Rakastaako mies aidosti, jos hän haluaa avioehdon?
Kommentit (52)
Mies/nainen joka haluaa avioehdon, on järkevä jalat maassa oleva ihminen.
Sillä asialla ei todellakaan ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Aidon oikean rakkauden, joka ei ole sama kuin ensihetken huuma ja hullaantuminen. Jolloin helposti luvataan kuu taivaalta ja josta herättyä huomaa että toinen on poistunut omaisuus mukanaan!
Itse olin aikanaan se varakkaampi osapuoli, ja avioliiton aikana sain myös varsin mukavan perinnön. Kaikki minun on minun, kaikki hänen on hänen. Se ei pois sulje että lomailemme ja matkustelemme välillä minun rahoillani. Koko ajan kuitenkin pidän huolen, että tietty summa pysyy koskemattomana tililläni ja omat sijoitukseni ovat minun. Kumpikin osallistuu tasa-arvoisesti arjen kuluihin. Elämme kuin mitään erillistä omaisuutta ei minulla olisikaan. Elän sillä mitä tienaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli avioliitto puretaan, puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta vähennetään yhteenlasketut velat ja erotus jaetaan tasan.
Ei mene ihan näin, vaan kummankin puolison omaisuudesta vähennetään erikseen tämän puolison velat. Tätä sanotaan ko. puolison säästöksi. Jos kuitenkin toisen velat ovat suuremmat kuin hänen omaisuutensa, on tämän puolison säästö nolla. Sitten molempien puolisoiden säästöt lasketaan yhteen ja summa jaetaan tasan. Tällä on merkitystä silloin, jos toisella puolisoista on enemmän velkaa kuin omaisuutta.
Esim.
A:n omaisuus 100 000, ei velkoja.
B:n omaisuus 10 000, velat 100 000.
A:n säästö on nyt 100 000 ja B:n säästö 0. A joutuu siis maksamaan B:lle tasinkoa 50 000, minkä jälkeen A:n omaisuus on 50 000. B:n omaisuus on 60 000, mutta hänelle jää edelleen 100 000 velat, eli oikeasti B:n nettoomaisuus on -40 000.
Jos jako olisi tehty kommentoimassani viestissä esitetyllä tavalla, A:n olisi pitänyt maksaa B:lle tasinkoa 95 000.
Suotta esitelmöit. Osituksen teki perheoikeuteen erikoistunut kokenut juristi.
Ja syytä onkin, koska osituskirja on virallinen asiakirja, jota tarvitaan kuolemamme jälkeenkin.Varmasti teidän osituksenne tehtiin oikein, mutta se ei silti muuta sitä, että ylimmässä lainatussa viestissä annettu tieto "puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta lasketaan yhteenlasketut velat ja erotus jaetaan tasan" on väärin. Lopputulos on toki tälläkin tavalla laskettuna sama kuin lain mukaan käytetyllä tavalla, jos kummallakin puolisolla on enemmän omaisuutta kuin velkaa. Mutta jos toisella puolisolla on velkaa enemmän kuin omaisuutta, lopputulos on täysin toinen, kuten lainaamasi esimerkki osoittaa.
Jaa-a. No sitten on kyllä syytä tehdä avioehto, jos menee naimisiin sellaisen pelurin kanssa, joka onnistuu järjestämään itselleen enemmän velkaa kuin on varoja.
Ehdottomasti avioehto! Tämän lisäksi vielä sopimus kuinka menetellään mahdollisen eron sattuessa. Kenen luokes mahdolliset lapset jää, kumpi lähivanhempi ja miten tapaaminen etään järjestetään.
Kun ihmiset toimisivat näin, niin todella monilta lihavilta riidoilta vältyttäisiin. Joo, ei avioon mennä, että erottaisiin, mutta realismia on, että puolet liitoista päättyy avioeroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No toki tuossa varaudutaan eroon. Mutta ehkä se on sitten ihan ok.
Onhan ihmisillä myös vakuutuksia, vaikka eivät aio joutua onnettomuuteen, sairastua tms. Siltä varalta, että tapahtuu jotain, mitä ei toivoisi tapahtuvaksi.
Niin, noissa vakuutuksissa varaudutaan sairauksien varalta jne. Avioehdossa varaudutaan eron varalta. Miten faktan voi kiistää? Sitähän varten koko diili yleensä tehdään. :D (joskus ae toki vaikuttaa myös perimiseen, mutta useimmiten ne tehdään eron varalta)
Ahh, klassikkoprovo ja hyvin näyttää ottaneen taas tulta alleen.
Onkohan löydettävissä tilastoja siitä, että eroavatko avioehdolliset parit avioehdottomia enemmän tai toisinpäin? Kellään faktatietoa?
Vierailijaei ole sama kuin ensihetken huuma [/quote kirjoitti:
Sekoitat nyt iloisesti kaksi asiaa: ensihuuman ja avioliiton.
On ihmisten päätöksentekokyvyn aliarviointia väittää, että vain tekemällä avioehdon osoitat olevasi järkevä
Avioehdon ideana on ilmeisesti varmistaa, että puoliso ei pääse osalliseksi omasta varallisuudesta.
Se jos mikä on minusta itaruutta, jos kyse ei ole suvun tilasta, tms.
Yhteiselämä on melkoista niuhotusta, jos siinä ollaan ikäänkuin sillä mielellä, että varallisuuden pitää säilyä muuttumattomana. Mitä varten?
Ei rahoille haudassa ole käyttöä.
Sitä paitsi niin kauan kuin nainen yksinään panee ruumiinsa ja henkensä alttiiksi synnyttääkseen yhteisiä lapsia, avioliitto on kaukana tasapuolisesta.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan löydettävissä tilastoja siitä, että eroavatko avioehdolliset parit avioehdottomia enemmän tai toisinpäin? Kellään faktatietoa?
En tiedä tilastoista, mutta oman kokemukseni mukaan kummasti hillitsee, kun eron sattuessa joutuu tyhjin käsin lähtee pois johonkin kaupungin asuntoon vuokralle.
Vierailija kirjoitti:
Rakastaa, mutta haluaa turvata omaisuutensa.
Jokaisen pitäisi mielestäni tehdä niin.
Turvata omaisuutensa miltä?
Tärkeämpää avioliitossa on varmistaa, että puoliso on kiinnostunut sinun turvallisuudestasi.
Vierailija kirjoitti:
Entäs kun köyhempi puoliso haluaa ehdottomasti avioehdon? Mitä silloin pitää ajatella ja kenestä?
Köyhemmän osapuolen epätoivoinen yritys todistella, ettei ole kiinnostunut rahasta.
Samalla on osoittaa olevansa vähän tyhmä.
Varmasti teidän osituksenne tehtiin oikein, mutta se ei silti muuta sitä, että ylimmässä lainatussa viestissä annettu tieto "puolisoiden yhteenlasketusta omaisuudesta lasketaan yhteenlasketut velat ja erotus jaetaan tasan" on väärin. Lopputulos on toki tälläkin tavalla laskettuna sama kuin lain mukaan käytetyllä tavalla, jos kummallakin puolisolla on enemmän omaisuutta kuin velkaa. Mutta jos toisella puolisolla on velkaa enemmän kuin omaisuutta, lopputulos on täysin toinen, kuten lainaamasi esimerkki osoittaa.