Älkää missään nimessä laittako lastanne perhepäivähoitajalle.

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani (kunnallinen) perhepäivähoitaja oli aivan mahtava ammattilainen. Hän hoiti lapset vauvasta kouluun. Monista hoitolasten perheistä tuli ystäviä ja entiset hoitolapset muistavat ja käyvät moikkaamassa aikuisinakin. Hänellä oli tavallisesti aina hoitolastensa joukossa 1-2 pientä, joiden äitikin tarvitsi erityistukea, esim. yksinhuoltaja, jonka vauva tuli hoitoon vain muutaman kuukauden vanhana.

Tällaisia aivan ihania perhepäivähoitsjia todellakin on. Lämminsydämisiä työlleen omistautuneita helmiä.

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohta on se, että jokainen perhepäivähoitaja on hoitoalan ammattilainen, siinä missä alemmalla (ja ylemmällä) koulutustasolla päiväkodissa hoitotyötä tekevä henkilökin. Jos näet epäammattimaisen perhepäivähoitajan, ilmoita hänestä eteenpäin - älä leimaa koko alaa! Ap ymmärtääkseni niin toimikin ja siltä osin hyvä juttu.

Kaupungissa jossa asun päiväkodit ovat tungettu täyteen ja perhepäivähoitajilla vajaita hoitoryhmiä. Surullisella tavalla tämä kuvaa sitä ilmeistä, tarpeeetonta epäluottamusta joka perhepäivähoitoon hoitomuotona kohdistuu. Toinen osatekijä on myös tämä ajatus siitä, että päiväkodissa saadaan sitä ainoaa arvokasta varhaiskasvatusta, joka perhepäivähoidosta muka uupuisi. Jokainen toki valitsee hoitomuodon itse, se suotakoon. Mutta tämän perhepäivähoidon aliarvostuksen ja yksittäisten huonojen kokemusten ykeistämisen koko ammattikuntaa leimaavaksi varoitteluksi soisi loppuvan. Kuulisin mielelläni lisää tässä ketjussa niitä hyviä kokemuksia perhepäivähoidosta.

Sinänsä mielenkiintoinen ammattikunta tuo perhepäivähoitaja. Ovat hoitoalan ammattilaisia, mutta mitään koulutusta (tai näyttökoetta) ei tarvita. Lieneekö ainoa ammattikunta missä tämä on mahdollista?

Jaa. Ei meillä ollut valittamista. Ainoa hassu käytäntö, jota joskus kritisoin, oli se kivikautinen kuravaatekäytäntö, että riippumatta minkälaiset ulkovaatteet olisi olleet, niin melkeinpä aina syksyllä/keväällä ja talvellakin suojakelillä ulkoiluun pukivat ulkovaatteiden päälle kurahousut ja kurahanskat, vaikka ei olisi mikään kurakeli tai lätäköitä, vaan sellainen, että maa nyt on vähän kostea, mitä se esim. nyt syksyisin on, kun on lehtiä ja muuta maassa, vaikka aurinko paistaa. Ja varsinkin kun lapsi kävi vielä koululaisena osa-aikaisesti siellä, niin tuntui lapsestakin vähän hölmöltä, kun piti pelata vielä kuravaatteiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Ei meillä ollut valittamista. Ainoa hassu käytäntö, jota joskus kritisoin, oli se kivikautinen kuravaatekäytäntö, että riippumatta minkälaiset ulkovaatteet olisi olleet, niin melkeinpä aina syksyllä/keväällä ja talvellakin suojakelillä ulkoiluun pukivat ulkovaatteiden päälle kurahousut ja kurahanskat, vaikka ei olisi mikään kurakeli tai lätäköitä, vaan sellainen, että maa nyt on vähän kostea, mitä se esim. nyt syksyisin on, kun on lehtiä ja muuta maassa, vaikka aurinko paistaa. Ja varsinkin kun lapsi kävi vielä koululaisena osa-aikaisesti siellä, niin tuntui lapsestakin vähän hölmöltä, kun piti pelata vielä kuravaatteiden kanssa.

