Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kauanko voi varatun naisen JÄRJETÖN ihastus kestää?
09.01.2018 |
Olen naimisissa mutta aivan järjettömästi ihastunut toiseen mieheen. Olen aina ollut hyvä hillitsemään itseni ja tälläistä ei ole ikinä minulle tapahtunut. En saa nukuttua, sydän takoo ja olen kaikki päivät aivan sekaisin. Mietin vain tätä ihastuksen kohdetta, tulen kohta hulluksi! Tämä vain pahenee vaikka emme juuri näe. En voi uskoa tätä mutta en kohta mene takuuseen itsestäni. Aivan järkyttävää, tämä häiritsee elämääni, jatkunut jo kuukausia yhä paheten. Koskaan en ole kokenut vastaavaa. Kauanko tämä voi kestää, meneekö edes ohi, mitä ihmettä teen? Tarvitsen kohta jotain rauhoittavia olotilaani : (
Kommentit (173)
Eihän se ihastuminen tietysti vuosikausia ole ollut sellaista kuin ap kuvailee, järjetöntä ja kaikki ajatukset ja yöunet vievää. Mutta voimakas tunne silti, ja usein hän on mielessäni. Ei kuitenkaan haittaa parisuhdetta eikä aiheuta kärsimystä, päinvastoin. (Nro3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hitto, en halua että tämä hulluus kestää vuosikausia.[/quot
Niinpä. Minulla meni noin 5 vuotta pahimmassa huumassa. Nyt olen selvillä vesillä.
Vannomatta paras! Minulla kesti myös noin 5v ja sitten unohtui melkein kymmeneksi vuodeksi kun en nähnyt vilaustakaan ihastuksestani. Sitten yks kaks yllättäen taas tavattiin ja tunteet tuli takaisin tuplaten. Näkyy menevän ohikin yhtä äkkiä kuin taas alkoi, Luojan kiitos. Mutta vaatii työtä ittensä kanssa, ihan aktiivista unohtamista.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia mene hoitoon
Mene itse hoitoon. Ihastuminen on ihan luonnollista ja normaalia. Suurimmat ongelmat tulevat yleensä ihmisille jotka sitkeästi vakuuttelevat itselleen että parisuhteessa oleva ihminen ei voi ihastua. Mutta kun voi. Ihmismieli vain toimii niin.
Menee se ohi kun aikaa kuluu. Mulla kans samanlainen ihastus ollu. Oli koko ajan mielessä ja kuvaa (jostakin sellaisen sain kaivettua) katselin monta kertaa päivässä kännykän näytöltä. Kun osuin samaan tilaan, niin tuli sellainen lämmön ja hyvän olon tunne. Ohi kuitenkin mennyt, kun en muutamaan vuoteen ole ollut tekemisissä tai nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosia.
Minulle kävi noin vuonna 2007. 2014 erosin ja siitä asti saman katon alla tämän järjettömän ihastuksen kohteen kanssa. Eipä ole kaduttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi täällä aivan sama tilanne! Välttelen ihastuksen kohdetta (miestä). Kun nähdään, olen tyly, en juurikaan puhu hänen kanssaan enkä katso häntä ja jos on pakko viestitellä jostain, yritän olla mahdollisimman neutraali. Silti tykkään hänestä aivan valtavasti! Olen tykännyt jo vuoden... En ole ketään muuta halunnut näin valtavan paljon. Mutta eipä tästä kukaan saa koskaan tietää. Hyvä niin. Olemme molemmat tahoillamme onnellisesti naimisissa.
Miksi olet tyly hänelle, liittyykö tämä loukkaantumisen tunteeseen, tai huomion hakemiseen.
Eräs henkilö (nainen) käyttäytyy minua kohtaan noin, välillä hän on taas ihan ystävällinen.
Kun kohtasimme ensimmäistä kertaa, siihen liittyi melkoinen tunnelataus.
Sitä on vaikea selittää sanoin.
Myös minä menin aivan sekaisin nähdessäni tämän ihastuksen kohtaan ensimmäisen kerran ja se hämmentää yhä. Edelleen hänen näkemisensä saa minut aivan sekaisin eikä minulla ole aavistustakaan miksi.
