Kauanko voi varatun naisen JÄRJETÖN ihastus kestää?

Minulla on kestänyt heinäkuusta 2015. Olen nähnyt kyseisen miehen viimeksi syyskuussa 2016 ja saanut häneltä sähköpostia helmikuussa 2017.

Ihastumisesi kertoo siitä, että tarvitset jotakin ja uskot saavasi sen tuolta mieheltä. Koeta selvittää itsellesi, mitä sinulta puuttuu ja voisitko saada tarvitsemasi nykyisen puolisosi kanssa. Tutustu myös ilmiöön nimeltä limerenssi, luulen että sinullakin on kyse siitä (ja se voi jatkua miten kauan tahansa).

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa mutta aivan järjettömästi ihastunut toiseen mieheen. Olen aina ollut hyvä hillitsemään itseni ja tälläistä ei ole ikinä minulle tapahtunut. En saa nukuttua, sydän takoo ja olen kaikki päivät aivan sekaisin. Mietin vain tätä ihastuksen kohdetta, tulen kohta hulluksi! Tämä vain pahenee vaikka emme juuri näe. En voi uskoa tätä mutta en kohta mene takuuseen itsestäni. Aivan järkyttävää, tämä häiritsee elämääni, jatkunut jo kuukausia yhä paheten. Koskaan en ole kokenut vastaavaa. Kauanko tämä voi kestää, meneekö edes ohi, mitä ihmettä teen? Tarvitsen kohta jotain rauhoittavia olotilaani : (

Siellä se äijäs tietämättömänä kantaa vastuuta. Luulee et kaikki hyvin. Kerro miehelles kato miten käy

Minä tapasin ihastukseni syksyllä 2013. Näemme harvakseltaan eikä hän tiedä tunteistani, ei myöskään mieheni. Uskon vakaasti että ihastukseni olisi "se oikea", mutta olen sitoutunut yhteiseen elämään mieheni kanssa. Kukaan ei saa koskaan tietää ihastuksestani, mutta itselleni on jollain tavalla lohdullinen se ajatus, että hän on sittenkin olemassa ja tapaan häntä toisinaan. Eli omalla kohdallani ihastus on kestänyt vuosia eikä todennäköisesti mene ohi ikinä.

2015 syksyllä viimeksi nähty / oltu tekemisissä, ja edelleen kaveri on mielessä päivittäin. Kukaan muu ei tiedä (tai tule koskaan tietämäänkään) kuin minä itse.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kestänyt heinäkuusta 2015. Olen nähnyt kyseisen miehen viimeksi syyskuussa 2016 ja saanut häneltä sähköpostia helmikuussa 2017.

Ihastumisesi kertoo siitä, että tarvitset jotakin ja uskot saavasi sen tuolta mieheltä. Koeta selvittää itsellesi, mitä sinulta puuttuu ja voisitko saada tarvitsemasi nykyisen puolisosi kanssa. Tutustu myös ilmiöön nimeltä limerenssi, luulen että sinullakin on kyse siitä (ja se voi jatkua miten kauan tahansa).

Limerenssi liittyy usein lapsuudenajan turvattomaan kiintymyssuhteeseen, jolloin se on pakkomielteistä ja myös toistuvaa ja usein poistuu vasta uuden ihastuksenkohteen myötä. Parisuhteessa tapahtuva voimakas ihastuminen voi heijastaa yksilön tunnistamattomia tarpeita, joita parisuhteessaan ei saa tyydytettyä. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen kategoriaan. Silti oireet kuin limerenssissä, eli pakkomielteistä ja joka ei jätä rauhaan. Oma tuskani kestänyt 2 vuotta, silti hän (nainen) ei unohdu.   

Voi kestää koko elämän.

Samassa veneessä täällä toinen varattu nainen. Et voi muuta kuin hyväksyä asian, mieti mikä ja miksi hänestä viehätyt. Mitä enemmän vastustelet, sitä enemmän sulta lähtee järki. Mutta älä seuraa häntä somessa, se pahentaa asiaa.

Onhan tämä ihanan raastavaa. Jos tilaisuus tulisi, voisin unohtaa kaikki moraaliset periaatteeni tämän miehen vuoksi.

Vapaasti käyt nusaseen.

Mulle kävi samanlainen hullu ihastuminen vuonna 2003 (olen naimisissa). Alussa oli järkyttävän raastavaa, olin SeKaIsin kuin seinäkello, vaikka en kyllä tehnyt varsinaisesti elettäkään edistääkseni asioita. Vieläkin viikoittain ihastus käy mielessä. Kohtasin pitkästä aikaa 2017 pääsiäisenä hänet. Sitä ennen olin nähnyt vilaukselta 2014.

koko elämän kestää, ellei mies osoittaudu jossain vaiheessa täysin mulkuksi. Asian kanssa on elettävä.

Ei hitto, en halua että tämä hulluus kestää vuosikausia.

Voi kestää läpi koko elämän. Mulla kestänyt jo vuodesta 1996...