Jaa jaa. Se on hei toisen ihmisen koti! Ei siellä ole välttämättä isoja tiloja kuivata. Kyllä ne vaatteet kastuu ja kostuu, vaikka ei olisi kurakeliä. Ja jos se koululainen saisi olla ilman, ne pienemmät rupeaisi kitisemään.

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Ei meillä ollut valittamista. Ainoa hassu käytäntö, jota joskus kritisoin, oli se kivikautinen kuravaatekäytäntö, että riippumatta minkälaiset ulkovaatteet olisi olleet, niin melkeinpä aina syksyllä/keväällä ja talvellakin suojakelillä ulkoiluun pukivat ulkovaatteiden päälle kurahousut ja kurahanskat, vaikka ei olisi mikään kurakeli tai lätäköitä, vaan sellainen, että maa nyt on vähän kostea, mitä se esim. nyt syksyisin on, kun on lehtiä ja muuta maassa, vaikka aurinko paistaa. Ja varsinkin kun lapsi kävi vielä koululaisena osa-aikaisesti siellä, niin tuntui lapsestakin vähän hölmöltä, kun piti pelata vielä kuravaatteiden kanssa.

Omista tuttavista olen huomannut, että tuo on kai vähän vastaavanlainen makuasia kuin se onko haalari vai kaksiosainen. Toiset laittaa herkästi kurikset, toiset ei koskaan. Pääasia kai se, että lapset pysyy lämpinä ja kuivina.

Vierailija kirjoitti:

Olen leikkipuistossa töissä, jossa käy niin päiväkotiryhmät kuin perhepäivähoitajatkin.

PPH:t kohtelevat järjestään lapsia kuin saastaa. Ammatillisuus puuttuu täysin.

Kysehän on siitä, että siihen ammattiin ei lähdetä kuin pakon edestä. Syrjäytymisvaarassa olevia eläkeikää lähestyviä. Olen nähnyt lasten halveksuvaa ja alentavaa kohtelua -- jopa henkisen väkivallan puolelle menevää.

En sano, etteikö hyviäkin olisi. Mutta ammatillinen työyhteisö päiväkodissa karsii hyvin äkkiä täydet mätämunat pois. Perhepäivähoidon piirissä saavat rehottaa.

Ja olen parista tapauksesta laittanut tietoa eteenpäin. Jottei joku luule lampaaksi, joka valittaa vain palstalla.

Teippaavatko lapsia tuoleihin?

Sama pätee myös puistotäteihin, pääsääntöisesti suojatöissä.

Koko kunnallinen varhaiskasvatus on yksi iso suojatyöpaikka.

Ja siellä päiväkodissako ei olla tylyjä lapsille? Totuushan on, että missä tahansa lapsiläheisessä ammatissa on joukossa todellisia helmiä ja todellisia mätäpaiseita. Omien lasteni päiväkodissa on molemmat ääripäät ja ihan oikeasti, siihen ei ole saatu vuosien aikana mitään muutosta. Nämä kaksi mätämunaa jatkavat töissään, koska "muitakaan ei ole saatavilla". 

Se on totta, että perhepäivähoitajaa ei valvo kukaan päivisin. Hän voi huutaa, tiuskia, olla henkisesti kylmä, olla kovakourainen. Mutta mitä sitten kun päiväkodin hoitaja on tällainen, ja saa jatkaa työssään? 

On onni, että esikoinen on jo koulussa ja keskimmäinen eskarissa jossa on sitten tämä toinen ääripää: ihanat, innostavat, maanläheiset ja sanoinko jo että ihanat hoitajat. Kuopus on yksityisellä perhepäivähoitajalla, joka ei varmasti ole hoitajana ja ihmisenä täydellinen, mutta jolla on asiaan kuuluva koulutus, monen vuoden kokemus päiväkodeista ja hänestä näkee, että hän pitää siitä mitä tekee. Minulle lastenhoitajan ura olisi kauhistus, enkä sinällään osaa samaistua siihen, että joku tosiaan haluaa hoitaa lapsia omassa kotonaan, mutta hänestä kuitenkin aavistaa että hän on hyvä ihminen. Ei täydellinen, mutta tarpeeksi hyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen leikkipuistossa töissä, jossa käy niin päiväkotiryhmät kuin perhepäivähoitajatkin.

