän tämänkin jutun täältä kävisi lukemassa. Mies suoraan painajaisesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitten varmaan siinäkin paska, että en halua luopua tuosta naisesta. Ehkä sitten täytyy vain asennoitua siihen, että hän saattaa katkeroitua, mutta en aio erota. Jos hän minut jättää, sitten jättää. Mutta mieleeni tuli tuosta yhdestä kommentista sterilisaation hakeminen yksityiseltä. Ei tarvitsisi edes kertoa. Jos haen sen ja ilmoitan hänelle, että voidaan yrittää. En usko, että hän haluaa lähteä lapsettomuustutkimuksiin, koska hän on hyvin yksityinen ihminen eikä halua käydä edes lääkärissä, ellei ole pakko. Ja nyt kun järkevästi ajattelen, ovat nämä vauvakuumeet menneet ennenkin ohi.
Todellakin olet! Olet itsekästä ihmissaastaa. Toi on pettämisen jälkeen varmasti toisiksi pahinta kusetusta puolisoa kohtaan.
Sanoisin, että jopa pahempaa kuin pettäminen.
Eipä tullut ensin mieleeni, että asian voisi tulkita noinkin. Paska olen, sehän on saamistani vastauksista jo selvinnyt mutta tuo oli vain ajatus joka kävi mielessä. En ole menossa sterilisaatioon ilman vaimon lupaa. Se kävi mielessä, myönnän, mutta tulin samaan lopputulemaan itsekin.
Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille. Puolellani oleville, lyttääjille. Muutama teistä sai minut todella ajattelemaan toistakin kanttia. Minulla ei ole lapsia, joten mielikuva lapsista on se, mitä olen kavereilta kuullut. Ei paljoa hyvää siis. Enkä usko että mieli muuttuu kun lähimmät kaverit eivät ole lapsistaan juuri muuta kuin harmia raportoineet.
Ja sinä, joka sanoit, että ylianalysoin vaimoa. Olet oikeassa. Vaimo tosiaan ei ole sanonut mitään. Tämä on varmaan vain omassa päässäni näin paha asia. Tekee vaan pahaa nähdä toinen noin surkeana. Vaimolla on ollut ennenkin vauvakuume ja viimeksi viime syksynä puhuimme sterilisaatiosta.
Sinä, joka luotat siihen, että vaimolla on järki päässä ja tämä on vain joku kropan juttu jota vastaan hänkin taistelee, olen samaa mieltä ja sennjohtopäätöksen tehnyt itsekin. Tämä on varmaankin vain omassa päässäni, viitaten taas tuohon ylianalysointiin. Sitä teen paljonkin, myönnän.
Pahoittelen niille, joiden mielestä kirjoitusasuni ei vastaa mielikuvaa miehen kirjoituksesta. En itse osaa tekstistä päätellä kirjoittajan sukupuolta, joten en osaa tarjota mitään vakuutustakaan.
Lupaan kuitenkin kaikille, että puhun vaimon kanssa. Ja vielä tänään. Tiedän nimittäin nyt mistä aloitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On todella lapsellista ajatella, että on mahdollista olla onnellinen vain nykyisen puolison kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä tarkkaan.
Meillä oli samanlainen tilanne, oltiin sovittu, ettei lapsia tule. Yhdessä yli 10 vuotta, vaimo lapsivastainen ensimmäiset reilu 10 vuotta. Minä hautasin lapsihaaveet silloin 10 vuotta sitten, osakseen ku puoliso ei lasta halunnut, vaikka ei minulla mikään suuri halu saada lapsia ollut, oli tottunut ajatukseen, että jossain vaiheessa lapsia kuuluu saada.
Sitten 35 vuotiaana vaimo pamautti, että haluaa lapsen, jos en ala yrittämään tulee ero. Hetken aikaa mietittyäni tulin siihen tulokseen, että ok lapsi käy. Huonoin päätös ikinä ! Lapsi on nyt 3 vuotta ja minulla ei ole ollut yhtää omaa aikaa kahteen vuoteen. Vaimo hoitaa lasta päivät kotona kun minä olen töissä, ja minä illat kun vaimo luuhuaa kavereiden kanssa. Viikonloput hoitovastuu on minulla, kun vaimo hoitaa arkipäivä, ja nytkin kun olen talvilomalla vaimo lähti tyttöjen kans reissuun koko viikoksi.
