Lue keskustelun säännöt.
Katkaisin välit ystävään, jolla ei ikinä ole aikaa nähdä. Toiminko reilusti?
07.12.2017 |
Tutustuin muutamia vuosia sitten yhteen ihmiseen ja meistä tuli nopeasti tosi läheiset, tai näin siis luulin. Me viestiteltiin joka päivä somessa aktiivisesti ja kerrottiin toisillemme synkätkin salaisuudet, huomattiin että meillä on todella paljon yhteistä. Hän usein toisteli kuinka ihana ja tärkeä ystävä olen, upea ja kaikkea mahdollista...
Mutta aina kun olen yrittänyt sopia tapaamista, ei onnistu. Hänellä on aina jotain muuta menoa. 5 vuoden aikana me ollaan tavattu kolmesti. Yhden kerran hänellä oli mulle vajaa puoli tuntia aikaa ennen seuraavaa menoa. Toisen kerran hän häipyi mun järjestämistäni bileistä sanomatta mitään vaikka aiemmin oli hehkuttanut että ihana nähdä jne.
Vuosi sitten hän muutti Ruotsiin väliaikaisesti ja hehkutti että tulet sitten käymään, ihanaa nähdä ja viettää aikaa! Aina kun yritin kysellä, että nyt olisin varailemassa lippuja, niin ikinä ei sopinut. Aina oli muuta menoa. Hän on supersosiaalinen ja hänellä on paljon kavereita.
Otin tämän viimein puheeksi kesällä ja kysyin, olenko sanonut tai tehnyt jotain hassua. Hän pahoitteli, ettei ole minusta kiinni ja että olen ollut mielessä päivittäin. Ei ole vain osannut oikein pukea sanoiksi, mitä tahtoisi minulle sanoa. Tarkemmin tästä ei ilmennyt, mitä hän tarkoitti. No sen jälkeen ihan sama meininki jatkui.
Lopulta lakkasin yrittämästä sopia tapaamista kokonaan. Kyselin vain välillä miten menee. Vastausväli harveni. Viimeksi loukkaannuin, kun häneltä tuli noin kolmen viikon kyselyn jälkeen pitkä viesti, että hän on eronnut ja alkanut seurustella toisen miehen kanssa, tulossa takaisin Suomeen välillä ja käynyt kaukomatkoilla yms... kuitenkin olen kuulemma ollut taas päivittäin mielessä?
Minua loukkaa, että hän hehkuttaa minua upeaksi ystäväksi, mutta käytöksessä se ei näy mitenkään. Olen jo kerran kysynyt mistä kiikastaa enkä halua että kaverisuhde tuntuu velvollisuudelta. Joten olen päättänyt jättää vastaamatta kokonaan. Tykkäisin kyllä viettää hänen kanssaan aikaa mutta turhauttaa vain, kun se ei ole molemminpuolista.
Nyt hän on kysellyt jo pari kertaa miten menee, mutta en vain jaksa enää ottaa yhteyttä. Tämä on jatkunut niin pitkään. Parempi vain päästää irti.
Teinkö oikein, kun jätin vastaamatta?
Kommentit (45)
-Jos hän näpyttelee sulle viestiä vaan humalassa?
- Jos hän on ujo? Livenä sosiaaliset tilanteet ahdistaa?
- Hänellä on oikeasti kiirettä?
Mä itse olen todella huono pitämään yhteyksiä ystäviini. Oon vähän asperger ja add, mulla on tuhat projektia yhtäaikaa ja ajatukset hajallaan jatkuvasti enkä osaa toimia oikein sosiaalisesti. Ja aina kun olen alkanut seurustelemaan niin kaikki ystävyys-suhteet ovat jääneet taka-alalle kun en osaa oikeen pitää pystyssä useampia suhteita samaan aikaan. Tämä surettaa itseäkin kovin, mutta kuormitun tosi helposti, en mä sitä pahalla tarkoita. Rupean myös miettimään sanomisiani niin kovasti että en enää tiedä mitä pitäisi vastata toiselle ja sitten se unohtuu.
