Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani eivät ymmärrä, miksen pääse "elämänsyrjästä" kiinni millään.
11.12.2017 |
He, 50-luvun alussa syntyneet, menivät lukion jälkeen yliopistoon. Menivät, eivät pyrkineet. Ei silloin ollut pääsykokeita, vaan hyvillä arvosanoilla pääsi noin vain yliopistoon. Töitä tehtiin opintojen ohessa. Ensin jotain pientä, sitten vaativampaa kokemuksen karttuessa edettiin. Töitä oli, jos töitä halusi tehdä. Äitikin oli ensin "vain joku kirjaamon sihteeri ministeriössä". No, sellaista työtä ei enää ole ja enpä usko, että MIHINKÄÄN ministeriön työhön pääsisi enää pelkällä ylioppilastodistuksella vailla mitään työkokemusta.
Sitten valmistuttiin ja mentiin töihin. Ja sitten mentiin naimisiin ja ostettiin oma asunto. Hankittiin perhe ja elettiin mukavaa elämää. Töissä edettiin ja lapset kasvoivat, nyt voi olla hyvin ansaitulla eläkkeellä.
Minä hain neljänä keväänä yliopistoon. En päässyt. Aloitin saman alan ammattikorkeakouluopinnot (koska sinne pääsin). Valmistuin ja pääsin vihdoinkin sinne yliopistoonkin. Valmistuin 28-vuotiaana maisteriksi. Olin tehnyt opintojen ohella niitä töitä, mitä sai. Palkattomia harjoitteluja ja kaupan kassalla istumista. Valmistuttuani tein pätkätöitä 2 vuotta, sitten puoli vuotta täyttä työttömyyttä. Sitten puolen vuoden pätkä ja kesä työttömänä. 7kk pätkä päättyy kuukauden päästä. Sen jälkeisestä elämästä ei mitään tietoa.
Minulla on poikaystävä, ollaan kihloissa, asutaan yhdessä. Ei saada asuntolainaa pätkätöiden takia. Lapsia ei uskalleta hankkia, kun tulevaisuudesta ei ole mitään tietoa. Ehkä kohta pitää, kun olen jo kolmenkympin paremmalla puolella.
Äidilläni oli minun iässäni maisterintutkinto, mies ja kolme lasta, omistusasunto, vakivirka ja kaikki tietenkin ansaittu omalla erinomaisuudella.
MIKSEI TUO IKÄPOLVI TAJUA, ETTÄ TÄMÄ NYKYINEN TEKISI MITÄ VAAN PÄÄSTÄKSEEN TUOHON HELPPOON PUTKEEN!?! Ei me olla laiskoja! Maailma vaan on kovin, kovin erilainen nykyään.
Kommentit (282)
Voisin muuten vielä mainita, kun olen äidille valitellut palkan pienuutta että miksen pyydä suurempaa palkkaa että niin hänkin pyysi kun alkoi odottaa ensimmäistä lasta niin sai heti palkankorotuksen. Myös oman alani vanhemmat työntekijät kertoivat, kuinka opiskeluaikoina n. 20-30v sitten menivät ulkoministeriöön käymään että pääsevätkö töihin niin olivat vain kysyneet, kuinka monta teitä olisi tulossa. Oli joku 6-7 hengen poikaporukka, kaikki pääsivät. Kertoi, että oma poikansa ei saa alan kesätöitä vaikka tosissaan hakee. Hän siis ymmärsi, että ajat ovat muuttuneet. Moni ei ymmärrä. t. 41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, suuret ikäluokat ovat pilanneet suomen yhteiskunnan, haalimalla liian isoja etuja ja palkkaa itselleen.
Helsingissä on kyllä paremmin töitä, mutta siellä ei mun alalla ole varaa maksaa vuokraa. Siksi kukaan ei siellä niihin töihin halua.
Minä en päässyt PALKATTOMAAN HARJOITTELUUN, koska minulla ei ollut tarpeeksi työkokemusta. Siihenkin siis valittiin joku pätevämpi. Vielä olisi vuosi opiskelua jäljellä. Aika toivoton olo, että jo koulun harjoitteluihin on vaikea päästä, koska niihinkin valitaan joku pätevämpi. Miten ihmeessä minä muka työllistyn valmistumisen jälkeen?
