Lue keskustelun säännöt.
Katkaisin välit ystävään, jolla ei ikinä ole aikaa nähdä. Toiminko reilusti?
07.12.2017 |
Tutustuin muutamia vuosia sitten yhteen ihmiseen ja meistä tuli nopeasti tosi läheiset, tai näin siis luulin. Me viestiteltiin joka päivä somessa aktiivisesti ja kerrottiin toisillemme synkätkin salaisuudet, huomattiin että meillä on todella paljon yhteistä. Hän usein toisteli kuinka ihana ja tärkeä ystävä olen, upea ja kaikkea mahdollista...
Mutta aina kun olen yrittänyt sopia tapaamista, ei onnistu. Hänellä on aina jotain muuta menoa. 5 vuoden aikana me ollaan tavattu kolmesti. Yhden kerran hänellä oli mulle vajaa puoli tuntia aikaa ennen seuraavaa menoa. Toisen kerran hän häipyi mun järjestämistäni bileistä sanomatta mitään vaikka aiemmin oli hehkuttanut että ihana nähdä jne.
Vuosi sitten hän muutti Ruotsiin väliaikaisesti ja hehkutti että tulet sitten käymään, ihanaa nähdä ja viettää aikaa! Aina kun yritin kysellä, että nyt olisin varailemassa lippuja, niin ikinä ei sopinut. Aina oli muuta menoa. Hän on supersosiaalinen ja hänellä on paljon kavereita.
Otin tämän viimein puheeksi kesällä ja kysyin, olenko sanonut tai tehnyt jotain hassua. Hän pahoitteli, ettei ole minusta kiinni ja että olen ollut mielessä päivittäin. Ei ole vain osannut oikein pukea sanoiksi, mitä tahtoisi minulle sanoa. Tarkemmin tästä ei ilmennyt, mitä hän tarkoitti. No sen jälkeen ihan sama meininki jatkui.
Lopulta lakkasin yrittämästä sopia tapaamista kokonaan. Kyselin vain välillä miten menee. Vastausväli harveni. Viimeksi loukkaannuin, kun häneltä tuli noin kolmen viikon kyselyn jälkeen pitkä viesti, että hän on eronnut ja alkanut seurustella toisen miehen kanssa, tulossa takaisin Suomeen välillä ja käynyt kaukomatkoilla yms... kuitenkin olen kuulemma ollut taas päivittäin mielessä?
Minua loukkaa, että hän hehkuttaa minua upeaksi ystäväksi, mutta käytöksessä se ei näy mitenkään. Olen jo kerran kysynyt mistä kiikastaa enkä halua että kaverisuhde tuntuu velvollisuudelta. Joten olen päättänyt jättää vastaamatta kokonaan. Tykkäisin kyllä viettää hänen kanssaan aikaa mutta turhauttaa vain, kun se ei ole molemminpuolista.
Nyt hän on kysellyt jo pari kertaa miten menee, mutta en vain jaksa enää ottaa yhteyttä. Tämä on jatkunut niin pitkään. Parempi vain päästää irti.
Teinkö oikein, kun jätin vastaamatta?
Kommentit (45)
Olen yrittänyt jo "kasuaaliutta", mutta sitten alan taas ladata enemmän odotusta kaveruuteen, kun jossain vaiheessa tulee taas puheeksi, että vitsi sitten kun on aikaa nähdä kunnolla viinilasillisella, voidaan puhua kaikki juurta jaksain... hän siis itse usein sanoo näin. Ja puhuu superlatiiveilla; kun olen niin tärkeä hänelle. Minulle olisi ihan ok olla hyvänpäiväntuttu, jos siihen ei aina ladattaisi niin paljon odotuksia, jotka sitten tuntuvat pettymyksenä kun ei käytös ole sen mukaista.
Mulla on pienempi kaveripiiri kyllä, eli varmasti lataan yhteen ystävyyteen enemmän kuin hän, mutta hänen puhetapansa saa sen aikaan. On minulla myös hyvänpäiväntuttuja, mutta se on ok, koska kumpikaan ei edes yritä muuta. mutta kuitenkin viisi ystävää joita voin sanoa oikeasti läheiseksi (joiden kanssa nähdään myös säännöllisesti).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein samoin ja se oli hyvä päätös.
Mitäpä tuota turhaan pahoittamaan mieltään siitä, kun toinen ei halua tavata. Välillä syyt on olleet hätävalheen tai tekosyyn kuuloisia ja hän ei toisaalta itse ehdottanut koskaan vuorostaan tapaamista. Aika selkeä merkki minusta, ettei halua olla tekemisissä.