Vierailija kirjoitti:

Ei hitto, en halua että tämä hulluus kestää vuosikausia.[/quot

Niinpä. Minulla meni noin 5 vuotta pahimmassa huumassa. Nyt olen selvillä vesillä.

Minua ärsyttää tuollaiset sekopäiset ihastujat. Lopettakaa tuollainen toiminta aikuiset ihmiset.

Mun 2 kaveria on just tuollaisia pakkomielteisesti ihastujia. Onnekseen sentään vapaisiin miehiin. Eli ihastuvat seklpäisesti ja alkavat luulla pienistäkin merkeissä, että toinen on oikeasti ihastunut, vaikka sanoo muuta. Näin menee 4-5 vuotta ja mies vaan ei oo kiinnostunut. Lopulta löytyy uusi kohde ja sitä sitten ihailemaan täysillä.

Ne molemmat ovat jo viiskymppisiä. Enää ei voi saada heidän toivomaansa perhettä. Miestäkään ei kummallakaan ole. Toinen heistä ei oo seurustellut kuin lyhyesti nuorena ja toinen oli 5 vuotta avioliitossa algerialaisen kanssa (ja sitten se mies haki omanmaalaisen vaimon itselleen yhtäkkiä)

Aina he juttelevat mulle, miten nyt kiikarissa oleva mies on just se oikea. Toinen on saanut yhdeltä mieheltä lopulta lähestymiskiellon. Kaverini joutui psyykkiseen hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää tuollaiset sekopäiset ihastujat. Lopettakaa tuollainen toiminta aikuiset ihmiset.

Mun 2 kaveria on just tuollaisia pakkomielteisesti ihastujia. Onnekseen sentään vapaisiin miehiin. Eli ihastuvat seklpäisesti ja alkavat luulla pienistäkin merkeissä, että toinen on oikeasti ihastunut, vaikka sanoo muuta. Näin menee 4-5 vuotta ja mies vaan ei oo kiinnostunut. Lopulta löytyy uusi kohde ja sitä sitten ihailemaan täysillä.

Ne molemmat ovat jo viiskymppisiä. Enää ei voi saada heidän toivomaansa perhettä. Miestäkään ei kummallakaan ole. Toinen heistä ei oo seurustellut kuin lyhyesti nuorena ja toinen oli 5 vuotta avioliitossa algerialaisen kanssa (ja sitten se mies haki omanmaalaisen vaimon itselleen yhtäkkiä)

Aina he juttelevat mulle, miten nyt kiikarissa oleva mies on just se oikea. Toinen on saanut yhdeltä mieheltä lopulta lähestymiskiellon. Kaverini joutui psyykkiseen hoitoon.

Korjaan, että olivat vain avossa, ei aviossa

Siis voi elämä. Entäs jos alkaisitte samalla pakkomielteellä ajatella niitä omia kumppaneitanne.Kai niissäkin nyt jotain viehättäviä piirteitä on. Ihmeellistä joukkohysteriaa.

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää tuollaiset sekopäiset ihastujat. Lopettakaa tuollainen toiminta aikuiset ihmiset.

Mun 2 kaveria on just tuollaisia pakkomielteisesti ihastujia. Onnekseen sentään vapaisiin miehiin. Eli ihastuvat seklpäisesti ja alkavat luulla pienistäkin merkeissä, että toinen on oikeasti ihastunut, vaikka sanoo muuta. Näin menee 4-5 vuotta ja mies vaan ei oo kiinnostunut. Lopulta löytyy uusi kohde ja sitä sitten ihailemaan täysillä.

Ne molemmat ovat jo viiskymppisiä. Enää ei voi saada heidän toivomaansa perhettä. Miestäkään ei kummallakaan ole. Toinen heistä ei oo seurustellut kuin lyhyesti nuorena ja toinen oli 5 vuotta avioliitossa algerialaisen kanssa (ja sitten se mies haki omanmaalaisen vaimon itselleen yhtäkkiä)

Aina he juttelevat mulle, miten nyt kiikarissa oleva mies on just se oikea. Toinen on saanut yhdeltä mieheltä lopulta lähestymiskiellon. Kaverini joutui psyykkiseen hoitoon.

Nyt puhutaan kyllä ihan eri tyyppisestä ihastumisesta, sulla tais mennä keskustelun pointti ohi.

Kolmisen vuotta meni sekaisin kuin seinäkello -vaiheessa. Nyttemmin on vähän tasoittunut. Ei vaan meinaa loppua kokonaan. Minä olen toki tämän kanssa tekemisissä viikottain.

Paljon naisia langassa, jotka ovat ihastuneet mielikuvaan, eikä mihinkään todelliseen. 

Vierailija kirjoitti:

Paljon naisia langassa, jotka ovat ihastuneet mielikuvaan, eikä mihinkään todelliseen. 

Minä tiedän aivan hyvin, että olen ihastunut omiin fantasioihini miehestä, en siihen omahyväiseen kusipäähän, jollainen hän todellisuudessa on. Mutta ei se tieto mitenkään saa ihastusta loppumaan.