PPH:t kohtelevat järjestään lapsia kuin saastaa. Ammatillisuus puuttuu täysin.

Kysehän on siitä, että siihen ammattiin ei lähdetä kuin pakon edestä. Syrjäytymisvaarassa olevia eläkeikää lähestyviä. Olen nähnyt lasten halveksuvaa ja alentavaa kohtelua -- jopa henkisen väkivallan puolelle menevää.

En sano, etteikö hyviäkin olisi. Mutta ammatillinen työyhteisö päiväkodissa karsii hyvin äkkiä täydet mätämunat pois. Perhepäivähoidon piirissä saavat rehottaa.

Ja olen parista tapauksesta laittanut tietoa eteenpäin. Jottei joku luule lampaaksi, joka valittaa vain palstalla.

Teippaavatko lapsia tuoleihin?

Eivät, sen osaa tehdä vain lastentarhanopettaja.

Meillä lapsi aloitti juuri kunnallisella pph:lla. Jännitin ihan kamalasti sitä millainen tyyppi sieltä tulee vastaan. Olen puistoissa itse nähnyt millaista se meno voi olla (pätee tosin myös päiväkoteihin) pahimmillaan ja parhaimmillaan.

Meillä kävi ihan uskomattoman hyvä tuuri pph:n suhteen. Tiedän että kaikilla ei ole yhtä hyvä onni matkassa ja kohdalle sattuu mätämuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen leikkipuistossa töissä, jossa käy niin päiväkotiryhmät kuin perhepäivähoitajatkin.

PPH:t kohtelevat järjestään lapsia kuin saastaa. Ammatillisuus puuttuu täysin.

Kysehän on siitä, että siihen ammattiin ei lähdetä kuin pakon edestä. Syrjäytymisvaarassa olevia eläkeikää lähestyviä. Olen nähnyt lasten halveksuvaa ja alentavaa kohtelua -- jopa henkisen väkivallan puolelle menevää.

En sano, etteikö hyviäkin olisi. Mutta ammatillinen työyhteisö päiväkodissa karsii hyvin äkkiä täydet mätämunat pois. Perhepäivähoidon piirissä saavat rehottaa.

Ja olen parista tapauksesta laittanut tietoa eteenpäin. Jottei joku luule lampaaksi, joka valittaa vain palstalla.

Teippaavatko lapsia tuoleihin?

Asiat eivät aina ole niin kuin ip-lehdissä kirjoitellaan. Joskus myös asiakasperheillä on todellisia ongelmia. On esim. näitä lapsia joille määrätään hoitoa, koska koetaan parempana kuin pitää lapsia kotioloissaan. 

Meidän kaupunginosassa pph:t pitävät keskenään yhteyttä paljon, lähtevät kimpassa leikkipuistoon, lisäksi alueella on pph:n yhteinen muskari päiväkodin tiloissa, liikuntavuorot ym. Tapahtumat. Ei ne missään eristyksissä ole, tapaavat muita hoitajia lähes päivittäin.

Mikä ihmeen käsitys täällä on, ettei perhepäivähoitaja olisi koulutettu. Meidän kunta palkkaa vain koulutettuja, siis vähintään lähihoitajan tutkinto tai muu sosiaali- ja terveys- tai kasvatusalan tutkinto. Oman lapseni pph on sosionomi (AMK).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen leikkipuistossa töissä, jossa käy niin päiväkotiryhmät kuin perhepäivähoitajatkin.

PPH:t kohtelevat järjestään lapsia kuin saastaa. Ammatillisuus puuttuu täysin.

Kysehän on siitä, että siihen ammattiin ei lähdetä kuin pakon edestä. Syrjäytymisvaarassa olevia eläkeikää lähestyviä. Olen nähnyt lasten halveksuvaa ja alentavaa kohtelua -- jopa henkisen väkivallan puolelle menevää.

En sano, etteikö hyviäkin olisi. Mutta ammatillinen työyhteisö päiväkodissa karsii hyvin äkkiä täydet mätämunat pois. Perhepäivähoidon piirissä saavat rehottaa.

Ja olen parista tapauksesta laittanut tietoa eteenpäin. Jottei joku luule lampaaksi, joka valittaa vain palstalla.