Olen tyly, jotta hän olisi minua kohtaan tyly ja siten hänen käytöksensä tappaisi tunteeni. En halua lainkaan hänen huomiotaan, sillä välitän hänestä oikeasti enkä halua vahingoittaa hänen onneaan ja perhe-elämäänsä. Ei sillä, tuskin minulla olisi edes mitään saumaa häneen - vaikka hän olisikin sinkku. En myöskään halua rikkoa omaa perhettäni tällä järjettömällä ihastuksella, josta ei tule koskaan yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä. Olen hyvin hämmentynyt tästä omasta voimakkaasta reagoinnistani. Vastapuoli on myös osoittanut kiinnostusta minuun joten tämä ei ole kokonaan yksipuolista. Hänen parisuhteestaan en tiedä onko sellaista. Itselläni suuria ongelmia mieheni kanssa ja se varmasti on osaltaan mahdollistanut tämän tilanteen. Vetovoima ihastukseni on ihan valtava, tuntuu lähes mahdottomalta taistella vastaan varsinkaan jos hän olisi yhtäkkiä aloitteellinen suhteeni. Tuntuu kuin minusta (järkevä aikuinen äiti ja vaimo) olisi tullut pikkutyttö jonka posket punastuu pelkästä ajatuksesta. En voi tälle tunteelle mitään, ne jotka eivät ole vastaavaa kokeneet eivät voi varmaan tätä ymmärtää. Kaipaus on sekä henkistä että fyysistä ja tuntuu että vie mennessään teki mitä tahansa. Todella pelottavaa ja kuluttavaa!
Olen ollut 11 vuotta yhdessä mieheni kanssa ja tunteet ovat lievästi sanottuna laimenneet. Mies on kuin veljeni ja mitään seksuaalista vetovoimaa häntä kohtaan ei enää ole. Rakastan toki häntä, mutta en tunne häntä kohtaan tunteita joita puolisoa kohtaan pitäisi tuntea.
Hiljattain elämääni tuli mies, johon ihastuin aivan järjettömän paljon. Olemme tekemisissä jokusen kerran viikossa työn merkeissä. Tiesin kyllä, että mies on sinkku, mutta varma en ollut siitä kuinka paljon hän on minusta kiinnostunut, mutta jonkinlaisia merkkejä oli ilmassa. Viikkojen kuluessa päädyimme keskustelemaan asiasta ja mies tunnusti, että hänellä on myös ihastusta minua kohtaan. Päädyimme lopulta sänkyyn asti, joka toki oli miestäni kohtaan väärin. En kuitenkaan voi sanoa katuvani sitä, koska se intohimon ja tunteen määrä mikä välillämme on, on jotakin aivan järjetöntä. Välillä toivon, että mies olisi torjunut minut, jotta olisin vain voinut unohtaa hänet ja jatkaa tylsää liittoani. Nyt en todella tiedä mitä tehdä, kun tunteet ovat molemminpuolisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies ja pitkässä parisuhteessa, lapsiakin on. Myös minulla taitaa olla jonkinlainen taipumus ihastua toisiin naisiin, tai pikemminkin mielikuviin näistä naisista. Nämä ihastukset kestävät pitkään. Nykyisen ihastuksen ja edellisen välissä taisi olla pari vuotta sellaista vaihetta, jolloin tällaista ihastumista toiseen naiseen ei ollut. Tiedostan tilanteen ja pyrin välttämään esimerkiksi liian aktiivista viestintää tällaisten naisten kanssa - joskus tällainen onnistuu paremmin, joskus huonommin. En usko, että esimerkiksi nykyinen ihastukseni kohde on minuun ihastunut. Sitä en tiedä, tietääkö hän että minä olen ihastunut häneen. Joka tapauksessa kyseessä on läheinen (varattu) kollega, jonka kanssa tulee vaihdettua paljon työhön liittyviä viestejä, mikä ei tietysti auta meikäläisen tilannetta yhtään. Tässä tämänhetkisessä tapauksessa naisella on tainnut ollut enemmän haasteita määritellä meidän välistä suhdetta, välillä suhtautuminen minuun jopa aika intiimiä ja aktiivista ei-työhön liittyvää yhteydenpitoa (tai humalassa tehtyä kevyttä koskettelua) ja välillä etäistä. Tätäkin kirjoittaessa alan miettimään liikaa tilannetta ja kollegan eleitä ja käyttäytymistä, joten enpä taida jaaritella enempää. Yhtä kaikki, välillä muistelen ns. välivaihetta antaumuksella ja toivoisin, että en ihastuisi yhtään kehenkään, olisi elämä helpompaa. Vaimo tai ystävät eivät luonnollisestikaan tiedä taipumuksestani. Ihastukseni on ollut myös aina enemmän tai vähemmän välimatkan päästä tapahtuvaa. Jokin ihastus taisikin lopahtaa siihen, että mielikuvien nainen tuli tutummaksi vuosien aikana ja se tappoi alun ihanteellisen mielikuvan.
