Millainen äiti SINÄ olet, jonka mielestä sektio ei ole synnytys?

Molemmat nähneenä, jos hyvin menee. Tosin toinen on sellaisessa paikkaaa, ettei kaikki sitä näe, mutta ei sektioarpeakaan tarvitse kaikille esitellä. Omani on vaalea ja huomaamaton siisti pari mm. Sen sijaan rumia epparipimppejä olen nähnyt useita. 79 on lapsellinen ämmä!

Suotakoon se riemu heille. Oman typeryytensähän he sillä vain paljastavat.

että olenko synnyttänyt vai en...

Kun synnytys eteni normaalisti ( siis ei tosiaankaan puudutettuna pöydällä röhnöttäen niinkuin joku täällä mainitsi... ) siihen asti että lapsi juuttui viime senteillä kiinni eikä lähtenyt siitä millään irti. Kun sydänäänet heikkenivät jouduimme tietysti pikaiseen hätäsektioon.

Joten olen siis sekä synnyttänyt että leikattu. Ansaitsenko olla äiti vai kuulunko alempaan kastiin... ?

Joka jää ikuisesti kauniina ja herttaisena muistona mieleeni. Mieheni piteli kädestä minua koko ajan ja kun lapsi oli ulkona, sain kuulla hänen itkunsa ja nähdä sekä koskettaa häntä ja pitää lähelläni. Sen jälkeen lapsi lähti isänsä kanssa tarkkailtavaksi synnytyssaliin, kun minut vielä kursittiin kasaan.



En ollut missään vaiheessa kipeä, nousin itse ylös sängystä seuraavana aamuna ja siitä lähtien myös hoidin vauvani itse. Toipuminen oli erittäin nopeaa, johtuen ilmeisesti siitä, että minulla on hyvä peruskunto ja pidin huolta itsestäni koko raskauden ajan liikkumalla ja syömällä erittäin terveellisesti. Särkylääkkeitä söin jonkin aikaa säännöllisesti, näin ei myöskään kipua ollut laisinkaan. Arpi on siisti, muutaman mm paksuinen ja vaalentunut ohueksi. Minulla ei ole mitään negatiivista sanottavaa viimeisimmästä sektiosynnytyksestäni. Ap

Ole leikattu minkään moista epparia. Ja tuskin suurelle osalle muitakaan joilla on takana alatie synnytys. Sektiosta jää aina arpi,alatie synnytyksestä ei välttämättä mitään. Ja jos osaa vähääkään huolehtia itsestään,myöskään alapää ei paljoakaan muutu. Mutta tähän voi vaikuttaa vain itse.



Tottakai alateitse synnyttäneillä osalla on hurjiakin kokemuksia ja jäännöksiä synnytyksestä. Mutta eiköhän suurimmalla osalla mennä synnytys läpi ilman suurempia repeämisiä tai muitakaan.

Eikä tule koskaan olemaankaan. Umpparileikkauksestakin jää arpi. Yleensä suurinosa ihmisistä joutuu elämänsä aikana johonkin leikkaukseen, josta jää arpi...

Kyllä lapsen terveys menee kaiken tuon edelle ehdottomasti!

Ei mulla ole mitään järjetöntä tarvetta saivarrella tässä asiassa. Mutta en todellakaan ymmärrä miksi sektiota pitäisi kutsua synnytykseksi, kun se ihan tietosanakirjan mukaankin on leikkaus. Mun on vaikea ymmärtää, miten tämä asia voi olla joillekin niin suuri, että jos jokainen maailman mamma ei käsi sydämellä vanno, että sektioitu äiti on synnyttänyt, niin siitä maailma romahtaa.

T: 4

Vierailija:

Toimittajana varmaan pidät käsitteiden erot selvinä. Kun seuraavan kerran teet jutun esim. ensisynnyttäjien keski-iän noususta, laskethan mukaan vain alateitse synnyttäneet. Kun kirjoitat synnyttäneiden osastosta, kirjoitat varmasti synnyttäneiden ja leikattujen osastosta.

Sektiohan ei ole synnytys vaan leikkaus, aivan kuten sydänleikkaus, olkapääleikkaus jne. Synnytys on taas sitä että lapsi tulee alakautta äidin ponnistamana.

