Rakastaako mies aidosti, jos hän haluaa avioehdon?

Vierailija kirjoitti:

Mielipiteitä, kokemuksia?

Voi rakastaakin, mutta ei takuulla luota! Jos edes käy mielessä että tarvitsemme avioehdon, sellainen tarvitaan silloin 100% varmuudella!

Entäs kun köyhempi puoliso haluaa ehdottomasti avioehdon? Mitä silloin pitää ajatella ja kenestä?

Kun menin 25 vuotta sitten naimisiin, niin minulle olisi ollut kova paikka, jos mies olisi halunnut avioehdon. Minä menin naimisiin sillä mielellä, että olen naimisissa saman miehen kanssa, kunnes kuolema meidät erottaa. Jos mies olisi halunnut avioehdon, niin se olisi ollut minulle merkki siitä, että mies ei ajatelekaan samalla tavalla. Olisin ajatellut hänen haluavan varautua siihen, että vielä joskus hakee minusta eroa.

Olen edelleen saman miehen kanssa onnellisesti naimisissa, mutta ajattelen nykyisin avioehdosta toisella tavalla. Olen nähnyt niin monta tapausta, joissa puoliso on yllättäen jättänyt toisen yli 20 vuoden avioliiton jälkeen ilman muuta hyvää syytä kuin sitä, että on rakastunut kolmanteen henkilöön. Ja monet näistä ovat olleet sellaisia tapauksia, joissa en olisi kuvitellut jättäjän missään tapauksessa tekevän noin. Niinpä jos nyt olisin menossa naimisiin, turvaisin ilman muuta oman omaisuuteni avioehdolla. Se kaikkein ihaninkin puoliso voi vuosien kuluttua muuttua ja jossain tilanteessa jättää.

Jos on avioehto, on kuitenkin pidettävä tarkka huoli siitä, että omaisuus jakautuu oikeudenmukaisesti, jos esim. toinen hoitaa yhteisestä sopimuksesta pitkään lapsia tms. Avioehto ei siis ole mikään taikakeino, joka johtaa aina oikeudenmukaiseen lopputulokseen. Päinvastoin, se voi joskus johtaa hyvinkin epäreiluun tilanteeseen, jos esim. toisen rahoilla on maksettu jokapäiväinen elämä ja toisen rahoilla kartutettu omaisuutta vain jälkimmäisen nimiin.

Vierailija kirjoitti:

Miten sukupuoli tähän liittyy? Suuret perinnöt eivät ole sukupuolisidonnaisia, ja on myös paljon hyväpalkkaisia naisia.

Minusta kokonaisuus ratkaisee. Huomioidaanko toisen taloudelliset menetykset esim lasten kohdalla, ulkomaankomennusten aikana, tai kun muutetaan toisen uran takia. Ei kai toinen maksa asuntoa, kun toinen maksaa juoksevat kulut? Ydinperheessä avioehto on vähän turha, koska lapsia varten pitää molemmilla olla kuitenkin varaa esim asuntoon. Uusperheessä sen sijaan se on tärkeä.

Ja silti työttömillä yksinhuoltajillakin tuppaa se asunto olemaan.

No riippuu vähän tilanteesta, esim. onko entuudestaan lapsia, kenties aikuisia jo, ja vaikka joku perheyritys ym. isompaa omaisuutta. Jos kaksi tavista menee yhteen, niin ei tarvi mitään avioehtoja. Jos sitä vaatii ilman kummempaa pätevää syytä, niin ei kyllä luota parisuhteeseen yhtään eli ei rakasta tai luota toisen rakastavan, turha edes olla yhdessä saati mennä naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

No toki tuossa varaudutaan eroon. Mutta ehkä se on sitten ihan ok.

Onhan ihmisillä myös vakuutuksia, vaikka eivät aio joutua onnettomuuteen, sairastua tms. Siltä varalta, että tapahtuu jotain, mitä ei toivoisi tapahtuvaksi.

Ehkä mutta tietää myös, että se rakkaus voi joskus loppua tai suuntautua toiseen, kuten jokainen normaalijärkinen ihminen. Itse en kahta kertaa katsoisi sen sortin idioottia, joka kuvittelee rakkauden olevan aina ikuista, joka kestää väkivaltaisuuden, alkoholismin, pettämisen, lihomisen ja kaiken muunkin paskan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan aidosti, pyysin avioehtoa. Mies ei halunnut. Mies minua varakkaampi.

Et halunnut sinäkään.

Avioehtoon ei tarvita toisen osapuolen suostumusta: riittää, että toinen haluaa, että se tehdään.

Joten älä teeskentele.

Minulle se on yksi ja sama, olen palkkatyössä ja omistan puolet asunnostamme. Ehdon voi tehdä myöhemminkin ja olen siihen valmis jos mies sitä  ehdottaa. Jos ero tulee, en aio vaatia tasinkoa.