Ajattelin, että rakastan vaimoani niin paljon, että tämä muutos kantaa. Nyt en enää rakasta vaimoani ja lapsesta tottakai välitän, mutta jos päätöksen saisin tehdä nyt uudestaan eroaisin.
Tuolla teidän järjestelyllä ei ole mitään tekemistä lasten kanssa, van kovin itsekkäällä puolisolla. Usein noin käyttäytyvä puoliso on mies. Onneksi on paljon fiksuja naisia ja miehiä, joilla tasapuolisuus toteutuu.
Miksi vaimosi ei ole töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne :(
Itse olen ollut samassa tilanteessa ja erohan siitä tuli. Ei sille vain mitään voi, jos toiselle tulee ylitsepääsemättömän kova halu vanhemmuuteen. Kumpikaan meistä ei olisi halunnut erota, mutta päätös oli lopulta yhteinen. Toiselle ei voi vastentahtoisesti antaa lasta, mutta toisaalta ei sitä voi kieltääkään.
Koska suhde ei päättynyt rakkauden loppumiseen, kykenen olemaan vilpittömästi iloinen siitä, että exälläni on nyt perhe. Hänellä on mukavan oloinen vaimo ja kaksi ihanaa lasta. Olen miettinyt, että ehkä suurin rakkaudentekoni oli päästää hänet menemään, koska nyt hän on onnellinen.
Mielestäni et voi alkaa tehdä lasta vastentahtoisesti. Näissä asioissa kuuluu kantaa itse päätöksensä vastuu, vaikka se kipeää tekeekin. Pieni lapsi ei saa joutua kärsimään asiasta.
Olen sitten varmaan siinäkin paska, että en halua luopua tuosta naisesta. Ehkä sitten täytyy vain asennoitua siihen, että hän saattaa katkeroitua, mutta en aio erota. Jos hän minut jättää, sitten jättää. Mutta mieleeni tuli tuosta yhdestä kommentista sterilisaation hakeminen yksityiseltä. Ei tarvitsisi edes kertoa. Jos haen sen ja ilmoitan hänelle, että voidaan yrittää. En usko, että hän haluaa lähteä lapsettomuustutkimuksiin, koska hän on hyvin yksityinen ihminen eikä halua käydä edes lääkärissä, ellei ole pakko. Ja nyt kun järkevästi ajattelen, ovat nämä vauvakuumeet menneet ennenkin ohi.
Uskomatonta millainen sikamainen ihminen? Todennäköisesti vaimosi tietää että olet psykopaatti, ei tuollaista hulluutta voi peitellä! Ja toivottavasti hän ei ole niin läheisriippuvainen ettei pääse sinusta eroon.
Ja voi kun hän tämänkin jutun täältä kävisi lukemassa. Mies suoraan painajaisesta!
Nykypäivän countteri sille, että naiset voivat aivan laillisesti raskautua salaa ja pakottaa mies isäksi vasten tahtoa ja pakottaa tämä elareiden maksajaksi.
Ei vasektomiasta kertomatta jättäminen ole laitonta, kuten ei salaa raskautuminenkaan.
Ylikansoitetussa maailmassa ihan luontoystävällinen teko jos tällä tavoin saa lisääntymistä hillittyä ja näin hiilijalanjälkeä pienennettyä :)
Todennäköisesti vaimo on surullinen jostain aivan muusta asiasta kuin lapsista. Mies on aivan ylimanipuloija.
Stalkkaa ja yrittää olla askeleen edellä koko ajan. Tekee ajatusrakennelmia. Kirjoittelee nettisaitille jossa pähkäilee, mitä nainen ajattelee. Miettii miten reagoi mihinkin. Miettii eroa vaikkei tiedä mistä rouva on loukkaantunut. Heh.
Joo, onneksi mun mies on miespuolinen ja rento perusmies. Hän ei ole kuullutkaan vauva-av:stä, ihan moottoriurheilusivuilla aikaansa viettää.
Mutta on maailmassa miehissäkin aika viheltäjiä...