Nykyajan vetelän pullamössösukupolven pitäisi vaan MENNÄ TÖIHIN. Kaiken maailman tekosyitä kuulee, että pitäisi muka olla työturvallisuuskortit ja koulutukset ja työsopimukset että voi MENNÄ TÖIHIN. Kun minä menin töihin vuonna 1961, niin minä vaan kävelin rakennustyömaalle ja aloin kantaa lautoja ympäriinsä ja kun työnjohtaja tuli kysymään että mitä helvettiä minä teen niin vastasin että REHELLISIÄ TÖITÄ. Kyllä niitä töitä on kun tekee vaan, jollainhan ne sotakorvaukset pitää Neuvostoliitolle maksaa. Terveisin Jorma, suurten ikäluokkien edustaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni vitutti ihan älyttömästi äskettäin kun yksi sukulainen vinkkasi jostain tutun tuttunsa firmasta, johon haettiin uutta työntekijää. Sinne "pääset ihan varmasti, soitat vaan sille ja sanot että oot mun tuttu". En päässyt, kyseiseen hommaan palkattiin joku pätevämpi. Ja tämän jälkeen kyseinen sukulainen juorusi, että en varmasti edes viitsinyt hakea kyseistä paikkaa kun kyllähän mun nyt olisi pitänyt päästä sinne. Kivaa.
Kyllä tämä maailmojen ero on ihan konkreettista monilla työpaikoilla. Tiedän yhdenkin paikan jossa on näitä "vanhoja työntekijöitä" eli niitä jotka ovat jo lähellä eläkeikää ja ovat olleet samalla firmalla töissä jo lukuisia vuosikymmeniä. Heillä on huomattavasti paremmat edut (lisiä,palkkoja,vapaita,aikaisempi eläkeikä jne.) samasta työstä kuin uudemmilla työntekijöillä. Perusteena ihan vain se, että heille on nämä sovittu "vanhoina hyvinä aikoina" ja niitä ei heiltä voi enää ottaa pois. Uudemmilla työntekijöillä näitä samoja etuja ei ole ja heidän on aivan turha edes kuvitella joskus saavansa tuollaisia etuja, ne ovat sitä mennyttä hyvää aikaa.
Eli kyllä se "epäreiluus" on ihan konkreettisesti läsnä monen työntekijän arjessa ihan päivittäin. Vaikka samaa työtä teet, niin toisen tilanne on paljon parempi koska on sattunut syntymään aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhemmat pääsivät kouluttautumattomina esimiestehtäviin. Oppivat työssä.
Kumpikaan ei ole mitään neroja vaan ihan tavallisia ahkeria ihmisiä.
Ajat on muuttuneet...totta tosiaan.
Olen muutaman vuoden vanhempi kuin ap:n vanhemmat, syntynyt 40-luvun lopulla. Vaikka taustani ei ollut salonkikelpoinen (äpärä), sain kuitenkin käydä koulua ylioppilaaksi asti. Yliopistoonkin luiskahdin papereilla, tosin sellaista ainetta opiskelemaan, jolla ei olisi töitä lohjennut koskaan. Kun sitten vaihdoin pääainetta sekä sivuainetta, niin kas vain, pääsykokeisiin jouduin. Eli kyllä niitä pääsykokeita oli jo ainakin 70-luvun alussa. Valmistuin aikanani - ja jäin työttömäksi, vaikka sain ihan hyvät paperit. Lähdin ulkomaille töihin, ensin ihan hanttihommiin ja jonkin ajan kuluttua omaa alaa sivuaviin tehtäviin. Neljän vuoden kuluttua palasin Suomeen, sillä olin vihdoin saanut koulutustani vastaavan työpaikan, aluksi väliaikaisen, joka sitten vakinaistettiin. Vielä kerran muutin kotimaassa ja urani pääosan tein nykyisellä asuinpaikkakunnalla. Nyt olen ollut jo muutaman vuoden eläkkeellä. Eläke jäi normaalia pienemmäksi, koska jäin työttömäksi ennen laskennallista eläkeikää ja anoin ja sain varhennetun vanhuuseläkkeen. No tulen sillä kyllä toimeen ihan hyvin.
