Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani eivät ymmärrä, miksen pääse "elämänsyrjästä" kiinni millään.
11.12.2017 |
He, 50-luvun alussa syntyneet, menivät lukion jälkeen yliopistoon. Menivät, eivät pyrkineet. Ei silloin ollut pääsykokeita, vaan hyvillä arvosanoilla pääsi noin vain yliopistoon. Töitä tehtiin opintojen ohessa. Ensin jotain pientä, sitten vaativampaa kokemuksen karttuessa edettiin. Töitä oli, jos töitä halusi tehdä. Äitikin oli ensin "vain joku kirjaamon sihteeri ministeriössä". No, sellaista työtä ei enää ole ja enpä usko, että MIHINKÄÄN ministeriön työhön pääsisi enää pelkällä ylioppilastodistuksella vailla mitään työkokemusta.
Sitten valmistuttiin ja mentiin töihin. Ja sitten mentiin naimisiin ja ostettiin oma asunto. Hankittiin perhe ja elettiin mukavaa elämää. Töissä edettiin ja lapset kasvoivat, nyt voi olla hyvin ansaitulla eläkkeellä.
Minä hain neljänä keväänä yliopistoon. En päässyt. Aloitin saman alan ammattikorkeakouluopinnot (koska sinne pääsin). Valmistuin ja pääsin vihdoinkin sinne yliopistoonkin. Valmistuin 28-vuotiaana maisteriksi. Olin tehnyt opintojen ohella niitä töitä, mitä sai. Palkattomia harjoitteluja ja kaupan kassalla istumista. Valmistuttuani tein pätkätöitä 2 vuotta, sitten puoli vuotta täyttä työttömyyttä. Sitten puolen vuoden pätkä ja kesä työttömänä. 7kk pätkä päättyy kuukauden päästä. Sen jälkeisestä elämästä ei mitään tietoa.
Minulla on poikaystävä, ollaan kihloissa, asutaan yhdessä. Ei saada asuntolainaa pätkätöiden takia. Lapsia ei uskalleta hankkia, kun tulevaisuudesta ei ole mitään tietoa. Ehkä kohta pitää, kun olen jo kolmenkympin paremmalla puolella.
Äidilläni oli minun iässäni maisterintutkinto, mies ja kolme lasta, omistusasunto, vakivirka ja kaikki tietenkin ansaittu omalla erinomaisuudella.
MIKSEI TUO IKÄPOLVI TAJUA, ETTÄ TÄMÄ NYKYINEN TEKISI MITÄ VAAN PÄÄSTÄKSEEN TUOHON HELPPOON PUTKEEN!?! Ei me olla laiskoja! Maailma vaan on kovin, kovin erilainen nykyään.
Kommentit (282)
Eipä ne kaikki ymmärrä ei. Appiukko oli aikanaan YHDEN päivän työttömänä. Nyt ihmettelee kun hänen poikansa (puolisoni) ei ole onnistunut pääsemään elämässään eteenpäin. Yksi osasyy on appiukon ihan oma viinan juominen, joka on osaltaan vaikuttanut silloisen lapsen ja nuoren itsetuntoon, joka ei ole edelleenkään mikään hyvä. Joo, syy ei yksin ole appiukon vaan maailma on oikeasti ihan muuta kuin 47-56 syntyneiden aikana. Jotkut käsittävät helpommin, toiset eivät sitten millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kyllä tekevälle aina töitä löytyy", sanoo omatkin vanhempani.
Kiva. En taida sitten olla tekevä.
Ei se niin helppoa silloin ollut, ei ollut mitään opintolainoja eikä tukia, töitä oli tehtävä opintojen ohella. Minun vanhempani asuivat aluksi mummon ja papan yläkerrassa, saivat säästettyä rahaa. Autoa ei tietenkään ollut. Me oltiin kaikki lapset jo yli 10 v kun ostettiin ensimmäinen oma asunto, silloin ei lainaa saanut niin helposti kuin nyt ja korot oli huimat.
Jos neljänä keväänä hakee yliopistoon, kannattaisi heti ekan takapakin jälkeen lähteä avoimeen yliopistoon suorittamaan alan opintoja. Toisena vuonna olisi jo vahvempi osaaminen ja suoritetut saisi hyväksiluettua kun pääsee sisään. Jos kolmekin vuotta lukee avoimessa, on jo pitkällä, approt ainakin jo monessa aineessa suoritettu.
