Älkää missään nimessä laittako lastanne perhepäivähoitajalle.
Olen leikkipuistossa töissä, jossa käy niin päiväkotiryhmät kuin perhepäivähoitajatkin.
PPH:t kohtelevat järjestään lapsia kuin saastaa. Ammatillisuus puuttuu täysin.
Kysehän on siitä, että siihen ammattiin ei lähdetä kuin pakon edestä. Syrjäytymisvaarassa olevia eläkeikää lähestyviä. Olen nähnyt lasten halveksuvaa ja alentavaa kohtelua -- jopa henkisen väkivallan puolelle menevää.
En sano, etteikö hyviäkin olisi. Mutta ammatillinen työyhteisö päiväkodissa karsii hyvin äkkiä täydet mätämunat pois. Perhepäivähoidon piirissä saavat rehottaa.
Ja olen parista tapauksesta laittanut tietoa eteenpäin. Jottei joku luule lampaaksi, joka valittaa vain palstalla.
Kommentit (157)
Samanlaisia on päiväkodissa pilvinpimein. SIellä sitten ahkerat ja innokkaat henkilökunnasta yrittää pelastaa mitä pelastettavissa on. Mutta siis mieluummin sinne, koska siellä edes joku yrittää vähän.
Itse olin pph:lla pienenä ja oma lapsi meni ehdottomasti päiväkotiin...
Mitä hittoa, muutaman nähnyt ja tuomitsen sen perusteella koko ammattikunnan? Huonot kokemukset ovat tietysti ikäviä, eikä niitä pitäisi sattua lainkaan, mutta melko isoja syytöksiä heität nyt koko ammattikuntaa kohtaan. Ihan samalla meiningillä voisit esimerkiksi sanoa, että ei kannata mennä terveyskeskukseen kun viimeksi siellä ollessani näin että joku sai huonoa palvelua äkäiseltä hoitajalta.
Itse taasen olen törmännyt leikkipuistoissa sekä oman lapsen kokemuksen kautta vain ammattitaitoisiin pph:iin. Olen myös itse ollut lapsena pph:lla. Kontrolli heillä pelaa, kunnalliset suunnittelevat toimintaa tiimeissä ja yksityisilläkin käy tarkastaja. Todellakin laitan lapseni mieluummin pieneen ryhmään kiireettömään kotympäristöön. Isoihin ryhmiin ehtii laitostua myöhemminkin. Olen kasvatusalalla, ja päiväkodissa itse sijaistaneena olen ehdottomasti sitä mieltä että jos sattuu löytämään lapselleen hyvän pph:n, kannattaa siitä pitää kynsin ja hampain kiinni.
Newsflash: Hyviä perhepäivähoitajia löytyy niinikään. Joka ammattikunnassa on omat mätämunansa. Kertoisitko ap missä pitäjässä tai edes missäpäin maata ovat nämä havaintosi, kiitos!
Minä taas en laittaisi lastani/lapsiani päiväkotiin kuin äärimmäisestä pakosta! Omat kolme lastani ovat jo aikuisia, mutta aikanaan olivat pelkästään perhepäivähoidossa, vasta kun yksi ilmeni erityislapseksi laitoin kaksi nuorinta päiväkotiin ammatti-ihmisten suosituksesta. Ja kun näistä se erityislapsi meni kouluun meni nuorempi taas perhepäivähoitajalle.
Päiväkoti on kaamea tasapäistävä paikka, missä on jumalaton meteli koko ajan ja lapset ovat kuin karjaa.
Olihan ikävän leimaava aloitus.
Itse käyn lapsen kanssa samalla leikkikentällä kuin kolme perhepäivähoitajaa, mukavilta ja järkeviltä ovat vaikuttaneet.
Itse olin perhepäivähoidossa 5-vuotiaana ja viihdyin todella hyvin. Minua harmitti siirtyä päiväkotiin, mutta esikoulun vuoksi sitten sinne laitettiin.
Lapsuuskokemuksia kun on kerrattu, niin vain yksi on kertonut kamalasta pph:sta. Tilastollisesti varmaan vastaa sitä, moniko päiväkodin hoitaja tai opettaja on loppujen lopuksi kamala.
Ihmeen leimaava aloitus kyllä.
Itse olin pienenä pph:lla ja kyllä se oli mukavampi paikka kuin päiväkoti, jossa kävin eskarini. Ei päiväkotikaan huono paikka ollut, mutta oli ihanaa viettää aika huomattavasti kotimaisemmassa ympäristössä pikkuisena. Paljon rennompaa ja sopivampaa pikkulapsena, kyllä se päiväkoti on paljon laitosmaisempi ja hälyisämpi paikka.