Minulla oli aina näitä limerenssejä parisuhteessa ollessani (2 pitkää parisuhdetta alle 35-vuotiaana), kunnes sinkkuunnuin pysyvästi. Sen jälkeen oli joitain ihastumisia, jotka ajoin alas ja nyt ei ole kymmeneen vuoteen ollut ihastumisiakaan.
Olen tyytyväinen, koska koukuttuminen tunteeseen oli aina ahdistavaa, etenkin kun en ole sellainen ihminen joka pystyy tuomaan tunteitaan esille. Tiedä sitten, onko vapautumiseni syynä parisuhteettomuus vai oma vanheneminen. Lapsena minulla oli erityisen turvaton isäsuhde, molemmat vanhemmat olivat epäluotettavia alkoholinkäyttäjiä ja perhe- ja sukusuhteet olivat täynnä läheisriippuvuutta ja manipulointia. Voi olla että aikuisuuden tunnemylläkät liittyivät tuohon taustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Olen hyvin hämmentynyt tästä omasta voimakkaasta reagoinnistani. Vastapuoli on myös osoittanut kiinnostusta minuun joten tämä ei ole kokonaan yksipuolista. Hänen parisuhteestaan en tiedä onko sellaista. Itselläni suuria ongelmia mieheni kanssa ja se varmasti on osaltaan mahdollistanut tämän tilanteen. Vetovoima ihastukseni on ihan valtava, tuntuu lähes mahdottomalta taistella vastaan varsinkaan jos hän olisi yhtäkkiä aloitteellinen suhteeni. Tuntuu kuin minusta (järkevä aikuinen äiti ja vaimo) olisi tullut pikkutyttö jonka posket punastuu pelkästä ajatuksesta. En voi tälle tunteelle mitään, ne jotka eivät ole vastaavaa kokeneet eivät voi varmaan tätä ymmärtää. Kaipaus on sekä henkistä että fyysistä ja tuntuu että vie mennessään teki mitä tahansa. Todella pelottavaa ja kuluttavaa!
Millainen ihastus on ulkoisesti?
Aiempi kirjoittaja oli luultavasti oikeilla jäljillä, omasta suhteestasi puuttuu jotain olennaista, jota kuvittelet saaavasi tältä mieheltä. Mitä jos kävisit psykologille juttelemassa asiasta, ehkä se puutos tulisi selkeämmin esiin? Esim. työpaikkasi puolesta? Ainakin itselläni hillitön ihastus on aikoinaan vaikuttanut työkykyyni! :)
Itselläni on hyviä kokemuksia myös parisuhdekurssista, olimme viikonlopun leirillä muiden pariskuntien kanssa, ja rakkaus puolisooni "paisui" (hölmö sana, mutta en osaa paremminkaan kuvata) sisälläni. Ehkä se auttaisi löytämään yhteisen kiintymyksen uudelleen ja siten himmentämään ihastusta tai hyvässä lykyssä poistamaan sen kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Olen hyvin hämmentynyt tästä omasta voimakkaasta reagoinnistani. Vastapuoli on myös osoittanut kiinnostusta minuun joten tämä ei ole kokonaan yksipuolista. Hänen parisuhteestaan en tiedä onko sellaista. Itselläni suuria ongelmia mieheni kanssa ja se varmasti on osaltaan mahdollistanut tämän tilanteen. Vetovoima ihastukseni on ihan valtava, tuntuu lähes mahdottomalta taistella vastaan varsinkaan jos hän olisi yhtäkkiä aloitteellinen suhteeni. Tuntuu kuin minusta (järkevä aikuinen äiti ja vaimo) olisi tullut pikkutyttö jonka posket punastuu pelkästä ajatuksesta. En voi tälle tunteelle mitään, ne jotka eivät ole vastaavaa kokeneet eivät voi varmaan tätä ymmärtää. Kaipaus on sekä henkistä että fyysistä ja tuntuu että vie mennessään teki mitä tahansa. Todella pelottavaa ja kuluttavaa!
