Kauanko voi varatun naisen JÄRJETÖN ihastus kestää?

En tiedä kuinka paljon ihminen voi itse päättää sekopäisesti ihastumisesta. On sen verran rankkaa etten olisi itse halunnut välttämättä kokea. Olen perheellinen nainen ja onnellisesti tasapainoisesti aviossa. Luin jostain että huonon itsetunnon omaavat ihastuvat limeerisesti. Mene ja tiedä häntä.

Siellä se sinun vastakappaleesi sielullesi on ja elät "väärän" ihmisen kanssa.

Olet rakastunut, pitäiskö tehdä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää tuollaiset sekopäiset ihastujat. Lopettakaa tuollainen toiminta aikuiset ihmiset.

Mun 2 kaveria on just tuollaisia pakkomielteisesti ihastujia. Onnekseen sentään vapaisiin miehiin. Eli ihastuvat seklpäisesti ja alkavat luulla pienistäkin merkeissä, että toinen on oikeasti ihastunut, vaikka sanoo muuta. Näin menee 4-5 vuotta ja mies vaan ei oo kiinnostunut. Lopulta löytyy uusi kohde ja sitä sitten ihailemaan täysillä.

Ne molemmat ovat jo viiskymppisiä. Enää ei voi saada heidän toivomaansa perhettä. Miestäkään ei kummallakaan ole. Toinen heistä ei oo seurustellut kuin lyhyesti nuorena ja toinen oli 5 vuotta avioliitossa algerialaisen kanssa (ja sitten se mies haki omanmaalaisen vaimon itselleen yhtäkkiä)

Aina he juttelevat mulle, miten nyt kiikarissa oleva mies on just se oikea. Toinen on saanut yhdeltä mieheltä lopulta lähestymiskiellon. Kaverini joutui psyykkiseen hoitoon.

Nyt puhutaan kyllä ihan eri tyyppisestä ihastumisesta, sulla tais mennä keskustelun pointti ohi.

'

Suurin osa suomaalaisista ei näköjään tiedä mitä rakkaus on :D

Valitsevat mielummin kulissiliiton ilman todellisia tunteita, oh god, why?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää tuollaiset sekopäiset ihastujat. Lopettakaa tuollainen toiminta aikuiset ihmiset.

Mun 2 kaveria on just tuollaisia pakkomielteisesti ihastujia. Onnekseen sentään vapaisiin miehiin. Eli ihastuvat seklpäisesti ja alkavat luulla pienistäkin merkeissä, että toinen on oikeasti ihastunut, vaikka sanoo muuta. Näin menee 4-5 vuotta ja mies vaan ei oo kiinnostunut. Lopulta löytyy uusi kohde ja sitä sitten ihailemaan täysillä.

Ne molemmat ovat jo viiskymppisiä. Enää ei voi saada heidän toivomaansa perhettä. Miestäkään ei kummallakaan ole. Toinen heistä ei oo seurustellut kuin lyhyesti nuorena ja toinen oli 5 vuotta avioliitossa algerialaisen kanssa (ja sitten se mies haki omanmaalaisen vaimon itselleen yhtäkkiä)

Aina he juttelevat mulle, miten nyt kiikarissa oleva mies on just se oikea. Toinen on saanut yhdeltä mieheltä lopulta lähestymiskiellon. Kaverini joutui psyykkiseen hoitoon.

Nyt puhutaan kyllä ihan eri tyyppisestä ihastumisesta, sulla tais mennä keskustelun pointti ohi.

Ihastuminen on samalla tavalla sekopäistä, jos on ihastunut, vaikka ei edes haluaisi olla ihastunut. En voi käsittää tuollaista pakkomiellettä.

Vai vastakappale sielulle. Kattia kanssa. Jokainen on vain ihminen omine vikoineen. Täydellinen ei ole kukaan ja ei se vaihtamalla parane.

Vierailija kirjoitti:

Vai vastakappale sielulle. Kattia kanssa. Jokainen on vain ihminen omine vikoineen. Täydellinen ei ole kukaan ja ei se vaihtamalla parane.

Sinä oletkin kyyninen totuuden kieltä, kuten 99% kaltaisistasi, minä en onnekseni kuulu teidän joukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vai vastakappale sielulle. Kattia kanssa. Jokainen on vain ihminen omine vikoineen. Täydellinen ei ole kukaan ja ei se vaihtamalla parane.

Maailman paskin sanonta ja sen on luultavasti kehittänyt joku, joka ei uskalla lähteä paskasta suhteestaan. Vaihtamalla todellakin paranee.

astraali kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai vastakappale sielulle. Kattia kanssa. Jokainen on vain ihminen omine vikoineen. Täydellinen ei ole kukaan ja ei se vaihtamalla parane.