Mutta ehkä olin onnekas. Mun pph:llani oli muutama muu lapsi lisäkseni, yksi niistä oma veljeni. Myös isosiskoni kävi siellä iltapäivisin ekaluokkalaisena. Pph:ni teki tuota työtä koska omat lapsensa olivat pieniä ja halusi olla kotona niitten takia. Ihanaa oli, leikkikavereita riitti ja 90-luvulla meno taisi olla sen verran huoletontakin että sain loppuvaiheessa yksiksenikin mennä leikkimään sen rivitalon leikkipaikalle hetkittäin kun hoitaja olisi vielä jotain ruokaa tms laitellut sillä välin. Olin viimeinen hoitolapsista, ihan vain minun takiani jatkoi toimintaansa kunnes siirryin eskariin, muut lopetti aiemmin /meni aiemmin eskariin, ja omat lapsensa olivat jo koululaisia loppuvaiheessa. Ei halunnut enää uusia hoitolaisia ottaa mutta ei myöskään minua laittaa hoitopaikkaa kesken kaiken vaihtamaan.
Tosin kai niitä ikäviä hoitajiakin varmasti on. Äitini kertoi että isosiskoni oli alkujaan menossa yhelle hoitajalle ja äiti oli viemässä sinne vaippapakettia etukäteen. Perheen mies tuli kännissä vastaan rappukäytävässä keskellä päivää ja kova perheriita menossa, niin hoitaja vaihtui heti...
Mutta nykyäänhän on kovat vaatimuksetkin hoitajille, ennen meno oli paljon vapaampaa. Nyt on käytävä kursseja ja suoritettava virallista varhaiskasvatusta yms ammattimaisempaa. Varmasti se karsii pahimpia tapauksia pois. Ihan turha koko ammattikuntaa syyttää muutaman tapauksen takia.
Yhtälailla huonoja hoitajia on päiväkotien sisällä. Siellä hoitajat toki vahtaavat toisiaan eli tulee ilmi nopeammin jos on selviä väärinkäytöksiä. Mutta näennäinen hyvä toiminta ei vielä takaa sitä että lapsi viihtyisi ja hoitajat olisivat välittäviä oikeasti, että ees yksi hoitaja pysähtyisi kuuntelemaan ja sylittelemään lasta kun on iso lauma niitä... Lisäksi kaikki ei halua lapsiaan siihen laitosmaiseen kellontarkkaan meininkiin. On hyvä että on vaihtoehtoja sille.
Ymmärrän aloittajaa. Itse kotona ollessani katselin usean eri perhepäivähoitajan touhua ja olivat aika tylyn oloisia lapsille, eivät mitään ymmärtäviä ja ihania hoitajia. Itse olin lapsena hoidossa perhepäivähoitajalla, joka ei ollut mitenkään kamala, mutta en kyllä tykännyt olla siellä. Lisäksi olin kahdessa eri varahoitopaikassa perhepäivähoidossa, joista toinen oli ihan hirveä ja toinen aivan ihana.
Se valvonta perhepäivähoitajille ja vaatimukset ei kovin kummoista ole. Tuntuu että aika usein se motivaatio tuohon työhön ei ole ne hoitolapset, vaan oma elämäntilanne kun haluaa hoitaa omat lapset kotona, tai ei ole pahemmin muuta koulutusta, tai kodin ulkopuolinen työelämä ei innosta. Päiväkodeissa on myös monenlaista hoitajaa, mutta siellä on useimmiten koulutettuja (lastentarhanopettaja ja lastenhoitajia) henkilöitä. Lisäksi siellä on keskinäistä valvontaa.
No missä ne pandulla tuoliin kiinnilaittajat olikaan? Eivät mätämunia?
Keskusteltaessa perhepäivähoidosta todella usein sitä vastustavien suusta tulee tämä kommentti ettei kukaan valvo sitä perhepäivähoitajaa. Ja siksi ei tule kuuloonkaan tämä hoitomuoto. Mistä ihmeestä tuo ajattelu kumpuaa että jos ihmistä ei kukaan valvo, sen täytyy sitten varmastikin kohdella toisen lasta kuin saastaa. En voi ymmärtää tätä. Ehditäänkö päiväkodissa siinä resurssitilanteessa mikä siellä nykyisellään on tehdä kaikki parityönä toista valvoen. En usko.
Itselläni kokemusta kahdesta perhepäivähoitajasta ja lapseni saama hoito on ollut parasta mahdollista. Mitään syytä epäillä hoitajaa ei yksinkertaisesti ole.