Millainen ihastus on ulkoisesti?
Olen eri, mutta oma ihastukseni on paljon rumempi kuin oma mieheni. En yleensäkään katso niin paljon ulkonäköä kuin ilmeita ja eleitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Olen hyvin hämmentynyt tästä omasta voimakkaasta reagoinnistani. Vastapuoli on myös osoittanut kiinnostusta minuun joten tämä ei ole kokonaan yksipuolista. Hänen parisuhteestaan en tiedä onko sellaista. Itselläni suuria ongelmia mieheni kanssa ja se varmasti on osaltaan mahdollistanut tämän tilanteen. Vetovoima ihastukseni on ihan valtava, tuntuu lähes mahdottomalta taistella vastaan varsinkaan jos hän olisi yhtäkkiä aloitteellinen suhteeni. Tuntuu kuin minusta (järkevä aikuinen äiti ja vaimo) olisi tullut pikkutyttö jonka posket punastuu pelkästä ajatuksesta. En voi tälle tunteelle mitään, ne jotka eivät ole vastaavaa kokeneet eivät voi varmaan tätä ymmärtää. Kaipaus on sekä henkistä että fyysistä ja tuntuu että vie mennessään teki mitä tahansa. Todella pelottavaa ja kuluttavaa!
Millainen ihastus on ulkoisesti?
Minun makuuni kovasti, tietenkin. Tuskin olisin ihastunut mihin tahansa tyyppiin, täytyy olla ulkoisesti ”sopiva”. Oma makuni ei ole ihan keskiverto. Hän saa kyllä sukat pyörimään jaloissani!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Olen hyvin hämmentynyt tästä omasta voimakkaasta reagoinnistani. Vastapuoli on myös osoittanut kiinnostusta minuun joten tämä ei ole kokonaan yksipuolista. Hänen parisuhteestaan en tiedä onko sellaista. Itselläni suuria ongelmia mieheni kanssa ja se varmasti on osaltaan mahdollistanut tämän tilanteen. Vetovoima ihastukseni on ihan valtava, tuntuu lähes mahdottomalta taistella vastaan varsinkaan jos hän olisi yhtäkkiä aloitteellinen suhteeni. Tuntuu kuin minusta (järkevä aikuinen äiti ja vaimo) olisi tullut pikkutyttö jonka posket punastuu pelkästä ajatuksesta. En voi tälle tunteelle mitään, ne jotka eivät ole vastaavaa kokeneet eivät voi varmaan tätä ymmärtää. Kaipaus on sekä henkistä että fyysistä ja tuntuu että vie mennessään teki mitä tahansa. Todella pelottavaa ja kuluttavaa!
Millainen ihastus on ulkoisesti?
Minun makuuni kovasti, tietenkin. Tuskin olisin ihastunut mihin tahansa tyyppiin, täytyy olla ulkoisesti ”sopiva”. Oma makuni ei ole ihan keskiverto. Hän saa kyllä sukat pyörimään jaloissani!
Pitkä, tumma ja komea siis
Tapasin oman ihastukseni, mieheni kaverin ekan kerran 2005. Siitä lähtien olen ollut ihastunut mikä räjähti järjettömiin mittasuhteisiin vuonna 2013 ja siitä nyt onneksi vähän laantunut. Hän ei asu Suomessa eikä ole suomalainen ja olen nähnyt hänet yhteensä n. 10 kertaa mutta ne ovat olleet aina vähintään parin päivän putkia ja en usko että tämä loppuu ikinä.
Se kestää niin kauan kuin paikkaat jollain muulla sen tarpeen, jota nyt yrität tuolla epätoivoisella ihastumisellasi täyttää.
Omia LO-ihastuksiani on edeltänyt vaikeita elämän kokemuksia: lapsettomuus, keskenmeno, muutokset työpaikalla. Onko kenelläkään muulla huomioita tällaisen tiimoilta?
Alue: Aihe vapaa
Jatkan vielä, että olen todella hämmentynyt hänen käytöksestään, itse olen ollut hänelle ystävällinen, mutta en ole silti yrittänyt ns. lähestyä. Kun emme ole hetkeen nähneet ja menen hänen luokseen, niin hän saattaa olla todella tyly, jolloin lähden aina pois. Silti uskon hänen kyllä pitävän minusta.