" on eronnut ja alkanut seurustella toisen miehen kanssa, tulossa takaisin Suomeen välillä ja käynyt kaukomatkoilla yms... " Tuossa on todella paljon tapahtunut lyhyeen aikaan. Voi olla myös ettei ole halunnut kuormittaa sua omilla ongelmillaan vaan on halunnut itse käsitellä tapahtumat ensin. Ja jos itse olisin reissussa niin kyllä mäkin nauttisin vieraasta maasta enkä kuluttaisi aikaani somessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt jo "kasuaaliutta", mutta sitten alan taas ladata enemmän odotusta kaveruuteen, kun jossain vaiheessa tulee taas puheeksi, että vitsi sitten kun on aikaa nähdä kunnolla viinilasillisella, voidaan puhua kaikki juurta jaksain... hän siis itse usein sanoo näin. Ja puhuu superlatiiveilla; kun olen niin tärkeä hänelle. Minulle olisi ihan ok olla hyvänpäiväntuttu, jos siihen ei aina ladattaisi niin paljon odotuksia, jotka sitten tuntuvat pettymyksenä kun ei käytös ole sen mukaista.
Mulla on pienempi kaveripiiri kyllä, eli varmasti lataan yhteen ystävyyteen enemmän kuin hän, mutta hänen puhetapansa saa sen aikaan. On minulla myös hyvänpäiväntuttuja, mutta se on ok, koska kumpikaan ei edes yritä muuta. mutta kuitenkin viisi ystävää joita voin sanoa oikeasti läheiseksi (joiden kanssa nähdään myös säännöllisesti).
ap
Todella akkamaista ajattelua, että pääsis taas loukkaantumaan jostain. Olisit siirtänyt hänet siihen tuttava-mappiin mielessäsi eikä mitään ongelmaa olisi... mut ku ei!
13 jatkaa. Menneistä jauhavilla tarkoitan ihmisiä, jotka olivat kavereita joskus kauan sitten ja muistelevat nyt lukioaikaisia juttuja tai 10 vuoden takaisia turhia exiä. Kuka haaskaa tuollaiseen aikaansa vapaaehtoisesti? Mikäli olet tuontyylinen, syy voi olla ihan siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa muuhun: säälittää joka kerta kun aikuiset ihmiset ei kykene selvittämään asioita rehellisesti ja suoraan.
Raukkamaista, ap.
Kerro vielä tarkemmin, mikä tuossa on raukkamaista?
Aloitusviestissä kerroinkin, että olen kertonut jo, että asia häiritsee ja yrittänyt selvittää asiaa, mutta se ei muuttanut tilannetta mitenkään.
En näe tarpeelliseksi laittaa viestiä, että "en halua olla kanssasi enää tekemisissä, koska teit sitä, tätä ja tuota". Koska ei hän varsinaisesti ole tehnyt mitään väärää, ja muutenkin hän voisi ottaa sen turhan raskaasti. . Eri juttu jos hän itse kysyy mistä kiikastaa.
ap
Kyllä sen mielensäpahoittajan on syytä ensin avata se oma suu eikä odotella (luultavasti innoissaan martyyriudessa kierien) milloin toinen kysyy...
Raukkamaista on katkaista välit kertomatta syytä. Oli kyse mistä tahansa ihmissuhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tuollainen kaveri, kunnes lopetin yhteydenpidon. Eipä kuulunut siitäkään enää mitään. Sanoi usein ”katsovansa illalla kalenterista sopivan päivän tapaamiselle” ja sitten ”unohti” katsoa.
Itselleni kävi aivan samoin. Lupasi soittaa kun saa märän takin pois päältään....ei ole kuulunut.
Tästä on jo 5 vuotta ja jos ikinä yrittää enää ottaa yhteyttä, niin en ole tuntevinaankaan.
En moikkaa kaupungilla, en puhelimessa vaikka numero on tallella ja kyllä näen jos soittaa....
Niin paljon kun olen häntäkin auttanut ja lohduttanut, niin ei sitten väkisin.
Taisikin olla niin asiat, että kun hyväksikäyttö oli saatu päätökseen, ei tarvitse pitää yhteyttä.