Teippaavatko lapsia tuoleihin?

Asiat eivät aina ole niin kuin ip-lehdissä kirjoitellaan. Joskus myös asiakasperheillä on todellisia ongelmia. On esim. näitä lapsia joille määrätään hoitoa, koska koetaan parempana kuin pitää lapsia kotioloissaan. 

Asiakasperheillä ongelmia, varhaiskasvattaja saa tehdä rikoksen? Kerropa, oletko ammattikuntasi eliittiä?

Voi tuota äitien valitusta, jos perhepäivähoitaja tekee niin tai näin jo ollaan haukkumassa. Itse olen eläkkeellä, mutta serkkuni hoitaa vielä vieraita lapsia, jonne on jopa tunkua kenen lapsi saa sinne mennä. Ei käy kateeksi hänen työpanostaan. Käy kaupassa edellisenä iltana, laittaa joka päivä ruoan, hoitaa lapset, askartelee, nukuttaa lapset, leipoo itse leivonnaiset, pannarit, gluteeniton erikseen, vaikea diabetes (jota täytyy pistää). Huolehtia retkelle eväät, käydä lauantaisin koulutuspäivillä, pestä itse pyykit, siivota oma koti joka ilta, kun lapset lähtee kotiin. Työpäivä virallisesti muilla ohi, mutta serkkuni lähtee taas kauppaan ostoksille seuraavaa päivää varten. Kotona taas esivalmistaa seuraavaa päivää varten. On hän sanonutkin, että kun jää eläkkeelle, niin hän kalustaa kotinsa mielensä mukaan, kun on elänyt lasten ehdoilla eikä omien. Käykö kenelläkään tuo kateeksi. Minusta ei olisi ollut tuohon, ei milloinkaan. Varakkaat vanhemmatkin ovat sanoneet, jotta meidän lapset ovat syöneet tänään parempaa ruokaa, kuin itse (siikakeittoa, ahvenfileitä jne.) ja kaikki kotona tehtyä. Serkkuni on niin suosittu, että lahjoa tulee ja koko perhe itkee vaikeaa eroa. Varsinkin se eskari, joka oli niin kiintynyt serkkuuni. Kävin monesti kyläilleen heillä ja leikimme koko porukka yhdessä(tietenkin myös kahviteltiin). Ei ne hoitajat kouluttamattomia ole, kyllä heillä joku hyväkin peruskoulutus on, koska ei lapsia vaan annettaisi heille. Tässä teille vähän mietittävää, jos joillakin on kateutta. Kyllä lapset täytyy saada myöskin palautetta huonosta käytöksestä. Huomioikaa myös se, eikä aina lässytetä.

Itse olin sekä kahdella pph:llä että kahdessa tarhassa pienenä. Omien kokemuksieni mukaan, vaikka en tarhastakaan tykännyt, niin pph:lle en omaa lastani antanut. Tarhassa hoitajat sentään vaihtuivat, joten yksi sadisti ei kerennyt pilaamaan olemista kokonaan. Molemmat pph:t sen sijaan olivat ilkeitä ja pahansuopia. Ekassa paikassa pph:lla oli yksi silmäterä, pari vuotta minua nuorempi tyttö, joka löi heti kun pph:n silmä vältti, ja juoksi kertomaan että minä löin häntä, ja vaikka totuudenkerroinkin, ei minua uskottu, koska tyttö oli kuulemma niin pieni ettei valehtelisi tällaisesta.. Hänelle myös piti antaa kaikki lelut mitkä hän halusi, joten istuin siellä tekemättä mitään, koska millään en voinut leikkiä, koska se piti antaa pienemmälle heti kun pienempi pyysi, ja hän pyysi heti kun otin jonkun käteeni. Lopun niistä muutamasta kuukaudesta jonka siellä vietin, makasin pph:n sängyn alla lukemassa kirjoja. Siellä sain olla rauhassa. Pph syytti minua myös siitä että olin piirrellyt hänen sängynpohjaansa. Äitini kun haki minut, sain sanottua että en todellakaan ole piirtänyt mihinkään, ja äitini uskoi, eikä minun tarvinnut mennä sinne enää. Kun menin ekalle, äitini hommasi naapurista paikan koulupäivien jälkeen toiselle pph:lle. Pph kysyi että onko allergioita tai jotain ruokia mitä en syö, niin tietää sitten olla laittamatta. Äitini sanoi siinä kuulteni että kaikkea muuta se syö, paitsi riisipuuro ei mene alas. Ensimmäisenä päivänä kun tulin koulusta siihen, niin pph sanoi isoon ääneen ja naureskellen, että meillä onkin nyt sitten Sannamarin lempiruokaa, riisipuuroa! Toisena päivänä oli "tarhakuvaus", joste meille ei oltu kerrotuu mitään. En halunnut osallistua rönttövaatteissa, ja tukka letittämättä, mutta pph pakotti. Siellä olivat muut pitsimekoissaan, ja minä ruskeissa toppahousuissa, ja ai että pph nautti taas. Illalla sanoin äidilleni että osaan kyllä tulla koulusta suoraan kotiinkin, ja niinpä sain avaimen kaulaani, ja pääsin koulun jälkeen rauhassa kotiin tekemään läksyt ja olemaan RAUHASSA. kun oman lapseni tuli aika mennä kodin ulkopuoliseen hoitoon, eka kriteeri oli se että EI  pph:ta!