Kyllä mun kahdella aikuisella lapsella sekä heidän puolisoillaan on kaikilla vakityöpaikka eikä työttöminä ole olleet (24-32 vuotiaita). Nuorempi pojistani opiskelee samalla uutta ammattia, tekee töitä miten ehtii ottaa työvuoroja. Asuvat myös (velkaisissa) omakotitaloissa kumpikin pariskunta. Mutta aluksi ovat kulkeneet esim. pitkää työmatkaa ja vaihtaneet sitten hommia lähemmäs ja parempaan. Saivat muuten asuntolainaakin vaikkei silloin ollut avovaimolla vakipaikkaa. Pankissa olivat sanoneet että kaikki on nykyään pätkätöissä ja vakipaikkakin voi yt:n myötä muuttua äkkiä entiseksi että ei vakityö ole heillä mikään edellytys lainan saannille.
Ehkä nyt vaan pistät pökköä pesään ja pullaa uuniin. Elämä kantaa kyllä ja lapsi tuo leivän tullessaan :) näin ne on uskoneet vanhemmatkin.
Miten voi olla mahdollista, että vanhempasi eivät ymmärrä, jos te kuitenkin olette yhteydessä säännöllisesti? Ovatko he häiriintyneitä vai sinä laiska luuseri?
Tiedostan sen, että alan itse reilu nelikymppisenä irtautua lasten ja teinien todellisuudesta, koska omia lapsia ei ole.
Se elintaso vaan oli silloin alle sen minkä nykyään saa ihan työtönkin, vaikka kaikki pääsi töihin. Kaikista ei suinkaan tullut johtajia, vaan jatkoivat sihteerinä pienellä palkalla, kunnes pääsivät vielä pienemmälle eläkkeelle.
Silloin kelpasi myös työ kun työ, nykyään ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se niin helppoa silloin ollut, ei ollut mitään opintolainoja eikä tukia, töitä oli tehtävä opintojen ohella. Minun vanhempani asuivat aluksi mummon ja papan yläkerrassa, saivat säästettyä rahaa. Autoa ei tietenkään ollut. Me oltiin kaikki lapset jo yli 10 v kun ostettiin ensimmäinen oma asunto, silloin ei lainaa saanut niin helposti kuin nyt ja korot oli huimat.
Jos neljänä keväänä hakee yliopistoon, kannattaisi heti ekan takapakin jälkeen lähteä avoimeen yliopistoon suorittamaan alan opintoja. Toisena vuonna olisi jo vahvempi osaaminen ja suoritetut saisi hyväksiluettua kun pääsee sisään. Jos kolmekin vuotta lukee avoimessa, on jo pitkällä, approt ainakin jo monessa aineessa suoritettu.
Kyllä mun kahdella aikuisella lapsella sekä heidän puolisoillaan on kaikilla vakityöpaikka eikä työttöminä ole olleet (24-32 vuotiaita). Nuorempi pojistani opiskelee samalla uutta ammattia, tekee töitä miten ehtii ottaa työvuoroja. Asuvat myös (velkaisissa) omakotitaloissa kumpikin pariskunta. Mutta aluksi ovat kulkeneet esim. pitkää työmatkaa ja vaihtaneet sitten hommia lähemmäs ja parempaan. Saivat muuten asuntolainaakin vaikkei silloin ollut avovaimolla vakipaikkaa. Pankissa olivat sanoneet että kaikki on nykyään pätkätöissä ja vakipaikkakin voi yt:n myötä muuttua äkkiä entiseksi että ei vakityö ole heillä mikään edellytys lainan saannille.
Ehkä nyt vaan pistät pökköä pesään ja pullaa uuniin. Elämä kantaa kyllä ja lapsi tuo leivän tullessaan :) näin ne on uskoneet vanhemmatkin.
Ainiin, tämäkin vielä. Koska siis teidän lapsilla tai naapurin lapsille menee hyvin, niin minullakin pitäisi. Ja kyllä yliopistoon pitäisi päästä jo toisella yrittämällä. No en päässyt! Enkä kolmannellakaan. Kun sitten lopulta pääsin, olin suorittanut avoimessa yliopistossa jo 100 opintopistettä. Mielestäni aika ahkeraa, mutta eipä sillä tiedolla tee mitään pääsykokeissa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei se niin helppoa silloin ollut, ei ollut mitään opintolainoja eikä tukia, töitä oli tehtävä opintojen ohella. Minun vanhempani asuivat aluksi mummon ja papan yläkerrassa, saivat säästettyä rahaa. Autoa ei tietenkään ollut. Me oltiin kaikki lapset jo yli 10 v kun ostettiin ensimmäinen oma asunto, silloin ei lainaa saanut niin helposti kuin nyt ja korot oli huimat.