Joka tapauksessa, nyt viiden vuoden aikana huomattu on, ettei sit ollutkaan mikään iso menetys. Itsellä ollut huomattavasti helpompaa...suututtaa vaan tuo tapa jolla homma tehtiin.
Anteeksi en todellakaan anna. Ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen teko katkaista välit kertomatta syytä. Vain ilkeä ja itsekäs ihminen saa hirveät kiksit siitä ajatuksesta, että toinen siellä miettii välirikon syitä - ja turha vedota siihen, ettei miettisi. Kaikki ihmettelee, jos yhtäkkiä tehdään noin. Terve ja fiksu ihminen osaa asettaa rajat ilman mitään kostoja ja rangaistuksia...
Voin sanoa, että en ole ainakaan vielä saanut minkäänlaisia kiksejä tästä... Uskokaa tai älkää, että mulla on huono omatunto, en mä kai tätä keskustelua olisi muuten aloittanutkaan.
Väsyin totaalisesti siihen että jatkuvasti mietin, olenko tehnyt jotain väärää, onko mussa jotain vikana, kyllästyin ohareihin, tekosyihin, siihen ettei ikinä tiedä voiko toisen lupauksiin luottaa. Se syö luottamusta. Väsyin siihen niin, etten enää tiedä mitä hänelle sanoisin. Olen yrittänyt jo. Ehkä hän näkee sen kostona tai rangaistuksena, mutta mun näkökulmasta se on puhtaasti sitä, että en jaksa enää miettiä mitä olen tehnyt, tai ollaanko me ystäviä. Musta olisi myös inhottava ajatus että maanittelisin tapaamaan ja hän velvollisuudesta näkisi mut. Ei se ole kivaa kummallekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa muuhun: säälittää joka kerta kun aikuiset ihmiset ei kykene selvittämään asioita rehellisesti ja suoraan.
Raukkamaista, ap.
Kerro vielä tarkemmin, mikä tuossa on raukkamaista?
Aloitusviestissä kerroinkin, että olen kertonut jo, että asia häiritsee ja yrittänyt selvittää asiaa, mutta se ei muuttanut tilannetta mitenkään.
En näe tarpeelliseksi laittaa viestiä, että "en halua olla kanssasi enää tekemisissä, koska teit sitä, tätä ja tuota". Koska ei hän varsinaisesti ole tehnyt mitään väärää, ja muutenkin hän voisi ottaa sen turhan raskaasti. . Eri juttu jos hän itse kysyy mistä kiikastaa.
ap
Kyllä sen mielensäpahoittajan on syytä ensin avata se oma suu eikä odotella (luultavasti innoissaan martyyriudessa kierien) milloin toinen kysyy...
Raukkamaista on katkaista välit kertomatta syytä. Oli kyse mistä tahansa ihmissuhteesta.
Kuule ei todellakaan ole.
Apn tapauksessa. Itse tekisin ihan just noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en jaksa tuollaisia ap:n kaltaisia mielensäpahoittajia... Tuskin on ensimmäinen välien katkeaminen (eikä varmasti viimeinen) tällaisella ihmisellä.
Onnea vaan puolisolle (tai tulevalle sellaiselle) Tällaisen ihmisen kanssa on äärimmäisen raskasta elää. Koko ajan pitää täyttää "odotuksia", jotka Hän omista tarpeistaan käsin määrittelee...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa muuhun: säälittää joka kerta kun aikuiset ihmiset ei kykene selvittämään asioita rehellisesti ja suoraan.
Raukkamaista, ap.
Kerro vielä tarkemmin, mikä tuossa on raukkamaista?
Aloitusviestissä kerroinkin, että olen kertonut jo, että asia häiritsee ja yrittänyt selvittää asiaa, mutta se ei muuttanut tilannetta mitenkään.
En näe tarpeelliseksi laittaa viestiä, että "en halua olla kanssasi enää tekemisissä, koska teit sitä, tätä ja tuota". Koska ei hän varsinaisesti ole tehnyt mitään väärää, ja muutenkin hän voisi ottaa sen turhan raskaasti. . Eri juttu jos hän itse kysyy mistä kiikastaa.
ap
Kyllä sen mielensäpahoittajan on syytä ensin avata se oma suu eikä odotella (luultavasti innoissaan martyyriudessa kierien) milloin toinen kysyy...