Hän on joskus kertonut olevansa huono pitämään kehenkään yhteyttä ja siksi menettänyt joitakin kavereitaan. Jos haluaa pitää kaverit, saisi kyllä opetella pitämään niistä kiinni. Minä en ainakaan jaksa mitään yksipuolista kaverisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Jos hän on supersoaalinen, niin ehkä hänellä tapana ns. kohteliaisuudesta hehkuttaa ystävyyttänne ym. Kyllähän toiminta kuitenkin kertoo enemmän kuin sanat. Eihän se nyt reilua tietystikään ole. Mutta tekstin perusteella tuli myös se kuva, että ehkä sulla ei ole niin paljoa ystäviä tai kavereita ja laitat hirveästi odotuksia tämän yhden harteille. Siis jos hänellä on vuosien mittaan ollut aikaa vain muutamaan tapaamiseen niin eikö aika selvää ettette ole kovin läheisiä. En itse jättäisi vastaamatta, vaan pitäisin tätä kaveria sellaisena kuin hän onkin, satunnaisena kaverina tai tuttuna, jonka kanssa voi ehkä somessa jutella aktiivisemmin ja nähdä silloin tällöin. Jos nimenomaan haluat tämän kaverin kanssa jotakin enemmän niin ehkä jo itsesi kannaltakin parempi jättää sitten vastaamata ja unohtaa koko tyyppi. Tuttavuutta/kaveruuta ei voi yrittää syvwntää yksipuolisesti, hän on jo oman kantansa toiminnallaan tehnyt selväksi.
Minäkin tiedän tuon ihmistyypin. Tarkoituksena heillä on tosiaan olla kohteliaita ja ystävällisiä. Ap:n kannattaa muistaa, että tällaiset ihmiset sanovat nuo samat asiat kaikille ystävilleen. Teot todellakin ratkaisevat eivätkä niinkään sanat. Ei siis kannata odottaa liikoja, koska heillä on paljon muitakin ihmisiä, joille jakavat aikaansa ja huomiotaan. Eivät he tuolla kuitenkaan pahaa tarkoita, se vain on heidän tapansa.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin tiedän tuon ihmistyypin. Tarkoituksena heillä on tosiaan olla kohteliaita ja ystävällisiä. Ap:n kannattaa muistaa, että tällaiset ihmiset sanovat nuo samat asiat kaikille ystävilleen. Teot todellakin ratkaisevat eivätkä niinkään sanat. Ei siis kannata odottaa liikoja, koska heillä on paljon muitakin ihmisiä, joille jakavat aikaansa ja huomiotaan. Eivät he tuolla kuitenkaan pahaa tarkoita, se vain on heidän tapansa.
Yksi isoimmista hankaluuksista on varmaan just se, että itse en kommunikoi noin. Kehun ainakin mielestäni vain syystä. Haluaisin olla jopa vähän parempi kehumaan kuin mitä olen!
Tulkitsen myös muiden sanomiset helposti aika kirjaimellisesti ja omassa kaveripiirissä muutenkin ollaan taipuvaisia varovaisuuteen. Muhun vetoaa vilpittömyys ja aitous. Tiedän ettei liioittelulla tässä tapauksessa tarkoiteta pahaa, mutta en jaksa myöskään vaan enää olankohautuksella kuitata, että hän nyt on tuommoinen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin tuttua. Itsellänikin on tuollainen ystävä. Vai pitäisikö sanoa hyvänpäiväntuttu? Luulin joskus, että olemme todella läheisiä ystäviä, mutta aikaa myöten huomasin ettemme olekaan.
Hän on myös super super super super sosiaalinen ja omaa paljon ystäviä ja kavereita. Hän puhuu ylisanoilla ja kertoo ikävöivänsä ja jopa rakastavansa, todella tunteikkaasti ja lämpimästi. Uskon, että puhuu kaikille samalla tavalla ja sanat eivät tarkoita mitään, se on vain tämän ihmisen tyyli.
Naurattaa kun luulin joskus että olemme jotain tosiystäviä. Huomasin käytännössä (ei aikaa nähdä ja silloin kun nähdään, minuuttiaikataulu, koska hänellä on jo kiire tapaamaan toista kaveria) että eihän tässä mitään sydänystäviä ollakaan.
Joissain kulttuureissa tuollainen pinnallinen "ystävyys" on ihan normaalia. Ei kannata ottaa henkilökohtaisesti.
Mulla oli tuollainen kaveri, kunnes lopetin yhteydenpidon. Eipä kuulunut siitäkään enää mitään. Sanoi usein ”katsovansa illalla kalenterista sopivan päivän tapaamiselle” ja sitten ”unohti” katsoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olisin tehnyt samoin. Itse olen siinä tilanteessa että yritän hiljalleen ns. kuihduttaa ystävyyttä erääseen ystävään hitaasti etääntymällä. Syynä se että olen lopen kyllästynyt hänen vauva-/lapsivouhkaamiseensa, en vain jaksa enää. Ihan kaikki hänen FB-päivityksensä ovat siitä lähtien kun hän tuli äidiksi, koskeneet vain hänen lapsiaan + pelkästään lasten kuvia siellä, tai sitten sellaisia joissa on sekä hän että lapset yhdessä. Hän lähettää minulle kasapäin pelkkiä lastensa kuvia, puhuu ainoastaan lapsistaan....
