Kauanko voi varatun naisen JÄRJETÖN ihastus kestää?

Vierailija kirjoitti:

Jos on vuosikausia ihastunut toiseen, olisi todellakin syytä päättää vanha parisuhde. Kyllä se nyt vaan on sen merkki, ettei suhteessa ole kaikki kunnossa vaan suurempi onni odottaa ihan muualla.

Olen kyllä samaa mieltä. Ihastuksia tulee ja menee, mutta jos yksi ihastus on noin pitkään, niin kyllä se kertoo siitä, että ei se nykyinen kumppani ole oikeaa tyyppiä jos jostain toisesta kiinnostuu noin vahvasti. Tosin ehkä kannattaa ensin miettiä, että millaisen pakkomielteen on tuosta miehestä itselleen luonut. Ei tuollainen ole mielestäni ihan normaalia. 

Vierailija kirjoitti:

Paljon naisia langassa, jotka ovat ihastuneet mielikuvaan, eikä mihinkään todelliseen. 

Ei, vaan useilla naisilla on mielikuva, eli kriteerit kumppanille valmiina päässä, joiden perusteella pariudutaan. usein ne valinnat menevät metsään, eli suomeksi sanottuna päin persettä.

Näkehään sen tällä palstallakin.

Vierailija kirjoitti:

Minä tapasin ihastukseni syksyllä 2013. Näemme harvakseltaan eikä hän tiedä tunteistani, ei myöskään mieheni. Uskon vakaasti että ihastukseni olisi "se oikea", mutta olen sitoutunut yhteiseen elämään mieheni kanssa. Kukaan ei saa koskaan tietää ihastuksestani, mutta itselleni on jollain tavalla lohdullinen se ajatus, että hän on sittenkin olemassa ja tapaan häntä toisinaan. Eli omalla kohdallani ihastus on kestänyt vuosia eikä todennäköisesti mene ohi ikinä.

Eli olet ihastunut samaan tapaan kuin johonkin elokuvan sankariin. Todellisuudessa häntä ei ole olemassa, on vain päiväunelmasi.

Toimii varmasti niin kauan kuin saisit tietää, millainen ihminen hän oikeasti on. Voi olla yksityiselämässään vaikka millainen k***pää.

Minulla on ihan sama. Olen yrittänyt katkaista sitä ja vältellä miestä ja nyt olen yksinkertaisesti valin apean masentunut.

Mulla on taipumusta tuohon limerenssiin näköjään, en ole ennen kuullut sanaa. Ja tiedän hakevani sitä tunnetta, että olen hyväksytty ja kelpaan ja että mies pitää minusta ja näkee puoleensavetävänä. Olin päässyt eroon tuosta hetkeksi aviomieheni ansiosta, mutta hän muuttui yhtäkkiä ja alkoi arvostella ulkonäköä ja kritisoida muutenkin ja se selkeästi laukaisi tämän. Käsitän järjellä, että haen sitä epätoivoisesti tältä toiselta mieheltä ja samalla kuitenkin yritän vältellä häntä, jotten pettäisi. Kauhea ristiriita siis. Kaukoihastukseni on kestänyt jo kaksi vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Itse ihastuin erääseen mieheen joskus vuoden 2016 loppu puolella. Tällöin tämä ihastus oli ihan iisiä hommaa. Viime kesänä jotenkin ihastuksen tunteet kasvoivat. Jossakin vaiheessa aloin saamaankin vastakaikua ihastukseltani. Viestittelimme, kävimme kahvilla ym.

Olen naimisissa ja tiesin, että tämä ei ole oikein miestäni kohtaan. Oli kuitenkin ihanaa tuntea tällaisia tunteita, mitä ei ollut vuosiin kokenut. Ajattelin kokoajan, että nyt nautitaan ja mietitään seuraamuksia sitten, kun ne ovat ajankohtaisia.

Minulle iski unettomuus, kun ihastukseni oli kokoajan mielessä. Saatoin nukkua yössä 2 tuntia. Väsymys oli välillä kova, mutta en saanut nukutuksi. Ruokahalu meni ja laihduin kuukaudessa 4 kiloa. Työkaverit kyselivät, mikä minulle on tullut, kun hymyilen kokoajan.

Päädyinkin ihastukseni kanssa lyhyeen suhteeseen ja mieheni tietää tästä, mutta ei halunnut erota. Minä olisin ollut siihen valmis.

Edelleen kaipaan päivittäin ihastustani ja tunteeni eivät ole hiipuneet. Emme kuitenkaan ole olleet enää tekemisissä useampaan kuukauteen. En tiedä koska tästä selviää ja tunteet hiipuisivat. Ikävä on kova ja haluaisin niin hänet nähdä.