Raukkamaista on katkaista välit kertomatta syytä. Oli kyse mistä tahansa ihmissuhteesta.
En jaksa enää toistaa itseäni, mutta mä olen jo avannut suuni. Kerroin että mua häiritsee tämä, mietin jatkuvasti olenko tehnyt jotain väärin, onko sulla kaikki hyvin itselläsi, toivon että mulle voisi puhua kaikesta, en enää ihan tarkkaan muista mitä sanoin. Joka tapauksessa hän vain sanoi että ei ole minusta kiinni ja hän ei ole vain tiennyt mitä mulle sanoisi.
Ei ole tiennyt mitä sanoisi = ei oikein osaa olla tekemisissä mun kanssani. Siten sen tulkitsin. Eikö silloin ole helpompi vain päästää irti ilman sen suurempia juhlallisuuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa muuhun: säälittää joka kerta kun aikuiset ihmiset ei kykene selvittämään asioita rehellisesti ja suoraan.
Raukkamaista, ap.
Kerro vielä tarkemmin, mikä tuossa on raukkamaista?
Aloitusviestissä kerroinkin, että olen kertonut jo, että asia häiritsee ja yrittänyt selvittää asiaa, mutta se ei muuttanut tilannetta mitenkään.
En näe tarpeelliseksi laittaa viestiä, että "en halua olla kanssasi enää tekemisissä, koska teit sitä, tätä ja tuota". Koska ei hän varsinaisesti ole tehnyt mitään väärää, ja muutenkin hän voisi ottaa sen turhan raskaasti. . Eri juttu jos hän itse kysyy mistä kiikastaa.
ap
Kyllä sen mielensäpahoittajan on syytä ensin avata se oma suu eikä odotella (luultavasti innoissaan martyyriudessa kierien) milloin toinen kysyy...
Raukkamaista on katkaista välit kertomatta syytä. Oli kyse mistä tahansa ihmissuhteesta.
Kuule ei todellakaan ole.
Apn tapauksessa. Itse tekisin ihan just noin.
Sen ku tekisit. Ei muuta sitä miksikään, että tuo on säälittävää ja selkärangatonta.
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksa tuollaisia ap:n kaltaisia mielensäpahoittajia... Tuskin on ensimmäinen välien katkeaminen (eikä varmasti viimeinen) tällaisella ihmisellä.
Onnea vaan puolisolle (tai tulevalle sellaiselle) Tällaisen ihmisen kanssa on äärimmäisen raskasta elää. Koko ajan pitää täyttää "odotuksia", jotka Hän omista tarpeistaan käsin määrittelee...
Sun viestissä on jotain tuttua. :)
Oletko se nainen joka katkaisi välit omaan siskoonsa?
Mä olen ollut mieheni kanssa 12 vuotta naimisissa. Hän on sitten ihmeellisen sinnikäs, kun on jaksanut mua niinkin kauan.
Vaatimuksia. Odotuksia. Minun Tarpeet. Olen yrittänyt noin, sanotaanko, 3 kuukauden välein kysyä että hei ehdittäisiinkö nähdä? Ja samoin väliajoin hän on itse kysynyt että hei ehdittäisiinkö nähdä? Mutta suunnittelu on kaatunut siihen.
Miksi kysyä, nähdäänkö, jos ei kalenterissa ole ikinä aikaa? Onko se ok käytöstä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähetä herjauskirje, sellaisen minä sain yhdeltä tylsimykseltä, joka suuttui, kun en kutsunut kahville! T. 13
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen teko katkaista välit kertomatta syytä. Vain ilkeä ja itsekäs ihminen saa hirveät kiksit siitä ajatuksesta, että toinen siellä miettii välirikon syitä - ja turha vedota siihen, ettei miettisi. Kaikki ihmettelee, jos yhtäkkiä tehdään noin. Terve ja fiksu ihminen osaa asettaa rajat ilman mitään kostoja ja rangaistuksia...