Sinä oletkin kyyninen totuuden kieltä, kuten 99% kaltaisistasi, minä en onnekseni kuulu teidän joukkoon.

 Totuuden kieltäJÄ, tuli pikku typo.

lucifersonoflight kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää tuollaiset sekopäiset ihastujat. Lopettakaa tuollainen toiminta aikuiset ihmiset.

Mun 2 kaveria on just tuollaisia pakkomielteisesti ihastujia. Onnekseen sentään vapaisiin miehiin. Eli ihastuvat seklpäisesti ja alkavat luulla pienistäkin merkeissä, että toinen on oikeasti ihastunut, vaikka sanoo muuta. Näin menee 4-5 vuotta ja mies vaan ei oo kiinnostunut. Lopulta löytyy uusi kohde ja sitä sitten ihailemaan täysillä.

Ne molemmat ovat jo viiskymppisiä. Enää ei voi saada heidän toivomaansa perhettä. Miestäkään ei kummallakaan ole. Toinen heistä ei oo seurustellut kuin lyhyesti nuorena ja toinen oli 5 vuotta avioliitossa algerialaisen kanssa (ja sitten se mies haki omanmaalaisen vaimon itselleen yhtäkkiä)

Aina he juttelevat mulle, miten nyt kiikarissa oleva mies on just se oikea. Toinen on saanut yhdeltä mieheltä lopulta lähestymiskiellon. Kaverini joutui psyykkiseen hoitoon.

Nyt puhutaan kyllä ihan eri tyyppisestä ihastumisesta, sulla tais mennä keskustelun pointti ohi.

'

Suurin osa suomaalaisista ei näköjään tiedä mitä rakkaus on :D

Valitsevat mielummin kulissiliiton ilman todellisia tunteita, oh god, why?

No minäpä selitän miksi. Kyse ei nimittäin ainakaan minun kohdallani ole mistään kulissiliitosta. Tunteet puolisoa kohtaan ovat aitoja, siitä huolimatta että ihastukseni olisi "se oikea". Sen vuoksi juuri ihastuksesta ei tule tietämään kukaan muu kuin minä. En halua rikkoa perhettäni enkä loukata miestäni. Tai ehkä en sitten tiedä mitä rakkaus on?

Vuosi sitten olisin sanonut, että uskomatonta höpöhöpöä, mutta en enää. Itselläni vastaan käveli ihminen, josta tuli tunne, että hänet minun on ollut tarkoituskin kohdata. Vähän sellainen "siinähän sinä olet" -fiilis.

Jatkuvasti ajattelen häntä vieläkin, mutta ei kai tämä voi hautaan asti kestää. Jotain hyvääkin: uskalsin viimein olla rehellinen omassa avioliitossani, kun tämän ihastuksen myötä tuli alleviivatuksi se asia, etten enää tunne mitään aviomiestäni kohtaan.

Jos on vuosikausia ihastunut toiseen, olisi todellakin syytä päättää vanha parisuhde. Kyllä se nyt vaan on sen merkki, ettei suhteessa ole kaikki kunnossa vaan suurempi onni odottaa ihan muualla.

Tämä toinen mies on tietysti joku väkivaltainen apina.

Vierailija kirjoitti:

Jos on vuosikausia ihastunut toiseen, olisi todellakin syytä päättää vanha parisuhde. Kyllä se nyt vaan on sen merkki, ettei suhteessa ole kaikki kunnossa vaan suurempi onni odottaa ihan muualla.

Olen eri mieltä. Avioliittoni aikana olen ihastunut vain tähän yhteen mieheen. Häntä en voi saada, mutta ajattelen silti, että on mukavaa, kun tiedän hänen olevan olemassa. Avioliitossani ei ole vikaa ja jos eroaisin, särkisin mieheni ja lasteni sydämen ja kodin, samoin omani. Enkä silti saisi ihastustani omakseni. Miksi eroaisin? t. nro3

SSRI-lääkkeet saattaisivat auttaa.

Vierailija kirjoitti:

lucifersonoflight kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää tuollaiset sekopäiset ihastujat. Lopettakaa tuollainen toiminta aikuiset ihmiset.

Mun 2 kaveria on just tuollaisia pakkomielteisesti ihastujia. Onnekseen sentään vapaisiin miehiin. Eli ihastuvat seklpäisesti ja alkavat luulla pienistäkin merkeissä, että toinen on oikeasti ihastunut, vaikka sanoo muuta. Näin menee 4-5 vuotta ja mies vaan ei oo kiinnostunut. Lopulta löytyy uusi kohde ja sitä sitten ihailemaan täysillä.