Oiet edelleen siis rakastunut tähän mieheen. Mielestäni olet sikamainen petturi. Olisi aivan oikein, että miehesi pettäisi Sinua ensin raskaasti, ja sitten jättäisi Sinut. Et ansaitse miestäsi millään tavalla. Ex-vaimoni tarina on lähes identtinen Sinun kertomuksesi kanssa. Otin aikanaan eron vaimostani juuri kun Hän toimi tuolla tavalla. Sitten kun todellisuus tuli eteen uuden ihastuksen kanssa, Hän suorastaan rukoili Minua ottamaan Hänet takaisin. En ottanut, enkä ota. Nykyään Minulla on nuorempi ja joka tavalla parempi vaimo kuin ex-vaimo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tapasin ihastukseni syksyllä 2013. Näemme harvakseltaan eikä hän tiedä tunteistani, ei myöskään mieheni. Uskon vakaasti että ihastukseni olisi "se oikea", mutta olen sitoutunut yhteiseen elämään mieheni kanssa. Kukaan ei saa koskaan tietää ihastuksestani, mutta itselleni on jollain tavalla lohdullinen se ajatus, että hän on sittenkin olemassa ja tapaan häntä toisinaan. Eli omalla kohdallani ihastus on kestänyt vuosia eikä todennäköisesti mene ohi ikinä.

Eli olet ihastunut samaan tapaan kuin johonkin elokuvan sankariin. Todellisuudessa häntä ei ole olemassa, on vain päiväunelmasi.

Toimii varmasti niin kauan kuin saisit tietää, millainen ihminen hän oikeasti on. Voi olla yksityiselämässään vaikka millainen k***pää.

Voi olla. En saa koskaan tietää sitä, ja hyvä niin. Mutta nautin siitä, kun tapaan hänet pari kertaa vuodessa, ja päiväunelmiini minulla on oikeus. Ei tätä muiden tarvitsekaan ymmärtää.

Olen ollut ihastunut toiseen jo yli vuoden. Enkä ole häntä vuoteen nähnyt, enkä tule näkemään. Paitsi ehkä sattumalta näin voisi käydä. En saa häntä mielestäni, vaikka meillä on ihan erilainen elämäntilanne ja uskoisin myös että erilaiset tulevaisuudennäkymät.

Ihastus loppuu viimeistään silloin, kun opit tuntemaan miehen kunnolla ja havaitset hänet tavalliseksi kuolevaiseksi ärsyttävine vikoineen.

Voi täällä aivan sama tilanne! Välttelen ihastuksen kohdetta (miestä). Kun nähdään, olen tyly, en juurikaan puhu hänen kanssaan enkä katso häntä ja jos on pakko viestitellä jostain, yritän olla mahdollisimman neutraali. Silti tykkään hänestä aivan valtavasti! Olen tykännyt jo vuoden... En ole ketään muuta halunnut näin valtavan paljon. Mutta eipä tästä kukaan saa koskaan tietää. Hyvä niin. Olemme molemmat tahoillamme onnellisesti naimisissa.

Oikeastaan minusta on absurdi ajatus ettei avioliiton aikana ihastuisi kehenkään muuhun. Liitto voi kestää kymmeniä vuosia, ja jokainen tapaa sellaisessa ajassa monia kiinnostavia uusia ihmisiä. Juju on siinä, onko todella tarkoittanut sitä "tahdon"-sanaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihastus loppuu viimeistään silloin, kun opit tuntemaan miehen kunnolla ja havaitset hänet tavalliseksi kuolevaiseksi ärsyttävine vikoineen.

Ei voi tietää, itse en kyllä lähtis varattuun naiseen edes tutustumaan, mulla on sentään moraali.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan minusta on absurdi ajatus ettei avioliiton aikana ihastuisi kehenkään muuhun. Liitto voi kestää kymmeniä vuosia, ja jokainen tapaa sellaisessa ajassa monia kiinnostavia uusia ihmisiä. Juju on siinä, onko todella tarkoittanut sitä "tahdon"-sanaa.

Itsehän olen mielummin yksin, kuin että olisin vaan jonkun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan minusta on absurdi ajatus ettei avioliiton aikana ihastuisi kehenkään muuhun. Liitto voi kestää kymmeniä vuosia, ja jokainen tapaa sellaisessa ajassa monia kiinnostavia uusia ihmisiä. Juju on siinä, onko todella tarkoittanut sitä "tahdon"-sanaa.

Juuri näin. Tunteet tulee ja menee. Tärkeintä on se lähteekö muuttamaan elämäänsä niiden mukaan vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on vuosikausia ihastunut toiseen, olisi todellakin syytä päättää vanha parisuhde. Kyllä se nyt vaan on sen merkki, ettei suhteessa ole kaikki kunnossa vaan suurempi onni odottaa ihan muualla.