Voin sanoa, että en ole ainakaan vielä saanut minkäänlaisia kiksejä tästä... Uskokaa tai älkää, että mulla on huono omatunto, en mä kai tätä keskustelua olisi muuten aloittanutkaan.
Väsyin totaalisesti siihen että jatkuvasti mietin, olenko tehnyt jotain väärää, onko mussa jotain vikana, kyllästyin ohareihin, tekosyihin, siihen ettei ikinä tiedä voiko toisen lupauksiin luottaa. Se syö luottamusta. Väsyin siihen niin, etten enää tiedä mitä hänelle sanoisin. Olen yrittänyt jo. Ehkä hän näkee sen kostona tai rangaistuksena, mutta mun näkökulmasta se on puhtaasti sitä, että en jaksa enää miettiä mitä olen tehnyt, tai ollaanko me ystäviä. Musta olisi myös inhottava ajatus että maanittelisin tapaamaan ja hän velvollisuudesta näkisi mut. Ei se ole kivaa kummallekaan.
Sä päätät tämän epäreilusti, ja se on sun valinta. Mut jatkat edelleen marttyrointia. Sinä olet uhri. Mikään ei estä sua kertomasta miksi päädyit tähän ratkaisuun. Ehkä tällä tavoin hän voi korjata myöhemmin käytöstään ja hyötyä myöhemmissä ihmissuhteissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen teko katkaista välit kertomatta syytä. Vain ilkeä ja itsekäs ihminen saa hirveät kiksit siitä ajatuksesta, että toinen siellä miettii välirikon syitä - ja turha vedota siihen, ettei miettisi. Kaikki ihmettelee, jos yhtäkkiä tehdään noin. Terve ja fiksu ihminen osaa asettaa rajat ilman mitään kostoja ja rangaistuksia...
Voin sanoa, että en ole ainakaan vielä saanut minkäänlaisia kiksejä tästä... Uskokaa tai älkää, että mulla on huono omatunto, en mä kai tätä keskustelua olisi muuten aloittanutkaan.
Väsyin totaalisesti siihen että jatkuvasti mietin, olenko tehnyt jotain väärää, onko mussa jotain vikana, kyllästyin ohareihin, tekosyihin, siihen ettei ikinä tiedä voiko toisen lupauksiin luottaa. Se syö luottamusta. Väsyin siihen niin, etten enää tiedä mitä hänelle sanoisin. Olen yrittänyt jo. Ehkä hän näkee sen kostona tai rangaistuksena, mutta mun näkökulmasta se on puhtaasti sitä, että en jaksa enää miettiä mitä olen tehnyt, tai ollaanko me ystäviä. Musta olisi myös inhottava ajatus että maanittelisin tapaamaan ja hän velvollisuudesta näkisi mut. Ei se ole kivaa kummallekaan.
Sä päätät tämän epäreilusti, ja se on sun valinta. Mut jatkat edelleen marttyrointia. Sinä olet uhri. Mikään ei estä sua kertomasta miksi päädyit tähän ratkaisuun. Ehkä tällä tavoin hän voi korjata myöhemmin käytöstään ja hyötyä myöhemmissä ihmissuhteissaan.
Ohis...minusta tuo ei ole yhtään epäreilua. Oharit, tekosyyt ja lupausten pettämiset sen sijaan ovat. Ja niitä taas ei ap ole tehnyt vaan tämä hänen "ystävänsä". Pitää olla tavallistakin urvelompi, jos kuvittelee voivansa kohdella toista miten haluaa ja sitten pitää epäreiluna, kun toinen lakkaakin pitämästä yhteyttä.
Jatkan vielä, että hän on ihana, hurmaava ihminen, ja haluaisin kovasti olla läheisempikin. Ujolta hän ei vaikuta, ADD:sta en tiedä, en ole pätevä tekemään sellaista diagnoosia, mutta ainakin hänellä on monta rautaa tulessa kerralla.