Jos neljänä keväänä hakee yliopistoon, kannattaisi heti ekan takapakin jälkeen lähteä avoimeen yliopistoon suorittamaan alan opintoja. Toisena vuonna olisi jo vahvempi osaaminen ja suoritetut saisi hyväksiluettua kun pääsee sisään. Jos kolmekin vuotta lukee avoimessa, on jo pitkällä, approt ainakin jo monessa aineessa suoritettu.
Kyllä mun kahdella aikuisella lapsella sekä heidän puolisoillaan on kaikilla vakityöpaikka eikä työttöminä ole olleet (24-32 vuotiaita). Nuorempi pojistani opiskelee samalla uutta ammattia, tekee töitä miten ehtii ottaa työvuoroja. Asuvat myös (velkaisissa) omakotitaloissa kumpikin pariskunta. Mutta aluksi ovat kulkeneet esim. pitkää työmatkaa ja vaihtaneet sitten hommia lähemmäs ja parempaan. Saivat muuten asuntolainaakin vaikkei silloin ollut avovaimolla vakipaikkaa. Pankissa olivat sanoneet että kaikki on nykyään pätkätöissä ja vakipaikkakin voi yt:n myötä muuttua äkkiä entiseksi että ei vakityö ole heillä mikään edellytys lainan saannille.
Ehkä nyt vaan pistät pökköä pesään ja pullaa uuniin. Elämä kantaa kyllä ja lapsi tuo leivän tullessaan :) näin ne on uskoneet vanhemmatkin.
Töitä kuitenkin sai ja miten niin huimat korot? Inflaatiokin oli sen verran kova, että käytännössä ns. söi korot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin on! Minulla on aivan samanlaista ja uskon, että meitä on paljon. Pahiten pistää vihaksi, että joku Juhana Vartiainen mäkättää TV:n paneelikeskusteluissa, että työ ei nykyään kelpaa koulutetuille ihmisille. Mistä niitä töitä oikein saisi?!? Tuskin kukaan kouluja käy ihan vain siksi, että työttömänä on kivempi oleskella kuin palkkatöitä tehden?
Ja tottahan niitä töitä löytyy - paljonkin - mutta kun niistä ei haluta maksaa palkkaa. Aina pitäisi mennä ilmaiseksi tekemään sillä toiveella eläen, että ehkä tästä avautuu palkallinen vakipaikka. Ja paskat!
Kerro niille, että sä todellakin olet elämänsyrjässä ihan tukevasti kiinni. Toteutat itseäsi, opiskelit haluamaasi alaa ja nyt etsit haaveduuniakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sitähän voi aina alkaa yrittäjäksi!
Ja ihmetteli nykyopiskelijoiden kituuttamista, kun ennenkin otettiin aina opintolainaa.
Näin totesi anoppini.
No otettiin joo opintolainaa, kun takaisinmaksu työn saamisen myötä oli helpompaa.
Olen törmännyt samaan ilmiöön, mutta se on vain tietämättömyyttä siitä että maailma on muuttunut ja kun sitä eivät ole itse joutuneet kokemaan niin helposti tulee tuomintaa. Kyse ei ole typeryydestä tai pahantahtoisuudesta, ovat fiksuja ihmisiä, mutta kun itse on elänyt aivan toisenlaisessa tilanteessa niin on vaikea samaistua nykyaikaan.
Mutta niinhän me kaikki teemme? Muodostamme mielipiteitä oman kokemuksen pohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mutta sinähän käyt töissä, joten sinulla on rahaa."
Tämän olen kuullut itsekin, lähihistoriassa kun työ on aina tarkoittanut elantoa, on monen vanhemman ihmisen vaikea ymmärtää nykyaikana yleistyvää työllisten köyhyyttä.
Pienet palkat (osa-aikatyöt, pätkätyöt) , suuret asumismenot ja olematon ostovoima. Ei heillä ole konkreettista kokemusta siitä.
Jep. Tuttua. Olen kolmekymppinen myöskin. Valmistunut amkista muutama vuosi sitten enkä enää edes usko työllistyväni. Olen niin masentunut tilanteeseeni että en enää tiedä miten päin olisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta sitähän voi aina alkaa yrittäjäksi!
Ja ihmetteli nykyopiskelijoiden kituuttamista, kun ennenkin otettiin aina opintolainaa.