Pannaan ero sitten vaikka siihen, että kun synnytetään, niin se voi tapahtua ilman muiden apua. Siihen tarvitaan vain äiti joka ponnistaa ja lapsi joka syntyy. Sektiossa se on se kolmas osapuoli, joka lapsen ulos ottaa, se ei tapahdu luonnollisesti silloin kun hormoonit tai mitkä lie niin päättää, vaan silloin kun lekuri ottaa veitsen käteen, ja äidin mahan auki viiltää.

Sä olet muuten aika uskomaton saivartelija, sun kannattaisi hakea itsellesi jostain apua.

Vierailija:

Vierailija:

synnytys, on tapahtuma, jossa synnyttäjä aktiivisesti tekee jotain, eli synnyttää.

Siis synnyttäjä " aktiivisesti tekee" jotain? No jos kerran ihan ITSE pystyy synnyttämään, niin miksi sitten tosi moni synnyttäjä odottaa polttoja, ennenkuin käy synnyttämään, ööh, ITSE???

Eiköhän se " aktiivinen" alatiesynnyttäminen ole melko pitkälle sitä, että siinä vain mennään supistusten mukana ja sitten sopivassa kohtaa vähän pusataan.

Sillä jos alatiesynnyttäjä todella synnyttäisi ITSE, hän vain pusaisi muutaman tunnin ja päättäisi ITSE koska tämä synnytys alkaa. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Ja miksi?

No siksi, ettei kukaan ITSE synnytä, vaan hormonit sen tekevät ja alatiesynnyttäjä on vain siinä menossa mukana. Tarvittaessa se lapsi saadaan sieltä ulos vaikka imukupilla. Se on kai jo vähän alatiesynnytyksen ja sektion välistä, koska eihän sitä imukuppilasta nyt voi väittää itse synnyttäneensä! Jos se kerran on sieltä ulos autettu.

Imukuppisynnytys on vähän kuin sektio ilman viiltohaavaa!

Minun maailmani ei suinkaan rakennu sen varaan, mitä TE ajattelette synnytyksestäni tai mitä joku muu siitä ajattelee. En ole missään vaiheessa mitään sellaista sanonut. Minusta vain on uskomatonta, että osa ihmisistä väittää täyttä valetta totena täällä, siis lääkäreitä valehtelijoiksi ja omaa mielipidettään oikeana tietona. Ei ole kysymys MINUN synnytyksestäni, vaan ihan asiasta faktana. Se puuttuu näiden ihmisten perusteluista juuri, sillä heistä vaan tuntuu just nyt siltä, et ei se sektio synnytys oo. Koska mullekaan ei oo sitä tehty ;D



Saahan sitä jokainen uskoa mitä tahtoo. Joskus jotkut uskoivat maapallon olevan littana, sillä eivät olleet koskaan nähneet, että se on pyöreä. Ehkä tässä noudatetaan siis vähän samaa logiikkaa. Ja kyllä mannerlaatatkin liikkuvat, vaikka ette sitä tunne jne. ;) t. ap

ap täällä tuntemattoman motiivin ajamana hilluu yksinään. Kaikki muut ovat oikeastaan yksimielisiö siitä, että a) sektio on kirurginen operaatio, ei synnytys ja b) sillä, kummalla tavalla lapsi syntyy, ei ole paskankaan väliä, kunhan se on lapselle turvallinen.

Aloituksessa kuitenkin halusit tietää millainen äiti ei pidä sektiota synnytyksenä. Siihen sulle on jo moneen otteeseen vastattu, ja perusteltukin hyvin.

Jos sä haluat nyt alkaa puhua syntymästä, ja siitä kun lapsi syntyy, niin jeah, lapsihan se sektiollakin syntyy. Kyse onkin siitä, kuka synnyttää, ja onko se äiti joka silloin synnyttää, kun lapsi leikataan vatsasta ulos?

Vierailija:

Jos olen ymmärtänyt rivien välistä lukemalla väärin, että synnytykset eivät ole olleet vaikeita. Automaattisesti ajattelin näin, koska puhuttiin kivusta ja tuskasta ja ponnistamisesta tässä yhteydessä. Myös itse ajattelen niin, että lapsen kulku synnytyskanavasta sattuu olemaan sattumanvaraista, millaisen lantion kukin lienee syntymälahjanaan saanutkin.