Minusta on esim. loukkaavaa häipyä about vuoden näkemistauon jälkeen bileistä sanomatta sanaakaan ja niin että jälkikäteenkin selitykseksi tulee vain "joo sori tapasin yhden tutun ja lähdettiin käymään yksillä". Aika selviä signaaleita, että haluaa etääntyä, eikö?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksa tuollaisia ap:n kaltaisia mielensäpahoittajia... Tuskin on ensimmäinen välien katkeaminen (eikä varmasti viimeinen) tällaisella ihmisellä.
Onnea vaan puolisolle (tai tulevalle sellaiselle) Tällaisen ihmisen kanssa on äärimmäisen raskasta elää. Koko ajan pitää täyttää "odotuksia", jotka Hän omista tarpeistaan käsin määrittelee...
Sun viestissä on jotain tuttua. :)
Oletko se nainen joka katkaisi välit omaan siskoonsa?
Mä olen ollut mieheni kanssa 12 vuotta naimisissa. Hän on sitten ihmeellisen sinnikäs, kun on jaksanut mua niinkin kauan.Vaatimuksia. Odotuksia. Minun Tarpeet. Olen yrittänyt noin, sanotaanko, 3 kuukauden välein kysyä että hei ehdittäisiinkö nähdä? Ja samoin väliajoin hän on itse kysynyt että hei ehdittäisiinkö nähdä? Mutta suunnittelu on kaatunut siihen.
Miksi kysyä, nähdäänkö, jos ei kalenterissa ole ikinä aikaa? Onko se ok käytöstä?
ap
En ole, enkä tiedä mistä puhut ja nuo odotukset tulee sun omasta viestistä, kun tämä nyt antoi sun ymmärtää jotain ja nyt oli eri odotukset ja jos tämä olis antanut olettaa olevansa vähempiarvoinen ystävä niin et loukkaantuisi ja plaaplaaplaa... Veikkaan, ettei tuo ihminen yksinkertaisesti näe vaan maailmaa samalla tavalla kuin sinä ja se on sun mielestä syy feidata toinen epäreilulla tavalla. Kunpa hän olis vaan ymmärtänyt sanoa sua oikeilla termeillä niin tätäkään ongelmaa ei olis. Harmi kun kertoi ajatelleensa sinua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen teko katkaista välit kertomatta syytä. Vain ilkeä ja itsekäs ihminen saa hirveät kiksit siitä ajatuksesta, että toinen siellä miettii välirikon syitä - ja turha vedota siihen, ettei miettisi. Kaikki ihmettelee, jos yhtäkkiä tehdään noin. Terve ja fiksu ihminen osaa asettaa rajat ilman mitään kostoja ja rangaistuksia...
Voin sanoa, että en ole ainakaan vielä saanut minkäänlaisia kiksejä tästä... Uskokaa tai älkää, että mulla on huono omatunto, en mä kai tätä keskustelua olisi muuten aloittanutkaan.
Väsyin totaalisesti siihen että jatkuvasti mietin, olenko tehnyt jotain väärää, onko mussa jotain vikana, kyllästyin ohareihin, tekosyihin, siihen ettei ikinä tiedä voiko toisen lupauksiin luottaa. Se syö luottamusta. Väsyin siihen niin, etten enää tiedä mitä hänelle sanoisin. Olen yrittänyt jo. Ehkä hän näkee sen kostona tai rangaistuksena, mutta mun näkökulmasta se on puhtaasti sitä, että en jaksa enää miettiä mitä olen tehnyt, tai ollaanko me ystäviä. Musta olisi myös inhottava ajatus että maanittelisin tapaamaan ja hän velvollisuudesta näkisi mut. Ei se ole kivaa kummallekaan.
Sä päätät tämän epäreilusti, ja se on sun valinta. Mut jatkat edelleen marttyrointia. Sinä olet uhri. Mikään ei estä sua kertomasta miksi päädyit tähän ratkaisuun. Ehkä tällä tavoin hän voi korjata myöhemmin käytöstään ja hyötyä myöhemmissä ihmissuhteissaan.
Ohis...minusta tuo ei ole yhtään epäreilua. Oharit, tekosyyt ja lupausten pettämiset sen sijaan ovat. Ja niitä taas ei ap ole tehnyt vaan tämä hänen "ystävänsä". Pitää olla tavallistakin urvelompi, jos kuvittelee voivansa kohdella toista miten haluaa ja sitten pitää epäreiluna, kun toinen lakkaakin pitämästä yhteyttä.
