Rakastaako mies aidosti, jos hän haluaa avioehdon?

Tottakai rakastaa, avioehto on parhaimmillaan teidän molempien turvaksi. Itselleni ei moinen kysymys aikoinaan edes noussut mieleen, avioehto oli meille molemmille itsestään selvyys.

Samanhan voi ajatella toisinkin päin. Rakastaako avioehtoon suostumaton puoliso aidosti vai onko jonkin hyödyn perässä.

Rakastaako nainen aidosti, jos hän ei halua avioehtoa?

Rakastaa toki, jos sillä on vähemmän omaisuutta kuin sulla, tai peliaddiktio.

Mikä ettei, tottakai rakastaa.

Meille avioehto oli itsestäänselvyys, takana nyt yli 30 vuoden avioliitto. Ja rakkauttakin riittää:)

Mies kysyi tätä naimisiin mennessä. Sanoin ettei häitä tule jos sellaisen haluaa. Perustelin kantani sillä että molemmilla suht sama palkka eikä omaisuutta ole. Mun mielestä on jo valmiiksi tuomittu epäonnistumaan jos sellaisen tekee, oikeasti rikkaat on asia erikseen.

Avioehdolla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Ei useina avioliitollakaan...

Rakastaa, mutta haluaa turvata omaisuutensa.

Jokaisen pitäisi mielestäni tehdä niin.

Miten sukupuoli tähän liittyy? Suuret perinnöt eivät ole sukupuolisidonnaisia, ja on myös paljon hyväpalkkaisia naisia.

Minusta kokonaisuus ratkaisee. Huomioidaanko toisen taloudelliset menetykset esim lasten kohdalla, ulkomaankomennusten aikana, tai kun muutetaan toisen uran takia. Ei kai toinen maksa asuntoa, kun toinen maksaa juoksevat kulut? Ydinperheessä avioehto on vähän turha, koska lapsia varten pitää molemmilla olla kuitenkin varaa esim asuntoon. Uusperheessä sen sijaan se on tärkeä.

Ei. Haluaa pillun ja palvelut, lopulta potkaisee sitten tyhjän päälle kun on vaihdon aika.

Rakastan aidosti, pyysin avioehtoa. Mies ei halunnut. Mies minua varakkaampi.

Voi rakastaakin, mutta ajattelee myös, että saatatte erota. Mikä on tietenkin mahdollista. Toivottavasti ei ole itseään toteuttava ennustus.

Mun mies sanoi aina, ettei halua avioehtoa: jos tulee ero, niin kaikki vaan puoliksi.

Ehkä hän sitten varakkaampana osapuolena katsoi, että avioliiton eteen ei tarvitse muuta vaivaa nähdäkään, ja ero todella tuli.

Siinä sitten jaettiin koko potti puoliksi.

Kiitos vaan. Jäipä edes jotain käteen, vaikka elämän parhaat vuodet ja kaikki panostus suhteeseen oli ollut hyödytöntä.

Avioehdosta on ihan turha 7eesustella: on varakkaamman osapuolen asia "suojata" omaisuutensa eron varalta. Köyhempi ei tietenkään ehdota avioehtoa, paitsi jos on hölmö.

Kun raha rajataan avioehdolla suhteen ulkopuolelle niin jäljelle jää vain rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Rakastan aidosti, pyysin avioehtoa. Mies ei halunnut. Mies minua varakkaampi.

Et halunnut sinäkään.

Avioehtoon ei tarvita toisen osapuolen suostumusta: riittää, että toinen haluaa, että se tehdään.

Joten älä teeskentele.

#lompakkoloinen

Ei tietenkään.

Jos siirtyisit miehen kehoon, tai sanotaanko vaikka etanan kehoon, rakastaisiko miehesi sinua?

Ei aitoa rakkautta ole olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten sukupuoli tähän liittyy? Suuret perinnöt eivät ole sukupuolisidonnaisia, ja on myös paljon hyväpalkkaisia naisia.

Minusta kokonaisuus ratkaisee. Huomioidaanko toisen taloudelliset menetykset esim lasten kohdalla, ulkomaankomennusten aikana, tai kun muutetaan toisen uran takia. Ei kai toinen maksa asuntoa, kun toinen maksaa juoksevat kulut? Ydinperheessä avioehto on vähän turha, koska lapsia varten pitää molemmilla olla kuitenkin varaa esim asuntoon. Uusperheessä sen sijaan se on tärkeä.

Tässä on tärkeää asiaa. Lisäksi avioehdon ei tarvitse olla täysin poissulkeva ja sen voi tehdä myös vain avioeron varalle. Avioehtoon voi laittaa maininnan, miten toisen palkattomat vuodet hyvitetään hoitovapaiden tai ulkomaankomennusten aikana. Jos ei ole, niin sitten pitää pitää huoli, että myös mies on lasten kanssa kotona ja tekee työuraa niin, että pystyy osaltaan huolehtimaan lapsista. Omaisuutta ei saa kerätä toisen kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Kun raha rajataan avioehdolla suhteen ulkopuolelle niin jäljelle jää vain rakkaus.

Mutta sitten kun se rakkaus loppuu, on kiva, että jäi edes rahaa. Sillä tulee olemaan kummasti käyttöä.

Jos on vankkumaton luottamus rakkauden kestoon, avioehtoa ei tarvita.

Varmimmin avioehdon tekevät ne, joitten perhesuhteet on sillisalaattia aiempien erojen, lapsipuolten sun muiden takia.

No toki tuossa varaudutaan eroon. Mutta ehkä se on sitten ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan aidosti, pyysin avioehtoa. Mies ei halunnut. Mies minua varakkaampi.

Et halunnut sinäkään.

Avioehtoon ei tarvita toisen osapuolen suostumusta: riittää, että toinen haluaa, että se tehdään.

Joten älä teeskentele.

Minulle se on yksi ja sama, olen palkkatyössä ja omistan puolet asunnostamme. Ehdon voi tehdä myöhemminkin ja olen siihen valmis jos mies sitä  ehdottaa. Jos ero tulee, en aio vaatia tasinkoa.

Koita sinä tajuta etteivät kaikki naiset ole rahan perässä.Tuntuu olevan sulle ylivoimaisen vaikea ajatus