Olen toki joo yrittänyt vihjailla että ei niin nappaa, mutta ei mitään vaikutusta. Yhä vähemmän olen pitänyt yhteyttä ja yrittänyt etäännyttää häntä. Eiköhän se onnistu, sillä etäisyyteenhän monet ystävyydet kuihtuvat.
Ystävyys OLI upeaa ennen kuin hänestä tuli äiti. Mutta nyt käy niin että "kasvamme erilleen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin tiedän tuon ihmistyypin. Tarkoituksena heillä on tosiaan olla kohteliaita ja ystävällisiä. Ap:n kannattaa muistaa, että tällaiset ihmiset sanovat nuo samat asiat kaikille ystävilleen. Teot todellakin ratkaisevat eivätkä niinkään sanat. Ei siis kannata odottaa liikoja, koska heillä on paljon muitakin ihmisiä, joille jakavat aikaansa ja huomiotaan. Eivät he tuolla kuitenkaan pahaa tarkoita, se vain on heidän tapansa.
Yksi isoimmista hankaluuksista on varmaan just se, että itse en kommunikoi noin. Kehun ainakin mielestäni vain syystä. Haluaisin olla jopa vähän parempi kehumaan kuin mitä olen!
Tulkitsen myös muiden sanomiset helposti aika kirjaimellisesti ja omassa kaveripiirissä muutenkin ollaan taipuvaisia varovaisuuteen. Muhun vetoaa vilpittömyys ja aitous. Tiedän ettei liioittelulla tässä tapauksessa tarkoiteta pahaa, mutta en jaksa myöskään vaan enää olankohautuksella kuitata, että hän nyt on tuommoinen.
ap
Sama juttu mulla. Kyse on vähän samanlaisesta asiasta kuin jos kaksi ihmistä puhuu eri kieltä ja kielissä on samoja sanoja, mutta ne tarkoittavat eri asioita. Silloin vain pitää opetella toisen kieltä sen verran, että ymmärtää sanojen merkityksen. Siis jos haluaa olla vielä tekemisissä. Ystäviähän te ette ole, mutta saatatte olla kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juu, en minäkää ole enään pitänyt "ystäviini" yhteyttä kun eivät tehneet alotteitakaan, minä taas yritin jatkuvasti järjestellä peli iltoja tai keilaamaan tai leffaan tai mitävaan aktiviteettia, mutta siltikään eivaan saanut sitä vastakaikua, viimeisen kaverin kanssa oli senverran yhteistä että tykkäsi myös pc pelaamisesta mutta silti ei jostain syystä saanut aikaa minulle? kerran saatiin lanittelu ilta toteutettua, itse suostuisin ihan koskavaan uuestaa
Tai semmoinen joka niin ilmoittaa tulevansa, järjestän valmiiksi tapahtumaa ruokaa jne... ja tekee oharit. Kerta toisensa jälkeen. Lopetin lopulta valmistelujen tekemiset ja vastasin vain että tulkoot jos tulee. En vaivautunut aloitteliaina pitämään yhteyttä ja hänkään ei myöskään ja siinä se sitten olikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen varmaan tällainen ystävä. :) Kaikenlaiset mielensäpahoittajat aina avautuvat tai katkaisevat välejä, koska en pidä yhteyttä kuten he haluaisivat tai ehdi heidän synttäreilleen (!). Hieman koomistahan se on, mutta ei haittaa muuten. Totuus on nimittäin se, että en ole kovin kiinnostunut muista ihmisistä ja heidän ongelmistaan. Yritän olla kohtelias ja puhua rohkaisevasti ja kauniisti, mutta valitettavasti en oikein jaksa. Etenkin henkilöt, jotka jauhavat menneitä tai ovat muuten tylsistyttäviä ovat välteltävien listalla. Sori.
Tietty on oikein jos susta tuntuu pahalta. Onhan se aika kummaa että ystävä on koko ajan menossa, mutta sulle ei voi varata koskaan aikaa.
Mä pidän itseäni huonona kaverina, koska en pidä ystäviin mielestäni tarpeeksi säännöllisesti yhteyttä, mutta kyllä mä järkkään niille aikaa kun tulee puheeksi. Mulla ei kyllä ole koko ajan menoa ja tää hiljaisuus johtuu lähinnä masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta koen kuitenkin huonoa omaatuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan tällainen ystävä. :) Kaikenlaiset mielensäpahoittajat aina avautuvat tai katkaisevat välejä, koska en pidä yhteyttä kuten he haluaisivat tai ehdi heidän synttäreilleen (!). Hieman koomistahan se on, mutta ei haittaa muuten. Totuus on nimittäin se, että en ole kovin kiinnostunut muista ihmisistä ja heidän ongelmistaan. Yritän olla kohtelias ja puhua rohkaisevasti ja kauniisti, mutta valitettavasti en oikein jaksa. Etenkin henkilöt, jotka jauhavat menneitä tai ovat muuten tylsistyttäviä ovat välteltävien listalla. Sori.