Olen kyllä samaa mieltä. Ihastuksia tulee ja menee, mutta jos yksi ihastus on noin pitkään, niin kyllä se kertoo siitä, että ei se nykyinen kumppani ole oikeaa tyyppiä jos jostain toisesta kiinnostuu noin vahvasti. Tosin ehkä kannattaa ensin miettiä, että millaisen pakkomielteen on tuosta miehestä itselleen luonut. Ei tuollainen ole mielestäni ihan normaalia. 

Kuka on väittänyt että pakkomielteinen ihastus on normaalia? Nimenomaan ei ole ja on erittäin järkevää olla esim. eroamatta hyvästä liitosta. Huomaan että kommentoija ei tosiaankaan ymmärrä puupennin vertaa mistä on kysymys: Minusta sinun siksi kannattaa jättäytyä seuraamaan sivusta keskustelua.

Mulla on kestänyt useamman vuoden... Välillä pääsen irti mutta sitten tapahtuu jotain ja taas mennään..

Välillä pidetään tiiviisti yhteyttä, välillä ei ollenkaan. Joskus saattaa mennä jopa vuosi ettei olla missään yhteydessä mutta sitten jos vaikka sattumalta nähdään niin kaikki alkaa uudelleen.

Tapasin nuoruuteni ihastuksen yli 30 vuoden jälkeen. Olimme pitäneet välillä yhteyttä viesteillä, viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta emme olleet tavanneet. Nyt huomasin että välillämme oli sama kiihko ja vetovoima kuin lukioikäisinä. Olemme kumpikin tahoillamme naimisissa, rakastan miestäni ja uskon että hänkin, tämä vanha ihastukseni, rakastaa vaimoaan. En enää uskalla kovin usein edes viestitellä hänelle koska huomaan sen vaikuttavan mieleeni, enkä varmaan luottaisi itseeni jos tapaisimme uudelleen. Asumme eri kaupungeissa joten on aika epätodennäköistä että tapaisimmekaan sattumalta. Joskus unohdun unelmoimaan hänestä enkä tunne siitä huonoa omaatuntoa. Ja yritän tavallaan myös hyvittää miehelleni tätä ihastumistani niin että melkein voi sanoa että tämä on tehnyt omalle avioliitollenikin pelkkää hyvää vaikka kaikki tapahtuikin mieheni selän takana. Sitä paitsi, voihan sitä ajatella että ehkä sitten seuraavassa elämässä... Toivon kuitenkin mielessäni ihastukselleni ja hänen vaimolleen kaikkea hyvää.

Tähän aiheeseen liittyy elokuva "Hiljaiset Sillat". Suosittelen lämpimästi kaikille, pääosissa Meryl Streep ja Clint Eastwood.

Mä puhuin tuollaisesta ihastuksesta koko ajan miehelle, kun miestä ei kuulemma haitannut ollenkaan. Siinä meni 2-3 vuotta, että alkoi laimenemaan. Nykyisinkin tiedän, että haluaisin hänet koska vain, mutta epäilen jo nykyisin, ettei hänkään olisi se ns. oikea. Sen verran paha turn off oli se, että kyseinen mies ei muka uskalla mennä suhteeseen. Ja siis se ei johtunut siitä, että olen varattu. Nyt varattuna en enää tunnistanut miehelle tunteitani. Edellisen kerran kun tunnettiin, tunnustin, ja silloin mies ei sitten "voinut edetä koska arkuus".

Mutta tietenkin näin varattuna koko tunneskaala tuli takaisin potenssissa kymmenen :/

Haluaisin edelleen sen miehen, eikä muut sen takia kiinnosta. Kätevä tapa sietää sinkkuna oloa?! Miehestäni aloin eroprosessin tuon myötä, kun tajusin mitä todellinen ihastuminen onkaan ja millaisia tunteita se herättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan minusta on absurdi ajatus ettei avioliiton aikana ihastuisi kehenkään muuhun. Liitto voi kestää kymmeniä vuosia, ja jokainen tapaa sellaisessa ajassa monia kiinnostavia uusia ihmisiä. Juju on siinä, onko todella tarkoittanut sitä "tahdon"-sanaa.

Juuri näin. Tunteet tulee ja menee. Tärkeintä on se lähteekö muuttamaan elämäänsä niiden mukaan vai ei. 

Kyllä tunteet ainakin mulle on todella tärkeitä ja jos oma mies ei enää kiinnosta ollenkaan ja tuntuu uuden ihastuksen myötä vain aivan väärältä, niin mitäpä sitä sellaista suhdetta jatkamaan.