Joku tuolla aiemmin väitti, ettei ollut meidän aikanamme opintolainoja eikä tukia. Olisi kannattanut ottaa asioista paremmin selvää. Ilmaista rahaa ei todellakaan jaettu, mutta valtion tukema opintolaina otettiin käyttöön syyslukukauden 1969 alusta. Sellaisella lainalla minäkin opiskelin. Ensimmäisenä vuonna söin säästöni ja sain vähän kotoa avustusta, sillä tiesimme, että tuo lainamahdollisuus tulee vuoden kuluttua eli ei kannattanut ottaa kallista pankkilainaa. Pientä bisnestä me tosiaan teimme lainan lisukkeeksi, minäkin annoin useana vuonna kielten tunteja jääräpäisille lukiolaisille. Kesällä olin kaupassa, pankissa, hotellissa, ravintolassa jne. Laina tuli aikanaan maksetuksi, mutta leveästi ei voinut elää, kun itse itsensä elätti eivätkä palkat vielä päätä huimanneet. Mutta selvisin. Asunnon ostoa aloin harkita vasta, kun laina oli melkein kokonaan maksettu. Samassa asunnossa olen asunut jo 30 vuotta. Olisin ehkä myynyt tämän jo ja muuttanut kotiseudulle, elleivät asumiskustannukset olisi niin edulliset.
Vaikutat ap kauhean katkeralta. Eikö se syö jo valtavan määrän energiaa. En tiedä, missä asutte, sinä ja kihlattusi, mutta eikö kannattaisi katsella työpaikkoja vähän oman pihapiirin ulkopuoleltakin. Moni on niin jämähtänyt fyysisesti sekä henkisesti esim. pääkaupunkiseudulle, etteivät voi kuvitellakaan lähtevänsä muualle. Kuitenkin täältä periferiastakin voi saada erinomaisia työpaikkoja. Ja mikä parasta, asumiskustannukset ovat aivan toista luokkaa kuin pääkaupunkiseudulle. Täältä saa hyvässä kunnossa olevan omakotitalon pienemmällä hinnalla kuin Helsingistä pikkuyksiön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se niin helppoa silloin ollut, ei ollut mitään opintolainoja eikä tukia, töitä oli tehtävä opintojen ohella. Minun vanhempani asuivat aluksi mummon ja papan yläkerrassa, saivat säästettyä rahaa. Autoa ei tietenkään ollut. Me oltiin kaikki lapset jo yli 10 v kun ostettiin ensimmäinen oma asunto, silloin ei lainaa saanut niin helposti kuin nyt ja korot oli huimat.
Jos neljänä keväänä hakee yliopistoon, kannattaisi heti ekan takapakin jälkeen lähteä avoimeen yliopistoon suorittamaan alan opintoja. Toisena vuonna olisi jo vahvempi osaaminen ja suoritetut saisi hyväksiluettua kun pääsee sisään. Jos kolmekin vuotta lukee avoimessa, on jo pitkällä, approt ainakin jo monessa aineessa suoritettu.
Kyllä mun kahdella aikuisella lapsella sekä heidän puolisoillaan on kaikilla vakityöpaikka eikä työttöminä ole olleet (24-32 vuotiaita). Nuorempi pojistani opiskelee samalla uutta ammattia, tekee töitä miten ehtii ottaa työvuoroja. Asuvat myös (velkaisissa) omakotitaloissa kumpikin pariskunta. Mutta aluksi ovat kulkeneet esim. pitkää työmatkaa ja vaihtaneet sitten hommia lähemmäs ja parempaan. Saivat muuten asuntolainaakin vaikkei silloin ollut avovaimolla vakipaikkaa. Pankissa olivat sanoneet että kaikki on nykyään pätkätöissä ja vakipaikkakin voi yt:n myötä muuttua äkkiä entiseksi että ei vakityö ole heillä mikään edellytys lainan saannille.
Ehkä nyt vaan pistät pökköä pesään ja pullaa uuniin. Elämä kantaa kyllä ja lapsi tuo leivän tullessaan :) näin ne on uskoneet vanhemmatkin.
Töitä kuitenkin sai ja miten niin huimat korot? Inflaatiokin oli sen verran kova, että käytännössä ns. söi korot.
Korot oli esim. 90-luvun alussa noin 15%, ja mun it-alan reaalipalkkani inflaatiosta puhumattakaan silloin ei todellakaan noussut sen vertaa, että olisi kattaneet tuota lähellekään. Mietihän itse luottaisitko teoreettiseen inflaatioon jos nykyisin pk-seudulla pieneen 100 000e asuntolainaan sulta pitäisi löytyä heti ekana vuonna noin 15 000€ pelkkiin korkoihin, lyhennyksistä puhumattakaan.
Ok, sä puhut 90-luvusta. Mä ajattelin vähän vanhempaa sukupolvea.
ah, tässä koottuja viisauksia anoppini suusta:
-Norjaan kalatehtaalle töihin!