Moniko meistä on näkemässä miten ulkoilutilanteet päiväkodissa sujuvat ja ovatko hoitajat siinä loputtomassa kiireessä ja paineessa joka hetki asiallisia ja lempeitä lapsillemme?
Mulla kaksi kokemusta perhepäivähoitajista. Ensimmäinen oli aivan ihana ja lämminsydämminen peeheenäiti. Lapsi meni aina mielellään sinne ja jätin lapsen hyvillä mielin sinne. Kun tämä lopetti meni lapsi toiselle hoitajalle jolla oli monen vuoden kokemus työstä. Hoitaja oli siis lähellä eläkeikää, röökasi ja ei yhtään lapsiystävällisen oloinen. Kuulin että viettää aikaa lähiön räkälässä viikonloppuisin. Lapsi ei jäänyt mielellään sinne ja itselläni oli kurja jättää lapsi sinne. Onneksi olin silloin raskaana ja lapsi ei joutukut kauaa olemaan hoidossa kun jäin ennenaikaiselle äitiyslomalle selkäkipujen vuoksi. Otin lapsen heti kotihoitoon. Yksi ystävä ihmetteli, kun otin lapsen pois enkä lepäillyt yksin kotona, no en todellakaan!
Tuntemani (kunnallinen) perhepäivähoitaja oli aivan mahtava ammattilainen. Hän hoiti lapset vauvasta kouluun. Monista hoitolasten perheistä tuli ystäviä ja entiset hoitolapset muistavat ja käyvät moikkaamassa aikuisinakin. Hänellä oli tavallisesti aina hoitolastensa joukossa 1-2 pientä, joiden äitikin tarvitsi erityistukea, esim. yksinhuoltaja, jonka vauva tuli hoitoon vain muutaman kuukauden vanhana.
No minun äiti on pph ja hoitaa hoitolapsia todella hyvin. Olen ollut satoja kertoja kotona paikan päällä näkemässä. Muutenkin äiti on kiltti ja lapsirakas. Hoitolapset on hänelle kuin omia lapsia. :) Järjestää heille kivoja retkiä, käyvät naapurissa katselemssa hevosia, lampaita yms. Ja tekevät yhteistyötä viereisten päiväkotien kanssa. Lapsuudenkotini pihalla on myös kaikki kiikut, liukumäet, pelit ja vehkeet.. jos asuisin edelleen samalla paikkakunnalla, niin laittaisin oman lapseni hänelle huoletta hoitoon kokopäiväisesti.
Mutta joo, en taas välttämättä laittaisi lastani tuntemattomalle pph:lle. :/ että sikäli ymmärrän kyllä niitä jotka ennemmin laittavat lapsensa päiväkotiin.
Varmasti on huonoja perhepäivähoitajia. Ei viitsittäisi silti leimata koko ammattikuntaa, joohan. Pätee kaikkiin hoitajiin joita palstalla yleisesti vihataan "kerran yksi hoitaja sanoi mulle pahasti = kyllä hoitajat on huonoja!".
Oma kaksivuotias on aivan ihanalla perhepäivähoitajalla joka on tehnyt työtä vuosikymmeniä, menee aina mielellään ja hoito on hyvää. Esikoinen oli päiväkodissa ja kyllä mulla on täysin eri kokemukset nyt, meillä on paljon levollisempi lapsi kotona perhepäivähoidon jälkeen kuin vuosia sitten päiväkotipäivän jälkeen. Ensi vuonna kuopuskin menee päiväkotiin ja vähän kauhunsekaisin tuntein. Tällä meidän hoitajalla on harvoin edes kaikkia neljää lasta hoidossa, monta kertaa kuukaudessa voi olla jopa yksin tai lapsia on yhteensä kaksi. Sillä kaikki lapset ovat vajaalla hoitosopimuksella ja arkivapaita on kaikilla. Täällä saa max 15pv/kk hoitopäivillä vielä pph:lta paikan. Kaikki kiitos siis meidän hoitajalle, kiitos siitä että lapseni saa turvallisen varhaislapsuuden!
Ainoa haitta perhepäivähoidossa on tasoitusvapaat ja mahdolliset sairaspäivät, onneksi nämä ollaan saatu järjestymään ilman että lapsi on joutunut vieraaseen ympäristöön.