Ne molemmat ovat jo viiskymppisiä. Enää ei voi saada heidän toivomaansa perhettä. Miestäkään ei kummallakaan ole. Toinen heistä ei oo seurustellut kuin lyhyesti nuorena ja toinen oli 5 vuotta avioliitossa algerialaisen kanssa (ja sitten se mies haki omanmaalaisen vaimon itselleen yhtäkkiä)

Aina he juttelevat mulle, miten nyt kiikarissa oleva mies on just se oikea. Toinen on saanut yhdeltä mieheltä lopulta lähestymiskiellon. Kaverini joutui psyykkiseen hoitoon.

Nyt puhutaan kyllä ihan eri tyyppisestä ihastumisesta, sulla tais mennä keskustelun pointti ohi.

'

Suurin osa suomaalaisista ei näköjään tiedä mitä rakkaus on :D

Valitsevat mielummin kulissiliiton ilman todellisia tunteita, oh god, why?

No minäpä selitän miksi. Kyse ei nimittäin ainakaan minun kohdallani ole mistään kulissiliitosta. Tunteet puolisoa kohtaan ovat aitoja, siitä huolimatta että ihastukseni olisi "se oikea". Sen vuoksi juuri ihastuksesta ei tule tietämään kukaan muu kuin minä. En halua rikkoa perhettäni enkä loukata miestäni. Tai ehkä en sitten tiedä mitä rakkaus on?

Siinäpähän yrität kieltää todelliset tunteesi ja selitellä itsellesi järjellä miten sulla on puolisoasi kohtaan "aidot" tunteet.

Ei ne asiat muutu mitenkään "järkeviksi", valehtelemalla itselleen. Tää pätee ihan kaikkeen elämässä.

Ihminen on kyllä ihmeellinen otus.

Jätän yhden oleellisen kysymyksen kysymättä, koska en halua kannustaa sinua jättämään lapsiasi.

Itse ihastuin erääseen mieheen joskus vuoden 2016 loppu puolella. Tällöin tämä ihastus oli ihan iisiä hommaa. Viime kesänä jotenkin ihastuksen tunteet kasvoivat. Jossakin vaiheessa aloin saamaankin vastakaikua ihastukseltani. Viestittelimme, kävimme kahvilla ym.

Olen naimisissa ja tiesin, että tämä ei ole oikein miestäni kohtaan. Oli kuitenkin ihanaa tuntea tällaisia tunteita, mitä ei ollut vuosiin kokenut. Ajattelin kokoajan, että nyt nautitaan ja mietitään seuraamuksia sitten, kun ne ovat ajankohtaisia.

Minulle iski unettomuus, kun ihastukseni oli kokoajan mielessä. Saatoin nukkua yössä 2 tuntia. Väsymys oli välillä kova, mutta en saanut nukutuksi. Ruokahalu meni ja laihduin kuukaudessa 4 kiloa. Työkaverit kyselivät, mikä minulle on tullut, kun hymyilen kokoajan.

Päädyinkin ihastukseni kanssa lyhyeen suhteeseen ja mieheni tietää tästä, mutta ei halunnut erota. Minä olisin ollut siihen valmis.

Edelleen kaipaan päivittäin ihastustani ja tunteeni eivät ole hiipuneet. Emme kuitenkaan ole olleet enää tekemisissä useampaan kuukauteen. En tiedä koska tästä selviää ja tunteet hiipuisivat. Ikävä on kova ja haluaisin niin hänet nähdä.

lusifersonoflight kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lucifersonoflight kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää tuollaiset sekopäiset ihastujat. Lopettakaa tuollainen toiminta aikuiset ihmiset.

Mun 2 kaveria on just tuollaisia pakkomielteisesti ihastujia. Onnekseen sentään vapaisiin miehiin. Eli ihastuvat seklpäisesti ja alkavat luulla pienistäkin merkeissä, että toinen on oikeasti ihastunut, vaikka sanoo muuta. Näin menee 4-5 vuotta ja mies vaan ei oo kiinnostunut. Lopulta löytyy uusi kohde ja sitä sitten ihailemaan täysillä.

Ne molemmat ovat jo viiskymppisiä. Enää ei voi saada heidän toivomaansa perhettä. Miestäkään ei kummallakaan ole. Toinen heistä ei oo seurustellut kuin lyhyesti nuorena ja toinen oli 5 vuotta avioliitossa algerialaisen kanssa (ja sitten se mies haki omanmaalaisen vaimon itselleen yhtäkkiä)

Aina he juttelevat mulle, miten nyt kiikarissa oleva mies on just se oikea. Toinen on saanut yhdeltä mieheltä lopulta lähestymiskiellon. Kaverini joutui psyykkiseen hoitoon.

Nyt puhutaan kyllä ihan eri tyyppisestä ihastumisesta, sulla tais mennä keskustelun pointti ohi.