-Minä oon osuuteni tehny! (hän oli 30 vuotta kokoonpanolinjalla, kunnes tuli yt:t, siinä vaiheessa ikää olikin sen verran, että eläkeputkeen)
-Kyllä töitä pitää tehä!
-Ei ollu helppoo meilläkään
-alkaa ne työnantajatkin ihmettelemään, mikä on vialla kun kolmekymppinen mies on työtön!
-kyllä se jottain pittää aikusen ihmisen tehä!
-tohtorimies ja työtön! Kyllä ne ihmiset aattelee, että mikä on vialla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mutta sinähän käyt töissä, joten sinulla on rahaa."
Tämän olen kuullut itsekin, lähihistoriassa kun työ on aina tarkoittanut elantoa, on monen vanhemman ihmisen vaikea ymmärtää nykyaikana yleistyvää työllisten köyhyyttä.
Pienet palkat (osa-aikatyöt, pätkätyöt) , suuret asumismenot ja olematon ostovoima. Ei heillä ole konkreettista kokemusta siitä.
Toisaalta ei ne 60-luvun opiskelijat piipahtaneet viikonloppuna Prahaan ja seuraavana Lontooseen. Eikä ne asuneet asumistuen turvin kaksiossa, niillä oli joku alivuokralaishuone ja kylpyhuoneenkäyttöoikeus kahtena aamuna viikossa. Merkkilaukkujakaan ei tunnettu eikä rakennekynsiä. Harrastukset oli pääosin ilmaisia tyyliin kirjasto. Aamulatte ei ollut välttämättömyys, puhelin löytyi postin tiloista.
Jos nykyaikainen 30v ikäinen eläisi yhtä askeettisesti kuin vanhempansa samassa iässä, niin käyttörahaa olisi paljon enemmän.
En juo kahvia, en omista merkkilaukkuja. Asutaan halvimmassa mahdollisessa luukussa Itä-Helsingissä, jotta voitaisiin edes muutama euro säästää niistä pätkätöistä johonkin tulevaisuuden asuntolainan käsirahaan. Nykyään ei vaan ole olemassa mitään alivuokralaishuoneita pariskunnille käytävävessoilla. Meille kelpaisi sellainenkin, jos voitaisiin asua vieläkin edullisemmin.
Ei todellakaan piipahdella missään Prahassa tai Lontoossa :O
Minkälaisia köyhiä pätkätyöläisiä sä oikein tunnet??
ap
Sieltähän se tuli: emme muuta pois Helsingistä, vaikka muualla olisi töitä. Ei se 50-luvulla syntynyt sukupolvi ajatellut noin, se muutti työn perässä sinne, missä sitä oli. Seuraavaksi kerrot, että sinulla on sellainen ammatti, että alan töitä ei ole muualla - ehkä vanhempiesi sukupolvi pääsi elämänsyrjään kiinni jo siksikin, että valitsi alansa järkevästi eikä haihatellen.
No sitä köyhä tai muutkaan ihan tuosta noin vaan muuta. Ja varmaan tosi edullista ja näppärää käydä Helsingistä ensin pari kertaa työhaastattelussa jossain Rovaniemellä.
Tässä näkyy hyvin se mikä nykyään on erilaista entiseen. ASENNE.
Hei ap, äitis on linjoilla!
Buahhaaa...
Tämä hölmö kulutusyhteiskunta ja "korkeampi" elintaso on aika turhaa jos töitä ei ole. Ei ole mitään tarkoitusta tai kiinnikettä yhteiskuntaan. Suuret ikäluokat aina mesoavat rakentaneensa tämän yhteiskunnan. Aika paskan yhteiskunnan rakensivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sieltähän se tuli: emme muuta pois Helsingistä, vaikka muualla olisi töitä. Ei se 50-luvulla syntynyt sukupolvi ajatellut noin, se muutti työn perässä sinne, missä sitä oli. Seuraavaksi kerrot, että sinulla on sellainen ammatti, että alan töitä ei ole muualla - ehkä vanhempiesi sukupolvi pääsi elämänsyrjään kiinni jo siksikin, että valitsi alansa järkevästi eikä haihatellen.
LOL. Meille Helsingin ulkopuolella asuville sitten taas sanotaan, että työttömyytesi on oma syysi; mitäs et suostu muuttamaan Helsinkiin, missä ne työpaikat on.