Itse ajattelen asian niin, että toisen huono käytös ei oikeuta itseäni käyttäytymään huonosti. Kaikkea ei tietenkään tarvitse sietää. Jos pistän välit poikki, kerron myös syyn. Uskon suoraselkäisyyteen. Siten voin nukkua aina yöni hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Lähetä herjauskirje, sellaisen minä sain yhdeltä tylsimykseltä, joka suuttui, kun en kutsunut kahville! T. 13
Herjauskirje on jo aika kova! ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistinen teko katkaista välit kertomatta syytä. Vain ilkeä ja itsekäs ihminen saa hirveät kiksit siitä ajatuksesta, että toinen siellä miettii välirikon syitä - ja turha vedota siihen, ettei miettisi. Kaikki ihmettelee, jos yhtäkkiä tehdään noin. Terve ja fiksu ihminen osaa asettaa rajat ilman mitään kostoja ja rangaistuksia...
Voin sanoa, että en ole ainakaan vielä saanut minkäänlaisia kiksejä tästä... Uskokaa tai älkää, että mulla on huono omatunto, en mä kai tätä keskustelua olisi muuten aloittanutkaan.
Väsyin totaalisesti siihen että jatkuvasti mietin, olenko tehnyt jotain väärää, onko mussa jotain vikana, kyllästyin ohareihin, tekosyihin, siihen ettei ikinä tiedä voiko toisen lupauksiin luottaa. Se syö luottamusta. Väsyin siihen niin, etten enää tiedä mitä hänelle sanoisin. Olen yrittänyt jo. Ehkä hän näkee sen kostona tai rangaistuksena, mutta mun näkökulmasta se on puhtaasti sitä, että en jaksa enää miettiä mitä olen tehnyt, tai ollaanko me ystäviä. Musta olisi myös inhottava ajatus että maanittelisin tapaamaan ja hän velvollisuudesta näkisi mut. Ei se ole kivaa kummallekaan.
Sä päätät tämän epäreilusti, ja se on sun valinta. Mut jatkat edelleen marttyrointia. Sinä olet uhri. Mikään ei estä sua kertomasta miksi päädyit tähän ratkaisuun. Ehkä tällä tavoin hän voi korjata myöhemmin käytöstään ja hyötyä myöhemmissä ihmissuhteissaan.
Ohis...minusta tuo ei ole yhtään epäreilua. Oharit, tekosyyt ja lupausten pettämiset sen sijaan ovat. Ja niitä taas ei ap ole tehnyt vaan tämä hänen "ystävänsä". Pitää olla tavallistakin urvelompi, jos kuvittelee voivansa kohdella toista miten haluaa ja sitten pitää epäreiluna, kun toinen lakkaakin pitämästä yhteyttä.
Itse ajattelen asian niin, että toisen huono käytös ei oikeuta itseäni käyttäytymään huonosti. Kaikkea ei tietenkään tarvitse sietää. Jos pistän välit poikki, kerron myös syyn. Uskon suoraselkäisyyteen. Siten voin nukkua aina yöni hyvin.
Ymmärrän tuonkin. Itse en ole koskaan pistänyt välejä poikki, joten ei ole tarvinnut kenellekään ilmoittaa, että nyt laitan välit poikki sinuun. Olen vain antanut suhteen itsekseen hiipua eli lakannut olemasta aktiivisempi osapuoli.
Kerro vielä tarkemmin, mikä tuossa on raukkamaista?
Aloitusviestissä kerroinkin, että olen kertonut jo, että asia häiritsee ja yrittänyt selvittää asiaa, mutta se ei muuttanut tilannetta mitenkään.
En näe tarpeelliseksi laittaa viestiä, että "en halua olla kanssasi enää tekemisissä, koska teit sitä, tätä ja tuota". Koska ei hän varsinaisesti ole tehnyt mitään väärää, ja muutenkin hän voisi ottaa sen turhan raskaasti. . Eri juttu jos hän itse kysyy mistä kiikastaa.
ap