'

Suurin osa suomaalaisista ei näköjään tiedä mitä rakkaus on :D

Valitsevat mielummin kulissiliiton ilman todellisia tunteita, oh god, why?

No minäpä selitän miksi. Kyse ei nimittäin ainakaan minun kohdallani ole mistään kulissiliitosta. Tunteet puolisoa kohtaan ovat aitoja, siitä huolimatta että ihastukseni olisi "se oikea". Sen vuoksi juuri ihastuksesta ei tule tietämään kukaan muu kuin minä. En halua rikkoa perhettäni enkä loukata miestäni. Tai ehkä en sitten tiedä mitä rakkaus on?

Siinäpähän yrität kieltää todelliset tunteesi ja selitellä itsellesi järjellä miten sulla on puolisoasi kohtaan "aidot" tunteet.

Ei ne asiat muutu mitenkään "järkeviksi", valehtelemalla itselleen. Tää pätee ihan kaikkeen elämässä.

Ihminen on kyllä ihmeellinen otus.

Jätän yhden oleellisen kysymyksen kysymättä, koska en halua kannustaa sinua jättämään lapsiasi.

Arvasin että tämä asia on liian monimutkainen ymmärrettäväksi. Voit huoletta kysyä kysymyksesi, en aio jättää lapsiani😊

Omalla kohdallani kesti vuodesta 2002 vuoteen 2016. Vuonna 2010 oli lyhyt suhteen poikanen, joka oli katastrofi. Siitä huolimatta räytyminen jatkui. Se toki alkoi hiipua vuosien saatossa ja loppui, kun sain tietää miehen valehdelleen eräästä asiasta. Raskasta oli. Mieli ei ollut omassa hallinnassa. Vaikka näimme jossain vaiheessa vain kerran vuodessa, ajattelin häntä päivittäin.

"Ei se vaihtamalla parane".... vaihtamalla voi kyllä saada itselleen sopivamman!

Vierailija kirjoitti:

lusifersonoflight kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lucifersonoflight kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää tuollaiset sekopäiset ihastujat. Lopettakaa tuollainen toiminta aikuiset ihmiset.

Mun 2 kaveria on just tuollaisia pakkomielteisesti ihastujia. Onnekseen sentään vapaisiin miehiin. Eli ihastuvat seklpäisesti ja alkavat luulla pienistäkin merkeissä, että toinen on oikeasti ihastunut, vaikka sanoo muuta. Näin menee 4-5 vuotta ja mies vaan ei oo kiinnostunut. Lopulta löytyy uusi kohde ja sitä sitten ihailemaan täysillä.

Ne molemmat ovat jo viiskymppisiä. Enää ei voi saada heidän toivomaansa perhettä. Miestäkään ei kummallakaan ole. Toinen heistä ei oo seurustellut kuin lyhyesti nuorena ja toinen oli 5 vuotta avioliitossa algerialaisen kanssa (ja sitten se mies haki omanmaalaisen vaimon itselleen yhtäkkiä)

Aina he juttelevat mulle, miten nyt kiikarissa oleva mies on just se oikea. Toinen on saanut yhdeltä mieheltä lopulta lähestymiskiellon. Kaverini joutui psyykkiseen hoitoon.

Nyt puhutaan kyllä ihan eri tyyppisestä ihastumisesta, sulla tais mennä keskustelun pointti ohi.

'

Suurin osa suomaalaisista ei näköjään tiedä mitä rakkaus on :D

Valitsevat mielummin kulissiliiton ilman todellisia tunteita, oh god, why?

No minäpä selitän miksi. Kyse ei nimittäin ainakaan minun kohdallani ole mistään kulissiliitosta. Tunteet puolisoa kohtaan ovat aitoja, siitä huolimatta että ihastukseni olisi "se oikea". Sen vuoksi juuri ihastuksesta ei tule tietämään kukaan muu kuin minä. En halua rikkoa perhettäni enkä loukata miestäni. Tai ehkä en sitten tiedä mitä rakkaus on?

Siinäpähän yrität kieltää todelliset tunteesi ja selitellä itsellesi järjellä miten sulla on puolisoasi kohtaan "aidot" tunteet.

Ei ne asiat muutu mitenkään "järkeviksi", valehtelemalla itselleen. Tää pätee ihan kaikkeen elämässä.

Ihminen on kyllä ihmeellinen otus.

Jätän yhden oleellisen kysymyksen kysymättä, koska en halua kannustaa sinua jättämään lapsiasi.

Arvasin että tämä asia on liian monimutkainen ymmärrettäväksi. Voit huoletta kysyä kysymyksesi, en aio jättää lapsiani😊

En kysy. Minulle on liiankin helppoa ja samalla ahdistavaa nähdä, sekä tietää miten rajoittuneita- ja yksinkertaisia idiootteja ihmiset noin yleisesti ottaen ovat.