Ja mikähän se järkevä ala nykyään olisi, ja kuka sen tietää 7 vuotta etukäteen? Yliopisto-opinnoissa kun yleensä vierähtää vuosi jos toinenkin, varsinkin jos käy samaan aikaan töissä. Totuus on, että nykyään on todella vaikeaa ennustaa tulevaisuutta. Luvattiin että suurten ikäluokkien eläköityessä vapautuu työpaikkoja. Ei vapautunut. Oli Nokia, ja se menetettiin. Telakat on ainakin viimeiset 30 vuotta vuoroperään palkannut ja lomauttanut ihmisiä. Ympäristöalan piti olla tulevaisuuden suuri työllistäjä, mutta ei ole. Tällä hetkellä on hirveä kysyntä koodaajista, mutta jos nyt opiskelen sellaiseksi, kysyntä on jo varmaan hiipunut kun valmistun. Sairaanhoitajista on kuulemma kauhea pula, mutta tutut hoitajat tekevät kuitenkin pätkää ja sijaisuutta. Että joo, valitaan vaan alamme viisaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sieltähän se tuli: emme muuta pois Helsingistä, vaikka muualla olisi töitä. Ei se 50-luvulla syntynyt sukupolvi ajatellut noin, se muutti työn perässä sinne, missä sitä oli. Seuraavaksi kerrot, että sinulla on sellainen ammatti, että alan töitä ei ole muualla - ehkä vanhempiesi sukupolvi pääsi elämänsyrjään kiinni jo siksikin, että valitsi alansa järkevästi eikä haihatellen.
LOL. Meille Helsingin ulkopuolella asuville sitten taas sanotaan, että työttömyytesi on oma syysi; mitäs et suostu muuttamaan Helsinkiin, missä ne työpaikat on.
Ja mikähän se järkevä ala nykyään olisi, ja kuka sen tietää 7 vuotta etukäteen? Yliopisto-opinnoissa kun yleensä vierähtää vuosi jos toinenkin, varsinkin jos käy samaan aikaan töissä. Totuus on, että nykyään on todella vaikeaa ennustaa tulevaisuutta. Luvattiin että suurten ikäluokkien eläköityessä vapautuu työpaikkoja. Ei vapautunut. Oli Nokia, ja se menetettiin. Telakat on ainakin viimeiset 30 vuotta vuoroperään palkannut ja lomauttanut ihmisiä. Ympäristöalan piti olla tulevaisuuden suuri työllistäjä, mutta ei ole. Tällä hetkellä on hirveä kysyntä koodaajista, mutta jos nyt opiskelen sellaiseksi, kysyntä on jo varmaan hiipunut kun valmistun. Sairaanhoitajista on kuulemma kauhea pula, mutta tutut hoitajat tekevät kuitenkin pätkää ja sijaisuutta. Että joo, valitaan vaan alamme viisaasti.
Minä muistan sen ajan, kun julistettiin, että reikäkorttilävistäjille riittää aina töitä.
Paljon huonoa tuuria tai väärä koulutus. Ihan hirveä tilanne kylläkin.
Mun aikuiset lapseni pääsivät suoraan valmistuttuaan vakitöihin. Alkupalkkansa suunnilleen sama kuin minulla 30 työssäolovuoden jälkeen.
Heidän elämä on ollut paljon helpompaa kuin minulla 60 syntyneellä. Esim asuntolainan korko alle 1% kun minulla ja heidän isällään 13-16% eli pystyimme maksamaan vain korkoja, itse laina ei lyhentynyt 14 yhdessäolovuoden aikana yhtään. Toisen palkka meni suoraan korkojen maksuun ja toisen palkalla elettiin.
Parasta on se, kun vanhemman sukupolven edustajat tohkeissaan selittävät, että yliopistoon kannattaa pyrkiä lukemaan esim. "kuolleita kieliä", koska niitä ei kukaan kuulemma halua oikeasti opiskella, joten käytännössä sisään pääsee heittämällä. Sitten voi vain vaihtaa pääainetta. Helppoa kuin mikä! :D
Hei haloo, jos asia oli joskus 50-luvulla noin, niin se ei tarkoita että se olisi nykyään samalla tavalla. Nykyään ei varmaan yhteen ainoaan yliopiston oppiaineeseen pääse tuolla tavoin. Myöskään pääaineen vaihto ei ole ihan yhtä helppoa kuin joskus sata vuotta sitten, vaan sitäkin varten saattaa joutua menemään pääsykokeeseen... Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sieltähän se tuli: emme muuta pois Helsingistä, vaikka muualla olisi töitä. Ei se 50-luvulla syntynyt sukupolvi ajatellut noin, se muutti työn perässä sinne, missä sitä oli. Seuraavaksi kerrot, että sinulla on sellainen ammatti, että alan töitä ei ole muualla - ehkä vanhempiesi sukupolvi pääsi elämänsyrjään kiinni jo siksikin, että valitsi alansa järkevästi eikä haihatellen.