Koita sinä tajuta etteivät kaikki naiset ole rahan perässä.Tuntuu olevan sulle ylivoimaisen vaikea ajatus

Oletpa typerä. Vai oletko sen tyypin nainen, joka joutuu oikein todistelemalla todistelemaan, ettei ole "rahan perässä"?

Et paljon elämästä vielä tajua, jos kuvittelet, että muutama satatonnia korvaisi sen surun, tuskan ja pettymyksen ja elämän hajoamisen, mikä tapahtuu, kun vuosikymmenten avioliitto kaikkineen puretaan.

Siitä on melkoisesti apua, että saa edes käytännön asiat hoidettua kivuttomasti sen koko ruljanssin keskellä, jossa on niin rikki ja sekaisin, ettei jälkeenpäin edes muista kuin palasia.

Avioliitto on Suomen lain mukaan puolisoiden välinen juridinen sopimus, joka solmitaan loppuelämäksi. Mikäli avioliitto puretaan, puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta vähennetään yhteenlasketut velat ja erotus jaetaan tasan.

Laki katsoo tämän oikeudenmukaiseksi, joten siinä ei sullakaan ole mitään ratkuttamista eikä etenkään aihetta esittää typeriä syytöksiäsi muille, joiden elämästä et tiedä mitään

Pitää olla hyvin naiivi jos ei pidä eroa lainkaan mahdollisena. Kuka tahansa voi erota joskus vaikka kuinka molemmat rakastaisivat toisiaan naimisiin mennessä.

Minä olin köyhempi osapuoli avioituessamme. Ja minulle oli tärkeää tehdä se avioehto. En mennyt rahojen takia naimisiin vaan rakkaudesta. Meillä se avioehto pätee vain mahd, eron tullessa. Olisin kyllä aika moukka, jos jättäisin noin ihanan miehen ja vielä veisin puolet hänen omaisuudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla hyvin naiivi jos ei pidä eroa lainkaan mahdollisena. Kuka tahansa voi erota joskus vaikka kuinka molemmat rakastaisivat toisiaan naimisiin mennessä.

Kyllä mä köyhempänä osapuolena pidän eroa hyvinkin mahdollisena. Siksi meillä ei olekaan avioehtoa.

Jos köyhempi ehdottaa haluaa hän todistaa että rakkaus on aitoa. Tai sitten haluaa esittää että näin olisi ja pelaa peliä kun on varma että rikkaampi vastas ettei avioehtoa tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

#lompakkoloinen

lompakkoloisella ei ole sulupuolta. Sellainen voi olla kuka vain ikää, rotuun, uskontoon, koulutukseen tai sukupuoleen riippumatta. Yleensä lompakkoloinen sanana vain yhdistetään naiseen.

Lisäksi kannattaa huomioida, että se miten varallisuus ja tulot / menot perheessä jaetaan on perheen issäinen asia. On paljon perheitä, joissa varakkaampi haluaa että myös puolisolla on täysin sama elintaso ja että matkat tehdään yhdessä. On myös perheitä joiss akaikki tulot ja menot tulevat ja menevät yhdelle ja samalle tilille. Huolimatta siitä kenen palkkaa / tuloa tai sitten menoa ne ovat. Ja sitten on perhietä joiss asiat asketaan tarkemmin.

Vaikuittaako avioehto kuolemantapauksissa? Eli sekin ehkä pitää ottaa huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Mikäli avioliitto puretaan, puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta vähennetään yhteenlasketut velat ja erotus jaetaan tasan.

Ei mene ihan näin, vaan kummankin puolison omaisuudesta vähennetään erikseen  tämän puolison velat. Tätä sanotaan ko. puolison säästöksi. Jos kuitenkin toisen velat ovat suuremmat kuin hänen omaisuutensa, on tämän puolison säästö nolla. Sitten molempien puolisoiden säästöt lasketaan yhteen ja summa jaetaan tasan. Tällä on merkitystä silloin, jos toisella puolisoista on enemmän velkaa kuin omaisuutta.

Esim.

A:n omaisuus 100 000, ei velkoja.

B:n omaisuus 10 000, velat 100 000.

A:n säästö on nyt 100 000 ja B:n säästö 0. A joutuu siis maksamaan B:lle tasinkoa 50 000, minkä jälkeen A:n omaisuus on 50 000. B:n omaisuus on 60 000, mutta hänelle jää edelleen 100 000 velat, eli oikeasti B:n nettoomaisuus on -40 000.

Jos jako olisi tehty kommentoimassani viestissä esitetyllä tavalla, A:n olisi pitänyt maksaa B:lle tasinkoa 95 000.