Kyllä, myönnän että synnyttää on verbi. Teidän akateemisten asiantuntijoiden luulisi kuitenkin ymmärtävän myös, että maailma on käsitteellinen. Tullaan tilanteeseen, että jos synnyttäminen on verbi, voiko synnytys ilman sitä olla käsitteellinen. Mielestäni siinä ei ole ristiriitaa. Synnytyksessä synnytään ja suomen kielessä koko sana on aika hupsu, kun sitä alkaa maistelemaan ja pohtimaan sen merkitystä. Mitä kaikkea synnytetään ja missä yhteyksissä synnyttämisestä puhutaan? Lapsi kuitenkin syntyy ja saa syntymäpäivän.

Minulla on ehkä hieman erilainen käsitys syntymästä. Lapsi syntyy jo äidin sisällä, mutta synnytyksessä hän siirtyy tähän meidän maailmaamme. Siellä hän kuitenkin on jo syntynyt ja elänyt kauankin ennen syntymäänsä. Voidaanko puhua siis siitä, missä vaiheessa ihminen oikeastaan syntyy? Mikä on syntymä? Se on sana ja käsite, mitä muuta se sisältää?

Synnytysvalmennuksen ja äitiysvalmennuksen asioissa on huomattavia tasoeroja paikkakunnittain. Ap

Asiasta ja faktasta, jonka lääketieteen ammattilaiset ovat sanoneet. Hei, sinä joka niin sanot. Ei taida itselläsi olla ihan kaikki hyvin. En minä saivartele suinkaan, vaan perustelen loogisesti asioita, joita sinä et kykene perustelemaan. ;) AP

Sä saat itse ajatella siitä mitä haluat, toiset ajattelee kuten tykkää.

Kuten jo itse sanoin, jos mun seuraava lapsi LEIKATTAISIIN ulos, en sanoisi synnyttäneeni. Kaksi ekaa olen synnyttänyt, ja siinä on vissi ero.

Jos sä olet kokenut vain sektion, jossa ainoa aktiivisuutesi aste oli ajattelu, niin miten sä voit edes kuvitella tietäväsi synnytyksestä mitään? Olen mäkin ollut leikkauksessa, ja tiedän tasan miten aktiivisia siinä ollaan.

Ja muuten, mun lapseni syntyi veteen, joten siinä ei tarvinnut levitellä kenellekään mitään, itse lapseni ulos ponnistin ilman apua, ja itse pinnalle vedestä nostin. Toteanpa vielä, että normaalin synnytyksen kulkuun äiti voi todella paljon vaikuttaa, helpottaa sitä kun osaa itselle sopivia keinoja siihen. Tärkeintä on rentous ja hyvä hengitystekniikka. Mutta totta on kyllä sekin, että kun vauva on kerran syntymään lähtenyt, niin kyllähän se sieltä ulos tulee, ennemmin tai myöhemmin.

Vierailija:

Ja ilmaisen tämän nyt mahdollisimman hienovaraisesti, mutta eikö mielestäsi röhnöttää leikkauspöydällä ole halventava ilmaus tilanteesta, joka voi olla hyvinkin kaunis tapahtuma? Aivan kuin sanoisin, että mites itse levittelit siellä synnytyspöydällä? Onko synnytys aktiivinen tapahtuma? Voiko sen kulkuun vaikuttaa? Minun gynekologini oli sitä mieltä, että ei. Se ei ole äidin omaa ansiota, vaan siihen vaikuttavat hyvin monet tekijät.

Leikkausko passiivinen tapahtuma? Mielestäni se oli erittäin aktiivinen tapahtuma. Mielessäni ehdin ajatella monta monituista ajatusta, kun vatsanahkaani viillettiin ja sisälmyksiäni leviteltiin leikkauspöydälle? Vai väittääkö joku teistä ajattelun ja tieteen ammattilaisista, ajattelun olevan passiivista toimintaa? Ap

Vierailija:

ap täällä tuntemattoman motiivin ajamana hilluu yksinään. Kaikki muut ovat oikeastaan yksimielisiö siitä, että a) sektio on kirurginen operaatio, ei synnytys ja b) sillä, kummalla tavalla lapsi syntyy, ei ole paskankaan väliä, kunhan se on lapselle turvallinen.