Vierailija kirjoitti:
Keskusteltaessa perhepäivähoidosta todella usein sitä vastustavien suusta tulee tämä kommentti ettei kukaan valvo sitä perhepäivähoitajaa. Ja siksi ei tule kuuloonkaan tämä hoitomuoto. Mistä ihmeestä tuo ajattelu kumpuaa että jos ihmistä ei kukaan valvo, sen täytyy sitten varmastikin kohdella toisen lasta kuin saastaa. En voi ymmärtää tätä. Ehditäänkö päiväkodissa siinä resurssitilanteessa mikä siellä nykyisellään on tehdä kaikki parityönä toista valvoen. En usko.
Itselläni kokemusta kahdesta perhepäivähoitajasta ja lapseni saama hoito on ollut parasta mahdollista. Mitään syytä epäillä hoitajaa ei yksinkertaisesti ole.
Pikemminkin usein, kuten tässäkin ketjussa, perusteluna on ensin nähty perhepäivähoitajien toimintaa omin silmin ja sen jälkeen vasta tuotu esiin se että ei ole pahemmin valvontaa. Näinhän aloittajakin kertoi. Kyseessä ei siis ole olettamus perhepäivähoitajien lapsiin suhtaumisen ongelmista valvonnan puutteesta johtuen, vaan omien kokemusten pohjalta.
Ja eipä ole väitetty päiväkotien henkilökunnankaan aina tekevän parityötä, mutta kyllä siellä enemmän on keskinäistä valvontaa kuin suurimman osan päivästä yksin hoitavalla perhepäivähoitajalla.
Itse olen ollut lapsena (ysärin alussa) usealla pph:lla (4 pitempi aikaista hoitajaa muistan) ja vain yhdestä hyvät muistot. Lopuista huonommat, mm. Tukkapöllyä ja korvatillikkaa tullut, jätetty yksin 5v ja sisko 6v vahtimaan pienempiä hoitajan kauppareissun ajaks yms.
No ajat toivottavasti vähän siitä muuttuneet mutta omia lapsia en pph:lle vie ellen tätä henkilökohtaisesti tunne ja hyväksi tiedä. Lisäksi ihmettelen kun yksi opiskelija kaveri oli tosi epävakaa ja oli ainakin sillon oli jollain spyykelääkityksellä teki n. 3v sitten lapsen ja nyt toimii kuulemma pph:na. Enpä veis hällekkään lapsiani hoitoon :/
Lähtökohta on se, että jokainen perhepäivähoitaja on hoitoalan ammattilainen, siinä missä alemmalla (ja ylemmällä) koulutustasolla päiväkodissa hoitotyötä tekevä henkilökin. Jos näet epäammattimaisen perhepäivähoitajan, ilmoita hänestä eteenpäin - älä leimaa koko alaa! Ap ymmärtääkseni niin toimikin ja siltä osin hyvä juttu.
Kaupungissa jossa asun päiväkodit ovat tungettu täyteen ja perhepäivähoitajilla vajaita hoitoryhmiä. Surullisella tavalla tämä kuvaa sitä ilmeistä, tarpeeetonta epäluottamusta joka perhepäivähoitoon hoitomuotona kohdistuu. Toinen osatekijä on myös tämä ajatus siitä, että päiväkodissa saadaan sitä ainoaa arvokasta varhaiskasvatusta, joka perhepäivähoidosta muka uupuisi. Jokainen toki valitsee hoitomuodon itse, se suotakoon. Mutta tämän perhepäivähoidon aliarvostuksen ja yksittäisten huonojen kokemusten ykeistämisen koko ammattikuntaa leimaavaksi varoitteluksi soisi loppuvan. Kuulisin mielelläni lisää tässä ketjussa niitä hyviä kokemuksia perhepäivähoidosta.
Vierailija kirjoitti:
Moniko meistä on näkemässä miten ulkoilutilanteet päiväkodissa sujuvat ja ovatko hoitajat siinä loputtomassa kiireessä ja paineessa joka hetki asiallisia ja lempeitä lapsillemme?
Juurihan aloittaja kirjoitti että puistossa käy myös päiväkotiryhmiä. Eli näkee myös niitäkin.
Sama havainto.
Elämäänsä kyllästyneitä vanhuusikää lähestyviä katkeroituneita muijia. Kohtelevat lapsia huonosti.
Ja mitään työyhteisön kontrollia ja tukea ei ole. Silloin voidaan jopa lyödä yksivuotiasta.
Nyt ketjuun tulee tietysti joku hoitajaansa tykästnyt. Näin voi olla, että on hyviäkin.
Toisaalta osaavat maireina teeskennellä tulo- ja lähtöhetkellä. Yksivuotias ei vielä osaa raportoida päivn kulkua.