Näin totesi anoppini.
No otettiin joo opintolainaa, kun takaisinmaksu työn saamisen myötä oli helpompaa.
60-luvulla opintolainaa ei ollut takaamassa valtio vaan esim. vanhemmat tai näiden tuttavat. Harva kehtasi siihen aikaan jättää lainansa muiden maksettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se niin helppoa silloin ollut, ei ollut mitään opintolainoja eikä tukia, töitä oli tehtävä opintojen ohella. Minun vanhempani asuivat aluksi mummon ja papan yläkerrassa, saivat säästettyä rahaa. Autoa ei tietenkään ollut. Me oltiin kaikki lapset jo yli 10 v kun ostettiin ensimmäinen oma asunto, silloin ei lainaa saanut niin helposti kuin nyt ja korot oli huimat.
Jos neljänä keväänä hakee yliopistoon, kannattaisi heti ekan takapakin jälkeen lähteä avoimeen yliopistoon suorittamaan alan opintoja. Toisena vuonna olisi jo vahvempi osaaminen ja suoritetut saisi hyväksiluettua kun pääsee sisään. Jos kolmekin vuotta lukee avoimessa, on jo pitkällä, approt ainakin jo monessa aineessa suoritettu.
Kyllä mun kahdella aikuisella lapsella sekä heidän puolisoillaan on kaikilla vakityöpaikka eikä työttöminä ole olleet (24-32 vuotiaita). Nuorempi pojistani opiskelee samalla uutta ammattia, tekee töitä miten ehtii ottaa työvuoroja. Asuvat myös (velkaisissa) omakotitaloissa kumpikin pariskunta. Mutta aluksi ovat kulkeneet esim. pitkää työmatkaa ja vaihtaneet sitten hommia lähemmäs ja parempaan. Saivat muuten asuntolainaakin vaikkei silloin ollut avovaimolla vakipaikkaa. Pankissa olivat sanoneet että kaikki on nykyään pätkätöissä ja vakipaikkakin voi yt:n myötä muuttua äkkiä entiseksi että ei vakityö ole heillä mikään edellytys lainan saannille.
Ehkä nyt vaan pistät pökköä pesään ja pullaa uuniin. Elämä kantaa kyllä ja lapsi tuo leivän tullessaan :) näin ne on uskoneet vanhemmatkin.
Töitä kuitenkin sai ja miten niin huimat korot? Inflaatiokin oli sen verran kova, että käytännössä ns. söi korot.
Korot oli esim. 90-luvun alussa noin 15%, ja mun it-alan reaalipalkkani inflaatiosta puhumattakaan silloin ei todellakaan noussut sen vertaa, että olisi kattaneet tuota lähellekään. Mietihän itse luottaisitko teoreettiseen inflaatioon jos nykyisin pk-seudulla pieneen 100 000e asuntolainaan sulta pitäisi löytyä heti ekana vuonna noin 15 000€ pelkkiin korkoihin, lyhennyksistä puhumattakaan.
Monako lasta sai vielä myöhemmin, kun sinäkin olet syntynyt tuohon perheeseen sitten myöhemmin...
Vierailija kirjoitti:
"Mutta sinähän käyt töissä, joten sinulla on rahaa."
Tämän olen kuullut itsekin, lähihistoriassa kun työ on aina tarkoittanut elantoa, on monen vanhemman ihmisen vaikea ymmärtää nykyaikana yleistyvää työllisten köyhyyttä.
Pienet palkat (osa-aikatyöt, pätkätyöt) , suuret asumismenot ja olematon ostovoima. Ei heillä ole konkreettista kokemusta siitä.
Toisaalta ei ne 60-luvun opiskelijat piipahtaneet viikonloppuna Prahaan ja seuraavana Lontooseen. Eikä ne asuneet asumistuen turvin kaksiossa, niillä oli joku alivuokralaishuone ja kylpyhuoneenkäyttöoikeus kahtena aamuna viikossa. Merkkilaukkujakaan ei tunnettu eikä rakennekynsiä. Harrastukset oli pääosin ilmaisia tyyliin kirjasto. Aamulatte ei ollut välttämättömyys, puhelin löytyi postin tiloista.
Jos nykyaikainen 30v ikäinen eläisi yhtä askeettisesti kuin vanhempansa samassa iässä, niin käyttörahaa olisi paljon enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Elämänsyrjä 😝😨
Onkohan sukua martti syrjälle?
Juu