LOL. Meille Helsingin ulkopuolella asuville sitten taas sanotaan, että työttömyytesi on oma syysi; mitäs et suostu muuttamaan Helsinkiin, missä ne työpaikat on.
Ja mikähän se järkevä ala nykyään olisi, ja kuka sen tietää 7 vuotta etukäteen? Yliopisto-opinnoissa kun yleensä vierähtää vuosi jos toinenkin, varsinkin jos käy samaan aikaan töissä. Totuus on, että nykyään on todella vaikeaa ennustaa tulevaisuutta. Luvattiin että suurten ikäluokkien eläköityessä vapautuu työpaikkoja. Ei vapautunut. Oli Nokia, ja se menetettiin. Telakat on ainakin viimeiset 30 vuotta vuoroperään palkannut ja lomauttanut ihmisiä. Ympäristöalan piti olla tulevaisuuden suuri työllistäjä, mutta ei ole. Tällä hetkellä on hirveä kysyntä koodaajista, mutta jos nyt opiskelen sellaiseksi, kysyntä on jo varmaan hiipunut kun valmistun. Sairaanhoitajista on kuulemma kauhea pula, mutta tutut hoitajat tekevät kuitenkin pätkää ja sijaisuutta. Että joo, valitaan vaan alamme viisaasti.
Niin, pula on hyvistä koodaajista. Hyväksi koodaajaksi tulee, kun harrastaa koodausta, eli viettää päivät ja mielellään yöt koneen ääressä vuosien ajan.
Vierailija kirjoitti:
Ei se niin helppoa silloin ollut, ei ollut mitään opintolainoja eikä tukia, töitä oli tehtävä opintojen ohella. Minun vanhempani asuivat aluksi mummon ja papan yläkerrassa, saivat säästettyä rahaa. Autoa ei tietenkään ollut. Me oltiin kaikki lapset jo yli 10 v kun ostettiin ensimmäinen oma asunto, silloin ei lainaa saanut niin helposti kuin nyt ja korot oli huimat.
Jos neljänä keväänä hakee yliopistoon, kannattaisi heti ekan takapakin jälkeen lähteä avoimeen yliopistoon suorittamaan alan opintoja. Toisena vuonna olisi jo vahvempi osaaminen ja suoritetut saisi hyväksiluettua kun pääsee sisään. Jos kolmekin vuotta lukee avoimessa, on jo pitkällä, approt ainakin jo monessa aineessa suoritettu.
Kyllä mun kahdella aikuisella lapsella sekä heidän puolisoillaan on kaikilla vakityöpaikka eikä työttöminä ole olleet (24-32 vuotiaita). Nuorempi pojistani opiskelee samalla uutta ammattia, tekee töitä miten ehtii ottaa työvuoroja. Asuvat myös (velkaisissa) omakotitaloissa kumpikin pariskunta. Mutta aluksi ovat kulkeneet esim. pitkää työmatkaa ja vaihtaneet sitten hommia lähemmäs ja parempaan. Saivat muuten asuntolainaakin vaikkei silloin ollut avovaimolla vakipaikkaa. Pankissa olivat sanoneet että kaikki on nykyään pätkätöissä ja vakipaikkakin voi yt:n myötä muuttua äkkiä entiseksi että ei vakityö ole heillä mikään edellytys lainan saannille.
Ehkä nyt vaan pistät pökköä pesään ja pullaa uuniin. Elämä kantaa kyllä ja lapsi tuo leivän tullessaan :) näin ne on uskoneet vanhemmatkin.
Jaa, eipä kyllä kaikilla aloilla oteta huomioon avoimen yliopiston opintoja automaattisesti. Se myös maksaa, mikäli on rahallisesti tiukkaa niin voi olla sekin esteenä kun ne eivät siis tosiaan välttämättä takaa mitään tai anna mitään lisäpisteitä alasta riippuen. Sitä on myös rajoitettu mitä kursseja saa näin suoritettua joillain suosituilla aloilla on vain muutamia peruskursseja mitä on avoimessa mahdollista tehdä.
Muista kuitenkin että Suomi on nyt vauraampi kuin koskaan ja elintaso on noussut todella paljon siitä mitä se oli silloin kun vanhempasi olivat sinun ikäisiä.