Samaa mieltä Porissa nähty 2-vuotias syömässä hiekkaa laatikolla kun kaksi hoituria juttelevat innokkaasti keskenään. Entä jos hiekansyöjä olisi juossut ajotielle hiekan syömisen sijasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen leikkipuistossa töissä, jossa käy niin päiväkotiryhmät kuin perhepäivähoitajatkin.

PPH:t kohtelevat järjestään lapsia kuin saastaa. Ammatillisuus puuttuu täysin.

Kysehän on siitä, että siihen ammattiin ei lähdetä kuin pakon edestä. Syrjäytymisvaarassa olevia eläkeikää lähestyviä. Olen nähnyt lasten halveksuvaa ja alentavaa kohtelua -- jopa henkisen väkivallan puolelle menevää.

En sano, etteikö hyviäkin olisi. Mutta ammatillinen työyhteisö päiväkodissa karsii hyvin äkkiä täydet mätämunat pois. Perhepäivähoidon piirissä saavat rehottaa.

Ja olen parista tapauksesta laittanut tietoa eteenpäin. Jottei joku luule lampaaksi, joka valittaa vain palstalla.

Teippaavatko lapsia tuoleihin?

Asiat eivät aina ole niin kuin ip-lehdissä kirjoitellaan. Joskus myös asiakasperheillä on todellisia ongelmia. On esim. näitä lapsia joille määrätään hoitoa, koska koetaan parempana kuin pitää lapsia kotioloissaan. 

Tämän kommentin jälkeen laitan lapseni takuulla hyvälle perhepäivänhoitajalle enkä ylikoulutettujen perseenpyhkijöiden johtamiin säilytyslaitoksiin.

Minä tunnen maailman ihanimman pph:n joka tekee työtään sydämellä ja jolla on ihan loistavat allergiakokkaustaidot omasta takaa, kun lapsensa olivat pienenä allergisia vaikka mille. Pitkään hän teki töitä myös niin, että lapsia oli hoidossa aamusta iltaan ja joskus yölläkin. Häntä ei edes häiritse pieni palkka, on oppinut elämään sen kanssa. Kun lapsi lähtee kouluun, siellä itketään aina puolin ja toisin. Toisaalta hän myös aina intoilee kun tulee uusi taapero tilalle. Osaa ottaa nämä pikkuiset hellästi vastaan niin että kaikilla on hyvä olla.

Uskon että tällaisia hoitajia on harvassa. Mutta en tunne montakaan ihmistä joka nauttii työstään niin kuin hän. Pienestä palkasta huolimatta. Hän myös jaksanut kehittää itseään ammatillisesti työn ohessa. Minua harmittaa, ettei hänellä ole kiinnostusta ryhtyä yksityiseksi pph:ksi. Tuollaisella helmellä olisi varmasti mahdollisuus hinnoitella itsensä niin, että työstä saisi edes kohtuullisen palkan. Mutta hän ei ole rahan perään.