Mä olen sit ilmeisesti tällainen tylsistyttävä menneiden jauhaja. Sori.
Et kyllä kuulosta sellaiselta ystävältä, jota itse kuvailen aloitusviestissä. En usko, että lupailet kaikenlaista ja jätät vain ilmestymättä tai keksit jatkuvasti syitä, miksi nyt ei näkeminen käy. On ihan ok, jos on kiireinen eikä jaksa käydä kissanristiäisissä. Se, että sanoo yhtä ja tekee toista, ei ole kunnioittavaa toista kohtaan.
ap
Onko sinusta pakko nähdä monta kertaa vuodessa? Minulla on 200km päässä asuva hyvä kaveri joka ei koskaan saa aikaiseksi käydä minun luonani. Vuosikausia kuljin yksipuolisesti hänen luonaan, sitten kyllästyin koska se oli rankkaa ja vei rahaakin. Nyt ollaan sit vaan somessa ystäviä, sekin tuo paljon iloa. Toinen kaveri kyllä tulee kaukaa mua katsomaan, mutta vaatii mielestäni mua liian usein sinne myös ja naputtaa jos tapaamiset venähtää. Sekään ei toimi ja olen miettinyt että jos syyllistäminen jatkuu, ystävyys on tullut tiensä päähän
Ottamatta kantaa muuhun: säälittää joka kerta kun aikuiset ihmiset ei kykene selvittämään asioita rehellisesti ja suoraan.
Raukkamaista, ap.
Narsistinen teko katkaista välit kertomatta syytä. Vain ilkeä ja itsekäs ihminen saa hirveät kiksit siitä ajatuksesta, että toinen siellä miettii välirikon syitä - ja turha vedota siihen, ettei miettisi. Kaikki ihmettelee, jos yhtäkkiä tehdään noin. Terve ja fiksu ihminen osaa asettaa rajat ilman mitään kostoja ja rangaistuksia...
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan tällainen ystävä. :) Kaikenlaiset mielensäpahoittajat aina avautuvat tai katkaisevat välejä, koska en pidä yhteyttä kuten he haluaisivat tai ehdi heidän synttäreilleen (!). Hieman koomistahan se on, mutta ei haittaa muuten. Totuus on nimittäin se, että en ole kovin kiinnostunut muista ihmisistä ja heidän ongelmistaan. Yritän olla kohtelias ja puhua rohkaisevasti ja kauniisti, mutta valitettavasti en oikein jaksa. Etenkin henkilöt, jotka jauhavat menneitä tai ovat muuten tylsistyttäviä ovat välteltävien listalla. Sori.
Et ole ystävä. Sori.
Mulla on muuten samanlainen kaveri, mutta häneltä löytyy aina spontaanisti aikaa. Jos minä kysyn, niin kalenteri on varattu seuraavat 4,5 kuukautta. Olen hyväksynyt, ettei kyse ole mistään tärkeästä ystävyydestä ja tapaan häntä hänen aikataulunsa mukaan. Hauskaa meillä aina on, kun nähdään. Suosittelen samaa.
Jos hän on supersoaalinen, niin ehkä hänellä tapana ns. kohteliaisuudesta hehkuttaa ystävyyttänne ym. Kyllähän toiminta kuitenkin kertoo enemmän kuin sanat. Eihän se nyt reilua tietystikään ole. Mutta tekstin perusteella tuli myös se kuva, että ehkä sulla ei ole niin paljoa ystäviä tai kavereita ja laitat hirveästi odotuksia tämän yhden harteille. Siis jos hänellä on vuosien mittaan ollut aikaa vain muutamaan tapaamiseen niin eikö aika selvää ettette ole kovin läheisiä. En itse jättäisi vastaamatta, vaan pitäisin tätä kaveria sellaisena kuin hän onkin, satunnaisena kaverina tai tuttuna, jonka kanssa voi ehkä somessa jutella aktiivisemmin ja nähdä silloin tällöin. Jos nimenomaan haluat tämän kaverin kanssa jotakin enemmän niin ehkä jo itsesi kannaltakin parempi jättää sitten vastaamata ja unohtaa koko tyyppi. Tuttavuutta/kaveruuta ei voi yrittää syvwntää yksipuolisesti, hän on jo oman kantansa toiminnallaan tehnyt selväksi.