Jokaiselle parille pitäis kuulua avioehdon laatiminen pakollisena osana avioliittosopimukseen. Sen vois sitten laatia miten haluaa; kaikki puoliksi tai kummallekin ennen avioliittoa hankittu omaisuus tai miten kukin nyt haluaa sopimuksen tehdä. Mut hyvä noihin asioihin ois ottaa kantaa jo avioliittoa solmittaessa ettei tarviis sit riidellä jos ero tulee. Samalla kannattaa miettiä miten elatus / omaiuuden kerääminen menee jos perheeseen tulee lapsia ja toinen hoitaa lapsia kotona. Saako lapsia kotona hoitava puoliso jotain kompensaatiota menetetyistä ansiotuloista vai riittääkö korvaukseski esim. se että toinen maksaa kaikki juoksevat kulut toisen kotonaolon ajalta. 

Jaa a, en nää oikeastaan syytä mennä naimisiin jos omat elämät halutaan pitää erillään tai varautua tulevaan eroon, miksi sitten mennnä edes naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vaikuittaako avioehto kuolemantapauksissa? Eli sekin ehkä pitää ottaa huomioon.

Se riippuu siitä, mitä avioehtoon on kirjoitettu. Avioehtoon voidaan kirjata, että se pätee vain avioeron sattuessa, mutta ei kuolemantapauksessa. Jos tällaista kirjausta ei ole, avioehto pätee sekä avioeron sattuessa että toisen puolison kuollessa. Olet ihan oikeassa siinä, että tämä pitää ottaa huomioon, kun avioehtoa kirjoitetaan, ja miettiä, mikä sopii ehdon tekevän pariskunnan tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Rakastaako nainen aidosti, jos hän ei halua avioehtoa?

Ainakin se joka vi3 talot ja autot kun on repinyt miehen henkisesti tyhjiin. On nähty

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli avioliitto puretaan, puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta vähennetään yhteenlasketut velat ja erotus jaetaan tasan.

Ei mene ihan näin, vaan kummankin puolison omaisuudesta vähennetään erikseen  tämän puolison velat. Tätä sanotaan ko. puolison säästöksi. Jos kuitenkin toisen velat ovat suuremmat kuin hänen omaisuutensa, on tämän puolison säästö nolla. Sitten molempien puolisoiden säästöt lasketaan yhteen ja summa jaetaan tasan. Tällä on merkitystä silloin, jos toisella puolisoista on enemmän velkaa kuin omaisuutta.

Esim.

A:n omaisuus 100 000, ei velkoja.

B:n omaisuus 10 000, velat 100 000.

A:n säästö on nyt 100 000 ja B:n säästö 0. A joutuu siis maksamaan B:lle tasinkoa 50 000, minkä jälkeen A:n omaisuus on 50 000. B:n omaisuus on 60 000, mutta hänelle jää edelleen 100 000 velat, eli oikeasti B:n nettoomaisuus on -40 000.

Jos jako olisi tehty kommentoimassani viestissä esitetyllä tavalla, A:n olisi pitänyt maksaa B:lle tasinkoa 95 000.

Suotta esitelmöit. Osituksen teki perheoikeuteen erikoistunut kokenut juristi.

Ja syytä onkin, koska osituskirja on virallinen asiakirja, jota tarvitaan kuolemamme jälkeenkin.

Sen jälkeen kummallakaan osapuolella ei ole oikeuksia mihinkään vaatimuksiin toisen omaisuuteen nähden. Niin että kannattaa varmistaa että kaikki omaisuus todella on mukana laskuissa ja hinnoiteltu oikein.

Jokainen avioliitto on omansa näköinen. Vuosien saatossa käy helposti niin, että toinen tekee enemmän palkatonta taustatyötä mahdollistaen toisen keskittymisen uran luomiseen. Tulee sairauksia, onnettomuuksia, yllätyksiä, työttömyyttä. Saatetaan muuttaa toisen työn takia uudelle paikkakunnalle. jne.

Kaikki kuvittelevat, että ero ei tule omalle kohdalle. Hurskastellaan, ettei raha merkitse mitään. Jokainen eronnut tietää, että kun rakkaus on raunioina, raha kiinnostaa kummasti. Entiset puolisot ovat viholliset, jotka ajavat omaa etuaan verissä päin. Etenkin, jos kuvioissa on jo kolmansia ja neljänsiä osapuolia. Olen kuullut riittävästi kiusanteosta, kun puolisot väittävät toisen kavaltaneen lasten muumimukeja, ja tätä soppaa hämmennetään pesänjakajan avulla vielä kun erosta on 2 vuotta.

Erillisten rahojen tarkka pitäminen avioliitossa johtaa siihen, että lasketaan pennejä ruokakaupassa, valitetaan toisen kalliista harrastuksesta ja riidellään siitä ostetaanko uusi sohva vai ei. Tai se rikkaampi ostelee uusia autoja huvikseen ja reissaa kavereiden kanssa perintövaroillaan samalla kun toinen vastaa lapsista ja laskee onko varaa mennä kampaajalle.

Avioehto on järkevä, jos toisella on esim. osuus sukutilasta. Se voidaan jättää avio-oikeuden ulkopuolelle.