Myös moni on ollut kanssani samaa mieltä. En suinkaan hillu täällä yksinänne, kuten te yksioikoiset ihmiset haluatte ajatella. Kaikki kirjoitukset eivät suinkaan ole omiani. Motiivini ei tuntematon, vaan perustuu faktatietoon. Kuten aiemmin olen kirjoittanut: hormonit käynnistävät synnytyksen, supistukset painavat lasta alemmas synnytyskanavaan, kunnes tulee ponnistamisen tarve ja lapsi syntyy. Työn tekee äidin keho, ei ainoastaan äiti itse. t ap

En olisi ikinä suostunut alatiesynnytykseen.

Vierailija:

Aloituksessa kuitenkin halusit tietää millainen äiti ei pidä sektiota synnytyksenä. Siihen sulle on jo moneen otteeseen vastattu, ja perusteltukin hyvin.

Jos sä haluat nyt alkaa puhua syntymästä, ja siitä kun lapsi syntyy, niin jeah, lapsihan se sektiollakin syntyy. Kyse onkin siitä, kuka synnyttää, ja onko se äiti joka silloin synnyttää, kun lapsi leikataan vatsasta ulos?

Kuule, miksi sitten esimerkiksi HUSin potilasohjeessa sanotaan nimenomaan, että joskus SYNNYTETÄÄN sektiolla? Miksi siinä toisessa väitöstutkimuksessa puhutaan synnyttäjien leikkauspelosta? Miksi Husin ohjeessa sanotaan, että sektio on yhtä oikea tapa synnyttää, kuin alatiekin? Keskustelussa kieltämättä ollaan ajauduttu ulos sen oikeilta raiteilta, eikä tämä ole ollut tarkoitus. Olen saanut vastaukset esittämiini kysymyksiin ja olen edelleen erittäin hämmentynyt niistä. ;) Perustele, miksi lääkärit puhuvat synnyttäjästä sairaskertomuksessani? Synnyttäjästä sektioäidistä? Tietosanakirja on hieman eri asia kuin lääketieteen ammattilaisten tutkimukset, joita te tuskin olette eläessänne lukeneet. Ap

Ei kaikki todellakaan kärvistele tajunnan rajamailla umpipuudutettuna haarat levällään synnytyspöydällä kun puhutaan normaalista synnytyksestä. Aika monella se on varsin rauhallinen ja kaunis tapahtuma, ja varsin monella siihen ei sisälly puudutteita tai lääkkeitä lainkaan. Moni myöskin selviää synnytyksestään täysin ilman mitään puuttumista, kätilö on paikalla vain kuuntelemassa sydänääniä ja seuraamassa kohdunsuun tilannetta.



Sun juttus kuulostaa lähinnä jonkun pelkosektioidun omilta kuvitelmilta, tyypiltä, jota sitten loppujen lopuksi kuitenkin vituttaa kun ei uskaltanut edes kokeilla synnyttää, vaan turvautui leikkaukseen.

Joo, kyllä se voi olla kaunis tapahtuma, itsellekin meinaa edelleen tulla kyyneleet silmiin kun leikkaan sektoidun lapsen napanuoraa, katson vanhempien ilmeita.. MUTTA muu osa tästä viestistä on ihan sontaa. Ihan yhtä hyvin voit väittää, että teet itsellesi vaikkapa polven tähystyksen. Siis sinä makaat, toiset tekee. Synnytyksessä äiti ja kätilö tekevät, joskus myös lääkäri. Se, että sinä pyörittelet polven tähystysleikkauksessa jotain juttuja päässäsi, ei kyllä todella tee sinusta tähystyksen tekijää.

Että jos tämän pystyt selittämään " logiikallasi" ; miksi juuri sektio muista operaatioista poiketen on sellainen, jossa sinä olet aktiivinen toimija?

Vierailija:

Leikkausko passiivinen tapahtuma? Mielestäni se oli erittäin aktiivinen tapahtuma. Mielessäni ehdin ajatella monta monituista ajatusta, kun vatsanahkaani viillettiin ja sisälmyksiäni leviteltiin leikkauspöydälle? Vai väittääkö joku teistä ajattelun ja tieteen ammattilaisista, ajattelun olevan passiivista toimintaa? Ap