Mulle tuli nuorempana tuollainen samanlainen vauvakuume, itkeskelin bussissa kun näin vauvan jne. Sitten tuli tunnehuuruissa hankittua lapsi jota myöhemmin kaduin syvästi, väärän miehen kanssa... En ollut todellakaan valmis äidiksi mut ne tunteet. Tuli hetkellinen pakottava tarve hankkia lapsi.
luonto kiittää luonnonystävää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne :(
Itse olen ollut samassa tilanteessa ja erohan siitä tuli. Ei sille vain mitään voi, jos toiselle tulee ylitsepääsemättömän kova halu vanhemmuuteen. Kumpikaan meistä ei olisi halunnut erota, mutta päätös oli lopulta yhteinen. Toiselle ei voi vastentahtoisesti antaa lasta, mutta toisaalta ei sitä voi kieltääkään.
Koska suhde ei päättynyt rakkauden loppumiseen, kykenen olemaan vilpittömästi iloinen siitä, että exälläni on nyt perhe. Hänellä on mukavan oloinen vaimo ja kaksi ihanaa lasta. Olen miettinyt, että ehkä suurin rakkaudentekoni oli päästää hänet menemään, koska nyt hän on onnellinen.
Mielestäni et voi alkaa tehdä lasta vastentahtoisesti. Näissä asioissa kuuluu kantaa itse päätöksensä vastuu, vaikka se kipeää tekeekin. Pieni lapsi ei saa joutua kärsimään asiasta.
Olen sitten varmaan siinäkin paska, että en halua luopua tuosta naisesta. Ehkä sitten täytyy vain asennoitua siihen, että hän saattaa katkeroitua, mutta en aio erota. Jos hän minut jättää, sitten jättää. Mutta mieleeni tuli tuosta yhdestä kommentista sterilisaation hakeminen yksityiseltä. Ei tarvitsisi edes kertoa. Jos haen sen ja ilmoitan hänelle, että voidaan yrittää. En usko, että hän haluaa lähteä lapsettomuustutkimuksiin, koska hän on hyvin yksityinen ihminen eikä halua käydä edes lääkärissä, ellei ole pakko. Ja nyt kun järkevästi ajattelen, ovat nämä vauvakuumeet menneet ennenkin ohi.
Uskomatonta millainen sikamainen ihminen? Todennäköisesti vaimosi tietää että olet psykopaatti, ei tuollaista hulluutta voi peitellä! Ja toivottavasti hän ei ole niin läheisriippuvainen ettei pääse sinusta eroon.
Ja voi kun hän tämänkin jutun täältä kävisi lukemassa. Mies suoraan painajaisesta!
Nykypäivän countteri sille, että naiset voivat aivan laillisesti raskautua salaa ja pakottaa mies isäksi vasten tahtoa ja pakottaa tämä elareiden maksajaksi.
Ei vasektomiasta kertomatta jättäminen ole laitonta, kuten ei salaa raskautuminenkaan.
Ylikansoitetussa maailmassa ihan luontoystävällinen teko jos tällä tavoin saa lisääntymistä hillittyä ja näin hiilijalanjälkeä pienennettyä :)
Hiilijalanjäljen pienentäjä ei myöskään surffaile pitkin maailmaa, kuten monet lapsettomat tekevät.
Suomi ei ole ylikansoitettu 🙄
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli nuorempana tuollainen samanlainen vauvakuume, itkeskelin bussissa kun näin vauvan jne. Sitten tuli tunnehuuruissa hankittua lapsi jota myöhemmin kaduin syvästi, väärän miehen kanssa... En ollut todellakaan valmis äidiksi mut ne tunteet. Tuli hetkellinen pakottava tarve hankkia lapsi.
Meillä taas lapsi tuli ihan tietoisesti toivuttuna, ilman mitään vauvakuumetta.
Mieleen tuli myös, että JOS ap sitä lasta kuitenkin edes ohimennen harkitsee, niin yksilöterapiassa on mahdollista purkaa omaa isäsuhdetta ja päästä omista traumoista yli.
Herrajumala miten hullu mies?!?
Steriloit itsesi ja alat naisen kanssa lapsentekoon niin että nainen luulee olevansa kyvytön saamaan lapsia?
Mene hoitoon, noin psykopaattia ei voi ollakaan! Hyvin alkutekstissä teeskentelit normaalia! Olisi pitänyt jo haistaa...
Joo, sinusta ei ole isäksi ainakaan, se on taivaan tosi! Huhhuh...